Kolmas kerta toden sanoo, meidän 3. tokokoe

Meidän kolmas tokokoeyritys oli tällä kertaa Tuusulassa 14.5. ulkokentällä. Tuomarina oli Harri Laisi. Kävin edellisenä päivänä vetämässä vielä yhden kokeenomaisen treenin omalla kentällä ja se sujui omasta mielestä todella hyvin. Olin myös seurannut koko viikon säätiedotteita, jotka alkuun lupasivat sadetta mutta loppuviikonlopun lähestyessä hiljalleen parani.

Se sitten olikin aikamoinen shokki, kun jännitykseltä huonosti nukutun yön jälkeen säätiedotus oli tehnyt täyskäännöksen ja lupasikin nyt parhaimmillaan kaatosadetta koko päiväksi. Ja totta kai se sade alkoi just silloin, kun me lähdimme ajamaan kisapaikalle päin.

Kisapaikkana oli Tuusulan kennelkerhon kenttä, mikä ei ollut kuin vartin ajomatkan päässä. Paikanpäälle päästyämme tajusin, että tälläkään kertaa koe ei ala ajallaan. Olimme paikalla 40 minuuttia ennen oletettua alokasluokan alkua ja kentällä oli voittajaluokka vielä kesken. Kävin ilmoittautumassa ja siinä selvisi että olimme toiseksi viimeisinä. Juuri kun olin ajaessa ajatellut, että olisin mieluummin ryhmän alkupäässä, niin ei tarvitsisi jännityksen nousta liian korkeaksi.

Kävin lenkittämässä neidin pikaisesti, jonka jälkeen odottelimme autossa Suomen jääkiekkopeliä kuunnellen. Avoimessa luokassa ei onneksi ollut kuin kolme koiraa, ja siinä tuli nähtyä että ei ne muutkaan aina onnistu. Kellään avoimen luokan koirakoista ei näyttänyt menevän kovinkaan hyvin ja liikkeitä nollautui. Täytyy sanoa että tietysti se on harmi kun muilla menee pieleen, mutta hieman se lohduttaa itseä että oikeasti aina ei tarvitse onnistua. Ja muutkin epäonnistuu joskus.

Lopulta puolentoista tunnin odottelun jälkeen, pääsi alokasluokka starttaamaan. Aloitimme paikkamakuulla, koirat jaettuna kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä kahdessa oli neljä koiraa, viimeisessä kolme. Tällöin totesin että ei se loppupuolella olo nyt niin paha juttu ollutkaan. :D Vähemmän odotettavaa kun vähemmän koiria paikkamakuussa.

Tietysti ennen paikkamakuuta oli luoksepäästävyys ja juoksutarkastus. Tällä kertaa Luna ei välittänyt tuomarista, eikä olisi halunnut mennä ollenkaan lähelle. Osasyy saattoi olla tietysti tummat kahisevat vaatteet (onneksi tuomari sentään otti hupun pois päästä vaikka satoi) ja miestuomari kumartui Lunan päälle. Luulen että tilanne olisi ollut hieman eri, jos tuomari olisi kyykistynyt heti alkuun, kuten teki silloin ensimmäisessä kokeessamme Porvoossa. Lopulta juoksutarkastuskin saatiin tehtyä vaikka neiti yrittikin mahdollisimman hyvin vetää persuutaan mahan alle. Tuomari siinä totesikin, että tätä meidän pitää oikeasti harjoitella, koska joku tuomari saattaisi sanoa kiitos ja hei tässä vaiheessa.

PAIKKAMAKUU

Päästiin kumminkin kokeeseen mukaan ja siirryimme paikkamakuuseen. Olimme siis tässä kolmen porukassa keskimmäisenä, toisella puolella bordercollie, toisella pitkäkarvainen collie. Liike lähti meillä hyvin, neiti meni ensimmäisellä käskyllä maahan (sekunnin mietti, mutta meni kuitenkin. ) Itse paikkamakuussa Luna ensin hieman vilkuili ympärilleen, jonka jälkeen jäi katsomaan minua. Sitten sydämentykytyksiä aiheutti oikealla puolella oleva pitkäkarvainen collie, joka päättikin nousta ja mennä omistajansa luokse.  Sekä borderi että Luna seurasi tätä collieta vain silmillään onneksi ja pysyivät maate. Hieman Luna alkoi haistella tämän tapahtuman jälkeen ympäröivää maata enemmän, mutta pysyi kuitenkin loppuajan muuten paikoillaan.

Paluu koirien luokse ja ylöskäsky. Jouduin Lunalle sanomaan käskyn kahdesti, mutta muuten hieno suoritus.

Vettä tuli sen verran, että systeri ei pystynyt autosta kuvaamaan suoritusta kun ikkunoiden läpi ei meinannut nähdä.

Paikkamakuu:  9

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ

Lähtö oli meillä todella hyvä, mutta hieman ennen merkkitötsää neiti siirtyi minusta hieman kauemmaksi haistelemaan. Jouduin sanomaan uuden seuraa-käskyn. Sen jälkeen liike sujui loppuun hyvin, Luna meni maahan ensimmäisellä käskyllä, pysyi siinä ja nousi myös ensimmäisellä käskyllä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9

LUOKSETULO

Tässä ei oikeastaan ollut ongelmaa, Luna tuli hyvällä vauhdilla luokse. Ainut miinus oli se, että kohdalle tullessaan se hypähti niin että se koski kuonollaan koski minun kättä ja tästä luulen lähteneen puolikkaan pisteen. Luna on jostain kehittänyt tuon tavan, koska se tekee sitä myös ihan perus sivulle käskyssä.

Luoksetulo: 9,5

SEURAAMINEN

Meidän murheenkryyni ja sitä se oli tälläkin kertaa. Lähtö oli hyvä, mutta aika pian lähti nenä viemään. Jouduin sanomaan seuraa käskyn varmaan 2-3 kertaa uudestaan, ettei Luna jäänyt kovin montaa metriä taakse. Hitaassa kävelyssä Luna yllättäen jäi jopa paikalleen seisomaan. Sitten mentiin hetki hyvin, kunnes se unohtui jonnekin uudestaan. :D Täyskäännöksessä neiti vaan jatkoi matkaa ja jouduin jälleen pari kertaa ihan kutsumaan sitä nimeltä jotta sain sen huomion. Loppusuora juoksuineen meni taas hyvin.

Seuruu: 7

ESTEHYPPY

Liike, mikä ollaan nollattu kahdessa edellisessä kokeessa. Tällä kertaa näin ei onneksi käynyt. Tosin tässä vaiheessa koetta Luna näytti tajuavan että kentällä on muitakin ihmisiä (tuomari ja liikkuri), kun jätin sen istumaan esteen toiselle puolelle, tuijotti Luna tuomaria niin kauan kunnes huusin hyppykäskyn. Onneksi se kuuli sen, ettei toistoa tarvittu vaikka kontaktia ei ollut nimeksikään. Luna tuli nätisti yli. Päätin kerrankin kiinnittää huomiota omaan kroppa-apuun, enkä kiertänyt itseäni ollenkaan neidin tullessa sivulle. Sitten ihmettelinkin, kun liikkuri ei antanut lopetussanoja ja vilkasin neitiä, joka olikin tällä kertaa jäänyt seisomaan jälleen tuomaria tuijottaen.

Estehyppy: 9

NOUTOESINEEN PITÄMINEN

Tässä meillä ei koskaan mitään ongelmaa ole ollut, eikä ollut tälläkään kertaa. Osasin itse jo jopa odottaa että liikkuri antaa käskyn ennen kapulan antamista neidille. :D Hieman hitaasti Luna avasi suutaan ja kerkesin varmaan puolisekuntia pelätä että se kääntää päänsä pois kapulaa ottamatta, mutta ottihan se sen kumminkin. Sitten 5 sekuntia kului Lunamaiseen tapaan ympärille katsoen ja käskystä kapulasta irroitettiin nätisti.

Noutoesineen pitäminen: 10

KAUKO-OHJAUS

Meidän toinen hylsyliike. Tässä vaiheessa koetta Lunan mielenkiinto alkoi jo olla jossain muualla ja jouduin sanomaan ensimmäisen maahan-käskyn kahteen kertaan. Sitten siirryin parin metrin päähän, ja Luna yllätys yllätys taas katseli ihan jonnekin muualle kuin minua päin. Ensimmäinen istu-käsky, ei tulosta, toinen käsky, neiti ei edelleenkään noussut. Tässä vaiheessa ajattelin et joo tässä se sitten oli, mutta siitä huolimatta annoin kolmannen käskyn. Nyt Luna nousi. Liikkuri oli näyttänyt jo maahan-merkin ennen kuin sain Lunaa ylös, joten odotin tässä sekunnin pari ennen kuin käskin neidin takaisin maahan. Kerkesin taas sekunnin pelätä, mutta Luna kumminkin meni hitaasti maahan. Olin varma että olimme nollanneet jälleen tämän liikkeen, mutta autossa systeri sanoikin että nollaa ei tullut.

Kauko-ohjaus: 5

KOKONAISVAIKUTUS

Tuomari kehui meidän yhteistyötä ja totesi Lunan olevan aika perinteinen cockeri. Se aloittaa todella hyvin, mutta jossain vaiheessa tuntuu unohtavan että nyt ollaan tekemässä jotain. (Myöntääkö joku muu cockerin kanssa kokeissa käyvä tätä? :D ) Myönsin Lunan vielä menevän enemmän ja vähemmän nenänsä perässä, johon tuomari totesi että se on aika yleistä varsinkin näillä roduilla. Kyllähän muutkin rodut sitä tekee, mutta yleisempää se on mm. metsästysroduilla.

Kokonaisvaikutus: 9

Yht. 169,5 pistettä ja  ALO1!!

Menin vuoromme jälkeen takaisin autolle, missä keskustelin systerin kanssa tuloksista. Suoritus oli paras meidän tähänastisista, mutta kun en pisteitä pahemmin nähnyt, arvioin itse että joko me saadaan juuri ja juuri ALO1 tai me jäädään siitä juuri ja juuri. Meidän autokin oli sen verran kaukana kumminkin kentästä ja tuomari näytti pisteet päin vastaiseen suuntaan, niin autossa ei voinut olla täysin varma mitä pisteitä välillä annettiin.

Kun viimeinen koirakko oli kokeensa tehnyt, menimme kuuntelemaan tulokset. Sadekin hyvin hellitti, kun koe oli ohi. :D Tuomari aloitti, että 11 koirakosta 4 sai ykköstuloksen. Tässä vaiheessa totesimme systerin kanssa, että taisi meidän pisteet jäädä sitten just alle 160. Tämä tunne vahvistui, kun tuomari ilmoitti toisen tollerin olleen se neljännellä sijalla. Se oli vetänyt mielestäni ihan hyvin, joten ei meidän pisteet voineet sitten millään riittää enempään, varsinkaan ykköstulokseen.

Sitten tuomari jatkoi että kolmannella sijalla ja palkintopallilla oli ryhmän cockerspanieli. Tässä vaiheessa hätkähdin ajatuksistani ja olin silmät pyöreinä, että mitä, oikeastiko se sano cockerspanielin?! Systerikin oli jo aloittanut keskustelun vieressä olevan collien omistajan kanssa, joten se sitten kuulemma hätkähti minun ihmettelyä. Menin sitten epävarmana hakemaan meidän kisakirjan, kun ei ryhmässä muita cockereitakaan ollut. Toiseksi tuli (muistaakseni) bordercollie ja ensimmäiseksi bokseri.

Kahden epäonnistumisen jälkeen se onnistuminen viimein tuli, vaikka kerkesin aikaisemmin jo kelata kaikki kauhuskenaariot mitä kokeessa voi tapahtua ja mikä voi mennä pieleen. Sadetta pelkäsin eniten, Luna kun ei suostu menemään läpimärälle maalle maahan kovinkaan hyvin ja tietysti vesisade saa koiran ravistelemaan, mutta onneksi se ei nyt niin kaatosadetta meidän vuorolla ollut kuin se olisi voinut olla. Nyt voin hieman rennommalla mielellä katsella seuraavia kokeita, suunnitelma oli saada TK1 vielä tämän vuoden puolella. : ) Myönnettävä on, että hieman on ollut stressiä tuon onnistumisen kanssa, jotenkin se on niin harmittava tilanne kun koira osaa liikkeet, mutta ne ei sitten siellä kokeessa ole onnistuneet.

Olin jotenkin niin innoissani ykköstuloksesta, että kun lähdettiin ajamaan kotia kohti, käännyin liikenneympyrästä väärään suuntaan ja tajusin sen vasta melkein kilometrin päässä että hetkonen, nyt maisema on ihan väärän näköinen… Onneksi se auto kääntyy suht helposti ja otettiin oikeasti nokka kohti kotia.