Patukat 6 kuukautta ja Kismetin jyrkkä alamäki

 Aika kulkee välillä hirveää vauhtia eteenpäin. Nimittäin Team Patukat täyttivät 19.3. jo kokonaiset puolivuotta!

Pentujen ruokailut tippuivat kolmesta kahteen ja toiveissa on, että tämä hieman tasoittaisi meidän ulkona juoksemisia. Pääasiassa olisi toiveissa että yölliset kakkareissut loppuisivat. Kismet on oppinut todella hyvin sisäsiistiksi ja vahinkoja sisälle käy todella harvoin. Geisha sitten taas on paljon hitaampi. Kakat pääasiassa tehdään ulos, nekin tosin pääasiassa takapihalle eikä lenkeillä. Välillä tuntuu, että on ihan sama kuinka pitkän lenkin Geishan kanssa käy ulkona (aivan sama onko lenkki metsässä vapaana tai hihnassa), niin se todella harvoin spontaanisti alkaa itse kakkaamaan. Välillä saan sen puoliksi pakottaen tehtyä tarpeensa (eli seistään paikoillaan niin kauan kunnes neiti päättää vääntää sen kakan), mutta välillä ei onnistu niinkään, mutta annas olla kun päästään kotiin, niin kohta Geisha pyörii keittiössä ympyrää päästäkseen takapihalle. Pissaaminen on sitten se isompi ongelma. Geisha ei jostain syystä pissaa kerralla kunnolla, minkä takia sillä saattaa sitten kohta olla taas pissahätä. Neidillä sellainen keskiarvo pidätysaika on nelisen tuntia. Välillä ei tosin sitäkään ja välillä päästään jopa kuuteen tuntiin. Jostain syystä varsikin ihmisten ruokailuajat kiihdyttää neitiä niin paljon, että se saa aikaan pyörimisen ja jos siihen ei reagoi, lirauttaa pikkuG sellaisen pienen pienen pissan. Ostin jopa virtsatietulehdustestiliuskoja, kun aloin epäillä että voisiko neidillä olla pissatulehdus, vaikka tämä pissaaminen ei siihen oikein täsmääkään. No, eipä ole tulehduksesta kyse testiliuskojenkaan mukaan. Ainoat arvot mitkä ovat pikkaisen heittäneet, on happamuus sekä tiheys, mitkä molemmat ovat arvoja mitkä muuttuvat ihan sen mukaan paljon koira on juonut. Geisha rakastaa syödä lunta ja narskutella jäätä, joten ennen kuin lähden kiikuttamaan sitä lääkärille, yritämme nyt puuttua tähän ylimääräiseen vedensaantiin, josko se voisi vähentää hieman tuota pissaamistarvetta.

Muuten Geishan ärsyttävä räksyttäminen on vähentynyt huomattavasti. Viimeisin räksytystilanne (mikä itselle on osunut) on jo parin viikon takaa, kun naapuri tuli vastaan tuossa meidän pihatiellä. Taas oli jo hämärää, mikä saattoi vaikuttaa, mutta mielessä kävi että oliko Geishalla muistissa vielä meidän toisen naapurimiehen kohtaaminen samassa paikassa. Se nimittäin pitää vanhaa koiraansa vapaana (koira on kyllä ihan kiltti ja jos olen yksin niin ei minua haittaa että se tulee tervehtimään), mutta kun se meinaa tulla luokse vaikka olisin koirien kanssa. Joten Geishan kokemus oli varmasti melko pelottava, kun hämärällä juoksee vieras koira kohti ja sen perässä mies joka karjuu kovaan ääneen (kylläkin omaa koiraansa). Pitää jäiden sulaessa alkaa kävellä Geishan kanssa vaan tuota pihatietä edestakaisin toivoen että naapureita osuu vastaan, jotta saadaan hyviä kokemuksia. Mutta muuten lenkillä Geisha harvemmin räksyttää enää kellekään. Jahtaamisongelmasta ei olla niin päästy vielä eroon, mutta on sekin helpottanut. Kaikkiin ohikulkijoihin ei aina edes reagoida ja niihin joihin ollaan reagoimassa yleensä riittää yksi oikeinajoitettu jätä-käsky.

PikkuG on myös herkempi hipiältään, neiti ei nimittäin välitä harjaamisesta (yrittää napata harjasta kiinni) ja hampaidenpesukin on edelleen harjoitusasteella, koska harja ei tunnu kivalta suussa.

Kismet sitten puolestaan on lenkeillä helpompi, koska sen motto tuntuu olevan hälläväliä. Se ei oikeastaan välitä ollenkaan ohi kulkevista ihmisistä, muista koirista tai liikennevälineistä. Tämä hälläväliä asenne jatkuu myös harjaamisissa, Kismettiä ei häiritse ollenkaan turkin harjaaminen ja hammasharjankin sietää ihan hyvin.

Kismetillä sitten puolestaan on ongelmia äänenkäytön kanssa. En muista olenko asiasta täällä maininnut, mutta Kismet on erittäin haukkuvaa sorttia. Sehän oli kyllä pikkupentuaikana se joka huusi pentulaatikossa koko ajan, eikä ääni ole yhtään vähentynyt tässä ajansaatossa. Päinvastoin minusta tuntuu, että se on äänekkäämpi koko ajan. Kismet haukkuu joutuessaan odottamaan, se haukkuu jos Geishalla/Lunalla/Laralla on jotain mitä hänellä ei ole, Kismet haukkuu jos Geisha on aidan toisella puolella, Kismet haukkuu jos joku muu koirista vähän kiihtyy, Kismet haukkuu jos joku tulee sisälle, Kismet haukkuu jos se luulee jonkun tulevan sisälle, Kismet haukkuu kun sillä on tylsää, Kismet haukkuu Geisha leikkii yksistään, Kismet haukkuu jos treenaan jonkun toisen kanssa, Kismet haukkuu jos kehun jotakuta toista… ehkä asia tuli selväksi. Monta kertaa olen tässä puolen vuoden aikana miettinyt, että milloinkohan joku naapureista kommentoi haukkumista. Onneksi, ainakin toinen seinänaapuri on lähes kuuro, toisellakin puolella on vanhuksia, mutta eivät nämä ole ainakaan mitään sanoneet vaikka monta kertaa ollaan ulkona nähty.

 

Kismetillä ikävästi todettiin myös OCD 22.3. Neiti on satunnaisesti ontunut tässä viime viikkoina hetkittäin, mikä on mennyt ohi muutaman päivän levolla, mutta alkanut uudestaan rasituksen jälkeen. Muutaman tällaisen ontumakerran jälkeen systeri varasi ajan Urheilukoiraklinikalle Tiiu Toijalalle, jossa sitten tutkimusten jälkeen todettiin että Kismetillä on OCD. Tähystysleikkaus saatiin seuraavalle päivälle. Leikkaus itsessään sujui hyvin, mutta tilanne oli ollut huonompi kuin mitä röntgen oli näyttänyt. Irtopaloja oli otettu pois kaksi keskikokoista ja muutamia pieniä, rustoton alue oli suuri ja nivelessä leijui pieniä rustonmurusia.

Lääkäri antoi varauksellisen ennusteen paranemisesta, mutta melko varmasti alkava agilityura saattoi jäädä tähän. Nyt Kismetillä on edessään kahden kuukauden toipilasaika, sisällä pikkuneiti joutuu olemaan ensimmäiset kaksi viikkoa häkissä, jonka jälkeen tilaa voi hieman isontaa. Mutta kaikki hyppiminen, juokseminen, riehuminen, leikkiminen on kiellettyä seuraavat 6-8 viikkoa.  

Piti rajata vielä Kismetin sairaustupa, kun potilas ei halua muita koiria aitansa lähettyville.

Kismetillä menee nyt tulehduskipulääke (Rimadyl), parastamoli (Pamol) sekä hermokipulääke (Neurontin).  Pamolia menee vain 5 päivän ajan, Rimadyliä 25 päivää ja Neurontin 5-6 viikkoa. Tikit poistetaan 10-14 päivän kuluttua. Fysioterapian voi aloittaa 1-2 viikon kuluttua leikkauksesta, vesimattoharjoitteet 2 viikon päästä siitä kun ontuminen ja lihaskireydet ovat loppuneet ja tikit ovat toki poistettu. Ulkoilu on ensimmäiset 2 viikkoa vain 5 minuuttia kerrallaan ja kun ontuminen on vähäistä niin hiljalleen määrää lisätään. Vapaana saa lenkittää aikaisintaan 6 viikon päästä, sekin lyhyissä jaksoissa aloittaen.

Joten katsotaan kenen mielenterveys krakaa ensimmäisenä, kun 6 kuukauden ikäistä bordercollienpentua pitää rajoittaa näin paljon. Siihen päälle, kun ei Geishakaan toki ymmärrä miksi sisko ei voikaan leikkiä kuten normaalisti. Joten tässä joutuu rajoittamaan myös pikkuGtä, ettei se riehu itsekseen ja tätäen nostata Kismetin kierroksia.

Tässä taas näkee, että kaksi tervettä ei aina tee tervettä. Laralla on olat kuvattu puhtaaksi muiden röntgenien yhteydessä (tällöin eivät olleet vielä virallisia), kuten pentujen isälläkin. Eikä kummankaan vanhemman lähisuvussa ole tiedossa OCD-koiria. 

Kävimme muuten myös ennen tätä Kismetin operaatiota tutustumassa lampaisiin. Eipä kumpikaan pikkuneideistä ollut mikään luonnonlahjakkuus, mutta molemmista lampaankakka oli todella hyvää.

Maaritin valmennuksessa

Taas oli aika Maaritin valmennuksen. Suunnittelin Geishan kanssa näyttäväni meidän kapulan tilannetta sekä seuraamista.

Alotimme seuraamisesta. Näytin alkuun millaista se meillä tällä hetkellä on. Geishan suoritus oli aika meidän tasoinen, se oli aika pomppivaa, ja välillä irrottiin hieman kauemmas. Mutta kyllä se jotenkuten näytti seuraamiselta.

Maarit totesi, että Geishan seuraaminen on hyvän näköistä, mutta seuraamispaikka on valunut liian eteen. Olin tämän itse huomannut perusasennoissa, että neiti jää liian eteen, mitä se ei alkuun tehnyt. Tähän kuulemma on muutama syy. Yksi oli se että Geisha on bordecollie, niille kuulemma tuppaa helposti seuruu keulia. Toinen oli minun tapa pitää ylimääräisiä nameja oikeassa kädessä ja sitä kättä vatsanpäällä (josta saan nopeasti lisää nameja). Koska palkka on minun edessä, pyrkii neitikin eteenpäin. Ja tähän liittyen kolmantena kohtana, palkkaan Geishaa liian eteen.

Käskyksi tuli palata sen verran treeneissä taaksepäin, että palautetaan Geishalle oikea seuraamispaikka takaisin. Tämä tehdään ihan palkkaamalla aina housun sauman kohdalle, eikä koskaan siitä eteenpäin. Ja Maarit suositteli aloittamaan taas todella tiheällä palkkaamisella ja kun paikka alkaa taas pysyä niin ihan sekunnin-kaksi taukoja palkkauksessa. Ja käskyksi tuli seurauttaa nyt vain suoria pätkiä.

Seuraavaksi katsottiin meidän kapulaa. Geisha ei edelleenkään suostu pitelemään sitä, jos annan sen suoraan suuhun. Mutta neiti nostaa sen kapulan maasta jo paljon paremmin ja voi tuoda sen minulle käteen. Edelleen siinä on selvästi näkyvissä se, että Geisha oikein välitä kannella sitä kapulaa (eli se useasti saattaa tippua kertaalleen matkalla minulle), mutta kyllä se kapula kuitenkin palautuu minulle. Kokeilimme myös heittämällä kapulan kaummas, mutta kuten itse osasin arvata, Geisha lähti vauhdilla kohti kapulaa, mutta kuten leluilla jätti sen sitten sinne. Kyllä sekin kapula sitten haettiin kun näin pariin kertaan pyysin. Mutta Maarit käski jatkamaan tätä lyhyemmältä matkalta noutoa, jotta se saadaan kunnolla vahvaksi.

Tässä vaiheessa meidän aika oli jo käytetty, mutta seuraavaa koirakkoa ei näkynyt joten jatkoimme treenaamista. Aloimme harjoittelemaan targettia. Geishalle oli tuttua kyllä eteutassutargetti, mutta nyt lähdettiin siihen hieman eri ajatuksella. Eli tarkoitus olisi saada opetettua niin että Geisha vähän niin kuin hyppäisi etutassuillaan targetille.

Koska lainasin Maaritin targettia, otimme alkuun muutamia toistoja ihan sillä että neiti vei tassut targetille. Sitten lähdimme vetämään targettia poispäin, jotta Geisha lähtisi perään. Heti kun tassut osuivat liikkuvalle targetille, tuli palkka. Tätä teimme hetken aikaa, kunnes kokeilimme vielä niin, että laitoin lelun targetin alle ja kun neiti osui targetille, lähti lelu liikkeelle. Tästähän Geisha innostui, tosin ensimmäinen kerta meni minun takia pieleen, koska erehdyin tottumuksesta sanomaan namipalkkasanan enkä lelua.

Viimeiseksi kerettiin ottamaan vielä kaukokäskyjä. Näytin ensin miten olen alkanut opettamaan namilla ohjaamalla kaikkia variaatioita (oikeastaan seiso-istu on jäänyt vähän vähemmälle). Tähänkin Maarit halusi, että saataisiin ns. hyppivät vaihdot. Eli Geisha hypähtäisi istumasta maahan ja maasta istumaan. Tai istumasta seisomaan. Eikä laskeutuisi rauhallisesti, kuten se tekee nyt namien kanssa.

Aloitimme tämän I-S treenin ottamalla käyttöön korokkeen. Tarkoitus oli, että Geisha istumasta hypähtäisi seisomaan etutassuilla korokkeen päälle. Yritin monta kertaa innostaa neitiä hypähtämään korokkeelle, mutta pikkuG tarjosi vahvasti rauhallista nousemista. Samalla tavalla ajatus oli, että korokkeelta pitäisi hypähtäen laskeutua, mutta pentu oli edelleen eri mieltä asiasta. Joten Maarit totesi, että harjoitellaan erikseen pelkkää sellaista hyppyä. Ohjasin siis Geishan korokkeelle ja ensin yritettiin saada käsikosketuksella neitiä hypähtämään vähän ylöspäin. Geisha kyllä kosketti kättä, mutta siinä vaiheessa kun käsi siirtyi niin ylös ettei siihen enää ylttänyt, niin neidistä tehtävä oli ihan tyhmä. Joten vaihdoimme namin tavoitteluun ja johan neiti alkoi hypähtämään. Saimme monta hyvää hypähdystä, mutta pikkuneiti ei osannut sitä vielä yhdistää korokkeelle nousuun, kun sitä kokeilimme.

Siirryimme sitten I-M treeniin. Sain Geishan hypähtämään hienosti maahan heti, mutta maasta istumaan olikin sitten taas hankala. Tähän sain ohjeen, että otan molempiin käsiin nameja, toisen käden pidän alhaalla siinä kohti missä Geisha olisi maaten ja toisen käden ylhäällä, mistä Geisha saisi sen istuen. Ja ajatus olisi, että neiti saisi vuorotellen aina toisesta kädestä namin. Tämä toki vaati hieman alkutreeniä, jotta Geisha tajusi, että namin tosissaan saa vain vaihtamalla tavoiteltavaa kättä. Mutta yllättävän nopeasti treeni alkoi sujumaan. Eihän se vielä ollut sellaista kun lopputulema piti olla, mutta alkoi siellä näkyä napakampaa nousemista.

Maaritilla oli joku neuvo vielä S-M vaihtoon, mutta nyt täytyy myöntää että tällä kertaa valmennuksessa tuli niin paljon asiaa, että minulle ei ole tästä enää mitään mielikuvaa. Muuta kuin että siitä puhuttiin. Pitää 

 40 minuutin treenaamisen jälkeen, saapui lopulta seuraava koirakko paikalle ja meidän treenimme päättyi. 

Crufts koiratanssiyleisö