Vaunuilua pitkästä aikaa sekä möllikoe

Vappuna päästiin pitkästä aikaa vaunuilemaan. Tosin ei ilman ongelmia.  Äiti oli jättänyt tippaleipäpaketin kassiin lattialle, tarkoituksena ottaa ne vaunulle mukaan, mutta meidän omatoiminen Lunahan oli ne sieltä löytänyt ja pistänyt poskeensa. Joten meillä sitten kuntoiltiin tippaleipiä pois koko viikonloppu. Perjantaina oli kurssin viimeinen agilitytunti, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan vaunulle.

Lauantaina lähdimme saaren luontopolulle (matka n. 5-6 km) tekemään kunnon aamulenkkiä. Pidettiin aluksi koirat hihnassa, kun saarella on todella paljon kyitä. Mielessä kävi myös muut eläimet, kun Luna lähtee todella helposti nenänsä perässä ja varsinkin jos se kerkeää näkemään elukan. Puolessa välissä matkaa minä olin jo hiestä märkä, kun neiti veti kun höyryveturi. Kun yhtään käärmettä tai muuta eläintä ei ollut matkalla näkynyt, päästettiin lopulta koirat vapaaksi.  Lunakin kuluttaa paljon enemmän itse juostessaan kuin remmissä kulkemalla.

Yritin ottaa paljon kuvia kun kädet vapautui hihnasta, mutta jostain syystä reilusta 200 kuvasta siellä oli vain reilu 10 onnistunutta. :D Metsälenkin jälkeen levitettiin badenbadenit pihalle ja maattiin auringosta nauttien pari tuntia. Sitten lähdimme kävellen saaren kauppaan (matka n. 3km per suunta). Lauantaina tuli käveltyä sen verran paljon, että itsellä oli pakarat kipeinä seuraavat pari päivää.

Sunnuntaina sitten lähdin aamusta tekemään jälkeä metsään, jonka sitten ajoin sekä Lunan että Lolan kanssa. Taisin olla hieman kunnianhimoinen jäljen teossa, vaikka emme tänä vuonna ole vielä kerenneet kunnolla harjoittelemaan. Jälki oli siis melko pitkä ja siinä oli kaksi 90 asteen kulmaa. Ensimmäisen kulman kohdalla Luna eksyi jäljeltä, mutta palasi siihen kumminkin itse, tosin se sitten lähti jälkeä meidän paluusuuntaan. Ohjasin neidin sitten sen kulman yli ja matka jatkui. Pääsimme muuten hyvin loppuun asti, mutta olin jättänyt dummyn ison kiven päälle palkaksi, niin neiti jatkoi matkaa tyynesti saaliin ohi ja seurasi minun jälkeä metsästä pois. Siinä sitten jälleen mietin että seuraako Luna oikeasti minun hajua eikä vetämääni jälkeä.

No, en päästänyt neitiä liinan mittaa kauemmaksi kunnes dummy löytyi.

Videolla ollaan lauantai-iltana grillillä ja testasin muistiko

Luna vielä kuinka polttopuita noudettiin. :D 

Maggaraa

Lola vahtii grillillä ohikulkijoita

Seuraavaksi menin Lolan kanssa kokeilemaan, mutta se yritys jäi aika lyhyeksi. Lola näytti alkuun kiinnostuvan jäljestä ja lähti sitä seuraamaan, mutta jo muutaman metrin päässä se siirtyi jäljeltä pois ja kävi pissalla. Yritin ohjata vanhempaa neitiä takaisin jäljelle ja matka jatkuikin varmaan parinkymmenen metrin verran, kunnes Lola päätti että tämä riittää ja yritti kääntyä toiselta polulta takaisin vaunulle. Kovalla houkuttelulla sain neidin poistumaan polulta ja jatkamaan jälkeä. Lola meni jotain ihan omaa reittiään, mutta lopputuloksena päästiin kumminkin loppupisteelle. Lola teki sitten kyllä saman kuin Luna ja käveli suoraan dummyn ohi. Vanhemmalla neidillähän ei pahemmin ole mitään riistaviettiä, joten en olettanutkaan sen suorittavan jälkeä alusta loppuun, mutta tässä se jälleen varmistui ettei sillä oikeasti ole pahemmin mielenkiintoa tätä lajia kohtaan.

Kyylä pääsi taas töihin

Näin rennosti otetaan, vaikka asento ei minusta näyttäny kovinkaan mukavalta

Muuta emme oikein kerenneetkään tekemään, kun tavarat piti pakata ja vaunu laittaa kuntoon. Meidän oli tarkoitus lähteä ajamaan kotia kohti viimeistään puoli kolme, jotta kerkeän purkamaan tavarat ja syömään jotain ennen Nose Work –kurssin alkua, mutta eihän meidän suunnitelmat koskaan onnistu. Vasta kahden jälkeen äiti ilmoitti ruoan olevan valmista, joten kello oli jo yli puoli kolme ennen kuin olimme syöneet. Siinä sitten auton pakkaus loppuun ja kello olikin lähempänä kolmea ennen kuin pääsimme lähtemään. Kotimatkalla heitimme Lolan kotiin, joten lisäaikaa kului myös siinä. Olimme kotona hieman ennen viittä, heitimme tavarat sisälle, pakkasin treenilaukun ja lähdin Lunan kanssa kohti Koirakeidasta. Tunti alkoi 17.30, minä olin treenipaikan parkkiksella klo 17.28, siitä sitten vain juostiin suoraan sisälle. 

Nose Workin tunnista kirjotan ihan oman postauksen, hyppään tässä nyt sitä seuranneeseen tokotuntiin.

Nose Workin jälkeen meillä olikin puolitoista tuntia aikaa ennen tokotunnin alkua. Onneksi sää oli hyvä, jotain heitin treenikamat autoon ja lähdin Lunan kanssa lenkille. Kävimme ensin treenipaikan takana, missä neiti sai kulkea vapaana. Hetken aikaa tyttö jaksoi kulkea vajaan kymmenen metriä edellä, mutta nopeasti se siirtyi tallustelemaan parin metrin päähän. En tiedä oliko Luna jo sen verran väsynyt vai tekikö kuumuus sen että neiti ei edes välittänyt vaikka päästäisiä juoksi edestä. Totta kai tyttö jäi niitä katsomaan, mutta yksi jätä-käsky riitti, eikä Luna edes yrittänyt lähteä niitä jahtaamaan. Normaalisti tuo on jo perässä ennen kuin minä kerkeän tajuamaan että jokin juoksee. :D

Lähdimme vielä kävelemään kaduille kun aikaa oli vajaa tunti. Kävely kyllä teki hieman kipeää itselle lauantain liikuntamäärän jälkeen. Koirakeitaan uusissa tiloissa on myös se hyvä puoli, että heillä on nyt ”eteistila” missä on sohvia. Eli menimme sitten lopuksi istumaan ja odottamaan tokotunnin alkua.

Tokossa meillä oli tällä kerralla möllikoe ja koiria paikalla oli 4/6. Oma olo tässä vaiheessa oli surkea, olin syönyt viimeksi vaunulta lähtiessäni, enkä ollut kiireessä tajunnut ottaa syötävää tunnille mukaan, joten voin sanoa että tunne oli sellainen että verensokeri oli todella alhaalla. Kofeiiniriippuvaisena päätäkin särki kun päiväkahvi oli jäänyt juomatta. Päätinkin siinä että vedän kokeen nyt niin hyvin kun vaan pystyn, Luna oli varmasti väsynyt ja arvelin oman oloni vaikuttavan vielä lisää suoritukseemme.

Kieli tippuu

Aloitimme paikkamakuulla ja kun pääsimme riviin, ei Luna meinannut pysyä ollenkaan paikallaan. Se oli koko ajan menossa nenänsä perässä ja varmaan valehtelematta jouduin pyytämään sen yli kymmenen kertaa takaisin sivuun. Tässä vaiheessa jo pohdin että tästä ei tule yhtään mitään. Onneksi, siinä vaiheessa kun irrotin remmin taisi Lunakin tajuta, että nyt oli kyse tokosta eikä Nose Workista ja se jäi sivuun tyydyttävällä kontaktilla.

Neiti meni ensimmäisestä käskystä maahan ja käveltyäni kehän toiseen reunaan, huomasin Lunan heiluttavan häntää innolla. Muuten se olisi vain hyvä juttu, mutta paikkamakuussa kasvaa nousemisen riski jos toinen on liian innokkaana. Onneksi tyttö kumminkin päätti pysyä paikallaan ja laskeutui toiselle lonkalle. Yleensä en pidä lonkalle laskeutumista kovinkaan hyvänä (vaikka sallittua se on kokeissa), mutta nyt se varmisti minulle sen ettei Luna ollut nousemassa ylös.

Pääsimme melkein puhtaasti loppuun, mutta kun liikkuri tuli käskyttämään koiria ylös, päätti neiti omatoimisesti nousta istumaan kun liikkuri oli vasta menossa ensimmäisen koiran luokse. Minä siinä tuijotin Lunaa oikein intensiivisesti yrittäen ajatuksilla viestittää sitä maahan. En sitten tiedä osasiko Luna lukea ajatuksia, vai kokeiliko se onneaan kun kehuja ei tullutkaan istumisesta, mutta se meni takaisin maahan ennen kuin liikkuri oli meidän luokse tulossa. Sitten noustiin ensimmäisestä käskystä ylös.

Koe aloitettiin seuruulla. Liike lähti meillä ihan hyvin, mutta puolessa välissä neiti alkoi jätättää. Ei pahasti ja ei niin paljoa kuin ennen, mutta jätätti kumminkin. Parissa kohtaa se myös irtaantui pidemmälle eikä kulkenut täysin vierellä. Myönnettävä on, että oman olon ollessa mikä oli, en varmastikaan omannut mitenkään kannustavaa virettä, joten siihen nähden ihan hyvä suoritus.

Heti perään otimme seuruusta maahanmenon. Tässä meillä on välillä ollut ennakointiongelmia, kun seuruu liike on suoritettu, neiti jotenkin aavistaa että seuraavaksi tehdäänkin tämä ja on sitten itse mennyt käskyttä maahan. Tällä kertaa niin ei onneksi käynyt, Luna lähti seuruuseen hyvällä vauhdilla, seurasi siihen asti mitä piti ja meni ensimmäisestä käskystä maahan. Ainut miinus minusta oli hidas maahanmeno. Käskyn jälkeen Luna taisi ottaa vielä pari askelta ennen rauhallista maahan laskeutumista, joten minun piti vilkaista varmuudeksi olan yli että neiti varmasti meni maahan. Normaalisti nopealla makuuvauhdilla kerkeän näkemään sen juuri ja juuri sivusilmällä.

Sitten oli luoksetulon vuoro. Luna muutenkin kulki nenä maassa jokaisen liikkeen välissä, joten meille tuli pientä miinusta kun luoksetulon lähtökohta oli aivan kehän reunalla, ja no, Lunahan seurasi nenäänsä kehästä ulos. Sain kumminkin neidin palaamaan ja aloitettiin liike. Luna jäi ihan nätisti paikalleen, kun minä kävelin kehän toiseen reunaan. Kun en heti kutsunutkaan tyttöä luokse, Luna alkoi tuijottaa liikkuria. Kun sitten sanoin tänne-käskyn, meni Lunalla pari sekuntia tajuta että käsky oikeasti tuli.

Noutoesineen pidossa ei ollut isompia ongelmia, isoin probleemi oli saada Luna sivulle, kun sen mielenkiinto oli nyt jossain ihan muualla. Neiti otti kapulan nätisti, tosin se tuijotti liikkuria koko sen 5 sekunnin ajan.

Kauko-ohjauksessa jälleen isoin ongelma oli saada Luna oikealle paikalle. Liikkurikin naureskeli, että hälle tulee tukala olo kun neiti jäi sitä vähän väliä tuijottamaan. Sentään liikkuri ei joutunut haukutuksi. Kun sain Lunan oikealle aloituskohdalle, liike sujui nätisti loppuun.

Estehypyssä ei ollut mitään ongelmaa.

Arvostelut tehtiin omalla asteikolla, arvosanat olivat ERI, EH ja HUPS. Kouluttaja joka toimi tuomarina (meillä piti olla ulkopuolinen henkilö tuomarina, mutta tämä ei koskaan kerennyt paikalle), sanoi että hän arvosteli koirat verraten koiran tasoon. Meillä muut liikkeet olivat ERIä, mutta paikkamakuu ja seuraaminen olivat EH. Myös kokonaisvaikutus oli EH, kun jokaisen liikkeen välissä meillä oli siirtymisissä ongelmia.