Treenejä ja uusia herkkuja

Viime viikolla käytiin Järvenpäässä mätsäröimässä. Mätsäri oli Kingcharlesinspanielit ry:n pitämä, ja  voin sanoa että paikalla oli aika monta kyseisen rodun edustajaa.

Ajatuksena oli saada Lunalle trimmauksen jälkeen mukavampi pöytäkokemus ennen Kosken näyttelyä. Minä ajoin töistä suoraan kisapaikalle ja ilmoitin sekä Lunan että Lolan, kun systeri sitten tuli paikalle myöhemmin koirien kanssa.

Kuva: Joku mätsärin kuvaaja

Minä oletin ettei paikalle tulisi montaakaan koiraa, kun mätsäri oli arki-iltana, mutta väärässä olin. Pieniä aikuisia oli melkein yhtä paljon kuin isommassa mätsärissä. Olimme suunnilleen ryhmän puolessa välissä, joten aikaa meni odotteluun. Onneksi sää oli hyvä, ei liian kuuma, mutta ei siinä kylmäkään tullut vaikka osittain olimme varjossa. Pienissä aikuisissa tuomarina toimi ulkomuototuomari Kurittu Marja kennel Marjaniemestä.

Luna meni kehään ensimmäisenä ja olin jo odotellessa katsonut, että meillä oli vastassa selvästi näyttelykonkari cairnterrieri. Alkuseisotuksen jälkeen kiersimme yhdessä kaksi kierrosta, jonka jälkeen nostin Lunan pöydälle. Neiti pysyikin yllättävän hyvin paikallaan, vaikka se olikin kaikkea muuta kuin rentona. Liike sujui hyvin, tosin pieni kehä tuotti hieman ongelmia kun yritti seurata koiran liikkumista ilman että juoksi kehästä ulos.

Terrierilläkin oli hyvä suoritus, eikä se näyttänyt välittävän pöydällä hiplaamisesta ollenkaan. Olin siis varautunut siniseen nauhaan, joten yllätys oli melkoinen kun saimmekin punaisen. Olin varma että tämä terrieri sitten varmasti sijoittuu sinisten ryhmässä, mutta se ei pärjännyt sielläkään, joten siinä sitten oli jotain mikä ei miellyttänyt tuomaria.

Lola meni seuraavaksi kehään ja heillä oli vastassa kingcharlesinspanieli. Molemmilla koirilla meni hyvin, mutta Lolalla meni huomattavasti paremmin, joten heidän saama punainen nauha ei tullut yllätyksenä.

Sitten taas odoteltiin väri-kehien alkua. Muut kehät olivat loppuneet jo aikaa sitten, kun pienten aikuisten sinisten ja punaisten kehät saatiin käyntiin. Lunalla meni todella hyvin punaisten ryhmässä, vaikka tuomari vain seisotti koiria. Minä seisotin neitiä vapaasti, joten kerkesin kiroamaan mielessäni, kun näin että tuomari tuli vielä hiplaamaan koiria. En kumminkaan viitsinyt enää muuttaa esitystapaani, joten varauduin siihen, että Luna hyppää sivuun tuomarin tullessa kohdalle. Näin ei yllättäen käynytkään. Kun tuomari ojensi kättä neitiä kohti, pieni taaksenytkähdysliike tuli, mutta ei sen enempää. Tuomari sai taputtaa Lunan päätä ja sitten se jatkoi matkaa. Se on jännä kuinka pienet asiat tuntuu välillä niinkin isolta voitolta.

Tuomari sitten valitsi jatkoon menijät. Luna ei valitettavasti jatkanut, mutta Lola pääsi jatkoon. Systeri tosin sanoi kisan jälkeen, että ennen kuin tuomari valitsi Lolan, se oli katsellut hieman Lunan suuntaan (ei tosin voi olla varma katsoiko juuri Lunaa vai jotakuta muuta), mutta on se kiva ainakin ajatella, että tuomari saattoi edes harkita Lunaa. Poistuimme sitten nuoremman neidin kanssa kehästä lohdutuspalkintoherkkupussin kera ja neljä jatkajaa juoksivat yhdessä ympäri.  Lola lopulta sijoittui punaisten toiseksi.

Palkinnoksi tuli ruusuke, pokaali sekä pussi ruokaa (Nordic By Nature Bohuslandian Fish Pot) ja namipussi.

Kuva: Joku mätsärin kuvaaja

Nose Workissa olikin sitten sunnuntaina meidän viimeinen tunti. Tällä kertaa tarkoitus oli harjoitella hajulähteen osoittamista. Lunalle asia oli tuttu, kun olin opettanut jo kilpikonnan etsinnässä että pitää mennä maahan, kun konna löytyy.  Joten neiti on sitä tarjonnut jos pitkään, ainoastaan jos haju on korkealla niin silloin Luna jää istumaan.

Aloitimme ensin pienellä hajutestillä. Eli hallin keskelle oli laitettu kuusi pahvilaatikkoa, joista yhdessä oli haju. Pääsimme Lunan kanssa laatikoille ensimmäisenä ja heti toisella laatikolla neiti haisteli tavallista kauemmin. Arvelin jo tässä vaiheessa hajun olevan kyseisessä laatikossa, mutta koska Luna ei sitä ilmaissut jatkoimme matkaa. Neiti kävi vielä loput laatikot läpi, mutta sitten palasi tälle jo merkatulle laatikolle ja meni maahan. Oikea laatikko löytyi.

Tällä tunnilla sitten olikin uudenlainen ongelma enkä tiedä mistä se on tullut; Luna löysi hajun mutta ei sitten ilmoittanutkaan siitä mitenkään. Jos en itse olisi tiennyt missä haju on, niin sekunnin pidempi haistelu olisi jäänyt huomaamatta. Tämä tapahtui useammallakin pisteellä. Yksi ongelma minkä olen kotonakin harjoitellessani huomannut, oli että Luna yrittää löytää sen hajupalan ennen ilmaisua. Olen pyrkinyt muuttamaan hajupiiloja niin että ne ovat paikassa, missä Luna ei voi nähdä hajupalaa, mutta tällöin neiti on alkanut kulkemaan hajun ohi. Pitää alkaa harjoittelemaan nopeampaa merkkausta kouluttajan ohjeen mukaan, eli alkuun taas ohjeistan enemmän. Toisin sanoen kun Luna on hajun kohdalla, minä käsken sen heti maahan ja tätä toistetaan useita kertoja. Ideana siis että Luna merkkaisi hajun heti, eikä kävisi tutkimassa koko huonetta löytyykö muualta hajuja ennen kuin käy merkkaamassa jo ns. löydetyn hajun.

Viime viikolla tuli postista lopulta Nose Work Finlandilta tilaamani eukalyptus- ja laakerinlehti-hajut, joten nyt voimme treenata kotonakin kunnolla.

Tokotunnin alussa kouluttaja pohti, että montakohan koiraa saapuu paikalle, kun Suomen finaalipeli alkoi samoihin aikoihin. Kyllä meitä lopulta oli yllättävänkin monta, peruskolmikko, Luna, borderi ja mitteli, mutta myös Hessu-cockeri saapui tunnille pitkästä aikaa.

Tunti oli tällä kertaa aikalailla paikallaolopainotteinen. Aloitimme kyllä ryhmäseuruulla, eli menimme ryhmässä ympyrää ja kouluttaja käskytti milloin juoksemaan, milloin pysähtymään tai tekemään täyskäännöksen. Vaikka uusissa tiloissa meillä on enemmän tilaa, tuntuu se silti tähän tehtävään liian ahtaalta. Tai sitten me olemme Lunan kanssa vaan liian nopeita, koska olimme vähän väliä edessä kulkevan perässä. Yritä siinä sitten seurata sekä edessä kulkevaa koirakkoa, että oman koiran tekemisiä.

Sitten otettiin paikkamakuu häiriössä. Eli olimme halkaisijaltaan 3-4 metrin ringissä 90-asteen kulmassa toisiimme, koirat naama toisiaan päin (eli me seisoimme ringin keskellä selät vastakkain). Kouluttaja oli siinä vielä häiriönä ja kulki koirien ja ohjaajien välistä.

Sitten otettiin paikkaistuminen rivissä. Tässä kävin palkkaamassa hieman tiuhempaan, koska emme ole kovinkaan paljoa vielä treenanneet paikkaistumista. Pelkäsin koko ajan että Luna yhdistää istumisen alokasluokan luoksetuloon ja päättääkin sitten tulla itse luokse kun käskyä ei kuulukkaan. :D Mutta ihan hyvin neiti pysyi paikallaan.

Sitten otettiin pareittain kunnon häiriömakuu. Luna oli borderin kanssa ja ensin aloitettiin molemmat peruspaikkamakuulla. Sitten minä palasinkin Lunan luokse ja palkkasin sen riehumisella. Kouluttaja vaan kommentoi että riehu sen kanssa niin paljon kuin pystyt. Minä ensin naureskelin et saa nähdä onnistuuko riehuminen, kun Lunalla on usein niitä päiviä että lelupalkkaus ei vaan toimi. Tänään ei ollut sellainen päivä, kun vedin lelun esiin niin neiti tarttui siihen raivona ja jaksoi repiä ja leikkiä sen muutaman minuutin ajan mitä meidän piti tehdä häiriötä. Ideana tässä oli tietysti se häiriö ja hieman esitettiin tilannetta, että toinen koira lähteekin paikkamakuusta. Pysyimme kumminkin koirien lähellä ja paikalla olevaa koiraa palkattiin tiuhaan, koska häiriö oli sen verran iso. Borderi pysyi hyvin paikoillaan. Sitten olikin Lunan vuoro. Tässä vaiheessa tajusin että meillä oli se vaikeampi osuus tästä tehtävästä, ensin riehun Lunan kanssa minkä jaksan, ja sitten sen pitäisikin seuraavaksi pysyä paikallaan makaamassa. Menimme takaisin paikallemme ja sain sentään hetken ottaa ihan rauhallista paikkamakuuta palkaten, ennen kuin sitten borderi vuorostaan lähti riehumaan.  Borderi aloitti riehumisen ensin hieman kauempaa, kun Luna välillä paineistuu vieressä riehuvasta koirasta. Mutta kun Luna ei edes vilkaissut heitä, tuli borderi hiljalleen lähemmäs ja lähemmäs. He olivat ehkä parin metrin päässä kun neiti sitten lopulta vilkaisi parisen kertaa, mutta sitten pysyi kontakti taas todella hyvin.

Apua tehtiinköhän me vielä jotain muuta. Tässä sen näkee kun heti ei kirjoita tekemisiä ylös niin ei sitä enää parin päivän jälkeen muista. :D

Taippareihin ilmottauduttu, joten noutotreenit on taas aloitettu.

Facebookin Toko-ryhmässä oli viimeviikolla puhetta koiranmakkarasta, josta saa tehtyä hyviä herkkupaloja. Eli se on sen verran kuivaa, että se pitää muotonsa eikä sotke taskuja. Pitihän sitä sitten päästä kokeilemaan. Kyseessä oli siis Dog&Cat:in markkinoima Naturis Fresh Meat. He kertovat tuotteesta tämän (esimerkkinä kanapötkö):

 ” Fresh Meat on valmistettu tuoreesta lihasta, joka on höyrykypsytetty. Valmistukseen käytetään ihmisravinnoksi kelpaavaa raaka-ainetta, joka tulee sertifioiduista teurastamoista. Tuotteeseen on lisätty merilevää, joka sisältää runsaasti vitamiineja ja perunatärkkelyksen avulla tuote pysyy kiinteänä. Tuote ei sisällä muita ainesosia.

Fresh Meat on tyhjiöpakattu, tällöin tuotteelle saadaan hyvä säilyvyys ilman säilöntäaineita. Erinomaisen sulavuuden vuoksi sopii herkkävatsaisille.

Fresh Meat soveltuu erinomaisen hyvin koostumuksensa vuoksi tottelevaisuuteen, jäljelle, raakaruokkijoille matkaevääksi tai ihan vain ruuan sekaan lisukkeeksi.

Sisältö: Tuore kana 96,5 %, perunatärkkelys 2,5 %, merilevä 1 %. Proteiini 14,9 %, rasva 18,6 %, kosteus 55,0 %.

Säilytys:  Avaamattomana valolta suojattuna, avattuna jääkaapissa 5vrk. Avaamaton tuote säilyy 12 kk valmistuksesta. ”

Facebookista myös bongasin, että Ilowilla jälleenmyy tuotetta Järvenpäässä, joten ilmoitin ostavani kaksi pötköä (2x650g, hinta 4,50€/kpl) kokeiluun (1x Kalkkuna ja 1xKana&Nauta). Kävin hakemassa pötköt ennen mätsärin alkua, mutta navigaattori aiheutti hieman ongelmia. Se nimittäin ohjasi minut väärälle tielle. Navi käski kääntymään yhden risteyksen liian aikaisin ja ilmoitti minun olevan perillä. Minä siinä sitten ihmettelen kun talonumerot eivät täsmää ja ajelin hiljaa yrittäen nähdä, josko oikea numero osuisi kohdalle. Ajelin siinä sitten vanhemman pariskunnan ohi, jotka korjasivat postilaatikkoaan. Nämä sitten jäivät tuijottamaan minun perääni pitkäksikin aikaa ja lopettivat työnsä. Minä siinä pohdin et pitääköhän he minua jonain mahdollisena varkaana joka käy tutkimassa aluetta etukäteen. :D Lopulta jouduin pysähtymään ja tarkistamaan puhelimen kartasta paikkani, jolloin tajusin olevan väärällä tiellä. Ei kun takaisin päin ohi mulkoilevan pariskunnan ja oikealle tielle, niin löytyi se oikea talokin.

Pilkoin sunnuntaina sitten makkaraa mukaan treeneihin. Makkara pilkkoutui hyvin ja tuntui melko kuivalta kädessä. Kyllä siinä sen verran sitä rasvaa on, että jos niitä paloja piti pitkään kämmenellä siirtyi makkaran rasva käsiin ja kädet haisivatkin sen jälkeen kivasti. Pilkoin osan pieniksi kuutioiksi ja lopun makkaran pilkoin sopiviin osiin ja laitoin pakkaseen.

Treenipaikalla mietin et mitenköhän makkara säilyy taskussa näillä helteillä, mutta muutaman tunnin taskussa olon jälkeen palojen koostumus oli edelleen hyvä, eikä tasku ollut mielestäni ollenkaan sotkeentunut. Makkara ei myöskään murustanut muuten kuin ihan vähän, ja sekin enemmän johtuen siitä että yritin pilkkoa sormin paljoa vielä hieman pienemmäksi.

Makkara olikin Lunasta todella hyvä herkku ja se jaksoi kaksi tuntia ja lenkin päälle todella hyvin. :)

Siipi haetaan vedestäkin

Ps, Pitäisi varmaan opetella tekemään oma postaus jokaisesta aiheesta kun tällaisen montaa eri asiaa sisältävän postauksen otsikointi on todella vaikeaa... ._.

Kosken ryhmänäyttely 21.5.2016

Tuli vaihteeksi käytyä kierähtämässä virallisissakin kehissä. 

Ilmoitimme sekä Lunan että Lolan Kosken ryhmänäyttelyyn. Tuomarina oli Kavén Sanna. 

Trimmaaja hoiti turkit kuntoon tiistaina, mihin kahdella koiralla menikin aikaa reilu neljä tuntia. Luna joutui ensin siistittäväksi, koska ajattelin sen stressaavan sitä kumminkin Lolaa enemmän. Lunasta myös luulin, että trimmaus on nopea homma, kun neidillähän ei pahemmin karvoja ole, mutta Luna sitten oli erimieltä. Trimmaajan laittaessa neidin kylkiasentoon, yritti Luna monta kertaa nousta ylös. Siihenkin sitten kului se pari tuntia.

Lola oli oikein karvapallo, joten tiesin vanhemaan neitiin kuluvan vähintään sen puolitoista tuntia. Lola myös pysyi paljon paremmin paikallaan trimmatessa, joten yliaikaa ei siitä tullut. Trimmaaja tosin naureskeli, kun vanhempi neiti näytti oikein loukkaantuneelta siinä trimmauspöydällä ollessaan, ettei naama voisi enempää mutruun mennä. :D 

Trimmaaja totesi, että hän tykkää molemmista koirista, mutta Lola oli enemmän hänen mieleensä (eikä tämä kuulemma johtunut siitä, että Lolan isä oli hänen koiriaan), vaan Lolalla oli selvästi aikuisen koiran rakenne. 

Perjantaina pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Saloa. Tädin luota ei ajanut näyttelypaikalle kuin reilun puolituntia.

Perjantai-iltana oli vielä viimeiset pesut ja turkkien setvimiset.

Cockereita oli ilmoittautunut näyttelyyn 14 kappaletta (4 urosta, 10 narttua) ja niiden vuoro oli näyttelyn loppupuolella. Nopeimmalla tahdilla laskettuna laskeskelin cockereiden kehän alkavan suunnilleen puoli yhden maissa, mutta kun paikan päälle päästiin klo 11.20, ei ollut englanninsprinkutkaan päässeet aloittamaan (heidän kehän piti alkaa n. 11.00).  

Eikun vain ilmottautumaan ja levittämään leiri kehän reunalle. Hieman pohdin edellisenä päivänä kuinkakohan ahdas tunnelma meillä siellä on, kun näyttelyalueen hiekkakenttä on aika pieni. Mutta kehuttava on, että en muista näyttelyä tai mätsäriä milloin viimeksi olisi ollut näin paljon tilaa. Laitoimme tuolit parin metrin päähän kehän reunasta, ja silti kummallakin sivulla oli puolitoista ellei kaksi metriä väliä seuraavaan porukkaan.

Sää oli lämmin, välillä vähän turhankin lämmin, kun istuimme hiekkakentän reunalla ilman minkäänlaista varjoa auringon paistaessa melkein pilvettömältä taivaalta. Koirille sentään tuolit ja laukut toivat varjon ja molemmat makasivatkin hiekalla tyytyväisenä. Sitten me odoteltiin. Ja odoteltiin hieman lisää. Vaikka sain viereiseltä cockeriporukalta aurinkorasvaa lainaan, alkoi siinä odotellessa kuumottaa varsinkin kasvoilla sen verran että tietää olleensa auringossa.

Kahden – puoli kolmen välillä pääsi sitten meidän kehät käytiin. Yllättäen avoimessa luokassa ei ollut Lolan ja Lunan lisäksi ketään muuta, vaikka yleensä se on ollut runsaslukusin luokista.

Lopulta meidän vuoromme tuli ja menimme Lunan, Lolan ja systerin kanssa yhdessä kehään. Systeri ja Lola meni edellä, me tulimme Lunan kanssa perässä. Alkuun seisotus sujui hyvin, Lola heilutteli häntää tuomarin tullessa katsomaan, mutta Luna lähti peruuttamaan tuomarin lähestyessä. Sitten mentiin yhdessä ympäri. Luna lähti alkuun hyvällä ravilla kulkemaan, mutta oliko helle tehnyt tehtävänsä ja vauhti hidastui jo puolen kierroksen jälkeen. Edelleen ravattiin nätisti, mutta neiti siirtyi hieman minun perääni kulkemaan.

Serkku  V. tuli myös seuraamaan näyttelyä ja serkun isä J. (/tädin mies) oli yhdistyksensä toimesta työskentelemässä autoparkkipuolella. J. tuli aina välillä seuraamaan tilannetta tehtävien lomasta ja hommien hoidettua jäi seuraamaan loppuajaksi. 

Lola meni ensimmäisenä pöydälle ja siellä se sitten oli ihan nätisti kun tuomari sitä tutkiskeli. Liikekin sujui omaan silmään ihan hyvin. Systeri tosin jälkeenpäin autossa totesi Lolan olleen perässä vedettävää mallia.

Kun Lola meni loppuseisontaan nostin Lunan pöydälle. Lola sai tulokseksi EH:n, mikä oli jo parannus edellisestä H:sta.

Luna sitten seisoi pöydällä ihan nätisti, mutta vilkuili ympärilleen erittäin epäluuloisesti. Tuomarin tullessa lähelle se ei onneksi lähtenyt peruuttamaan, mutta tuomarin tutkiessa alkoi nojaamaan sivulle. Hampaat ja naaman sai kyllä katsoa ihan ongelmitta. :D Kun tuomari lähti sanomaan kommenttejaan kirjurille, alkoi Luna hieman rimpuilemaan. Tuomari tällöin totesi, että olisiko turvallisempaa laskea neiti alas. Minä tyynesti korjasin Lunan takaisin seisomaan, jonka jälkeen se yllättäen pysyikin todella hyvin paikoillaan, vaikka tuomari tuli uudestaan vielä hiplaamaan.

Sitten juoksuosuudessa meillä ei nyt muutenkaan ongelmia ole. Hieman Luna olisi voinut reippaampi olla, mutta ei muutama tunnin helteessä odottelun jälkeen voi hirveästi vauhtia vaatia. 

Loppuseisonnassa yritin kuunnella mitä tuomari sanoi, mutta suurin osa tuli niin hiljaa että en sitä kuullut. Lopun kuulin kumminkin selvästi: ”koira saa erinomaisen!” Hyvä etten laittanut juhlia pystyyn ennen jo kuin kehätoimitsija kuulutti tuloksen.  

Lola kerjäämässä huomiota näyttelyn jälkeen.

Kunnon kehuilla menimme takaisin riviin ja koska muita koiria ei kaksikon lisäksi luokassa ollut, oli Luna luokkavoittaja ERI:llään. Tuomari tuli siihen vielä juttelemaan ja sanoi että SA:ta hän ei antanut kun neidin korkea häntä on kumminkin sen verran häiritsevä. Nyökkäsin vain ymmärrykseksi, olin jo todella tyytyväinen ERI tulokseen, kun pelkäsin jälleen EH:ta hännän takia. Olisin oikeasti ollut todella yllättynyt jos olisimme SA:n saaneet.

Eli meillä oli ihan hyvä päivä, molemmat koirat paransivat tuloksiaan edellisestä. Myönnettävä on, että tuo Lunan häntä kyllä hieman harmittaa, meidän pienetkin mahdollisuudet tästä parempiin tuloksiin taitaa kaatua tuohon häntään. Mietin takaisin päin ajaessa, että Lunahan ei kokoaikaa kanna sitä häntää korkealla. Joten olisikohan mahdollista jotenkin opettaa se ravaamaan niin että se pitäisi hännän alhaalla. Esimerkiksi ravauttamalla sitä yksinkertaisesti niin pitkään, että neiti laskee häntänsä itse vähääkään alemmas ja palkata siitä. Nyt tietysti vielä kun Lunan häntäkarvat on leikattu lyhyeksi, näyttää se pitävän häntää vielä korkeammalla.

Lolan arvostelu:

Erittäin hyvän tyyppinen 6v narttu, jolla erittäin feminiininen jalo(?)pää. Kauniit tummat silmät. Ok purenta. Hyvä kaulan pituus ja vahvuus. Hieman lyhyt olkavarsi. Riittävä eturinta. Hyvä rintakehä. Riittävä luusto. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu ahtaasti takaa. Edestä lyhyellä askeleella. Hyvä takapotku. Selän tulisi olla kiinteämpi liikkeessä. Karva ei tänään parhaimmillaan. Miellyttävä käytös

EH

Lunan arvostelu:

2v narttu miellyttävä ilmeinen pää. Oikea purenta. Riittävä kaulan pituus. Hieman etuasentoiset lavat mikä tekee selkään pitkän vaikutelman. Riittävä eturinta. Rintakehässä hyvä pyöreys, mutta se voisi olla pidempi. Hyvät takakulmaukset. Turhan yläasentoinen häntä liikkeessä. Yhdensuuntaiset liikkeet mennen tullen. Hyvä askelpituus. Erinomainen karvanlaatu. Rauhallinen ja hyvä käytös.

ERI

Tuomari oli kyllä todella tarkka tutkiessaan koiria, minkä takia varmaan myöhässä aloitettiinkin.

Seuraava näyttely onkin sitten spanieleiden erikoisnäyttely kesäkuun 4. johon mennään Lunan kanssa. Trimmaaja tosin hieman harmitteli, ettemme olleet ilmoittaneet Lolaa sinne, koska kuulemma Lolan rakenne on sellainen mistä brittituomarit yleensä pitävät. No, kyllä onneksi tässä näitä näyttelyitä riittää, pitää vaan katsoa nyt hieman sillä silmällä, että missä on britti tuomaroimassa.

Kolmas kerta toden sanoo, meidän 3. tokokoe

Meidän kolmas tokokoeyritys oli tällä kertaa Tuusulassa 14.5. ulkokentällä. Tuomarina oli Harri Laisi. Kävin edellisenä päivänä vetämässä vielä yhden kokeenomaisen treenin omalla kentällä ja se sujui omasta mielestä todella hyvin. Olin myös seurannut koko viikon säätiedotteita, jotka alkuun lupasivat sadetta mutta loppuviikonlopun lähestyessä hiljalleen parani.

Se sitten olikin aikamoinen shokki, kun jännitykseltä huonosti nukutun yön jälkeen säätiedotus oli tehnyt täyskäännöksen ja lupasikin nyt parhaimmillaan kaatosadetta koko päiväksi. Ja totta kai se sade alkoi just silloin, kun me lähdimme ajamaan kisapaikalle päin.

Kisapaikkana oli Tuusulan kennelkerhon kenttä, mikä ei ollut kuin vartin ajomatkan päässä. Paikanpäälle päästyämme tajusin, että tälläkään kertaa koe ei ala ajallaan. Olimme paikalla 40 minuuttia ennen oletettua alokasluokan alkua ja kentällä oli voittajaluokka vielä kesken. Kävin ilmoittautumassa ja siinä selvisi että olimme toiseksi viimeisinä. Juuri kun olin ajaessa ajatellut, että olisin mieluummin ryhmän alkupäässä, niin ei tarvitsisi jännityksen nousta liian korkeaksi.

Kävin lenkittämässä neidin pikaisesti, jonka jälkeen odottelimme autossa Suomen jääkiekkopeliä kuunnellen. Avoimessa luokassa ei onneksi ollut kuin kolme koiraa, ja siinä tuli nähtyä että ei ne muutkaan aina onnistu. Kellään avoimen luokan koirakoista ei näyttänyt menevän kovinkaan hyvin ja liikkeitä nollautui. Täytyy sanoa että tietysti se on harmi kun muilla menee pieleen, mutta hieman se lohduttaa itseä että oikeasti aina ei tarvitse onnistua. Ja muutkin epäonnistuu joskus.

Lopulta puolentoista tunnin odottelun jälkeen, pääsi alokasluokka starttaamaan. Aloitimme paikkamakuulla, koirat jaettuna kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä kahdessa oli neljä koiraa, viimeisessä kolme. Tällöin totesin että ei se loppupuolella olo nyt niin paha juttu ollutkaan. :D Vähemmän odotettavaa kun vähemmän koiria paikkamakuussa.

Tietysti ennen paikkamakuuta oli luoksepäästävyys ja juoksutarkastus. Tällä kertaa Luna ei välittänyt tuomarista, eikä olisi halunnut mennä ollenkaan lähelle. Osasyy saattoi olla tietysti tummat kahisevat vaatteet (onneksi tuomari sentään otti hupun pois päästä vaikka satoi) ja miestuomari kumartui Lunan päälle. Luulen että tilanne olisi ollut hieman eri, jos tuomari olisi kyykistynyt heti alkuun, kuten teki silloin ensimmäisessä kokeessamme Porvoossa. Lopulta juoksutarkastuskin saatiin tehtyä vaikka neiti yrittikin mahdollisimman hyvin vetää persuutaan mahan alle. Tuomari siinä totesikin, että tätä meidän pitää oikeasti harjoitella, koska joku tuomari saattaisi sanoa kiitos ja hei tässä vaiheessa.

PAIKKAMAKUU

Päästiin kumminkin kokeeseen mukaan ja siirryimme paikkamakuuseen. Olimme siis tässä kolmen porukassa keskimmäisenä, toisella puolella bordercollie, toisella pitkäkarvainen collie. Liike lähti meillä hyvin, neiti meni ensimmäisellä käskyllä maahan (sekunnin mietti, mutta meni kuitenkin. ) Itse paikkamakuussa Luna ensin hieman vilkuili ympärilleen, jonka jälkeen jäi katsomaan minua. Sitten sydämentykytyksiä aiheutti oikealla puolella oleva pitkäkarvainen collie, joka päättikin nousta ja mennä omistajansa luokse.  Sekä borderi että Luna seurasi tätä collieta vain silmillään onneksi ja pysyivät maate. Hieman Luna alkoi haistella tämän tapahtuman jälkeen ympäröivää maata enemmän, mutta pysyi kuitenkin loppuajan muuten paikoillaan.

Paluu koirien luokse ja ylöskäsky. Jouduin Lunalle sanomaan käskyn kahdesti, mutta muuten hieno suoritus.

Vettä tuli sen verran, että systeri ei pystynyt autosta kuvaamaan suoritusta kun ikkunoiden läpi ei meinannut nähdä.

Paikkamakuu:  9

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ

Lähtö oli meillä todella hyvä, mutta hieman ennen merkkitötsää neiti siirtyi minusta hieman kauemmaksi haistelemaan. Jouduin sanomaan uuden seuraa-käskyn. Sen jälkeen liike sujui loppuun hyvin, Luna meni maahan ensimmäisellä käskyllä, pysyi siinä ja nousi myös ensimmäisellä käskyllä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9

LUOKSETULO

Tässä ei oikeastaan ollut ongelmaa, Luna tuli hyvällä vauhdilla luokse. Ainut miinus oli se, että kohdalle tullessaan se hypähti niin että se koski kuonollaan koski minun kättä ja tästä luulen lähteneen puolikkaan pisteen. Luna on jostain kehittänyt tuon tavan, koska se tekee sitä myös ihan perus sivulle käskyssä.

Luoksetulo: 9,5

SEURAAMINEN

Meidän murheenkryyni ja sitä se oli tälläkin kertaa. Lähtö oli hyvä, mutta aika pian lähti nenä viemään. Jouduin sanomaan seuraa käskyn varmaan 2-3 kertaa uudestaan, ettei Luna jäänyt kovin montaa metriä taakse. Hitaassa kävelyssä Luna yllättäen jäi jopa paikalleen seisomaan. Sitten mentiin hetki hyvin, kunnes se unohtui jonnekin uudestaan. :D Täyskäännöksessä neiti vaan jatkoi matkaa ja jouduin jälleen pari kertaa ihan kutsumaan sitä nimeltä jotta sain sen huomion. Loppusuora juoksuineen meni taas hyvin.

Seuruu: 7

ESTEHYPPY

Liike, mikä ollaan nollattu kahdessa edellisessä kokeessa. Tällä kertaa näin ei onneksi käynyt. Tosin tässä vaiheessa koetta Luna näytti tajuavan että kentällä on muitakin ihmisiä (tuomari ja liikkuri), kun jätin sen istumaan esteen toiselle puolelle, tuijotti Luna tuomaria niin kauan kunnes huusin hyppykäskyn. Onneksi se kuuli sen, ettei toistoa tarvittu vaikka kontaktia ei ollut nimeksikään. Luna tuli nätisti yli. Päätin kerrankin kiinnittää huomiota omaan kroppa-apuun, enkä kiertänyt itseäni ollenkaan neidin tullessa sivulle. Sitten ihmettelinkin, kun liikkuri ei antanut lopetussanoja ja vilkasin neitiä, joka olikin tällä kertaa jäänyt seisomaan jälleen tuomaria tuijottaen.

Estehyppy: 9

NOUTOESINEEN PITÄMINEN

Tässä meillä ei koskaan mitään ongelmaa ole ollut, eikä ollut tälläkään kertaa. Osasin itse jo jopa odottaa että liikkuri antaa käskyn ennen kapulan antamista neidille. :D Hieman hitaasti Luna avasi suutaan ja kerkesin varmaan puolisekuntia pelätä että se kääntää päänsä pois kapulaa ottamatta, mutta ottihan se sen kumminkin. Sitten 5 sekuntia kului Lunamaiseen tapaan ympärille katsoen ja käskystä kapulasta irroitettiin nätisti.

Noutoesineen pitäminen: 10

KAUKO-OHJAUS

Meidän toinen hylsyliike. Tässä vaiheessa koetta Lunan mielenkiinto alkoi jo olla jossain muualla ja jouduin sanomaan ensimmäisen maahan-käskyn kahteen kertaan. Sitten siirryin parin metrin päähän, ja Luna yllätys yllätys taas katseli ihan jonnekin muualle kuin minua päin. Ensimmäinen istu-käsky, ei tulosta, toinen käsky, neiti ei edelleenkään noussut. Tässä vaiheessa ajattelin et joo tässä se sitten oli, mutta siitä huolimatta annoin kolmannen käskyn. Nyt Luna nousi. Liikkuri oli näyttänyt jo maahan-merkin ennen kuin sain Lunaa ylös, joten odotin tässä sekunnin pari ennen kuin käskin neidin takaisin maahan. Kerkesin taas sekunnin pelätä, mutta Luna kumminkin meni hitaasti maahan. Olin varma että olimme nollanneet jälleen tämän liikkeen, mutta autossa systeri sanoikin että nollaa ei tullut.

Kauko-ohjaus: 5

KOKONAISVAIKUTUS

Tuomari kehui meidän yhteistyötä ja totesi Lunan olevan aika perinteinen cockeri. Se aloittaa todella hyvin, mutta jossain vaiheessa tuntuu unohtavan että nyt ollaan tekemässä jotain. (Myöntääkö joku muu cockerin kanssa kokeissa käyvä tätä? :D ) Myönsin Lunan vielä menevän enemmän ja vähemmän nenänsä perässä, johon tuomari totesi että se on aika yleistä varsinkin näillä roduilla. Kyllähän muutkin rodut sitä tekee, mutta yleisempää se on mm. metsästysroduilla.

Kokonaisvaikutus: 9

Yht. 169,5 pistettä ja  ALO1!!

Menin vuoromme jälkeen takaisin autolle, missä keskustelin systerin kanssa tuloksista. Suoritus oli paras meidän tähänastisista, mutta kun en pisteitä pahemmin nähnyt, arvioin itse että joko me saadaan juuri ja juuri ALO1 tai me jäädään siitä juuri ja juuri. Meidän autokin oli sen verran kaukana kumminkin kentästä ja tuomari näytti pisteet päin vastaiseen suuntaan, niin autossa ei voinut olla täysin varma mitä pisteitä välillä annettiin.

Kun viimeinen koirakko oli kokeensa tehnyt, menimme kuuntelemaan tulokset. Sadekin hyvin hellitti, kun koe oli ohi. :D Tuomari aloitti, että 11 koirakosta 4 sai ykköstuloksen. Tässä vaiheessa totesimme systerin kanssa, että taisi meidän pisteet jäädä sitten just alle 160. Tämä tunne vahvistui, kun tuomari ilmoitti toisen tollerin olleen se neljännellä sijalla. Se oli vetänyt mielestäni ihan hyvin, joten ei meidän pisteet voineet sitten millään riittää enempään, varsinkaan ykköstulokseen.

Sitten tuomari jatkoi että kolmannella sijalla ja palkintopallilla oli ryhmän cockerspanieli. Tässä vaiheessa hätkähdin ajatuksistani ja olin silmät pyöreinä, että mitä, oikeastiko se sano cockerspanielin?! Systerikin oli jo aloittanut keskustelun vieressä olevan collien omistajan kanssa, joten se sitten kuulemma hätkähti minun ihmettelyä. Menin sitten epävarmana hakemaan meidän kisakirjan, kun ei ryhmässä muita cockereitakaan ollut. Toiseksi tuli (muistaakseni) bordercollie ja ensimmäiseksi bokseri.

Kahden epäonnistumisen jälkeen se onnistuminen viimein tuli, vaikka kerkesin aikaisemmin jo kelata kaikki kauhuskenaariot mitä kokeessa voi tapahtua ja mikä voi mennä pieleen. Sadetta pelkäsin eniten, Luna kun ei suostu menemään läpimärälle maalle maahan kovinkaan hyvin ja tietysti vesisade saa koiran ravistelemaan, mutta onneksi se ei nyt niin kaatosadetta meidän vuorolla ollut kuin se olisi voinut olla. Nyt voin hieman rennommalla mielellä katsella seuraavia kokeita, suunnitelma oli saada TK1 vielä tämän vuoden puolella. : ) Myönnettävä on, että hieman on ollut stressiä tuon onnistumisen kanssa, jotenkin se on niin harmittava tilanne kun koira osaa liikkeet, mutta ne ei sitten siellä kokeessa ole onnistuneet.

Olin jotenkin niin innoissani ykköstuloksesta, että kun lähdettiin ajamaan kotia kohti, käännyin liikenneympyrästä väärään suuntaan ja tajusin sen vasta melkein kilometrin päässä että hetkonen, nyt maisema on ihan väärän näköinen… Onneksi se auto kääntyy suht helposti ja otettiin oikeasti nokka kohti kotia.

Uintia, näyttelytreenejä sekä hieman nenätyötä

Nyt tulee hieman sekametelisoppapostaus.

Tilasin eläinlääkäriltä Lunalle Sereston –punkkipannan, ja se on nyt ollut meillä käytössä vajaan viikon. Punkkeja ei ole ainakaan vielä näkynyt, tosin kotosalla ollaan ihan oltu eli täällähän niitä ei niin kuhisekaan. Mutta myöskään minkäänlaista allergista reaktiota ei ole tullut, eli panta vaikuttaa muuten sopivan.  Nyt pitää vain päästä vaunulle kokeilemaan, riittääkö tuon teho siellä olevaan punkkilaumaan.

Päätin tätä nyt kokeilla, kun meillä on hieman hankaluuksia aikaisemman Exspotin annostelun kanssa. Minähän olen joutunut Lunalle laittamaan liuokset niskaan suunnilleen 1,5-2 viikon välein, koska neiti ui niin paljon, että sen teho ei riitä kuin korkeintaan sen 2 viikkoa. Luna myös pestään parin viikon välein, jotta turkki pysyy helpommin takuttomana, mikä puolestaan myös syö Exspotin tehoja. Eli yksi kuuden ampullin paketti kestää meillä vajaan kolme kuukautta. Serestokaan ei ollut mikään ihan halpa, n.70e, mutta teho siinä kestää noin 8kk.

Seresto on Scaliboriin nähden turvallisempi, kun vaikuttavat aineet on lukittu pannan polymeerimatriksin sisälle. Panta vapauttaa vain pienen määrän vaikuttavaa ainetta kerrallaan. Tämän takia pantaa saa käyttää uidessa.

Näillä helteillä Luna on sitten pääsyt uimaan jo monta kertaa. Seuraa olemme saaneet tolleri Kodasta. Ensimmäisellä yhteisuintikerralla neiti ei oikein ollut parhaimmillaan. Se oli edellisenä päivänä onnistunut tiputtamaan kirjahyllyssä olevan korin, missä oli pari suljettua pussia herkkuja. Toinen pusseista (n. 300g kuivuttuja kanafileitä silputtuna) oli syöty kokonaan ja toinen (Hauhau XL pussi kanakierteitä) löytyi osittain syötynä olohuoneesta vaatekasan alta. Se oli oikein kiva tulla kotiin, kun toinen lyllersi tankkimahan kanssa vastaan. Tästä viisastuneena nostin korin kirjahyllyn ylimmälle hyllylle, kun näköjään se ei tuossa toiseksi ylimmällä hyllyllä ollut tarpeeksi korkealla. Viikko sitten mentiin vähäisellä ruoalla.

Seuraavilla kerroilla Lunakin sitten on suostunut uimaan enemmän. Eikä se pahemmin ole välittänyt, että Koda on uimassa samaa aikaa. Koda se sitten vasta kunnon vesipeto on, sille saa heittää palloa minkä kerkeää ja toisin kuin Luna, se jopa tuo sen takaisin.

Välillä sitten kaivettiin kuoppaa

Perjantaina kävimme Vantaalla näyttelytreeneissä, vetäjänä toimi Harri Pakarinen. Olemme kerran aikaisemminkin käyneet hänen treeneissään, mutta siitä on aikaa jo pari vuotta.  Treenit olivat samassa paikassa, missä Lunan kanssa pentukoulu ja toko aloitettiin.

Täytyy mainita, että vetäjä on aika suorapuheinen. Puhui kyllä ihan asiaa, mutta tyyli oli sellainen, että herkimmät olisivat voineet ottaa itseensä. Minulla tuli mieleen oma autokoulunopettaja, joka sanoi minun tekemät virheet aina samalla suoralla tyylillä.

Kun vetäjä kantoi pöytää esille, minä totesin Lunalle että siinä se sinun kammotuspöytä menee. Seuraavaksi sainkin sitten läksytyksen, että älä osoita koiralle syytä pelätä. Jos koiralla on pöydän kanssa ongelmia, niin asiaa ei auta ollenkaan, että omistaja osoittaa sen pelon kohteen ja näin omalla käytöksellään pahentaa tilannetta. Asiaahan se ihan oli.

Aloitimme ensin rivissä seisomisella. Vetäjä kannatti vapaata seisotusta, mikä sopi meillekin ihan hyvin. Lunan kanssa joutui ensin hieman hakemaan sitä seisomista, kun alkuun neiti ei meinannut pysähtyä, ja lopulta kun sain sen pysähtymään, tarjosi tuo istumista. Alkuun tiheä palkkaus seisomisesta sai Lunankin tajuamaan että istumalla ei niitä nameja herunutkaan.

Kuva: Harri Pakarinen

Sitten liikuttiin ryhmässä. Lunalla ei liikkeessä ole pitkään aikaan ollut mitään ongelmaa, eikä niitä oikein ollut tälläkään kertaa. Minä tosin sain huomautuksen, kun katsoin Lunaa ja menin liian lähelle edellä olevaa koirakkoa joka oli jo pysähtynyt. 

Yhteiskulkua harjoittelimme ensimmäisen puolituntisen, jonka jälkeen otimme yksilösuoritukset. Pöytähän meillä on se ongelma, tai ei oikeastaan pöytä vaan tuomarin tutkinta. Alkuun teimme todella lyhyitä harjoituksia, eli nostin Lunan pöydälle, vetäjä tuli viereen, syötti herkkuja, silitti hieman selästä, meni pois ja Luna pääsi alas. Tämä ei kestänyt varmaan kuin 5 sekuntia. Näin teimme uudestaan ja uudestaan, ja aika nopeasti neiti lopetti kyyristelyn, kun se tajusi että vetäjältä saa joka kerta namia.

Sitten otimme yksilöliikkeen, eli ensin edestakaisin ja sitten ympäri. Tästä saimme paljon kehuja sekä vetäjältä että muilta ryhmäläisiltä. Vetäjä sanoi että siinä on valmis suoritus, kertaakaan en vetänyt hihnasta koiraa (tästä se oli tarkka, että koiraa ei saanut nykiä missään vaiheessa), käännös päässä oli sulava (minä käännyn oikealle niin että Luna vetää hieman leveämmän kierroksen ympäri) eikä siinä ollut töksähdystä kuten usein on. Liike oli puhdasta ja koira piti hyvin kontaktia (ei siis tokon seuruukontaktia).

Lopussa otimme vielä hieman lisää pöytätreeniä. Pöytä lähti menemään meillä todella hyvin, mutta aivan lopuksi vetäjä tuli jotenkin liian nopeasti Lunan mielestä pöydän viereen ja neiti sitä säikähti ja aloitti taas kyyristelyn. Pyysin sitten vielä toista kurssilaista (suunnilleen minun ikäistä tyttöä) tulemaan silittelemään Lunaa, eikä neiti tälle kyyristellyt.

Tästä treenistä viisastuneena, aion nyt jokaisessa mätsärissä kysyä heti tuomarilta, voisiko hän antaa Lunalle pari namia ennen kuin tulee koskemaan. Koska se näytti tässä auttavan huomattavasti enemmän kuin se että minä namitan kun tuomari lähestyy. Tietysti koiran silmissä se tekee tuomarin kivemmaksi jos siltä saa sen namin, eikä niin että minä yritän saada Lunan huomion sillä namilla.

Nose Work treeneistä voisin mainita sen verran, että viime viikollahan meillä ei tuntia ollut kun kouluttaja oli poissa. Mutta olemme melkein päivittäin ottaneet lyhyet omat treenit kotona ja voin sanoa että haju alkaa olla aika hyvin ehdollistettu neidille.

Olemme pääasiassa treenanneet huonekaluilla, niin että hajutarra ei ole suoraan näkyvissä. Luna kyllä löytää hajut melko nopeaan, tämän huomaa siitä kun nuuskutus käy kovemmaksi ja häntä lähtee heilumaan kovempaa, mutta ainakin vielä sen pitää löytää se tarra ennen kuin se osoittaa sen hajun makuulla. 

Tässä vielä video meidän kotitreenistä.

Pystykorva-Koda

Hyvin mahtuivat samaan järveen

Luna löysi sopivan tyynyn

Viikolla nähtiin myös outoja elukoita

Tässä kotitekoinen viilennysalusta, alin pyyhe on kuiva, päällä oleva kasteltu läpimäräksi kylmällä vedellä. Pysyy
viileänä melko pitkään ja alla oleva pyyhe estää ettei lattia ole märkänä. Tästä voi myös helposti tehdä niin ison kun haluaa. :) 

Nose Work

Aloitimme Lunan kanssa Nosework –alkeiskurssin Koirakeitaalla. Kouluttajana meillä oli Sanna, joka on siis myös meidän tokoryhmän vetäjä. Kurssilla meitä on 5, tosin ensimmäisellä kerralla koiria oli vain 3 paikalla. Luna, sitten oli sheltti ja rhodesiankoira. Yhdellä ryhmäläisellä ei ollut koiraa ollenkaan mukana, mitä hieman ihmettelin. Tämä henkilö kyseli todella paljon, joka välissä jotakin, kirjoitti ja piirsi muistiinpanoja.

Ensimmäisellä tunnilla kävimme ensin läpi hieman Noseworkia lajina. Kyseessä on siis uusi laji, Amerikassa se on kehitetty 2008, Suomeen se rantautui pari vuotta sitten. Ensimmäiset Nose Work –kokeet on startattu tänä vuonna. Laji kehitettiin alun perin rescuekoirien aktivointiin, mutta myöhemmin huomattiin miten aktiivinen haisteleminen ja nenän käyttäminen paransi koirien hyvinvointia, minkä jälkeen laji lähti leviämään. Nose Workin kuuluu olla mukavaa tekemistä ja hauskaa sekä ihmisille että koirille. Lajissa ei pahemmin sääntöjä ole. Ainut minkä kouluttaja mainitsi, oli että koiraa ei saa koskemalla ohjata hajun luokse, mutta esimerkiksi kädellä voi osoittaa mihin suuntaan kannattaa haistella.

 Laji sopii kaikille koirille, kunhan nenä toimii. Koira voi siis olla arka, kuuro, sokea, pieni, iso…  Kouluttaja sanoi, että tämä on yksi syy minkä takia lajia ei ole vielä virallistettu Suomessa. Paperit ovat kuulemma olleet Kennelliitossa jo kertaalleen, mutta jos se virallistettaisiin tulisi kokeisiin mm. doping-rajoituikset, mikä sitten karsisi kokelaita paljon. Kun lajin idea oli että kaikki koirat voivat sitä harrastaa, vedettiin hakemuspaperit pois. Kuulemma ne hakemuspaperit ovat jälleen menneet Kennelliittoon, joten tässä on mahdollisuus, että laji saataisiin viralliseksi harrastuslajiksi Suomessa jossain vaiheessa.

Lajissa käytetään hajuina vesipohjaisia hydrolaatteja. Eteeriset öljyt ovat liian väkeviä ja niissä on vahva tuoksu, niitä ei saisi hengittää, eikä niitä saisi joutua limakalvoille. Koulutushajuja saa tilattua Nose Work Finland:in sivuilta ja siellä on muutenkin tietoa lajista.

Nose Work kokeissa on kolme koeluokkaa ja jokaisessa luokassa kokeessa on neljä osiota: laatikkoetsintä, sisätilaetsintä, ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Luokkien vaatimustaso kasvaa etsittävien hajujen määrän kasvaessa ja piilojen vaativuudessa. Ennen kokeisiin osallistumista, koiran pitää suorittaa hajutesti (kouluttaja vertasi tätä palveluskoirakokeiden BH-kokeeseen). Esimerkiksi ykkösluokassa hajuna on eukalyptus, ja hajutestissä koiran pitää löytää tämä haju 12 laatikon joukosta.  Kouluttaja mainitsi kokeista vielä sen verran, että hajut ovat aina pienimmän koiran korkeudella. Eli jos samaan kokeeseen osallistuu chihuahua, on kaikki hajut laitettu melkein lattian tasoon.

Sitten takaisin kurssiin. Aloitimme harjoittelun laatikkoetsinnällä, tai tarkalleen ottaen aloitimme tekemällä laatikoista kannattavia haistella. Treenialueen keskellä oli neljä laatikkoa ja ensimmäisellä kierroksella yksinkertaisesti koirat saivat syödä laatikoiden päälle laitetut namit. Luna veti tuhatta ja sataa ensimmäiselle laatikolle, mutta sen jälkeen se haisteli kyllä kaiken muunkin. Kouluttajan ohjeen mukaan en antanut mitään vihjeitä tai muita ohjeita neidille, vaan se sai itse tajuta että jokaisen laatikon päällä oli nameja. Kun olimme viimeisellä laatikolla, kouluttaja laittoi Lunan selän takana olevalle laatikolle vielä lisää herkkuja, jolla pyrittiin opettamaan, että jo käydylle laatikolle kannattaa myös palata.

Hajupala sekä namia

Naksutinta ei tässä kohti kannattanut kuulemma käyttää, koska koira yhdistää naksuttimen nopeasti temppuiluun tai sheippaamiseen, jonka jälkeen se lähtee nopeasti tarjoamaan esimerkiksi tarran kosketusta kuonolla, jolloin se ei sitä haistele. Huomasin tämän Lunan kohdalla, kun muutamaan otteeseen erehdyin sanomaan palkkasanan ”jes” kun neiti haisteli tarraa. Tyttö lähti heti tarjoamaan tarran tökkäämistä. Sen jälkeen päätinkin pysyä lopputunnin ihan hiljaa ja vain palkata kun Luna selvästi tarraa haisteli.

Toisella kierroksella otettiin jo haju mukaan. Laatikkoja vähennettiin yhdellä ja kahteen laatikosta kolmesta laitettiin pieni tarra, johon oli lisätty tippa eukalyptusta. Nameja laitettiin tällä kertaa vain tämän hajutarran ympärille. Tällöin koira haistaa hajun samalla kun saa palkan. Siinä sitten lisättiin nameja tarran ympärille lisää ja lisää hetken aikaa. Sitten namit lopetettiin hetkeksi, jos koira nuuhkaisi tarraa, palkkaaminen jatkui.

Treenissä on hyvä olla heti alussa vähintään kaksi-kolme laatikkoa, joissa osassa on hajutarra ja osassa tarra ilman hajua. Tämä sen takia, että koira tajuaa että se on se haju mitä etsitään eikä tarra. Luna jossain vaiheessa etsi tarroja silmillään, minkä takia se yritti saada namia myös ns. tyhjältä tarralta.

Luna tulee syömään namit ja samalla kuonoon osuu
 eukalyptuksen haju

Loppuun teimme vielä lyhyen huonekalutreenin, eli kouluttaja laittoi neljä pistettä treenihalliin (yksi hajutarra oli pahvilaatikossa, toinen muovikorissa, kolmas isolla neliskanttisella pallilla ja neljäs seinässä), ja me lähdimme koirien kanssa kiertämään näitä pisteitä.

 Sama idea kuin edellisessä treenissä oli, eli heti kun koira haistelee hajutarraa, palkittiin kunnolla.  Pahvilaatikoita ja muovikoreja oli kaksi, joista toisen tarrassa ei hajua ollut. Luna kaikissa muissa aikalailla tajusi hajutarran, mutta seinällä ollutta tarraa se ei meinannut millään noteerata.
Mielessä tosin kävi, että oliko siinä edes sitä hajua oikeastaan enää, kun kaksi koiraa oli jo sen kanssa treenannut, ja molemmat olivat sellaisia, jotka yrittivät syödä ne tarrat. Eli oliko se tarra jo niin kuolanen, ettei siinä hajua enää ollut. :D

Myöhemmin herkut eivät ole suoraan tarjolla, vaan
hajua haistaen nameja laitettaan tarjolle.
Ps. noi cockerin korvat, yritä nyt sit kuvata...

Nyt sitten pitäisi saada Luna ehdollistumaan tuohon eukalyptuksen hajuun. Saimme tunnin päätteeksi pienet tippapullot, mistä varmaan riittää korkeintaan 10 kertaan tippoja. Meillä on kahdenviikon päästä vasta seuraava tunti, koska ensiviikolla kouluttaja oli Tampereella, joten tässä on hyvin aikaa ehdollistusharjoituksiin. Kouluttaja antoi esimerkkinä, että jotkut ehdollistaa koiriaan laittamalla hajupalan ruokakuppiin, ja kun koira syö se oppii hiljalleen yhdistämään hajun ruokaan. Tätä minä olen nyt treenien jälkeen tehnytkin perus treenauksen ohella.

Pitänee varmaan tilata tuolta Nose Work Finlandista täysi 10ml pullo eukalyptushajua, jotta voimme treenata kunnolla. Koirakeidas myös myi tuoksuja 10e/kpl hintaan, mutta enhän minä sitä enää sieltä lähtiessä muistanut. Myöskään noita hajupaloja emme saaneet kuin pari, mutta kävin Keravan Muovista & Lelusta ostamassa huonekaluhuopalevyn 3,50 eurolla, siitä sai todella monta hajupalasta.

Huopalevystä leikatut palaset, näillä riittää treenata.

Vaunuilua pitkästä aikaa sekä möllikoe

Vappuna päästiin pitkästä aikaa vaunuilemaan. Tosin ei ilman ongelmia.  Äiti oli jättänyt tippaleipäpaketin kassiin lattialle, tarkoituksena ottaa ne vaunulle mukaan, mutta meidän omatoiminen Lunahan oli ne sieltä löytänyt ja pistänyt poskeensa. Joten meillä sitten kuntoiltiin tippaleipiä pois koko viikonloppu. Perjantaina oli kurssin viimeinen agilitytunti, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan vaunulle.

Lauantaina lähdimme saaren luontopolulle (matka n. 5-6 km) tekemään kunnon aamulenkkiä. Pidettiin aluksi koirat hihnassa, kun saarella on todella paljon kyitä. Mielessä kävi myös muut eläimet, kun Luna lähtee todella helposti nenänsä perässä ja varsinkin jos se kerkeää näkemään elukan. Puolessa välissä matkaa minä olin jo hiestä märkä, kun neiti veti kun höyryveturi. Kun yhtään käärmettä tai muuta eläintä ei ollut matkalla näkynyt, päästettiin lopulta koirat vapaaksi.  Lunakin kuluttaa paljon enemmän itse juostessaan kuin remmissä kulkemalla.

Yritin ottaa paljon kuvia kun kädet vapautui hihnasta, mutta jostain syystä reilusta 200 kuvasta siellä oli vain reilu 10 onnistunutta. :D Metsälenkin jälkeen levitettiin badenbadenit pihalle ja maattiin auringosta nauttien pari tuntia. Sitten lähdimme kävellen saaren kauppaan (matka n. 3km per suunta). Lauantaina tuli käveltyä sen verran paljon, että itsellä oli pakarat kipeinä seuraavat pari päivää.

Sunnuntaina sitten lähdin aamusta tekemään jälkeä metsään, jonka sitten ajoin sekä Lunan että Lolan kanssa. Taisin olla hieman kunnianhimoinen jäljen teossa, vaikka emme tänä vuonna ole vielä kerenneet kunnolla harjoittelemaan. Jälki oli siis melko pitkä ja siinä oli kaksi 90 asteen kulmaa. Ensimmäisen kulman kohdalla Luna eksyi jäljeltä, mutta palasi siihen kumminkin itse, tosin se sitten lähti jälkeä meidän paluusuuntaan. Ohjasin neidin sitten sen kulman yli ja matka jatkui. Pääsimme muuten hyvin loppuun asti, mutta olin jättänyt dummyn ison kiven päälle palkaksi, niin neiti jatkoi matkaa tyynesti saaliin ohi ja seurasi minun jälkeä metsästä pois. Siinä sitten jälleen mietin että seuraako Luna oikeasti minun hajua eikä vetämääni jälkeä.

No, en päästänyt neitiä liinan mittaa kauemmaksi kunnes dummy löytyi.

Videolla ollaan lauantai-iltana grillillä ja testasin muistiko

Luna vielä kuinka polttopuita noudettiin. :D 

Maggaraa

Lola vahtii grillillä ohikulkijoita

Seuraavaksi menin Lolan kanssa kokeilemaan, mutta se yritys jäi aika lyhyeksi. Lola näytti alkuun kiinnostuvan jäljestä ja lähti sitä seuraamaan, mutta jo muutaman metrin päässä se siirtyi jäljeltä pois ja kävi pissalla. Yritin ohjata vanhempaa neitiä takaisin jäljelle ja matka jatkuikin varmaan parinkymmenen metrin verran, kunnes Lola päätti että tämä riittää ja yritti kääntyä toiselta polulta takaisin vaunulle. Kovalla houkuttelulla sain neidin poistumaan polulta ja jatkamaan jälkeä. Lola meni jotain ihan omaa reittiään, mutta lopputuloksena päästiin kumminkin loppupisteelle. Lola teki sitten kyllä saman kuin Luna ja käveli suoraan dummyn ohi. Vanhemmalla neidillähän ei pahemmin ole mitään riistaviettiä, joten en olettanutkaan sen suorittavan jälkeä alusta loppuun, mutta tässä se jälleen varmistui ettei sillä oikeasti ole pahemmin mielenkiintoa tätä lajia kohtaan.

Kyylä pääsi taas töihin

Näin rennosti otetaan, vaikka asento ei minusta näyttäny kovinkaan mukavalta

Muuta emme oikein kerenneetkään tekemään, kun tavarat piti pakata ja vaunu laittaa kuntoon. Meidän oli tarkoitus lähteä ajamaan kotia kohti viimeistään puoli kolme, jotta kerkeän purkamaan tavarat ja syömään jotain ennen Nose Work –kurssin alkua, mutta eihän meidän suunnitelmat koskaan onnistu. Vasta kahden jälkeen äiti ilmoitti ruoan olevan valmista, joten kello oli jo yli puoli kolme ennen kuin olimme syöneet. Siinä sitten auton pakkaus loppuun ja kello olikin lähempänä kolmea ennen kuin pääsimme lähtemään. Kotimatkalla heitimme Lolan kotiin, joten lisäaikaa kului myös siinä. Olimme kotona hieman ennen viittä, heitimme tavarat sisälle, pakkasin treenilaukun ja lähdin Lunan kanssa kohti Koirakeidasta. Tunti alkoi 17.30, minä olin treenipaikan parkkiksella klo 17.28, siitä sitten vain juostiin suoraan sisälle. 

Nose Workin tunnista kirjotan ihan oman postauksen, hyppään tässä nyt sitä seuranneeseen tokotuntiin.

Nose Workin jälkeen meillä olikin puolitoista tuntia aikaa ennen tokotunnin alkua. Onneksi sää oli hyvä, jotain heitin treenikamat autoon ja lähdin Lunan kanssa lenkille. Kävimme ensin treenipaikan takana, missä neiti sai kulkea vapaana. Hetken aikaa tyttö jaksoi kulkea vajaan kymmenen metriä edellä, mutta nopeasti se siirtyi tallustelemaan parin metrin päähän. En tiedä oliko Luna jo sen verran väsynyt vai tekikö kuumuus sen että neiti ei edes välittänyt vaikka päästäisiä juoksi edestä. Totta kai tyttö jäi niitä katsomaan, mutta yksi jätä-käsky riitti, eikä Luna edes yrittänyt lähteä niitä jahtaamaan. Normaalisti tuo on jo perässä ennen kuin minä kerkeän tajuamaan että jokin juoksee. :D

Lähdimme vielä kävelemään kaduille kun aikaa oli vajaa tunti. Kävely kyllä teki hieman kipeää itselle lauantain liikuntamäärän jälkeen. Koirakeitaan uusissa tiloissa on myös se hyvä puoli, että heillä on nyt ”eteistila” missä on sohvia. Eli menimme sitten lopuksi istumaan ja odottamaan tokotunnin alkua.

Tokossa meillä oli tällä kerralla möllikoe ja koiria paikalla oli 4/6. Oma olo tässä vaiheessa oli surkea, olin syönyt viimeksi vaunulta lähtiessäni, enkä ollut kiireessä tajunnut ottaa syötävää tunnille mukaan, joten voin sanoa että tunne oli sellainen että verensokeri oli todella alhaalla. Kofeiiniriippuvaisena päätäkin särki kun päiväkahvi oli jäänyt juomatta. Päätinkin siinä että vedän kokeen nyt niin hyvin kun vaan pystyn, Luna oli varmasti väsynyt ja arvelin oman oloni vaikuttavan vielä lisää suoritukseemme.

Kieli tippuu

Aloitimme paikkamakuulla ja kun pääsimme riviin, ei Luna meinannut pysyä ollenkaan paikallaan. Se oli koko ajan menossa nenänsä perässä ja varmaan valehtelematta jouduin pyytämään sen yli kymmenen kertaa takaisin sivuun. Tässä vaiheessa jo pohdin että tästä ei tule yhtään mitään. Onneksi, siinä vaiheessa kun irrotin remmin taisi Lunakin tajuta, että nyt oli kyse tokosta eikä Nose Workista ja se jäi sivuun tyydyttävällä kontaktilla.

Neiti meni ensimmäisestä käskystä maahan ja käveltyäni kehän toiseen reunaan, huomasin Lunan heiluttavan häntää innolla. Muuten se olisi vain hyvä juttu, mutta paikkamakuussa kasvaa nousemisen riski jos toinen on liian innokkaana. Onneksi tyttö kumminkin päätti pysyä paikallaan ja laskeutui toiselle lonkalle. Yleensä en pidä lonkalle laskeutumista kovinkaan hyvänä (vaikka sallittua se on kokeissa), mutta nyt se varmisti minulle sen ettei Luna ollut nousemassa ylös.

Pääsimme melkein puhtaasti loppuun, mutta kun liikkuri tuli käskyttämään koiria ylös, päätti neiti omatoimisesti nousta istumaan kun liikkuri oli vasta menossa ensimmäisen koiran luokse. Minä siinä tuijotin Lunaa oikein intensiivisesti yrittäen ajatuksilla viestittää sitä maahan. En sitten tiedä osasiko Luna lukea ajatuksia, vai kokeiliko se onneaan kun kehuja ei tullutkaan istumisesta, mutta se meni takaisin maahan ennen kuin liikkuri oli meidän luokse tulossa. Sitten noustiin ensimmäisestä käskystä ylös.

Koe aloitettiin seuruulla. Liike lähti meillä ihan hyvin, mutta puolessa välissä neiti alkoi jätättää. Ei pahasti ja ei niin paljoa kuin ennen, mutta jätätti kumminkin. Parissa kohtaa se myös irtaantui pidemmälle eikä kulkenut täysin vierellä. Myönnettävä on, että oman olon ollessa mikä oli, en varmastikaan omannut mitenkään kannustavaa virettä, joten siihen nähden ihan hyvä suoritus.

Heti perään otimme seuruusta maahanmenon. Tässä meillä on välillä ollut ennakointiongelmia, kun seuruu liike on suoritettu, neiti jotenkin aavistaa että seuraavaksi tehdäänkin tämä ja on sitten itse mennyt käskyttä maahan. Tällä kertaa niin ei onneksi käynyt, Luna lähti seuruuseen hyvällä vauhdilla, seurasi siihen asti mitä piti ja meni ensimmäisestä käskystä maahan. Ainut miinus minusta oli hidas maahanmeno. Käskyn jälkeen Luna taisi ottaa vielä pari askelta ennen rauhallista maahan laskeutumista, joten minun piti vilkaista varmuudeksi olan yli että neiti varmasti meni maahan. Normaalisti nopealla makuuvauhdilla kerkeän näkemään sen juuri ja juuri sivusilmällä.

Sitten oli luoksetulon vuoro. Luna muutenkin kulki nenä maassa jokaisen liikkeen välissä, joten meille tuli pientä miinusta kun luoksetulon lähtökohta oli aivan kehän reunalla, ja no, Lunahan seurasi nenäänsä kehästä ulos. Sain kumminkin neidin palaamaan ja aloitettiin liike. Luna jäi ihan nätisti paikalleen, kun minä kävelin kehän toiseen reunaan. Kun en heti kutsunutkaan tyttöä luokse, Luna alkoi tuijottaa liikkuria. Kun sitten sanoin tänne-käskyn, meni Lunalla pari sekuntia tajuta että käsky oikeasti tuli.

Noutoesineen pidossa ei ollut isompia ongelmia, isoin probleemi oli saada Luna sivulle, kun sen mielenkiinto oli nyt jossain ihan muualla. Neiti otti kapulan nätisti, tosin se tuijotti liikkuria koko sen 5 sekunnin ajan.

Kauko-ohjauksessa jälleen isoin ongelma oli saada Luna oikealle paikalle. Liikkurikin naureskeli, että hälle tulee tukala olo kun neiti jäi sitä vähän väliä tuijottamaan. Sentään liikkuri ei joutunut haukutuksi. Kun sain Lunan oikealle aloituskohdalle, liike sujui nätisti loppuun.

Estehypyssä ei ollut mitään ongelmaa.

Arvostelut tehtiin omalla asteikolla, arvosanat olivat ERI, EH ja HUPS. Kouluttaja joka toimi tuomarina (meillä piti olla ulkopuolinen henkilö tuomarina, mutta tämä ei koskaan kerennyt paikalle), sanoi että hän arvosteli koirat verraten koiran tasoon. Meillä muut liikkeet olivat ERIä, mutta paikkamakuu ja seuraaminen olivat EH. Myös kokonaisvaikutus oli EH, kun jokaisen liikkeen välissä meillä oli siirtymisissä ongelmia.