Vestibulaarisyndrooma on tasapainohäiriö, jota tavataan
useimmiten iäkkäämmillä koirilla, mutta myös nuoremmat koirat voivat ”sairastua”.
Vestibulaarioireiksi kutsutaan sisäkorvan ja
tasapainoelinten oireita. Vestibulaarin oireita ovat pään kallellaan pitäminen,
liikkumisen haparointi, koira saattaa kääntyillä nopeasti/pyöriä ympyrää siihen
suuntaan mihin pää on kallellaan, mahdollisesti kaatuilu, silmät ”tärisevät”
tai liikkuvat nopeasti puolelta toiselle (nystagmus) ja joissain tapauksissa
voi olla myös huonovointisuutta sen takia syömättömyyttä/oksentelua.
Vestibulaarioireita voi aiheuttaa korvatulehdukset,
kasvaimet/polyypit aivoissa tai korvissa tai päähän kohdistuneet vauriot
esimerkiksi putoamisesta tai muusta onnettomuudesta. Myös kilpirauhasen
vajaatoiminta voi tehdä vestibulaarioireita. Joskus syytä ei tutkimuksista
huolimatta löydetä (idiopaattinen).
Paras tapa tutkia oireilua, on ottaa magneettikuvat päästä ja verikokeet (mm. kilpirauhanen). Magneettikuvissa nähdään aivojen ja korvien tilanne tarkasti ja esimerkiksi kuvissa saatetaan huomata muuten oireeton korvatulehdus.
Jos vestibulaarioireina on pahoinvointia/syömättömyyttä,
voidaan koiralle määrätä pahoinvointilääkettä. Jos oireet johtuvat tulehduksesta,
on antibiootit tarpeen. Idiopaattinen vestibulaarisyndrooma harvoin tarvitsee
lääkehoitoa (ellei nyt ole paha pahoinvointi tms.) koska oireet poistuvat
itsekseen. Osalla oireilu loppuu nopeasti, osalla, varsinkin iäkkäämmillä
koirilla, saattaa oireilu jatkua päiviä, viikkoja, huonoimmillaan kuukausia.
Joillakin saattaa jäädä pysyvästi pää kallelleen.
Tässä linkissä on Vestibular Disorderes Associationin helmikuussa 2020 kirjoittama
aika selkokielinen juttu (PDF englanniksi).
-
Jos tästä joku osasi jo arvata, Lunan maaliskuun lopussasaama kohtaus uusiutui. Minulla oli vapaapäivä ja aamu oli mennyt aivan
normaalisti. Aamupala syötiin heti herättyä ja lenkillä käytiin parin tunnin
päästä. Kaivoin sitten ompelukoneen esiin ja ensin korjasin Laran juoksuhousut
(tai tarkalleen vaihdoin tarranauhat) ja aloin ompelemaan äidin auton
penkinsuojaan tarranauhoja. Luna oli ihan normaalisti mukana ompeluhommissa ja
istui tietysti keskellä penkinsuojaa kun asettelin tarroja reunalle. Sitten
taisi Lara lähteä liikkeelle ja Luna meni perään katsomaan mihin toinen lähti.
Keskityin ompelemiseen, mutta sitten näin sivusilmällä, kun Luna hetken päästä
lähti eteiseen ja huomio kiinnittyi kävelemisasentoon: pää oli reilusti
kallellaan oikealle.
Lähdin sitten Lunan perään ja kun neiti tuli vastaan
makuuhuoneen ovella, tajusin uuden kohtauksen olevan päällä. Lunan silmät
ammottivat taas täysin auki, mutta neiti ei pystynyt kohdistamaan katsettaan ja
pää teki nykimisliikettä. Hieman yllättäen kyllä, Luna käveli melko hyvin itse,
vähän ehkä normaalia hitaampaa ja välillä tuli sivuaskelia, mutta kun katsoin
kameralta tapahtumat jälkikäteen, neiti oli kompastumatta kävellyt olkkarin
koiraportista, jonka suuaukko on vain 30cm leveä ja siinä on kynnys 10cm
korkeudella maasta. Samaten se oli mennyt makuuhuoneeseen portinläpi
kompastumatta. Mutta ennen eteiseen lähtöä se oli kääntynyt olohuoneessa päänsä
mukana tehden U-käännöksiä oikealle.
Aloin etsimään puhelinta saadakseni tilanteen videolle ja
kun puhelimen lopulta löysin, oli Luna kävellyt makuuhuoneesta takaisin
olohuoneeseen ja hypännyt(!) pikkusohvalle (kamera tosin paljasti että hieman
oli neiti joutunut hakemaan hyppypaikkaa).
Tässä vaiheessa pääsin kuvaamaan, aivan kohtauksen lopun.
Video alla.
Laitan tähän perään vielä sen maaliskuisen videon
Videosta näkee lautas-silmät ja jos laatu ei huonone
hirveästi, niin silmät tekee pientä ylös-alas liikettä (kulmat liikkuvat
reilummin). Katse taas osoittaa kattoon, mutta se nyt ei niin loista tästä kun
minä kuvaan taas ylhäältä alaspäin.
Tällä kertaa kohtaus oli ”lievempi”, ainakin silmien osalta
kun en ainakaan itse huomannut että ne olisi missään vaiheessa ollut kokonaan
valkoisina kuten maaliskuussa. Kohtaus ei myöskään kestänyt kuin viitisen
minuuttia tällä kertaa. Ja kuten maaliskuisessakin kohtauksessa, kun se loppui,
Luna oli täysin normaali. Mitään merkkejä kohtauksesta ei jäänyt. Eikä
loppupäivänä ollut mitään merkkejä uusiutumisesta.
Mutta koska tämä oli jo toinen kohtaus, varasin seuraavalle
päivälle ajan neurologille Aistiin. Kun puhutaan vestibulaarioireista, lähes
kaikkialla puhutaan sen olevan vanhan koiran ongelma. Luna 6v ei nyt vielä mene
vanhan koiran kategoriaan. Muita vaihtoehtoja olikin sitten kasvain
päässä/korvissa tai korvatulehdus jossain syvällä korvassa. Päädyttiin, että on
parempi lähteä käymään neurologilla.
Sain ajan klo 11 ja koska Aistin ohjeissakin jo mainittiin,
että koira todennäköisesti pitää magneettikuvata, piti Lunalta jättää aamupala
väliin (mistä se ei ollut kovin iloinen). Pohdin ensin Laran ottamista mukaan,
että kävisin lenkillä Lunaa odottaessa, mutta kun en tiennyt kauan joudun
olemaan lääkärissä mukana ja ilma oli aika lämmin, päätin jättää Laran kotiin
odottamaan. Luna kun ei tykkää lääkärillä olosta ollenkaan, niin en halunnut
ottaa Laraa sisälle asti, koska Lunan pitelemisessä olisi jo työtä.
Kun pääsimme neurologin luokse, lääkäri teki ensin
neurologisen perustutkimuksen (ja yleiskliinisen ja ortopedisen). Kaikki
reaktiot ja refleksit oli normaaleja, kuten E.kin viimeksi maaliskuussa totesi.
Lääkäri siinä luetteli vaihtoehdot mistä kohtaukset johtuvat (tuntematon syy,
kasvain, tulehdus, kilpirauhanen) ja sitten antoi kolme vaihtoehtoa, joko
tehdään ns. täysitutkimus eli magneettikuvaus ja verikokeet, tai voi ottaa
pelkät verikokeet tai kolmantena, että ei tehdä mitään.
Mielessäni ajattelin, että en minä Aistiin asti tullut vain
lähteäkseni takaisin kotiin. Ja en kokenut kovinkaan mukavana ajatuksena elää
epätiedossa, että onko Lunalla kasvain päässä vaiko ei. Joten sanoin että
otetaan koko tutkimus. Neidille annettiin rauhoitteet ja hetken päästä hoitaja
haki Lunan tutkimuksiin.
Minä sitten menin autoon odottelemaan, olin varautunut että tutkimuksissa menee hetki, joten lueskelin tabletilla siinä odotellessa ja käväisin kaupassa, kun olin saanut mieleni rauhoitettua. Aikaa sitten menikin melkein kolme tuntia. Siinä ajan kuluessa mietin, että ei uutisia on varmaan hyviä uutisia? Jos kuvissa olisi jokin kasvain löytynyt, olisin olettanut että lääkäri olisi ollut nopeammin yhteydessä.
Lopulta tuli puhelu, että Lunan voi tulla noutamaan. Menin
sisälle ja hetken päästä pääsin takaisin tutkimushuoneeseen. Neurologi näytti
magneettikuvat (enhän minä niistä hirveästi ymmärtänyt) ja totesi ettei sieltä
mitään poikkeavaa löytynyt. Kaikki aivojen osat oli normaalit ja korvissakaan
ei ollut yhtään mitään. Vestibulaariin hänkin päätyi, aiheuttaja tuntematon,
koska mitään selittävää tekijää ei löytynyt. Tuloksista tietysti joku
korvatulehdus olisi ollut helpoin, koska sen olisi pystynyt hoitamaan. Mutta ei
tämä ”tuntematon syy”kään ollut huonovaihtoehto, koska idiopaattinen
vestibulaari yleensä paranee/loppuu itsekseen ja yleensä mitään lääkityksiä ei
oireisiin tarvita.
Neurologi totesi, että mitään virallista lääkitystä tähän ei
ole. Voi olla että kohtaukset loppui tähän, tai voi olla että niitä vielä
tulee. Jos kohtaukset olisi viikottaisia, niin jotain lääkitystä voisi
kokeilla, mutta hän ei sen tarkemmin sanonut sitten niistä vaihtoehdoista.
Totesinkin, että se, että minä olen nähnyt kohtauksen kahdesti, ei tietenkään
tarkoita sitä etteikö niitä olisi ollut useampia.
Kohtaukset eivät satuta koiraa mitenkään ja on täysin
vaarattomia, vaikka pahalta näyttävätkin. Tietysti pitää varoa sen verran, että
ei päästä Lunaa mihinkään portaisiin kohtauksen ollessa päällä, jos niitä vielä
tuppaa tulemaan. Mutta muuten saamme jatkaa ihan normaalia elämää.
”Viralliseksi” diagnoosiksi tuli paroksysmaalinen
vestibulaarisyndrooma, eli kohtauksittainen tasapainoelimen häiriö,
tuntemattomasta syystä.
Pääsimme siitä sitten maksamaan ja jälleen kerran kiittelin
vakuutusta. Tuli nimittäin Lunan ennätys, lähtöhinta oli lähes 1300€. Tiesin
että magneettikuvaus tulee maksamaan, joten sinällään en yllättynyt, mutta
kyllä siinä silti tuli hetken hengenpidätys kun rahastaja sanoi summan. Kyllä
hän siitä sitten jatkoi, että vakuutus maksoi suurimman osan ja minulla jäi
kustannettavaa noin 350€.
Tässä on jo useamman kerran tullut mietittyä, että kyllä nämä ongelmat yhdellä koiralla jo riittäisi, mutta ei näköjään riitä. Meillä sinällään on ollut onnea matkassa siinä mielessä, että vaikka ”ongelmalista” kasvaa tässä vuosien saatossa koko ajan, mikään ei vielä estä harrastamista ja kisaamista.
Liityin Facebookissa englanninkieliseen (amerikkalaiseen?) vestibulaariryhmään ja olen todennut meidän päässeen helpolla. Siellä suurin osa tapauksista on huomattavasti pahempia kuin Lunan saamat kohtaukset. Siellä on koiria jotka eivät ole syöneet useaan päivään pahoinvoinnin takia tai eivät moneen päivään meinaa pysyä itse pystyssä.
Lunalla kumminkin ruokahalu on säilynyt koko ajan eikä se myöskään kaatuile, vaikka askel hieman haparoikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)