Käytiin vaihteeksi kuluttamassa energiaa pulikoiden kera Cooperin. Alunperin piti tulla molemmat tolleripojat, mutta Koda joutuikin saikulle ja täten vain nuorempi tollo lähti uiskentelemaan. Ensin suunnittelimme menevämme Hyvinkäälle, koin useamman rampin olevan meille eduksi kun koiriakin oli useampi. Luna ainakin ottaa häiriötä muista koirista ja uittajasta, joka Laralle piti ottaa että ajattelin meidän pystyvän olemaan kokonaan altaan toisella puolella omalla rampilla. No, sieltä ei sitten löytynytkään aikoja, joten lähdimme Nurmijärvelle.
Cooper oli ensimmäistä kertaa PetBrosilla uimassa, mutta näytti ymmärtävän uuden rampin todella nopeasti (ainakin se oli jo altaassa ennen kuin kerkesin noita kahta pesemään). Larahan viime kerralla putosi rampilta ja jäi sitten hieman arkailemaan uimista, mutta saimme todeta ettei tuolla pikkuneidillä ainakaan mitään elefantin muistia ole. Se ei nimittäin muistanut ollenkaan edelliskerran kauhukokemusta vaan meni reippaana rampille ja siitä pomppasi lelun perässä uimaan melkein kuin vanha tekijä. Otimme uittajan Laraa varten vain todetaksemme ettei häntä oikeastaan tarvittukaan. :D Pikkuneiti ui kuin marsu, kuono korkealla ja vauhtia riitti. Lara myös yllättäen hahmotti rampin todella hyvin, mitä se ei viimeksi tajunnut ymmärtävän ollenkaan.
Lunan kanssa oli ongelmia kuten osasin odottaa, vanhempi neiti meni rampille, mutta siitä veteensiirtyminen ei oikein sujunut kun joku kulki takana häiritsemässä. Luna tarvitsi pientä houkuttelua ja pukkausta persuulle, että uimaan mentiin, mutta sitten uimisessa ei ollut mitään ongelmaa.
Lara oli sen verran innoissaan pulikoimisesta että änkesi altaaseen kun Luna tai Cooper oli noutamassa leluja. Kerkesi se kertaalleen myös uimaan Lunan ohi nappaamaan lelun. Vanhempi neiti sitten ui ympyrää hieman ihmessään.
ShowHau Centerillä oli vaihteeksi perjantaimätsäri, joten lähdimme vielä sinne illemmalla. Onneksi paikalla ei ollut ihan hirveästi porukkaa ja ensimmäistä kertaa ikinä kehät menivät jopa ajallaan.
Systeri pääsi nyt ensimmäistä kertaa itse esittämään Laraa. Olimme taas paikalla niin että Lara joutui melkein heti menemänä kehään, mikä taas näkyi liikana energisyytenä liikkeessä. Oli siellä muutamia ihan hyviäkin askelia, mutta välillä sitten roikuttiin siinä mistä kiinni saatiin. Ensimmäisestä kehästä tuli sininen nauha, ja melkein heti alkoivat värikehät (eli pentuja ei ollut edes 20 kappaletta). Pikkuneiti pääsi ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon ja oli lopulta neljän parhaan joukossa. Siinä sitten ryhmäliikkeessä Lara liikkuikin jo todella nätisti. Lopputuloksena oli sinisten 4, palkintoa 2kg Taste of the Wildsia.
Siinä sitten odottelimme pienten aikuisten alkamista. Niitäkään ei onneksi ollut mitään huippumäärää, vajaa 30 kappaletta. Ensimmäisessa kehässä Luna esiintyi hyvin, mutta tuomari piti enemmän kilpailija-tipsusta (nyt en tarkkaan muista mutta minusta se oli tipsu?) ja neiti sai sinisen nauhan.
Värikehässä sitten liike ei oikein ottanut sujuakseen, neiti kulki jostain syystä hirveän kaukana koko ajan vaikka vauhti pysyi ravina suurimman osan liikkeestä. Siitä huolimatta sijoituttiin sinisten 3 ja palkintona 2 kg Earthborn -nappulaa.
Tokossa pohdin laitanko tavoitteet kuinka korkealle. Alimmillaan pitäisin tavoitteet AVO-luokan korkkauksessa tai sitten AVO1 –tuloksen saamisessa tai ylimmillään TK2:sessa. Meidän toko-tilanne on kyllä sellainen että uskoisin meidän lähtevän vuoden 2017 puolella kokeisiin, mutta riittääkö meidän taidot vielä TK2:seen… Eli taidan laittaa meidän tavoitteen tuohon ainakin yhteen AVO1 –tulokseen, näin meillä on haastetta kumminkin, mutta en pidä tavoitetta mahdottomanakaan. :)
✓Tavoite saavutettu
Kyllähän se TK2 sieltä tulikin, yllättävän nopeasti. Toukokuussa lähdimme kokeilemaan miten sujuu ja noin kolmen viikon päästä siitä olikin Avoimen ykköset kasassa.
Nose Work
Jos vaan lajin kokeet alkavat ensivuonna, niin pyrimme käymään ainakin kertaalleen kokeilemassa. Voisin laittaa tavoitteeksi jos vain kokeet tosissaan lähtevät käyntiin niin yritämme saada 1.luokan kokeen hyväksytysti läpi.
✓Tavoite saavutettu
Kokeet alkoivat ja loppuivat, kerkesimme kesäkuussa käydä ShowHau Centerillä järjestetyssä kokeessa saaden sieltä kaikista neljästä osiosta täydet pisteet ja täten hyväksytyn tuloksen. Tosin itse tapahtuma ei sujunut suunnitellusti, minkä takia NW-kokeet jäivät tauolle (järjestivät jo sovitut kokeet mutta uusia ei enää tullut).
Taipumuskokeet
Pidetään tämä muuten samana kuin viime vuonna, mutta yritetään nyt ylipäätään päästä sinne kokeeseen.
✗Tavoite saavuttamatta
Krhm. Kyllä minä pohdin Lunan ilmoittamista taipumuskokeeseen, mutta se vähän niin kuin jäi. Ensin pohdin että olisin lähtenyt Rally-toko kokeisiin (joihin en myöskään saanut Lunaa ilmoitettua) ja sitten tulikin Lara meille ja systeri mursi nilkkansa, jonka jälkeen sitä aikaa ei oikein ollutkaan.
Terveenä pysyminen
Tätä nyt en sinällään pitäisi tavoitteena kun terveenä pysyminen pitäisi olla enemminkin oletus kuin tavoite. Mutta yritän tehdä parhaani ennaltaehkäisemällä vaivojen syntyä, eli Luna pääsee ensi vuonnakin uimaan ja hierojalle ja yritän kotona tehdä enemmän venytyksiä jottei neiti menisi aivan jumiin.
✓Tavoite saavutettu(?)
Kyllä pitäisin tavoitteen saavutettuna, kun ei mitään isompaa ongelmaa ole tässä tullut. Luna on säännöllisesti käynyt nyt n. kahden kuukauden välein hierojalla kun jumia on joka kerta, mutta ne on saatu pidettyä hallinnassa. Uimassakin ollaan käyty muutamaan kertaan. Ehkä nämä kotitreenit ja venytykset ovat jääneet turhan vähälle, mutta yritetään petrata ensivuoteen. Joulupukkikin toi meille jotain apua tähän ;)
- Lista näyttää minusta ihan hyvältä, kaikkia tavotteita ei saavutettu mutta parhaamme yritettiin.
Vuoden kokokohta
Vuoden 2018 tavoitteet
Toko
Uskallanko sanoa TK3? Meillä menee toko sen verran hyvin omasta mielestäni, että minulla on oikeasti ollut suunnitelmissa että kesään mennessä olisi TK3 kasassa ja voisimme alkaa harjoitella EVL:lää varten. Mutta turha laittaa itselle liian tiukkaa tavoitetta, joten laitan tavoitteen siihen että TK3 tulee vuonna 2018, oli se sitten ennen kesää tai vasta joulukuussa.
Rally-Toko
Kyllä, me aloitamme Lunan kanssa enemmän tai vähemmän virallisesti tämän lajin. Aloitamme tammikuussa alo-avo-kurssilla HSKH:lla, tarkoituksena että piakkoin mentäisiin kokeisiin. Ensi vuodelle laitan koetavoitteeksi ainakin RKT1, jos vaan aika riittää niin myös RKT2.
Taipumuskokeet
Pohdin hetken, mutta kyllä taidan pitää tämän meidän tavoitelistalla mentiin me kokeesen tai ei. Ehkä tulee yritettyä edes kun sen tässä mainitsen.
Nose Work
Jatketaan kokeissa käyntiä kunhan ne vain starttaavat uudestaan, tässä voisi laittaa tavoitteeksi siirtymisen 2. luokkaan.
Löydettiin melkein Lunan omakuva alikulkusillasta Vantaalta.
Niin joulu tuli ja meni. Oltiin jälleen tädin luona
viettämässä aattoa. Laralle kyseessä oli ensimmäinen joulu, Lunan kanssa ollaan
siellä oltu nyt joka vuosi. Emme ole Lolaa nähnyt nyt hetkeen (syyskuussa viimeksi),
joten päätin varuilta ottaa Lunalle kuonokopan mukaan. Emme tosin päässeet edes
ovesta sisälle, kun Lola tuli vastaan ja Luna aloitti hirveän murinan. Eikun
koppa päähän. Lola kumminkin veti jo siitä herneen nenään ja päätti pysytellä
sohvalla tyynyjen päällä turvassa. Kävi
Lola hieman eteisessä kävelemässä kun serkkujen isän äiti tuli paikalle,
jolloin myös oli pientä tuttavuus yritystä Laran kanssa. Lola kun ei vaan puhu
koiraa, niin ei Larakaan oikein ymmärtänyt mitä vanhin cockeri yritti.
Luna löysi hyvän paikan syödä luuta
Lara oli innoissaan vieraista ja kävi mielistelemässä
vuorotellen kaikkia. Lunakin yllättäen kävi silitettävänä, taisi koppa hävettää
sen verran ettei edes yrittänyt väistellä. Kun osa porukasta meni saunaan,
lähti Luna ja Lara juoksemaan rappusia ylösalas. Tai tarkalleen Luna kulki
edestakaisin, Lara vaan seurasi perässä. Kun pahimmat höyryt oli päästetty otin
Lunalta kopan pois. Lolahan ei enää liikkunut sohvalta, joten sitä ei tarvinnut
miettiä ja Larasta taas Luna ei edes välittänyt. On neiti jo tottunut siihen
että pentu on melkein takiaisena kiinni, mutta kriittisissä kohdissa osaa
väistää.
Saunan jälkeen oli ruokailu, kun lautaset alkoivat kilistä,
alkoi Lolakin sohvan uumenista kiinnostua ja lähti kohti keittiötä. Lähdin
varuiksi perään ja kävi erittäin huono tuuri, kun Luna tuli juuri samalla
hetkellä kulman takaa, jolloin tapahtui cockerien yhteentörmäys. Lolahan
jähmettyi paikalleen, jolloin Luna aloitti irvistelyn, mutta kerkesin
puuttumaan ärähtämällä ja suhauttamalla PetCorrectorilla (ja säikäytin kaikki keittiössä
olevat :’D ). Tilanne loppui nopeasti kun Luna katosi keittiön pöydän alle,
mutta eipä Lolakaan enää halunnut keittiöön ja pakeni äkkiä takaisin sohvalle,
josta se ei sitten suostunut enää liikkumaan ollenkaan.
Koiratkin saivat oman osansa jouluruoasta
(porkkanalaatikkoa, lohta, herneitä, pienen pieni pala kinkkua). Lolan ateria
piti vain viedä sohvalle, kun ei se suostunut omia jalkojaan enää käyttämään
ollenkaan.
Ruokailun jälkeen olikin pakettien jako ja avaaminen, mutta
yllätys, koirat olivatkin rättipoikki ja vetivät sikeitä koko pakettien jaon.
Jostain kumman syystä Lunan ja Laralla oli melkein isoimmat kasat paketteja. Avasimme
ensin omat paketit ja vasta sitten koirien paketit.
Etummaisesta pussista tytöt saivat jo yhdet luut syötäväksi
Sieltä tuli pääasiassa herkkuja ja leluja.
Lunalle ostin tänä vuonna kaksi kalliimpaa lahjaa. Toinen
oli K9 Fitbone, eli ihan koirille suunnattu tasapainotyyny. Tästä taisinkin
mainita Koirat 2017 –postauksessa, eli messukeskuksessa tuotteet oli loppu ja
se luvattiin postittaa. Jännityksellä odotin että kerkeekö paketti jouluksi, mutta
kerkesi se juuri ja juuri. Paketti tuli edeltävänä torstaina.
Toista en saanut pakettiin, kun minun piti päästä heti
testaamaan sitä. Eli ostin Verkkokauppa.comin alennuksesta meille PetSafe
Treat&Train –laitteen. Heillä oli siis 150kpl(?) erä myynnissä 79,90€
hintaan, joten minä töissä parkkeerasin takakoneelle ja laitoin tilauksen
menemään heti klo 9, kun tuote vapautui myyntiin. Kerkesin tuotteen saamaan, ja
siinä vaiheessa kun sain tilauksen valmiiksi ja maksettua oli tuote jo loppuun
myyty. Eli kysyntää oli.
Lunan ja Laran yhteiset lahjat
Koin että laite olisi hyödyllinen näillä pitkillä matkoilla
mitä tokossa nyt tulee enemmän, sekä kaukokäskyissä että luoksetulon
pysäytyksessä, jossa meillä on takapalkka käytössä. Minun ei tarvitse juosta
koko aikaa edestakaisin lisäämään palkkaa vaan voin juoksuttaa Lunaa edes
takaisin minun ja laitteen välillä.
Ollaan siis kotona tähän jo tutustuttu molempien tyttöjen
kanssa. Luna on aika hyvin tajunnut että
sieltä tulee herkkuja, mutta meillä vielä on ongelmana se että neiti ei ymmärrä
laitteen piippausta vapautuskäskyksi/klikkerin klikkaukseksi, vaan Luna odottaa
minun vapautuskäskyä kääntyäkseen palkalle.
Lara puolestaan on sitten melkein päinvastoin, se tajuaa
kanssa että palkka tulee laitteesta sen piipatessa, mutta pikkuneiti ei ymmärrä
että sen eteen pitää tehdä jotain. Pari ensimmäistä käskyä sujuu hyvin (ollaan
pääasiassa otettu kaukoja tai käsikosketusta) sujuu, mutta sitten Lara
parkkeeraa laitteen eteen odottamaan että se tiputtaisi namit. Eli se ei
ymmärrä että minä hallitsen sitä palkkaa vaikka se tulee muualta. Lara myös
jäätyy jotenkin omituisesti, kun sitten yritän houkutella sitä tekemään jotain
niin neiti joko seisoo paikallaan tai tuijottaa tyhmänä minua. Okei, Laran
kanssa ei ole sheipattu ollenkaan joten en olettaisi sen hirveästi tarjoavan
itsenäisesti mitään, mutta kun se kadottaa kyvyn tehdä jo sen osaamia
asioitakin.
Parina miinuspuolena laitteesta voisin sanoa ensinnäkin sen
koon. Masiina on melkein koripallon kokoinen, eli sen kuskaaminen mukana vaatii
jo hieman enemmän, olettaen että mukana on myös koira ja muut treenitavarat.
Toinen on tippuvat namit. Laitteessa tulee mukana kaksi kiekkoa, joissa on
erikokoiset reiät tippuvalle palkalle. Asetuksista pystyy valitsemaan
pudottaako laite yhden namin vai useamman, mutta vaikka meillä on asetuksena ”yksi
nami” ja pienempi reikäinen kiekko käytössä ja palkkana Lunan kuivaraksut niin sieltä
putoaa silti 4-7 namia. Eli se pienempikin kiekko on turhan iso, kun ei neidin
nappulatkaan ole mitään ihan pieniä. Jos haluaisin sieltä putoavan vain yhden,
niin palkan pitäisi olla isompaa, mikä sitten taas ei sovi kun on pieni koira
kyseessä. No pitää tutkiskella minkälainen palkka meille sopii tuohon
parhaiten.
Kuva napattu videosta eli laatu hieman huonompi
Maanantaina sitten varasimme äkkiajan Kivakoirasta, joka on
siis Nummisissa aidattu metsäalue ja treenikenttä. Meiltä ei ole kuin noin
parin kymmenen minuutin ajomatka. Olin sitä jo muutamaan kertaan pohtinut,
mutta ajatus ”metsän vuokrauksesta” tuntunut vähän hölmöltä kun meillä on
metsää parin sadan metrin päässä runsaasti. Se treenikenttä siinä vieressä taas
houkutti, eikä hinta ollut mikään paha 10€/tunti/ihminen, joten ajattelin että
käydään kokeilemassa. Metsäalue oli 5000 neliömetrin 150cm korkealla aidalla
aidattu alue, jossa puut oli istutettu noin parin metrin päähän toisistaan.
Koulutuskenttä (myöskin aidattu) oli 20m x 20m ja siellä oli muutamia
agilityesteitä.
Saimme pikaisen esittelyn alueen omistajalta, jonka jälkeen
jäimme metsään. Larahan otti ja lähti rallattelemaan Luna perässään. Tosin
pikkubortsulle tuli yllätyksenä että siinä oli aita ympärillä, vaikka se kyllä
näkyi ihan hyvin. Tai sitten sillä oli vain niin kova vauhti ettei pennun aivot
kerenneet sitä hahmottamaan, koska Lara hyppäsi suoraa aitaa päin. Onneksi
kyseessä oli verkkoaita, mikä antoi hieman periksi eli Lara vain pongahti
aidasta takaisin pöllästyneenä. Ja oppi kerrasta, ei enää kertaakaan yrittänyt
hypätä aidan läpi.
Yllättäen Lunakin
oikeasti leikki (tai juoksi) Laran kanssa. Hajuja oli myös sen verran että Luna
veti kuono maassa häntä vispaten silloin kun ei jahdannut penneliä. Myös kävyt
ja oksat oli Lunalle mieluisia ja komennus kävi jos jotain ei heitetty. Lara
pääasiassa keskittyi ihmettelemään tai Lunan perässä juoksemaan.
Kun pahimmat höyryt oli päästetty, käytiin hieman
treenikentällä. Taas naurettiin bordercollien viisaudelle, avattiin portti joka
erotti kentän ja metsikön toisistaan ja Luna meni kentälle. Lara taas yllättäen
lähtikin portilta pois ja juoksi kentän ja metsikön välissä olevan aidan reunaa
eteenpäin ihmetellen miten Luna oli aidan toisella puolella. Laraa piti moneen
kertaan kutsua että se tajusi tulla takaisin portille. Kentällä oli kepit,
rengas ja A-este esillä. Esteitä oli kuulemma siirrelty kentälle ja pois vähän
säiden mukaan, ja nyt siellä oli ne mitä oli jäänyt. A-estettä emme edes
lähteneet yrittämään, joten treenasimme keppejä sekä rengasta.
Lunalla oli kepit edelleen jotenkuten muistissa. Emmehän me
kunnolla niitä koskaan treenanneet, mutta pienellä käsiavulla ne lähtivät
sujumaan. Lara taas teki ihan alkeita, mutta näytti hieman tajuavan keppien
kiertämisideaa. Otettiin myös rengasta ja ensimmäisen hypyn Luna suoritti
nätisti renkaan ulkopuolelta, mutta sitten se lähti sujumaan. Lara taas, no
pikkuneiti meinannut mitenkään ymmärtää että renkaan läpi voi mennä. Pitkien
houkuttelujaksojen jälkeen saimme sen muutaman kerran kipumaan renkaan läpi.
Menimme vielä hetkesi takaisin metsäpuolelle ja otin Lunalle
käpyetsintää. Mietin että tuleekohan siitä mitään, kun iso metsäalue kyseessä
mikä on täynnä oksia ja käpyjä. Jätin Lunan odottelemaan ja vein kävyn siksakkia
kävellen melko pitkälle yhden puun juureen. Palasin takasin ja lähetin Lunan
etsimään. Hakualue oli todella laaja, mutta olinhan kävellyt jo aikaisemmin
ympäri metikköä eli minun hajua varmaan oli ympäriinsä. Mutta kyllä se cockerin
nenä toimii, ei siinä mennyt pariakaan minuuttia kun neiti palasi oikean kävyn
kanssa takaisin. Tosin sitä käpyä ei palautettu vaan oli joutua syödyksi. Tein
harjoituksen vielä pariin otteeseen ja joka kerta se käpy löytyi, tosin näillä
viimeisillä kerroilla neiti jäi syömään käpyä kauemmaksi. Harjoituksessa oli
sekin hyvä puoli että Larahan lähti aivan innoissaan Lunan perään, vaikka se ei
tajunnut etsimisestä yhtään mitään. Mutta sai ainakin liikuntaa. :D Videolla ensimmäinen etsintä vaikka eipä siinä ihan hirveästi katsottavaa ole.
Sitten meidän tunnin aika olikin lopussa. Täytyy sanoa
positiivinen kokemus, aidatussa metsäalueessa on se etu ettei tarvitse
ollenkaan miettiä ilmestyykö jonkun puun takaa muita koiria tai ihmisiä. Olimme
jouluaattona tuossa omassa metsässä ja aivan loppupuolella osui sitten ihmisiä
koirineen eteen. Lunahan tuli käskystä luokse, mutta Lara ei. Onneksi
pikkuneitikään ei juossut suoraan tervehtimään vieraita mitä olin pelännyt,
mutta se pysähtyi noin 10 metrin päähän meistä ja hiljalleen valui eteenpäin. Onneksi
Laralla oli pitkä liina perässään, joten sain tallattua sen päälle ja vedettyä
pennelin takaisin. Kiitin mielessäni että sillä oli liina pidetty, koska jos
olisin yrittänyt lähteä neidin perään muuten niin se olisi varmasti spurtannut
vastaantulijoiden luokse, joiden koira ei vaikuttanut kovin sosiaaliselta
tapaukselta. (Heidän koira oli kiinni eli syyhän olisi siinä ollut meidän.)
Tämä vierasvapaus helpotti myös treenaamista kivasti. Ei
tarvitse miettiä että koira karkaa vaikka se juokseekin pois näköpiiristä.
Treenikenttä siinä vieressä tuo mukavaa vaihtelua. Eikä hintakaan tosissaan
ollut paha.
Alueen miinuspuolena, minusta puita olisi voinut olla hieman
vähemmän. Ei koirat niitä päin juosseet (paitsi Lara kerran kävellessään ja
katsoi toiseen suuntaan), mutta oli niitä vähän turhan tiuhasti. Sen takia
alueella ei pahemmin ollut luntakaan kuin yhdellä alueella, missä kentältä oli
päässyt tuuli puhaltamaan lumet metsikköön. Toisena koulutuskenttä olisi voinut olla
isompi, jotta pystyisi kunnolla tokon VOI-EVL liikkeitä treenaamaan, mutta
tuollaisena pienenä aksakenttänä se oli ihan näppärä.
Kesällä voisi olla hieman mukavampaa mennä seuraavan kerran,
pystyisi kenttää hyödyntämään hieman paremmin. Nyt jäätyivät näpit siinä -4
asteen pakkasessa. Mutta eiköhän me tosissaan mennä uudestaankin.
