Vihdoinkin tokoa!

Meidän yli puolen vuoden ohjattu treenitauko päättyi lopulta tiistaina, kun pakkasin tokotavarat kasseihin, Lunan autoon ja lähdettiin ajamaan erittäin surkeassa säässä kohti Ojankoa ja Racinel –areenaa. Varasin aikaa ihan reilusti, kun lumimyräkkä oli sekoittanut liikenteen lähes totaalisesti päivällä, motarillakin kuulemma oli ajettu 30-40 km/h nopeudella. Kahdeksan jälkeen illalla kun lähdin ajelemaan, oli tilanne onneksi rauhoittunut. Pienet tiet olivat edelleen kuin perunapeltoa ja joutui ajelemaan rauhallisesti, Vanhalahdentie osittain täysin sula ja osittain aivan kamala. Moottoritie oli sitten hyvin sulanut, mutta silti siellä ajeltiin rauhallisesti sellaista 80km/h nopeutta, mutta kiirehän meillä ei ollut.

Oltiinkin sitten hyvissä ajoin (lue: yli puolituntia etuajassa) hallin pihalla. Vettä tuli kaatamalla niskaan, joten kävelyllä käyntikään ei oikein innostanut varsinkin kun oltiin lenkillä käyty juuri ennen lähtöä. Odoteltiin sitten lämpimässä autossa joululauluja kuunnellen.

Tiedättekö kuinka hankalaa on välillä aloittaa treenit uudessa paikassa, kun ei oikein tiedä toimintatapoja? Ohjeissa mitkä sain oli sanottu että tavarat voi tuoda etukäteen sisälle, mutta en sitten tiennyt kuinka etukäteen uskallan mennä häiritsemään edellistä tuntia heittääkseni kassin odottelemaan. Kävin siinä kymmentä vailla kurkkaamassa, mutta koska muita tai muiden tavaroita ei vielä näkynyt niin jäin autolle odottelemaan. Toinen mitä mietin kun ohjeissa oli että koiralle pitää olla häkki tai alusta missä se on oppinut odottelemaan hiljaa ja rauhallisesti. No, myönnän, minähän en ole Lunaa tällaiseen opettanut. Se odottaa nätisti kun saa olla vieressä odottelemassa. Minulla oli messarista ostettu kevythäkki autossa valmiina, ajattelin katsoa miten muut pitävät koiriaan ja ottaisin häkin mukaan jos muutkin niin tekevät. Kyllähän Luna häkissäkin pysyy jos minä olen siinä vieressä.

Paria minuuttia vaille tasan alkoi porukkaa ilmestyä, jotka menivät tavaroiden kanssa halliin. 

Uskalsin siten napata tavarani ja heittää ne halliin Lunan vielä odottaessa autossa. Meitä ei näin ensimmäisellä kerralla ollut kuin kolme viidestä paikalla ja kouluttaja Jenni ensin kyseli hieman taustatietoja. Kyseessähän oli Omat ongelmat –kurssi, koetreeneissä meillä oli ongelmia ruudun bongauksessa sekä ohjatussa noudossa.

Olimme Lunan kanssa kolmantena vuorossa ja kun ensimmäinen meni kentälle treenaamaan, lähdin hakemaan neitiä autosta. Koska kahdella muullakaan koiralla (jotka molemmat olivat australianpaimenia) ei ollut häkkejä, en sitten ottanut Lunallekaan. Neitihän istua nökötti jaloissa kun tiesi minulla olevan herkkuja treenitaskussa.

Kun meidän vuoro tuli aloitettiin ruudulla. Jenni tervehti Lunaa ensin iloisesti ”että no mitä Luna pitkästä aikaa”, neitihän vaan vilkaisi Jenniä ja jatkoi matkaa. :’D No, se on Luna. Aussit kun hyppi ja pomppi innoissaan kouluttajaa vasten.

Ensimmäisellä kerralla Jenni näytti meidän takatargettia Lunalle, ennen kuin lähetin tytön matkaan. Bongaaminen ei nyt ollut(kaan) ongelma, Luna suuntasi ruudulle hyvin, mutta hieman sitten hapuili siinä ennen ja päätyi sisälle ruudun sivusta. Palkkasin tästä kumminkin, koska minä pidin tehtävänä sitä ruudun bongausta ja se sujui hyvin.

Toisella yrityksellä ei sitten ollut ongelma, Luna meni vauhdilla suoraan ruudun läpi targetille. Kolmannella kerralla otettiin pysähdyksellä. Hieman mielessäni mietin että näinköhän Luna juoksee suoraan läpi, mutta ei, maahan-käskystä tuli todella napakka stoppi ja maahan. Jennikin totesi että todella nätti suoritus, Luna jätti targetin heti käskyn kuullessaan eikä epäröinyt ollenkaan.

Otimme vielä ohjattua noutoa, ja kuten moni blogissaan on kironnut niin meidänkin ”ongelma” oli kadonnut. Sanoinkin alussa Jennille että en koe meillä olevan liikkeessä isoa ongelmaa, Lunan pitää vaan tajuta että ne kapulat ovat siellä, vaikka minä en ole niitä sinne vienyt. Tällä kertaa neiti katsoi kuinka kouluttaja vei kapulat paikoilleen.

Lähdimme käskystä liikkeelle. Lunan seuruu oli jotain kamalaa, kun neiti jäi tuijottamaan kapuloita mutta ei se sentään kokonaan unohtunut täyskäännöksessä. Luna pysähtyi käskystä ja itse jatkoin matkaa. Sitten käskystä oikealle kapulalle ja tadaa, meillä ei ollutkaan ongelmaa. Neiti tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä, joten otettiin lyhyttä seuruutreeniä. Kun Lunan ajatukset on kapuloissa niin seuruu kärsi. Me sitten käveltiin edes takaisin kapuloiden ollessa edessä paikallaan ja Jenni kävi välillä vielä heiluttelemassa niitä lisähäiriönä. Ihmettelin muutamaan kertaan siinä seuruuta tehdessä että ihan kuin Lunan hihna tippuisi takataskusta ja osuisi minua jalkaan. Ihmetys olikin sitten suuri kun pysähdyin – pariinkin otteeseen – laittamaan hihnaa takaisin taskuun vain huomatakseni että se oli siellä taskussa eikä roikkunut mistään. Minä siinä jatkoin kummastelua, kunnes hetken päästä tajusin mikä minun jalkaani osui. Se oli nimittäin Lunan häntä. Neidin häntä veti heiluessa kunnolla puolelta toiselle ja löi minua jalkaan aina silloin tällöin. :D

Toisella kierroksella otettiinkin sitten merkinkiertoa kapuloiden ohi, ajatuksena että treenataan siitä kapulasta luopumista. Ensin pelkästään kierto, sitten kierto niin että noutokapula oli paluumatkalla sivussa.  Sitten kapula olikin menomatkalla sivummalla. Lopulta piti juosta sekä meno- että paluumatkalla kapulan ohi ja kapulat lähenivät joka kierroksella. Luna kyllä katseli kapuloita moneen otteeseen mutta yllättäen ei kertaakaan nähtävästi yrittänyt lähteä niitä noutamaan.  Totuus taitaa tosin olla se, että jos olisin kerran käskenyt ottamaan kapulan matkasta mukaan niin houkutus olisi ollut paljon kovempi. :D

Ensimmäinen tunti oli sillä taputeltu. Täytyy sanoa että todella ihanaa olla taas ohjatulla kurssilla, toinen näkee ne meidän virheet ja ongelmat paremmin kuin mitä itse. Ainut ongelma on nyt meidän ongelmat, olin varautunut että minulla on kahdelle tunnille ratkottavaa, mutta nyt kun molempia kerittiin treenaamaan tällä yhdellä tunnilla, pitää minun keksiä jotain muuta seuraaville tunneille.

Luna odottelee vuoroaan.
Valitettavasti kuvia ei ole tämän enempää kun systeri joutui jäämään kotiin Laran kanssa. 

Sitten hieman aiheen sivusta, ei riittänyt 33 talkootuntia tällä(kään) kertaa Voi-luokan kurssille, päästiin kyllä Tokon kisakurssille, mitä se nyt sitten pitääkään sisällään. Kyselin hieman Jenniltä osaako se yhtään sanoa millä tuntimäärällä porukat on kurssille mennyt ja vastaus oli että parhaimmillaan siellä on lähemmäs 80 tuntia kerättynä, mutta moni kurssille mennyt oli kouluttaja (jolloin tunteja taitaa kertyä vähän helpommin ja taitavat olla jotenkin etusijalla?). Alinta tuntimäärää en saanut, mutta ymmärsin että olin ollut siinä melko rajalla. Tätä myös puolsi se että kun sain lopulta sähköpostiviestin että emme ko. kurssille pääse, oli viestissä ilmoitus että keväällä järjestetään myös kaksi lyhyttä 4 kerran kurssia kurssitta jääneille. Kyseinen viesti oli lähetetty vain neljälle (minä mukaan lukien), joten olettaisin meidän olleen neljä seuraavaa talkootuntimäärää katsottuna.