Nyt on siisti tyttö, ainakin hetken aikaa...

Maanantaina tuli käytettyä Luna trimmissä. Päästiin taas blondista pehkosta eroon, muutenhan minä pystynkin itse siistimään tuon turkin. Jotenkin se pään nyppiminen ei vaan luonnistu vaikka olen hankkinut ties mitä apuvälineitä (mm. nyppimiskumit, trimmauskiven, talkkia…) Minä saan blondin kypärän kyllä pienemmäksi, mutta trimmaajalla menee viisi minuuttia kun se vetää koko blondin pois. Tekniikka kateissa siis.

Trimmin jälkeen menimme taas tallin maastoon lenkkeilemään ja Luna harjoitteli lampeen menemistä hieman vaikeammalta alustalta. Oli siis kiva työ pestä ja harjata koira jotta se pääsee trimmin jälkeen lampeen sotkemaan itsensä.

Se oli heihei peikkotukka

Kiireessä otettu seisotuskuva trimmin jälkeen.

Tiistaina oli TOKO-luokan toinen tokotunti. Tunti aloitettiin kapulanpidolla missä meillä ei oikeastaan ole ongelmia. Se on omituista nähdä kuinka suurimmalla osalla koirakoista oli ongelmana ettei koira meinannut suostua ottamaan, saati pitämään, kapulaa suussa. Meillä kun päinvastoin tuo on pennusta pitäen rakastanut kaikkea puista, ja olen saanut jarrutella ettei toinen juoksisi kapulan kanssa karkuun.

Hieman Luna oli tunnin alussa vetämätön ja pitkin tuntia jäi haistelemaan nurmikkoa (ja minusta taisi löytää jotain syötävääkin sieltä?!) joten luulen että siinä paikalla on joku toinen treenannut ja pudotellut nameja tai jotain. Huomasin myös muiden koirien jäävän edelliskertaa useammin haistelemaan.

Seuraavana otettiin taas paikalla makuut. Tällä kertaa pääsin keskelle riviä. Ensimmäinen kerta sujui ihan hyvin, mitä nyt Luna ei meinannut pysyä makaamassa kun odotimme että kouluttaja antaa yksitellen jokaiselle luvan laittaa koira maahan. Muutaman kerran jouduin laittamaan tytön uudestaan makuulle, kun se nousi ylös perusasentoon. Minuutin makaaminen ei tuottanut ongelmia, ja palattuamme koirat pyydettiin jälleen yksitellen perusasentoon. Tällä kertaa kouluttaja meni toisesta suunnasta eli olimme vuorossa toisena ja sen aikaa Lunakin jaksoi odottaa käskyä. Meillä kun tuo ennakointi on muutenkin ongelma, pitää yrittää jotenkin erikseen harjoitella käskynodottamista. Eihän se itselle tule mieleen kun yksin treenaan että koiraa ei saisi heti viereen päästyä pyytää sivulle. Nyt olen odottanut muutaman sekunnin ennen käskyn antoa, ihan sen takia ettei tuo ennakoisi ja nousisi heti kun pääsen viereen. Pitää siis pidentää aikaa esimerkiksi puoleen minuuttiin ajatellen että siinä on se aika mikä menee tuomarin käydessä jokaisen luona yksitellen.

Toisella kerralla vaihdoimme hieman paikkoja, mutta edelleen olimme kahden koiran välissä. Tällä kertaa melkein toisessa reunassa, eli olimme toiseksi viimeisenä maahanmenovuorossa. Kaikki alkoi hyvin, Luna meni käskystä maahan ja jäi odottamaan kun siirryin kauemmas. Hetken koirat kerkesivät odottaa, kunnes yllättäen jokin napsahti Lunan päässä ja toinen häntä heiluen spurttasi luokse. Kouluttaja naurahti että tätä hän ei osannut odottaa, ja minä vein Lunan takaisin riviin ja palkkasin kerran jo hetken makaamisesta ennen kuin palasin kauemmaksi loppu ajaksi. Loppu menikin sitten ihan hyvin.

Seuraavaksi kouluttaja kävi yksitellen läpi seuraamistreenin ja sillä aikaa odottajat saivat harjoitella estettä ja punaisen tötsän kiertämistä. Tötsän kierto oli meille ihan uusi asia, jota olisin halunnut harjoitella enemmänkin, mutta kun jaat tavarat kuuden muun koirakon kanssa, niin en viitsinyt mitään hirveitä aikoja käyttää siinä. Ensimmäiset pari kertaa juoksin Lunan kanssa tötsän ympäri, jonka jälkeen yritin houkutella tytön tekemään yksin saman. Ihan Luna ei tuntunut ymmärtävän mitä halusin, kun se yritti aluksi kaataa tötsää, sen jälkeen tyttö yritti keksiä miten se saa sen minulle tuotua. Kun ne eivät kelvanneet meni Luna tötsän viereen maahan. Meinasi oma pokka pettää, kun koira katsoo minua, sitten tötsää, sitten taas minua sillä ilmeellä että ”mitä pahusta sä haluat minun tällä tekevän?!” Käskysana tuotti myös hieman ongelmaa, kun käytin samaa sanaa kun kuulin muidenkin käyttävän eli ”kierrä”. No Lunalle on tuttu sana ”kieri” mikä sitten kuulostaa sen korvaan samalta ja muutaman kerran Luna tarjosi ihan kierimistä tötsän luona.

Hetken aikaa meni ennen kuin tyttö tajusi että punainen tötsä pitääkin kiertää. Tunnin lopussa tilanne oli se että Luna kyllä kiersi tötsän, tosin tuo ravasi laiskasti tötsälle vilkaisi minua ja tuli sitten tötsän toiselta puolelta vauhdilla luokse. Pitää hankkia kotiin samanlainen tötsä jotta pääsemme sitä treenaamaan.

Seuraamisessa kouluttaja huomautti minun rintamasuunnastani että tällä hetkellä olen jotenkin kierteellä kun yritän katsoa seuraako Luna. Täytyy sanoa että siinä mielessä pieni koira on tokossa hankalampi kuin iso, kun palkata pitää paljon matalammalle.

Hieman asiasta ohi, se mistä tunsin tunnilla ylpeyttä oli se että pystyn pitämään Lunaa vapaana ilman että se on menossa häiritsemään muita koiria. Vaikka sileäkarvainennoutajauros oli monta kertaa tulemassa tekemään tuttavuutta, niin Luna vain vilkaisi urosta ja jatkoi tehtäväänsä. Tai kun kouluttaja selitti jotain yleisesti, niin tyttö istui vapaana jaloissa ja katseli omiaan. Ainoa kerta kun Luna lähti toisen koiran luokse, oli tunnin päätyttyä kun joku ohikulkija tuli 4 kuukautisen collien kanssa kyselemään tiedänkö jotain pentukurssia mikä kuulemma alkaa syksyllä tällä paikalla. En hänen kysymykseensä vastata ja kun vieras oli tullut parin metrin päähän ei Lunakaan voinut olla huomaamatta ja meni tutkimaan, että mikä pentu siihen tuli. Rouva sitten päästi koiransa vapaaksi ja kaksikko lähti telmimään ruohokentälle. Naureskelin että Lunalla on edelleen samat leikit kun ihan pienenä että suu on hirveessä irveessä kun juostaan, mutta samalla tavalla oli collienpentukin joten heidän leikkinsä sopivat hyvin yhteen.

Lunan mietteet tokotunin jälkeen.

Uutta kurssia pukkaa

En sitten pystynytkään olemaan kurssitta sinne syyskuun loppuun. Maanantaina vietin vapaapäivää ja samalla selaisin netistä jos jostain läheltä löytyisi meille jotain kivaa kurssia ja huomasinkin koirakoulu Toko-luokalla alkavan seuraavana päivänä tokon jatkokurssi. Kurssi tosin alkoi jo kello kuusi ja minä kun pääsen vasta viideltä töistä, on siinä hieman kiire aikataulu, mutta päätin kumminkin ilmoittautua.

Oikein kuvauksellinen nukkuma-asento...

Kurssipaikkana oli Heurekan lähettyvillä oleva nurmikenttä. Olemme olleet siellä joskus viime kesänä näyttelytreeneissä ja muistin että se on hieman sekavaa aluetta. Tietenkin siinä kiireessä sitten onnistuin eksymään ja saavuimme paikanpäälle muutaman minuutin myöhässä. Kouluttaja meidän onneksemme vasta selitteli uusia tokosääntöjä ja pääsimme hyvin mukaan.

Meitä oli kurssilla varmaan kahdeksan koirakkoa. Kurssin alussa Luna yritti äristä lähellä olevalle collielle, mutta kun tyttö totesi ettei toinen kiinnittänyt häneen mitään huomiota, ärinä loppui. Tunti aloitettiin häiriötreenillä. Meidän sijoitettiin niin että joka toinen koira oli uros ja joka toinen narttu ja pyydettiin perusasentoon. Kouluttaja sitten huusi käskyjä (maahan-sivuun-ym.) ja tarkoitus oli että koira ei saisi reagoida vieraan huutajan käskyihin. Luna ei korviaan lotkauttanut kouluttajan puheelle, mutta huomasin että pari koiraa totteli kouluttajan käskyä. Sama harjoitus tehtiin seuraavaksi niin, että koirat olivat maate.

 Seuraavaksi oli paikalla makuu. Etäisyyttä sai ottaa niin paljon kuin tunsi sopivaksi ja palkkaamassa sai käydä välillä. Moni kurssilaisista, minä mukaan lukien, otti etäisyyttä semmoisen 10 metriä. Luna pysyi hyvin paikallaan, mitä nyt välillä katseli kouluttajaa tai naapurin palkkausta. Hetken mietin nouseeko Luna siinä vaiheessa kun sen vieressä olevaa koiraa palkattiin. Tytön nenä nousi ilmaan ja se yritti haistella naapurin herkkuja niin läheltä kuin pystyi ilman että nousi kumminkaan ylös.  Monesti olen paikalla makuussa osunut reunimmaiseksi koirakoksi, joten täytyy pyytää seuraavalla kerralla (jos tunnilla paikalla makuuta harjoitellaan) että jos olisi mahdollista päästä kahden koiran väliin ihan harjoituksen vuoksi.

Sen jälkeen otettiin yksilöharjoituksena seuraamista. Meillä ensimmäisenä tuotti hieman ongelmia nurmikenttä, kun normaalisti harjoittelemme hiekkakentällä. Lunaa siis kiinnosti maassa olevat hajut. Pien tyttö kumminkin tajusi että nyt treenataan eikä haistella ja pian alkoi seuraaminen sujua paremmin. Kouluttaja antoikin meille ihan hyviä neuvoja. Ensimmäinen oli väärästä palkkauskohdasta; välillä palkka tippuikin koiran eteen maahan eikä mennyt tämän suuhun, mikä tietysti teki sen että Luna jäi etsimään maasta sitä namia. Minä siinä sitten näytin uutta herkkua kädessä ja annoin sen pudonneen tilalle. Kouluttaja totesi että periaatteessa minä palkkaan tuossa siitä haistelusta kun se saa heti haistelun perään herkun (ja minä kun ajattelin palkkaavani haistelun lopettamisesta…). Mieluummin ottaisin taas pari askelta seuraamista ja sitten palkkaus.

Toinen neuvo koski kääntymisiä, kun Lunalla on käännöksissä hieman tapana jäädä jälkeen ja samalla minusta kauemmas, piti minun käännöksessä tuoda herkku alas ja antaa koiran tavoitella sitä. Tällöin Luna pysyi kiinni minussa kaikissa käännöksissä ja seuraaminen jatkui oikealta paikalta.

Sillä aikaa kun muut koirat harjoittelivat kouluttajan kanssa, sai kentällä treenata omaan tahtiin mitä halusi. Kouluttaja oli tuonut esteen sekä noutokapuloita joita sai vapaasti käyttää. Minä olin ymmärtänyt että alokasluokan este olisi samanlainen kuin se on vanhoilla säännöillä, mutta kouluttaja mainitsi sen olevan perus agilityesteen näköinen. No, sehän meille sopii paremmin kuin hyvin kun Luna on enemmän hyppinyt ns. avonaisia esteitä. Ei ole ainakaan sitä riskiä että tyttö jäisi tutkimaan että mikäs este se tämän on.

Hypyissä ei siis Lunalla ollut mitään ongelmaa ja huvikseni vielä harjoittelin noutohyppyä viemällä kapulan esteen toiselle puolelle. Sekin sujui meiltä ihan hyvin. Teoriassa kapula pitäisi varmaan heittää, mutta siinä meillä onkin vielä treenattavaa kun tuo on lähdössä kapulan perään heti kun se minun kädestäni irtoaa. Treenattiin myös itseksemme hieman seuraamista (uusilla ohjeilla) sekä luoksetuloa. Minusta se on hieman kyllä omituista kuinka koira ”muuttuu” treeneissä. Normaalissa tilanteessa Luna olisi menemässä joko leikkimään tai ärisemään jokaisen koiran luokse, mutta kun se pääsee treenimielentilaan, on ihan sama vaikka ympärillä olisi 10 koiraa tekemässä omiaan niin tyttö seuraa minua. Kyllä siinä herkuillakin on oma osansa, mutta silti.

Lopuksi kouluttaja totesi, että hänen kurssillaan jos koirat eivät muuta opi niin ne oppivat ainakin pitämään (ja hakemaan) noutokapulaa. Meillä ei onneksi sen noutokapulan kanssa ole ongelmaa, minkä kouluttajakin siinä totesi, kun kysyi keillä sitä ongelmaa on. Minä pidin tästä kouluttajasta ja tunnista vaikka aluksi epäilinkin kun koirakkoja oli useampia. Onneksi tunteja on vielä neljä jäljellä.

Käytiin pidemmällä lenkillä systerin ratsastustunnin aikana, Luna pääsi
myös uimaan.

Tulipa myös varattua Lunalle trimmiaika. Ensin suunnittelin vieväni tytön trimmiin vasta elokuussa loman jälkeen, mutta tuon korvakarvat alkaa olla sen verran kasvaneet, että tekisi mieli ottaa itse trimmeri käsiin ja siistiä niitä. Itse en näe järkeä viedä trimmattua koiraa trimmiin, joten menköön nyt sitten ammattilaiselle. Saadaanpahan tuon valkoinen kypäräkin pois, kun sitä minä en saa nypittyä. Eipä tuossa tule tällä kertaa mikään iso työ olemaan, kun vasta pari kuukautta sitten siistin sen itse.

-

Olin myös pohtinut jos Lunan käyttäisi taipumuskokeissa tässä vielä syksyllä, mutta tällä hetkellä luulen että se jääkin ensi vuodelle. Kasvattaja valitteli facebookissa, kuinka taipumuskokeet ei enää mittaa koiran taipumusta metsästykseen vaan koiran on oltava melkein kunnon metsästyskoira kokeen läpipääsyä varten. He olivat treenanneet taippareita varten jo jonkin aikaa, minkä takia itse päätin että ehkä mekin Lunan kanssa ensin treenataan ennen kuin mennään kokeilemaan.

Taippareissa on siis eri osioita; ensimmäisenä katsotaan luonnetta että pärjääkö koira muiden koirien ja ihmisten kanssa (tässä voi olla ehkä meidän ongelma…), sitten on laahausjälki, omatoiminen haku sekä vesinouto. (Osioiden nimet nyt on hieman väärät).  Laahausjälki ja vesinouto vähintään 5 metristä meiltä uskoisin onnistuvan, mutta ongelmia sitten tuottaakin tuo muiden kanssa pärjääminen (pääasiassa siis jos vieraiden ihmisten pitäisi päästä taputtelemaan) sekä ehkä tuo 5 minuutin omatoiminen jäljenhaku osuus, mitä emme ole koskaan oikeastaan harjoitelleet.

                                                Videossa nouto noin viidestä metristä.

Tokoillaan sitten hetki itseksemme...

Eihän se toko sitten alkanutkaan. Kuulemma suurin osa tuntilaisista on lomalla vielä elokuunkin, jolloin tuntien alku saattaa mennä syyskuun alkuun. Kouluttaja kyllä sanoi, että voisimme tulla aikaisemmalle toko- ja noutokurssille jos haluamme. Ongelma on siinä vaan, että tunti alkaa jo 17.30 ja minä pääsen töistä vasta kello 17. En siis mitenkään kerkeä Järvenpäästä Keravan kautta Petikkoon puolessa tunnissa. Siinä ajassa kerkeän juuri ja juuri Jäkestä Keravalle, olettaen että pääsen ajallaan töistä ja kotimatkalla ei osu eteen yhtään hidastelijaa (aka. mopoautoja, traktoreita, autokoulunautoja).

Luna ihan jo kävelee mummin kanssa. Ei se kuitenkaan aivan rentona ole, Luna ei esimerksi jää pahemmin haistelemaan mitään mummin kanssa kävellessä.

Voi siis olla että vedämme omia tokotreenejä sitten syyskuuhun asti. Eihän siinä sinällään mitään, tokohan on laji mitä pystyy myös harjoittelemaan ilman tunteja itsenäisesti, mutta itse ainakin kaipaan apua ratkaisemaan liikkeissä esiintyviä ongelmia.  Ehkä voisin katsoa löytyykö muualta jotain lyhyttä elokuun tokokurssia (tai miksi ei jotain muutakin kurssia) mihin sitten osallistua tässä odottaessa.

Tokon alokasluokan liikkeistä meillä on eniten ongelmia (edelleen) seuraamisen kanssa. Luna kyllä seuraa, mutta se kontakti on jossain kadoksissa. Välillä on päiviä että tyttö seuraa aivan täydellisesti, hyvässä vauhdissa, oikealla paikalla ja katse minussa, mutta suurin osa on päiviä että Luna pitää kontaktia hetken, sitten katselee hetken eteenpäin ennen kuin ottaa taas kontaktin.  Jos jollakulla on vinkkejä miten saan kontaktin pysymään, niin otan niitä kiitollisena vastaan.

Ennakointi on meillä toinen ongelma, jota olen jo jonkun verran saanut karsittua. Parhaiten se näkyi treenatessa, kun Luna meni perusasentoon ilman käskyä (esim. jäävissä liikkeissä, tyttö nousee sivuun heti kun olen päässyt takaisin vierelle). Toinen on nyt uusissa tokoliikkeissä tullut kaukokäskyt. Kun Luna hiffaa että nyt tehdään kaukoja, ei se odota kuin ensimmäisen käskyn (oli se sitten istu tai maahan), jonka jälkeen se välillä itse vaihtaa asentoa häntä innosta heiluen ”istu-maahan-istu-maahan-istu…” ties kuinka monta kertaa ilman että kerkeän mitään sanomaan. Ei se siitä palkkaa saa, mutta välillä itseä huvittaa kun toinen saattaa vaihtaa asentoa sen kymmenenkin kertaan namin toivossa. :D

Kolmantena voisin sanoa jäävän paikalla makuun. Luna kyllä osaa sen, mutta maahan menossa vauhti on välillä aika hidas. Ja kun kerran ollaan harjoiteltu jäävää liikettä, alkaa Luna ennakoimaan sitä jo pelkkään seuraamiseen. Saatan kesken seuraamisen huomata että jaa, koira jäikin jonnekin. Se on ärsyttävää, mikä on myönnettävä.

Muuten meillä ei ainakaan minun mielestäni ole ongelmaa. Luna tulee luokse vauhdilla alusta alkaen nykyään, noutokapulaa pitää kevyesti sen tarvitun 5 sekuntia, paikalla makuu minuutin ajan onnistuu kun olemme harjoitelleet sitä vanhaa 2 minuuttia. Tietääkö joku muuten paikalla makuussa meneekö pisteitä jos koiran pää on kuin pöllöllä? Luna ei siis yleensä katso minua koko aikaa vaan pää kääntyilee koko ajan seuraamaan esimerkiksi ohi lentävää lintua tai kauempana kävelevää ohikulkijaa. Tai sitten se saa jonkun hajun jostain ja nuuskii ilmaa. Tyttö pysyy kyllä muuten paikallaan koko ajan.

 

Luna on hyvä paketin avaaja.

VIPstoresta tilattu viilennysmatto. Jouduin hieman etsimään mistä saisin Lunalle uuden maton, kun monesta paikkaa nämä on loppuun myyty. Edellisessä matossa geeli oli kovettunut levyiksi. Tämä oli yllättävän halpa, 18,90e ja kokoakin oli 60x50cm. Muistan että viimekesäinen oli pienempi (30x40cm) ja maksoi melkein 30e. 

Koirapuistossakin oli vaihteeksi seuraa.

Ylpeä postinnoutaja

Luna on omalla tavallaan niin ihana, kun se haluaa aina osallistua kaikkeen... mutta yritä siinä sitten tyhjentää vaatekaappia ja järjestää vaatteita kun toinen makaa niiden päällä :D

Ukkosia ennen on hyvä käydä uimassa kun ilma on niin kuiva.

Ja uinnin jälkeen on hyvä ottaa torkut (ja kuivatella) sängyssä.

Suunnitelmia

Nyt voi sanoa että Lunaltakin loppuu lomailu, ensiviikolla tokon pitäisi taas alkaa meidän osalta. Tuli tässä myös ilmottauduttua syyskuussa alkavaan Koirakeitaan agilityn alkeet kurssille sekä samaisen paikan tokokurssille. Mietin pitkään viitsinkö ilmottautua molempiin kun tunnit ovat samana päivänä, agility klo 18.30-19.30 ja toko klo 20-21. Pohdin että jaksaako Luna enää keskittyä tokoon, jos on ensin ollut agilityssa, mutta kun mietin että koirakkoja on kummallakin tunnilla parhaimmillaan 6, joten se aika mitä yksi kerkee treenaamaan on aika lyhyt. Eikä agility kestä kuin neljä kertaa, kun toko on pidempi 13 kerran kurssi. Eli syksyllä voi olla aika dööd dogi sunnuntaisin tai ainakin neljä sunnuntaita. Systeri myös miettii pitäisikö hänen ilmottautua Lolan kanssa samalle agilitykurssille.

Meillä on myös pidetty viikko treenejä mummin kanssa, missä mummi on tullut meille ja mennyt Lunan kanssa lenkille. Jostain syystä Luna ei siis edelleenkään välitä mummista, vaikka on nähnyt tätä ties kuin monta kertaa ja joka kerta mummi on antanut sille herkkuja. Ideana siis on että mummi voisi viedä tytön lenkille niinä päivinä kun meillä kaikki osuvat aamuvuoroon ja Lunalla olisi pitkä yksinoloaika. Kyllä Luna pystyy sen kahdeksan tuntia pidättämään ihan ongelmitta ettei kyse ole siitä vaan pikemminkin että sillä nyt olisi edes hetken seuraa ja pääsisi ulos kävelemään. 

Aloitimme harjoittelut maanantaina, jolloin itse olin vapaalla, niin että mummi tuli meille ja lähdimme yhdessä lenkille. Jossain vaiheessa annoin remmin mummille ja loppulenkin Luna sitten vilkuilikin silmät pyöreenä kulmiensa alta et mitä pahusta tässä tapahtui. Tyttö yrititti myös koko ajan kävellä mun jaloissa ja minä siinä hyppelihdin sitten aina tien puolelta toiselle. Sen verran tuo stressasi mummia että se jopa unohti pissata vaikka kävelimme hieman vajaa 2 km.

Tiistaina sitten mummi tuli meille kun kukaan ei ollut kotona. Luna piiloutu mun tietokonepöydän alle, mutta yllättäen kun mummi pöydän nosti ei se lähtenyt karkuun. Mummi sai jopa pannan laitettua, mutta sitten teki virheen mennessään hakemaan jääkaapista herkkuja, kun tytsy ei suostunut nousemaan ylös. Luna livahti silla välin kevythäkkiinsä, mistä mummi ei saanut sitä enää pois.

Loppuviikko onkin harjoiteltu sitä että joku on ollut meillä täällä kotona ja nyt on edistytty siihen vaiheeseen että Luna suostuu menemään jopa ulos asti mummin kanssa. Jonkun on tosin pitänyt laittaa remmi ensin, sitä mummi ei saa vielä laittaa. Ulkona tyttö vilkuilee meidän perään (tämä vahvistettiin ikkunasta vakoilemalla), mutta suostui kyllä kävelemään sitten eteenpäin mummin kanssa.

Huomenna mummi tulee taas niin ettei kukaan ole kotona, saa nähdä saako se Lunaa ulos vai ei.

Iskä, jota Luna on määrällisesti nähnyt vähemmän kuin mummia, sai sitten nostaa Lunan jopa syliin.

Tuli myös kaivettua ompelukone kaapinpohjalta ja tehtyä Lunalle uusi panta. Edellinen alkoi olla jo niin likainen ja siinä meni myös tuo puolikurraketju kierteellä joten tyynesti leikkasin ketjun vanhasta pannasta ja laitoin uuteen.

Nää cockerin korvat kyllä piilottaa kaiken...

Ja puhtaana uuteen viikkoon.

Mielessä on myös käynyt että voisi jopa harkita menemistä viralliseen näyttelyyn syksyllä. Luna on kumminkin oppinut suht hyvin sietämään tuomarin katsomisen ja koskemisen. Tosin tyttö on cockeriksi aika vähäkarvanen (ainakin vielä) että saisi nähdä millaisen arvostelun se voisi saada... Pitää kysäistä trimmaajalta kun sinne mennään syksyllä.

Verijälki

Eli nyt teen pienen postauksen verijäljen teosta. Itse tykkään tehdä Lunalle aina silloin tällöin jäljen, kun tuo ensinnäkin tykkää nenänkäytöstä ja hajutyöskentely on todella hyvää väsyttävää aivotyötä.

Verijäljen voi tehdä muutamallakin eri tavalla, mutta selitän tässä kuinka teen sen itse.

Ensimmäisenä välineet:

Verijäljen tekoon tarvitaan:
- Verta (tätä löytyy ihan kauppojen [mm. Prisma/Citymarket] pakasteosastolta, meilläpäin on sijainnut yleensä erikoislihojen [kengurut, äyriäiset ym] vieressä)
- Pesusieni (tällä ei nyt oikein ole väliä millainen sieni on, itse tykkään noista missä on tuo ripustusnaru koska siihen saa helposti vetonarun kiinnitettyä)
- Pitkä naru (minä olen käyttänyt noin 3-5 metrin mittaista)
- Merkkinauhoja
- Koiralle palkka jäljen loppupäähän
(- Ämpäri)

Verijälki tehdään siis ilman koiraa. Alue kannattaa olla semmoinen ettei siinä hirveästi ole muuta liikennettä (koiranulkoiluttajia ym) jotka voivat kulkea jäljen yli. Lupa-asioista pikaisesti, netistä asiaa aluksi selvittäessäni osa väitti että metsänomistajan lupa tarvitaan verijäljen tekoon ja osa ei. Cockerispanielit ry:n koulutuksessa kysäisin asiaa niin siellä kouluttaja oli sitä mieltä että lupaa ei tarvitsisi pakosti kysyä, mutta olisihan se ystävällistä kumminkin niin tehdä. Myös Koirakeitaan jäljestyskurssin vetäjä ei pitänyt lupaa pakollisena, kunhan nyt katsoi millaiselle alueelle jäljen tekee (ettei esimerkiksi kenenkään pellolle).

Netistä löytää myös erilaista tietoa sopivasta jäljestyksen aloitusiästä. Osa sanoo että jos haluaa kunnon jäljestyskoiran, pitäisi jäljestykseen totuttaa heti pennusta asti ja toinenpuoli käskee odottamaan pahimman murrosiän yli. Tämä taitaa kyllä olla aika koirakohtaista mikä on sopiva aloitusikä kenellekin.

Jälki tehdään sitten koiran tason mukaan, ensikertalaisille tietysti lyhyempi ja  veren suhde veteen voi olla huomattavasti isompi kuin sitten kokeneemmalla jäljestäjällä. Aivan aloittelijalle sopiva jälki on vain kymmeniä metrejä pitkä, kun taas kokeneet menevät jopa reilun kilometrin jälkiä.

Jäljen teko

 Minä aloitan merkitsemällä nauhalla aloituspaikan. Seuraavaksi tulisi maahan potkia aloitusalue (semmoinen noin 30cmx30cm), itse en tätä pidä niin pakollisena vaiheena (myönnän että joskus alue jää potkimatta). Idea siinä on että haju jää paremmin kiinni "rikkinäiseen" maahan.

Seuraavaksi veretetään sieni. Sienen pitäisi olla märkä, joten se kannattaa kastella ennen metsään menoa tai tarvittaessa ottaa ämpärissä vettä mukaan. Veri ei siis imeydy kunnolla sieneen jos se on kuiva. Ensimmäisillä jäljillä melkein itse kannatan että kannattaa verta käyttää reilusti, jotta koira varmasti onnistuu kun haju on vahva. Sitten kokemuksen karttuessa verta kannattaa lähteä laimentamaan (ottaa sitten ämpäriin sitä vettä mukaan ja sekoittaa veren joukkoon, esimerksiksi suhteessa yksi osa verta kahdesta viiteen osaan vettä).

Itse kaadan vielä ennen liikkeelle lähtöä verta ihan sienen päälle ja sitten vain vedetään jälki. Matkalla kannattaa muistaa merkitä aina silloin tällöin jäljen reittiä solmimalla esimerkiksi ohitettavan puun oksaan merkkinaru. Merkkinaru pitäisi sijoittaa kumminkin sen verran ylös ettei koira näe tai haista sitä.

Aloittelijan kannattaa aloittaa ihan suoralla jäljellä ja myöhemmin lisätä sitten mutkia mukaan. Vaikeutta saa myös lisäämällä omaa vauhtia, hitaasti kulkiessa sieni osuu koko ajan maahan ja vauhti nopeuttaessa lähtee sienikin pomppimaan jolloin jälki ei enää ole aivan niin yhtenäinen.

Jäljen loppuun kannattaa taas potkia maata rikki ja itse kaadan verta alueelle hieman reilummin. Palkkio laitetaan myös jäljen loppuun. Palkkioksi kelpaa melkein mikä tahansa, yleensä koiralle todella mieluinen herkku, Hyviä palkintoja on esimerkiksi lihaisat luut, mutta nakki käy ihan yhtä hyvin. Tietysti se kannattaa huomioida että metsässä liikkuu muitakin elukoita, että ja esimerkiksi jokin vahvasti tuoksuva voi joutua parempiin suihin ennen kuin koiran kanssa jäljelle pääsee. Sen takia otan varuiksi jäljelle lähtiessä vielä toisen herkun taskuun mukaan.

Kun palkkio on asetettu pitää jäljeltä lähteä pois. Poislähtiessä varmistetaan ettei sienestä tiputtele verta maahan (esimerksi laittamalla sieni pussiin tai ämpäriin) ja jäljeltä poistutaan kiertäen jo tehty jälki mahdollisimman kaukaa.

Sitten odotetaan hajun laskeutumista, ensimmäisillä kerroilla tunti on ihan sopiva aika, myöhemmin jäljen voi antaa laskeutua vaikka yönkin yli.

Jäljellä

Kun jälki on laskeutunut voi sinne mennä koiran kanssa. Koiralla kannattaa olle valjaat päällä ja noin 5-7 metrin liina. Liina antaa tilaa koiralle hoitaa homma itse, ilman että omistaja vahingossa nykisi remmistä koko ajan. Osoita koiralle jäljen alku (tai jotkut kyllä haistavat jo matkan päästä mistä jälki lähtee) ja sitten vain seurataan. Jos koira epäröi voi sitä siinä kannustaa, mutta kun homman taitaa ei tarvitse muuta kuin seurata muutaman metrin perässä.

Aikuiselle koiralle sopiva jäljestysväli on yleensä 1-2 viikkoa, joillakin riittää jopa kerta kuussa.

Aivan ensimmäinen jälki minkä tein Lunalle oli varmaan  korkeintaan 15-20 metriä pitkä. Luna oli muistaakseni noin puolivuotias ja selvästi vielä liian nuori jäljelle. Kun pääsimme jäljen alkuun ja tyttö haistoi veren päätti hän tehdä täyskäännöksen sillä sekunnilla ja haluta takaisin kotiin. Ohjasin kumminkin neidin päättäväisesti jäljen loppuun, kehuen aina kun tuo pikkaisenkin nuuskaisi verta. Halusin myös näyttää että lopussa odottaa palkinto.

Seuraavan kun tein reilun kuukauden vajaan parin päästä oli tilanne jo ihan eri, Luna kulki nätisti jäljen alusta loppuun. Pituutta ei silloinkaan ollut kuin se max 20 metriä. Kesälomalla tein jo pidemmän varmaan 70 metrin (tosi hankala arvioida pituutta) jäljen joka sujui todella hyvin. oin ottavinani siitä videonkin tänne laitettavaksi, mutta jäljen lopussa totesinkin puhelimen olleen kamerassa eikä videokuvauksessa eli mitään videota ei sitten ollutkaan. 

Nykyään ei meillä ole mitään ongelmaa itse jäljessä ja pitäisikin alkaa hiljalleen vaikeuttamaan tehtävää; pidentämällä matkaa reilummin ja laimentamalla käytettyä verta.

Kesäloma takana

En sitten saanutkaan aikaiseksi kirjoittaa mitään päivitystä lomalla, eli nyt yritän muistella mitä on tapahtunut viimeisen parin viikon aikana.
Olimme pääasiassa siis Inkoon Barösundissa asuntovaunulla loman. Ensimmäisellä viikolla kävimme kyllä Urjalassa yöpymässä iskän vuokraamalla mökillä.

Vaunulla nyt ei sinällään tapahtunut mitään erikoista. Pääasiallinen päivärytmi oli 2 pidempää, noin tunnin lenkkiä (ensimmäinen 10-12 välillä toinen sitten iltapäivästä 17-19 välillä).Päivällä otimme aurinkoa sään niin salliessa ja illalla menimme grillille paistamaan makkaraa. Barösundissa on hyvät maastot lenkkeilyyn, tiet ovat hiekkapäällysteisiä ja mäkiä riittää. Metsäpoluillekin on mahdollista mennä, mutta me pysyttelimme aikalailla tiellä ihan sen takia että käärmeitä oli paljon liikkeellä ja tieltä ne erotti nopeammin kuin sitten mustikanvarpujen seasta. Luna tosin kulki 5 metrin liinassa ja yleensä kulki sitten metsänpuolella tai uiskenteli ojassa. Vähäänkään lämpimillä säillä päästimme Lunan puolessa välissä lenkkiä uimaan ja vilvoittelemaan.

Jos jotain Luna on lomalla tehnyt niin se on uinut. Parhaimmillaan kävimme uittamassa sitä viisikin kertaa päivässä. Runsas uiminen tietysti teki sen että punkkikarkotteen teho ei kestänyt kovinkaan pitkään ja vaikka laitoin Exspotin juuri loman aluttua piti se reilun viikon päästä uusia kun alkoi punkkeja ilmestymään. Koko lomalla tosin vain yksi punkki oli Lunassa kiinni (takareiden sisäpuolella), mutta päästä löytyi samalla kertaa kolmekin punkkia kävelemässä. Muuten taisin löytää kahtena eri päivänä yhden punkin kävelemässä turkilla lenkin jälkeen.

Luna pääsi myös ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyytiin. Pelastusliivit olivat sille hieman isot, mutta pysyivät kuitenkin jotenkuten päällä.

Toisella lomaviikolla haimme Lolan vaunulle. Koirien yhteiselo meni niin ja näin, Luna ärisi taas tavallista helpommin Lolalle millon mistäkin mutta siinä se olikin pääasiassa. Viimeisenä päivänä tosin tapahtui yksi välikohtaus kun olimme pihalla ja Lunan ja Lolan remmit menivät niiden kävellessä solmuun. Lopputulos oli siis että Luna kävi Lolan päälle ja sain vaihdilla mennä siihen väliin. Ei siinä mennyt kuin hetki kun sain koirat erotettua, mutta molemmat olivat toisiaan yrittäessään purra upottaneet hampaansa minun käsiini. Mitään isompaa haavaa ne eivät saaneet tehtyä, mutta Lunan puremakohtaan tuli muutamassa päivässä pieni mustelma.

Luna muutenkin tuntui taas ärisevän kaikille hieman tavallista herkemmin. Jouduin moneen otteeseen melkein päivittäin muistuttamaan, että pihalla ollessamme ohikulkijoille ei kuulunut haukkua tai murista. Jostain kumman syystä grillillä ollessamme ei sitten rähinää kuulunukkaan, vaan tyttö istua tapitti aina sitä kuka sillä hetkellä sattui syömään jotain.

Lunan lempipaikka vaunualueella. Suurin osa vieraistakin on kavereita kun on makkaraa tarjolla.

Ja kun vaunuun pääsee niin maittaa uni.

Lähistöllä pyöri kaksi hirveä melkein päivittäin.

... ja Lunahan haisto ne.

Uinnin jälkeistä lämmittelyä.

Hyvin on sisäistetty että ovesta ei lähetä ilman lupaa.

Tämmöistä kuvaa yritän ottaa...

... mutta tämmöinen on usein lopputulos.

Käytiin juhannuskokkoa katsomassa.

Ensimmäisellä viikolla ajoimme Urjalaan iskän vuokraamalle mökille. Mökkialue oli siisti nurmikkoalue. Uimaranta olisi voinut olla hieman parempi; rannalla oli laituri mikä ei kunnolla kannatellut edes pelkästään minua ja sen vieressä oli soutuveneenpitopaikka. Olimme varmaan kerenneet olemaan siellä vajaan tunnin, kun huomasimme mökin reunalle ilmestyneen pienen vieraan koiran. Onneksi tuo vieras uros oli ihan ystävällinen ja olikin seurassamme pari tuntia yrittäen koko ajan kosiskella Lunaa. Luna ei kosiskeluista välittänyt vaan hääsi uroksen pihalta aina kun sai siitä tarpeekseen. Uros ei siitä välittänyt, se istui muutaman minuutin pihan reunalla varjossa ja hetken päästä tuli uudestaan yrittämään.

Kävimme illalla myös saunassa Lunan kanssa. Muistan kuinka ihan ensimmäisellä saunakerralla Salossa Luna tärisi kuin haavan lehti heti saunaan jouduttuaan. Nykyään tyttö tulee lauteille ja jää siihen maate. Siinä vaiheessa kun tuo alkaa läähättämään vien sen uimaan tai suihkuun.

Selvästi näkee kumpi on pomo.