Spanieleiden taipumuskoe – 2. yritys

Spanieleiden taipumuskokeessa arvioidaan koiran luontaisia (metsästys)taipumuksia ja luonteenpiirteitä, ja katsoa, onko ne rodulle tyypilliset.

Cockerspanieli vaatii hyväksytyn taipumuskokeen tuloksen saadakseen muotovalion arvon. Tämä vaatimus ylläpitää cockerin alkuperäistä käyttötarkoitusta = (ylösajava) lintukoira. Vaikka cockerspanieli onkin jakautunut näyttely- ja käyttölinjoihin, niin näyttelylinjaisellakin on oltava sitä alkuperäistä metsästysviettiä, vaikka melko harva käyttää näitä oikeassa metsästyskäytössä. Ja valitettavasti hiljalleen tuntuu, että yhä useampi vieraantuu spanieleiden käyttötarkoituksesta. Näistä tulee koko ajan enemmän ja enemmän ”vain kotikoiria”, minkä takia sitten kauhistellaan, kun joku julkaisee ryhmässä kuvan jossa cockeri on alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan metsästettyjen lintujen kanssa.

Enkä nyt tarkoita, että kaikkien spanielin omistajien pitäisi kulkea metsässä kuollut lintu pussissa ja viskellä sitä veteen koiran noudettavaksi, mutta tiedostaisivat nyt edes että pienestä ja kauniista ulkomuodostaan huolimatta kyseessä on metsätyskoira. Naaureskeltiin tätä Siirin kanssa kun keväällä käytettiin koiria uimassa, että valitettavasti moni pitäisi meitä hulluna jos mentäisiin Keravanjoelle heittelemään vesilintua, kun muut ihmiset yrittää ottaa aurinkoa (epävirallisella) rannalla. Meillä kun on yllättävän paljon 8 ryhmän koiria kaveripiirissä, niin näitä samankaltaisia ihmisiä löytyy.

Mutta palaten taipumuskokeisiin. Spanieleilla kokeissa on neljä(/viisi) osa-aluetta: sosiaalinen käyttäytyminen, jäljestys, haku ja laukauksensieto sekä vesinouto (+ tottelevaisuus). Tottelevaisuutta seurataan kaikissa osa-alueissa, eli sitä ei testata erikseen.

Lunalla tämä oli nyt toinen yritys. Aikaisemman voit lukea tästä. Monena vuonna on ollut pohdinnassa viedä Luna uudestaan taippareihin, mutta sitten on muut kisat ja tapahtumat menneet edelle. Nyt kun muut kisat on tauolla koronan takia, oli sitten aikaa käydä kokeilemassa uudelleen (ja kun vielä sattumalta bongasin cockeriyhdistyksen sivuilta ilmoituksen, että Elimäen kokeessa oli kaksi vapaata paikkaa).

Saimme paikan seuraavalle lauantaille. 

Tällä kertaa koe oli pienempi (viime kerralla oli 24 koirakkoa, nyt vain 8) joten se alkoi vasta iltapäivästä. Olimme varautuneet kunnon eväin, kun ensimmäisellä kerralla ei tiedetty että taippareissa tuppaa helposti menemään koko päivä. Nyt oli kyllä ihan koekirjeessäkin mainittu, että menee iltaan ja ruokatarjoilua ei koronan takia ole, joten omat eväät on hyvä ottaa mukaan. Ainut, että viimeksi liikuimme paikasta toiseen autolla. Tällä kertaa osuimme ryhmään, joka jätti autot tapaamispaikalle ja jatkoimme jalan. Eihän siinä jaksanut sitten koko painavaa kylmälaukkua ottaa mukaan, joten nappasin vain osan eväistä kangaskassiin.

Meillä oli myös Lara mukana, ettei sen tarvinnut viettää puolta päivää yksin kotona. Tässäkin oltiin varauduttu, että liikumme koko ajan autolla. Ajattelimme jättää Laran häkkiin auton varjoon aina kun olimme Lunan kanssa vuorossa. Mutta nyt kun auto jäi mökin pihaan, mietimme että mitä teemme Laralle, kun ei sitä voinut mukaan kokeeseen ottaa. Bc-neiti jäi sitten kevythäkkiin mökin terassille, missä oli katos tuomassa varjoa. Sillä oli viilennysalusta ja kylmä kylpytakki päällä. Pienen hetken kuului protestointia, kun lähdimme kävelemään koepaikalle, mutta aika nopeasti pikkuneiti hiljeni. Toivoimme vain, että jos se nyt päättää murtautua kevythäkistä ulos, niin se tajuaisi lähteä meidän perään (emme siis olleet kuin parin-kolmensadan metrin päässä mökiltä). 

Mutta sitten itse kokeeseen.

Sosiaalinen käyttäytyminen
Koiran on tultava vaikeuksitta toimeen ihmisten ja koirien kanssa.  Tuomari seuraa oman ryhmänsä koirien käytöstä ryhmässä ja koskettelee koiria. Koira ei saa osoittaa aggressiivisuutta tai suurta arkuutta ihmisiä tai koiria kohtaa. //Spanieliliitto

Tämä oli minusta jälleen se meidän pelottavin osuus. Verrattuna viiden vuoden takaiseen, Luna on oppinut sietämään vieraita ihmisiä paremmin, mutta vieraita koiria huonommin. Minun (ja Lunan) onneksi, tässä kokeessa pidettiin hyvät koronaturvavälit. Ja lihapullat taskussa sai Lunan huomion pysymään minussa. Pari kertaa neiti murahti ylituomarin puhuessa meidän vieressä olevilla yli-innokkaille spanieleille, jotka oli tulossa kohti. Mutta niin kauan, kun toiset koirat pysytteli siellä parin metrin päässä, ei ongelmaa ollut.

Arvoimme ryhmät ja suoritusvuorot (kuten viimeksikin, olimme ryhmämme viimeisiä, mutta tällä kertaa ryhmässä oli vain neljä koiraa kahdeksan sijaan).

Siirryimme hieman lähemmäs aloituspaikkaa (tässä vaiheessa Lara jäi mökille), jossa tuomari piti oman puheensa (kokeessa oli siis kaksi tuomaria, ylituomari piti alkupuheen ja tämä toinen oli meidän suoritusten tuomari). Siinä sitten tuomari kävi esittelemässä haulikkoa koirille (joku koirista ei ollut koskaan nähnyt/haistanut haulikkoa), Luna ensin katsoi tuomaria ja haulikkoa hieman kummastuneena, mutta kävi sitten nuuhkaisemassa. Metsästäjä vielä heitti fasaanin maahan koirille haisteltavaksi.

Hetken päästä tuomari vielä käveli jokaisen koirakon ympäri ja jäi seisomaan siihen vierelle. Luna varmaan ajatteli sen häiriötreeniksi, koska se piti kontaktia hyvin, mutta hieman siirsi takamustaan kun tuomari käveli viereltä ohi. Tässä vaiheessa huokaisin helpotuksesta, kun tajusin, että tässä kokeessa ei tehdäkään sellaista perus hiplaus luoksepäästävyyttä. Lunahan nykyään kyllä on sietänyt nuo lyhyet koskettelut ihan hyvin, mutta välillä on päiviä, jolloin kaikki vieraat on neidistä erittäin epäilyttäviä. Ja kun et koskaan oikein tiedä, milloin on tuollainen päivä. Lunakin totesi tuomarin olevan ihan ok tyyppi ja oli jo hyppäämässä katsomaan mitä tuomarilla on käsissään kun se tuli ottamaan vielä tietoja ylös.

Arvostelu:

”Herttainen kaikille”

Hyväksytty

//Tämä on kyllä vuoden vitsi, koska Lunahan ei tosissaan ole herttainen kaikille. Ei se nyt hullu ole, mutta ei halua vieraita iholle. /

Jäljestäminen
Koiran on kytkettynä 6 metrin taluttimeen seurattava vastatapetun tai tuoreena pakastetun, täysin sulaneen riistaeläimen tai kanin laahausjälkeä, joka on n. 120 m:n pituinen. Jäljen puolivälissä on 90 asteen kulma. Laahattu eläin jätetään kaadoksi.

Koiraa saa ohjata jäljen alusta n. 10 m:n matkan. Jos koira eksyy jäljeltä, voidaan se kerran palauttaa jäljelle. Suoritukseen voidaan käyttää aikaa enintään 10 minuuttia. Koiran on jäljestettävä kaadolle asti, eikä se saa pelätä tai raadella kaatoa. Ellei koira lähde jäljelle, voidaan sitä yrittää enintään 5 minuutin ajan. //Spanieliliitto

Verrattuna viiden vuoden takaiseen, Luna on tehnyt tässä välissä jälkeä useammankin kerran (tosin verijälkeä), mutta se ainakin näissä omissa treeneissä on ollut varma jäljestäjä.

Menimme lähtöpaikalle ja näytin Lunalle jäljen alun. Neiti haisteli sitä hetken ja lähti varmasti etenemään jälkeä pitkin. Siinä sitten edettiinkin varmasti alusta loppuun. Pari kertaa Luna vilkaisi minua ja jatkoi itse matkaa. Lopun fasaania neiti tutki tarkasti ja nappasi lopulta siivestä kiinni. En tiedä oliko se ottamassa lintua mukaansa vai ajatteliko nylkeä sen siihen.

Maasto oli tällä kertaa Lunalle hyvä, viisi vuotta sitten jouduttiin ylittämään isoja puunrunkoja ja risukkoja ja alkoi Luna olla liian pieni niiden ylityksiin. Nyt pikemminkin minä jouduin sukeltelemaan puiden ja oksien ali.

Arvostelu:

”Näytetty. Haisteltu. Itsenäinen aloitus. Etenee pääasiassa maavainulla. Kulma tarkasti. Fasaanilla innokas. Iloinen etenijä.”

Hyväksytty

Haku

Tarkoituksena on todeta, haluaako koira työskennellä maastossa ja olla yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Koira ei saa pelätä siitä n. 25 metrin etäisyydeltä haulikolla ammuttua laukausta.

– Koiran on vainuansa käyttäen etsittävä mahdollista riistaa tai jälkiä vähintään 10 m:n etäisyydellä ohjaajastaan vähintään viiden minuutin ajan, samalla kuitenkin pitäen yhteyttä ohjaajaansa. Ohjaaja saa innostaa koiraa. Aikaa käytetään enintään 20 minuuttia / koira.

– Laukauksensieto kokeillaan hakuosuuden yhteydessä. Koira ei saa pelätä ammuttua laukausta. Laukaus ammutaan, kun koira etenee ohjaajasta poispäin. //Spanieliliitto

Tämän onnistumisesta olin lähes satavarma, koska Luna oli alusta asti vetämässä minua metsään joidenkin hajujen perässä. Kun odottelimme hiekkatiellä tuomarin evästauon ajan, Luna oli kuono kohti metsää ja vinkui odottavasti.

Lopulta meidän vuoro tuli. Tuomari kysyi, palaako Luna tielle kuinka helposti johon totesin, että tuskin se itse tielle palaa (toisena ollut englanninsprinkku tuli yllättäen kesken oman suorituksen meidän odotuspaikalle kun kadotti ohjaajansa), eiköhän se pysy meidän lähettyvillä. No, mitäs menin sanomaan, ei se Luna tielle palannut, mutta lähti jonkun hajun perässä sen verran pitkälle että katosi näkyvistä ja jouduin hetken huudella että se tuli takaisin…

Kyllä se Luna sieltä sitten takaisin tuli ja matka jatkui. Täytyy sanoa, että tässä huomasi kuin tuomareilla on hieman eri tapoja toimia. Viimeksi sain kulkea aika vapaasti, tuomari saattoi takana sanoa että mihin suuntaan hiljalleen kääntyä. Tältä tuomarilta tulikin sitten niitä käskyjä vähän enemmän, jos piti lähteä vasemmalle, piti kääntyi heti 90 astetta eikä tehdä mitään loivaa kaarrosta. Samaten tämä tuomari oli tarkka, että minä en saanut olla koiran edellä ollenkaan. Luna teki kyllä itsenäisesti hyvää hakua mennen sinne tänne nenänsä perässä. Tuomarikin totesi lopuksi että hänestä oli oikein ilo nähdä kuinka "peruscockeri" teki niin hyvää hakua, ja jos olisi hänen koira, hän antaisi sen jollekin metsästävälle mukaan kunnon metsälle. (Tästä tietysti todettiin systerin kanssa jälkikäteen, että Lunahan ei lähtisi kenenkään vieraan matkaan metsälle, mutta tietysti jos sitä itse olisi mukana... :D )

Arvostelu:

”Itsenäistä, reipasta etenemistä ja nopeita hakulenkkejä. Laukauksesta pysähtyi ja jatkoi. Käyttää maa- ja ilmavainua. Kutsusta kytkettäväksi.”

Hyväksytty

Tässä vaiheessa palasimme mökille. Metsästäjä oli lähtenyt mökille jo jälkien suorituksen jälkeen ja pyysimme vilkaisemaan, että Lara on edelleen boksissaan. Koska mies ei koskaan palannut, oletimme neidin olevan kunnossa. Haun jälkeen pyysimme walesinsprinkun omistajaa myös vilkaisemaan ja tulemaan ilmoittamaan jos Laralla on jotain, mutta koska hänkään ei palannut, totesimme että Lara tyytynyt kohtaloonsa. Ja siellähän se oli kiltisti odottamassa, kun tulimme haun jälkeen mökin luo. Ja edelleen hyvin viileänä, vaikka sää oli kuuma.

Vesityö

Koiran on uitava halukkaasti ja noudettava veteen heitetty riistalintu tai riistalintupukki.

– Ohjaaja heittää riistan tai pukin veteen koiran nähden. Ohjaajalla on mahdollisuus heittää enintään kaksi pukkia tai riistaa. Koiran on uitava vähintään 5 metriä rannasta poispäin ja tuotava riista tai pukki mieluiten kuivalle maalle. Riittävä suoritus kuitenkin on, jos ohjaaja voi jalkojaan kastelematta ottaa noudettavan esineen vedestä. Kivien käyttö lisähoukuttimena on sallittu. Ruuan, makupalan, toisen koiran tai ihmisen käyttö houkuttimena on kielletty. Aikaa voidaan käyttää suoritukseen enintään 5 minuuttia. //Spanieliliitto

Tässä ei ollut ongelmia. Lämpöä oli kumminkin edelleen se melkein 30 astetta, joten Luna oli vaan tyytyväinen kuin pääsi pulikoimaan. Tässäkin on näköjään tuomarikohtaisia eroja, edellisessä kokeessa kysyin haittaako jos Luna on jo vedessä kun heitän riistapukin, jolloin se ei haitannut. No, tällä kertaa Luna ei olisi saanut olla vedessä. Sain heitettyä riistapukin juuri kun neiti kasteli tassunsa, joten tuomari totesi ettei sitä tarvitse uusia. (Tehtiin kumminkin vielä uusinta, mutta ihan harjoitusmielessä).

Riistapukin Luna toi käteen asti.

Arvostelu:

Ui, nouti riistapukin rantaan.

Hyväksytty

Tottelevaisuus

- ei kommentteja

Hyväksytty

Yhteistyö ja kokonaisvaikutus

Ihailtavaa yhteistyötä. Koiralla erinomaiset metsästykseen soveltuvat ominaisuudet.

Täten saatiin kaikista osioista hyväksytty ja SPA1 tulos!

 

Ruusuke pääsi muiden virallisen joukkoon.