Uutta kurssia pukkaa

En sitten pystynytkään olemaan kurssitta sinne syyskuun loppuun. Maanantaina vietin vapaapäivää ja samalla selaisin netistä jos jostain läheltä löytyisi meille jotain kivaa kurssia ja huomasinkin koirakoulu Toko-luokalla alkavan seuraavana päivänä tokon jatkokurssi. Kurssi tosin alkoi jo kello kuusi ja minä kun pääsen vasta viideltä töistä, on siinä hieman kiire aikataulu, mutta päätin kumminkin ilmoittautua.

Oikein kuvauksellinen nukkuma-asento...

Kurssipaikkana oli Heurekan lähettyvillä oleva nurmikenttä. Olemme olleet siellä joskus viime kesänä näyttelytreeneissä ja muistin että se on hieman sekavaa aluetta. Tietenkin siinä kiireessä sitten onnistuin eksymään ja saavuimme paikanpäälle muutaman minuutin myöhässä. Kouluttaja meidän onneksemme vasta selitteli uusia tokosääntöjä ja pääsimme hyvin mukaan.

Meitä oli kurssilla varmaan kahdeksan koirakkoa. Kurssin alussa Luna yritti äristä lähellä olevalle collielle, mutta kun tyttö totesi ettei toinen kiinnittänyt häneen mitään huomiota, ärinä loppui. Tunti aloitettiin häiriötreenillä. Meidän sijoitettiin niin että joka toinen koira oli uros ja joka toinen narttu ja pyydettiin perusasentoon. Kouluttaja sitten huusi käskyjä (maahan-sivuun-ym.) ja tarkoitus oli että koira ei saisi reagoida vieraan huutajan käskyihin. Luna ei korviaan lotkauttanut kouluttajan puheelle, mutta huomasin että pari koiraa totteli kouluttajan käskyä. Sama harjoitus tehtiin seuraavaksi niin, että koirat olivat maate.

 Seuraavaksi oli paikalla makuu. Etäisyyttä sai ottaa niin paljon kuin tunsi sopivaksi ja palkkaamassa sai käydä välillä. Moni kurssilaisista, minä mukaan lukien, otti etäisyyttä semmoisen 10 metriä. Luna pysyi hyvin paikallaan, mitä nyt välillä katseli kouluttajaa tai naapurin palkkausta. Hetken mietin nouseeko Luna siinä vaiheessa kun sen vieressä olevaa koiraa palkattiin. Tytön nenä nousi ilmaan ja se yritti haistella naapurin herkkuja niin läheltä kuin pystyi ilman että nousi kumminkaan ylös.  Monesti olen paikalla makuussa osunut reunimmaiseksi koirakoksi, joten täytyy pyytää seuraavalla kerralla (jos tunnilla paikalla makuuta harjoitellaan) että jos olisi mahdollista päästä kahden koiran väliin ihan harjoituksen vuoksi.

Sen jälkeen otettiin yksilöharjoituksena seuraamista. Meillä ensimmäisenä tuotti hieman ongelmia nurmikenttä, kun normaalisti harjoittelemme hiekkakentällä. Lunaa siis kiinnosti maassa olevat hajut. Pien tyttö kumminkin tajusi että nyt treenataan eikä haistella ja pian alkoi seuraaminen sujua paremmin. Kouluttaja antoikin meille ihan hyviä neuvoja. Ensimmäinen oli väärästä palkkauskohdasta; välillä palkka tippuikin koiran eteen maahan eikä mennyt tämän suuhun, mikä tietysti teki sen että Luna jäi etsimään maasta sitä namia. Minä siinä sitten näytin uutta herkkua kädessä ja annoin sen pudonneen tilalle. Kouluttaja totesi että periaatteessa minä palkkaan tuossa siitä haistelusta kun se saa heti haistelun perään herkun (ja minä kun ajattelin palkkaavani haistelun lopettamisesta…). Mieluummin ottaisin taas pari askelta seuraamista ja sitten palkkaus.

Toinen neuvo koski kääntymisiä, kun Lunalla on käännöksissä hieman tapana jäädä jälkeen ja samalla minusta kauemmas, piti minun käännöksessä tuoda herkku alas ja antaa koiran tavoitella sitä. Tällöin Luna pysyi kiinni minussa kaikissa käännöksissä ja seuraaminen jatkui oikealta paikalta.

Sillä aikaa kun muut koirat harjoittelivat kouluttajan kanssa, sai kentällä treenata omaan tahtiin mitä halusi. Kouluttaja oli tuonut esteen sekä noutokapuloita joita sai vapaasti käyttää. Minä olin ymmärtänyt että alokasluokan este olisi samanlainen kuin se on vanhoilla säännöillä, mutta kouluttaja mainitsi sen olevan perus agilityesteen näköinen. No, sehän meille sopii paremmin kuin hyvin kun Luna on enemmän hyppinyt ns. avonaisia esteitä. Ei ole ainakaan sitä riskiä että tyttö jäisi tutkimaan että mikäs este se tämän on.

Hypyissä ei siis Lunalla ollut mitään ongelmaa ja huvikseni vielä harjoittelin noutohyppyä viemällä kapulan esteen toiselle puolelle. Sekin sujui meiltä ihan hyvin. Teoriassa kapula pitäisi varmaan heittää, mutta siinä meillä onkin vielä treenattavaa kun tuo on lähdössä kapulan perään heti kun se minun kädestäni irtoaa. Treenattiin myös itseksemme hieman seuraamista (uusilla ohjeilla) sekä luoksetuloa. Minusta se on hieman kyllä omituista kuinka koira ”muuttuu” treeneissä. Normaalissa tilanteessa Luna olisi menemässä joko leikkimään tai ärisemään jokaisen koiran luokse, mutta kun se pääsee treenimielentilaan, on ihan sama vaikka ympärillä olisi 10 koiraa tekemässä omiaan niin tyttö seuraa minua. Kyllä siinä herkuillakin on oma osansa, mutta silti.

Lopuksi kouluttaja totesi, että hänen kurssillaan jos koirat eivät muuta opi niin ne oppivat ainakin pitämään (ja hakemaan) noutokapulaa. Meillä ei onneksi sen noutokapulan kanssa ole ongelmaa, minkä kouluttajakin siinä totesi, kun kysyi keillä sitä ongelmaa on. Minä pidin tästä kouluttajasta ja tunnista vaikka aluksi epäilinkin kun koirakkoja oli useampia. Onneksi tunteja on vielä neljä jäljellä.

Käytiin pidemmällä lenkillä systerin ratsastustunnin aikana, Luna pääsi
myös uimaan.

Tulipa myös varattua Lunalle trimmiaika. Ensin suunnittelin vieväni tytön trimmiin vasta elokuussa loman jälkeen, mutta tuon korvakarvat alkaa olla sen verran kasvaneet, että tekisi mieli ottaa itse trimmeri käsiin ja siistiä niitä. Itse en näe järkeä viedä trimmattua koiraa trimmiin, joten menköön nyt sitten ammattilaiselle. Saadaanpahan tuon valkoinen kypäräkin pois, kun sitä minä en saa nypittyä. Eipä tuossa tule tällä kertaa mikään iso työ olemaan, kun vasta pari kuukautta sitten siistin sen itse.

-

Olin myös pohtinut jos Lunan käyttäisi taipumuskokeissa tässä vielä syksyllä, mutta tällä hetkellä luulen että se jääkin ensi vuodelle. Kasvattaja valitteli facebookissa, kuinka taipumuskokeet ei enää mittaa koiran taipumusta metsästykseen vaan koiran on oltava melkein kunnon metsästyskoira kokeen läpipääsyä varten. He olivat treenanneet taippareita varten jo jonkin aikaa, minkä takia itse päätin että ehkä mekin Lunan kanssa ensin treenataan ennen kuin mennään kokeilemaan.

Taippareissa on siis eri osioita; ensimmäisenä katsotaan luonnetta että pärjääkö koira muiden koirien ja ihmisten kanssa (tässä voi olla ehkä meidän ongelma…), sitten on laahausjälki, omatoiminen haku sekä vesinouto. (Osioiden nimet nyt on hieman väärät).  Laahausjälki ja vesinouto vähintään 5 metristä meiltä uskoisin onnistuvan, mutta ongelmia sitten tuottaakin tuo muiden kanssa pärjääminen (pääasiassa siis jos vieraiden ihmisten pitäisi päästä taputtelemaan) sekä ehkä tuo 5 minuutin omatoiminen jäljenhaku osuus, mitä emme ole koskaan oikeastaan harjoitelleet.

                                                Videossa nouto noin viidestä metristä.