Joululahjojen paljastus sekä Kivakoira käynti

Niin joulu tuli ja meni. Oltiin jälleen tädin luona viettämässä aattoa. Laralle kyseessä oli ensimmäinen joulu, Lunan kanssa ollaan siellä oltu nyt joka vuosi. Emme ole Lolaa nähnyt nyt hetkeen (syyskuussa viimeksi), joten päätin varuilta ottaa Lunalle kuonokopan mukaan. Emme tosin päässeet edes ovesta sisälle, kun Lola tuli vastaan ja Luna aloitti hirveän murinan. Eikun koppa päähän. Lola kumminkin veti jo siitä herneen nenään ja päätti pysytellä sohvalla tyynyjen päällä turvassa.  Kävi Lola hieman eteisessä kävelemässä kun serkkujen isän äiti tuli paikalle, jolloin myös oli pientä tuttavuus yritystä Laran kanssa. Lola kun ei vaan puhu koiraa, niin ei Larakaan oikein ymmärtänyt mitä vanhin cockeri yritti.

Luna löysi hyvän paikan syödä luuta

Lara oli innoissaan vieraista ja kävi mielistelemässä vuorotellen kaikkia. Lunakin yllättäen kävi silitettävänä, taisi koppa hävettää sen verran ettei edes yrittänyt väistellä. Kun osa porukasta meni saunaan, lähti Luna ja Lara juoksemaan rappusia ylösalas. Tai tarkalleen Luna kulki edestakaisin, Lara vaan seurasi perässä. Kun pahimmat höyryt oli päästetty otin Lunalta kopan pois. Lolahan ei enää liikkunut sohvalta, joten sitä ei tarvinnut miettiä ja Larasta taas Luna ei edes välittänyt. On neiti jo tottunut siihen että pentu on melkein takiaisena kiinni, mutta kriittisissä kohdissa osaa väistää.

Saunan jälkeen oli ruokailu, kun lautaset alkoivat kilistä, alkoi Lolakin sohvan uumenista kiinnostua ja lähti kohti keittiötä. Lähdin varuiksi perään ja kävi erittäin huono tuuri, kun Luna tuli juuri samalla hetkellä kulman takaa, jolloin tapahtui cockerien yhteentörmäys. Lolahan jähmettyi paikalleen, jolloin Luna aloitti irvistelyn, mutta kerkesin puuttumaan ärähtämällä ja suhauttamalla PetCorrectorilla (ja säikäytin kaikki keittiössä olevat :’D ). Tilanne loppui nopeasti kun Luna katosi keittiön pöydän alle, mutta eipä Lolakaan enää halunnut keittiöön ja pakeni äkkiä takaisin sohvalle, josta se ei sitten suostunut enää liikkumaan ollenkaan.

Koiratkin saivat oman osansa jouluruoasta (porkkanalaatikkoa, lohta, herneitä, pienen pieni pala kinkkua). Lolan ateria piti vain viedä sohvalle, kun ei se suostunut omia jalkojaan enää käyttämään ollenkaan.

Ruokailun jälkeen olikin pakettien jako ja avaaminen, mutta yllätys, koirat olivatkin rättipoikki ja vetivät sikeitä koko pakettien jaon. Jostain kumman syystä Lunan ja Laralla oli melkein isoimmat kasat paketteja. Avasimme ensin omat paketit ja vasta sitten koirien paketit.

Etummaisesta pussista tytöt saivat jo yhdet luut syötäväksi

Sieltä tuli pääasiassa herkkuja ja leluja.

Lunalle ostin tänä vuonna kaksi kalliimpaa lahjaa. Toinen oli K9 Fitbone, eli ihan koirille suunnattu tasapainotyyny. Tästä taisinkin mainita Koirat 2017 –postauksessa, eli messukeskuksessa tuotteet oli loppu ja se luvattiin postittaa. Jännityksellä odotin että kerkeekö paketti jouluksi, mutta kerkesi se juuri ja juuri. Paketti tuli edeltävänä torstaina.

Toista en saanut pakettiin, kun minun piti päästä heti testaamaan sitä. Eli ostin Verkkokauppa.comin alennuksesta meille PetSafe Treat&Train –laitteen. Heillä oli siis 150kpl(?) erä myynnissä 79,90€ hintaan, joten minä töissä parkkeerasin takakoneelle ja laitoin tilauksen menemään heti klo 9, kun tuote vapautui myyntiin. Kerkesin tuotteen saamaan, ja siinä vaiheessa kun sain tilauksen valmiiksi ja maksettua oli tuote jo loppuun myyty. Eli kysyntää oli.

Lunan ja Laran yhteiset lahjat

Koin että laite olisi hyödyllinen näillä pitkillä matkoilla mitä tokossa nyt tulee enemmän, sekä kaukokäskyissä että luoksetulon pysäytyksessä, jossa meillä on takapalkka käytössä. Minun ei tarvitse juosta koko aikaa edestakaisin lisäämään palkkaa vaan voin juoksuttaa Lunaa edes takaisin minun ja laitteen välillä.

Ollaan siis kotona tähän jo tutustuttu molempien tyttöjen kanssa.  Luna on aika hyvin tajunnut että sieltä tulee herkkuja, mutta meillä vielä on ongelmana se että neiti ei ymmärrä laitteen piippausta vapautuskäskyksi/klikkerin klikkaukseksi, vaan Luna odottaa minun vapautuskäskyä kääntyäkseen palkalle.

Lara puolestaan on sitten melkein päinvastoin, se tajuaa kanssa että palkka tulee laitteesta sen piipatessa, mutta pikkuneiti ei ymmärrä että sen eteen pitää tehdä jotain. Pari ensimmäistä käskyä sujuu hyvin (ollaan pääasiassa otettu kaukoja tai käsikosketusta) sujuu, mutta sitten Lara parkkeeraa laitteen eteen odottamaan että se tiputtaisi namit. Eli se ei ymmärrä että minä hallitsen sitä palkkaa vaikka se tulee muualta. Lara myös jäätyy jotenkin omituisesti, kun sitten yritän houkutella sitä tekemään jotain niin neiti joko seisoo paikallaan tai tuijottaa tyhmänä minua. Okei, Laran kanssa ei ole sheipattu ollenkaan joten en olettaisi sen hirveästi tarjoavan itsenäisesti mitään, mutta kun se kadottaa kyvyn tehdä jo sen osaamia asioitakin.

Parina miinuspuolena laitteesta voisin sanoa ensinnäkin sen koon. Masiina on melkein koripallon kokoinen, eli sen kuskaaminen mukana vaatii jo hieman enemmän, olettaen että mukana on myös koira ja muut treenitavarat. Toinen on tippuvat namit. Laitteessa tulee mukana kaksi kiekkoa, joissa on erikokoiset reiät tippuvalle palkalle. Asetuksista pystyy valitsemaan pudottaako laite yhden namin vai useamman, mutta vaikka meillä on asetuksena ”yksi nami” ja pienempi reikäinen kiekko käytössä ja palkkana Lunan kuivaraksut niin sieltä putoaa silti 4-7 namia. Eli se pienempikin kiekko on turhan iso, kun ei neidin nappulatkaan ole mitään ihan pieniä. Jos haluaisin sieltä putoavan vain yhden, niin palkan pitäisi olla isompaa, mikä sitten taas ei sovi kun on pieni koira kyseessä. No pitää tutkiskella minkälainen palkka meille sopii tuohon parhaiten.

Kuva napattu videosta eli laatu hieman huonompi

Maanantaina sitten varasimme äkkiajan Kivakoirasta, joka on siis Nummisissa aidattu metsäalue ja treenikenttä. Meiltä ei ole kuin noin parin kymmenen minuutin ajomatka. Olin sitä jo muutamaan kertaan pohtinut, mutta ajatus ”metsän vuokrauksesta” tuntunut vähän hölmöltä kun meillä on metsää parin sadan metrin päässä runsaasti. Se treenikenttä siinä vieressä taas houkutti, eikä hinta ollut mikään paha 10€/tunti/ihminen, joten ajattelin että käydään kokeilemassa. Metsäalue oli 5000 neliömetrin 150cm korkealla aidalla aidattu alue, jossa puut oli istutettu noin parin metrin päähän toisistaan. Koulutuskenttä (myöskin aidattu) oli 20m x 20m ja siellä oli muutamia agilityesteitä.

Saimme pikaisen esittelyn alueen omistajalta, jonka jälkeen jäimme metsään. Larahan otti ja lähti rallattelemaan Luna perässään. Tosin pikkubortsulle tuli yllätyksenä että siinä oli aita ympärillä, vaikka se kyllä näkyi ihan hyvin. Tai sitten sillä oli vain niin kova vauhti ettei pennun aivot kerenneet sitä hahmottamaan, koska Lara hyppäsi suoraa aitaa päin. Onneksi kyseessä oli verkkoaita, mikä antoi hieman periksi eli Lara vain pongahti aidasta takaisin pöllästyneenä. Ja oppi kerrasta, ei enää kertaakaan yrittänyt hypätä aidan läpi.

 Yllättäen Lunakin oikeasti leikki (tai juoksi) Laran kanssa. Hajuja oli myös sen verran että Luna veti kuono maassa häntä vispaten silloin kun ei jahdannut penneliä. Myös kävyt ja oksat oli Lunalle mieluisia ja komennus kävi jos jotain ei heitetty. Lara pääasiassa keskittyi ihmettelemään tai Lunan perässä juoksemaan.

Kun pahimmat höyryt oli päästetty, käytiin hieman treenikentällä. Taas naurettiin bordercollien viisaudelle, avattiin portti joka erotti kentän ja metsikön toisistaan ja Luna meni kentälle. Lara taas yllättäen lähtikin portilta pois ja juoksi kentän ja metsikön välissä olevan aidan reunaa eteenpäin ihmetellen miten Luna oli aidan toisella puolella. Laraa piti moneen kertaan kutsua että se tajusi tulla takaisin portille. Kentällä oli kepit, rengas ja A-este esillä. Esteitä oli kuulemma siirrelty kentälle ja pois vähän säiden mukaan, ja nyt siellä oli ne mitä oli jäänyt. A-estettä emme edes lähteneet yrittämään, joten treenasimme keppejä sekä rengasta.

Lunalla oli kepit edelleen jotenkuten muistissa. Emmehän me kunnolla niitä koskaan treenanneet, mutta pienellä käsiavulla ne lähtivät sujumaan. Lara taas teki ihan alkeita, mutta näytti hieman tajuavan keppien kiertämisideaa. Otettiin myös rengasta ja ensimmäisen hypyn Luna suoritti nätisti renkaan ulkopuolelta, mutta sitten se lähti sujumaan. Lara taas, no pikkuneiti meinannut mitenkään ymmärtää että renkaan läpi voi mennä. Pitkien houkuttelujaksojen jälkeen saimme sen muutaman kerran kipumaan renkaan läpi.

Menimme vielä hetkesi takaisin metsäpuolelle ja otin Lunalle käpyetsintää. Mietin että tuleekohan siitä mitään, kun iso metsäalue kyseessä mikä on täynnä oksia ja käpyjä. Jätin Lunan odottelemaan ja vein kävyn siksakkia kävellen melko pitkälle yhden puun juureen. Palasin takasin ja lähetin Lunan etsimään. Hakualue oli todella laaja, mutta olinhan kävellyt jo aikaisemmin ympäri metikköä eli minun hajua varmaan oli ympäriinsä. Mutta kyllä se cockerin nenä toimii, ei siinä mennyt pariakaan minuuttia kun neiti palasi oikean kävyn kanssa takaisin. Tosin sitä käpyä ei palautettu vaan oli joutua syödyksi. Tein harjoituksen vielä pariin otteeseen ja joka kerta se käpy löytyi, tosin näillä viimeisillä kerroilla neiti jäi syömään käpyä kauemmaksi. Harjoituksessa oli sekin hyvä puoli että Larahan lähti aivan innoissaan Lunan perään, vaikka se ei tajunnut etsimisestä yhtään mitään. Mutta sai ainakin liikuntaa. :D Videolla ensimmäinen etsintä vaikka eipä siinä ihan hirveästi katsottavaa ole.

Sitten meidän tunnin aika olikin lopussa. Täytyy sanoa positiivinen kokemus, aidatussa metsäalueessa on se etu ettei tarvitse ollenkaan miettiä ilmestyykö jonkun puun takaa muita koiria tai ihmisiä. Olimme jouluaattona tuossa omassa metsässä ja aivan loppupuolella osui sitten ihmisiä koirineen eteen. Lunahan tuli käskystä luokse, mutta Lara ei. Onneksi pikkuneitikään ei juossut suoraan tervehtimään vieraita mitä olin pelännyt, mutta se pysähtyi noin 10 metrin päähän meistä ja hiljalleen valui eteenpäin. Onneksi Laralla oli pitkä liina perässään, joten sain tallattua sen päälle ja vedettyä pennelin takaisin. Kiitin mielessäni että sillä oli liina pidetty, koska jos olisin yrittänyt lähteä neidin perään muuten niin se olisi varmasti spurtannut vastaantulijoiden luokse, joiden koira ei vaikuttanut kovin sosiaaliselta tapaukselta. (Heidän koira oli kiinni eli syyhän olisi siinä ollut meidän.)

Tämä vierasvapaus helpotti myös treenaamista kivasti. Ei tarvitse miettiä että koira karkaa vaikka se juokseekin pois näköpiiristä. Treenikenttä siinä vieressä tuo mukavaa vaihtelua. Eikä hintakaan tosissaan ollut paha.

Alueen miinuspuolena, minusta puita olisi voinut olla hieman vähemmän. Ei koirat niitä päin juosseet (paitsi Lara kerran kävellessään ja katsoi toiseen suuntaan), mutta oli niitä vähän turhan tiuhasti. Sen takia alueella ei pahemmin ollut luntakaan kuin yhdellä alueella, missä kentältä oli päässyt tuuli puhaltamaan lumet metsikköön.  Toisena koulutuskenttä olisi voinut olla isompi, jotta pystyisi kunnolla tokon VOI-EVL liikkeitä treenaamaan, mutta tuollaisena pienenä aksakenttänä se oli ihan näppärä.

Kesällä voisi olla hieman mukavampaa mennä seuraavan kerran, pystyisi kenttää hyödyntämään hieman paremmin. Nyt jäätyivät näpit siinä -4 asteen pakkasessa. Mutta eiköhän me tosissaan mennä uudestaankin.

Loppuun vielä kasa kuvia:

Vähän paimenluonnettakin on alkanut tulla esiin.

Luna ja Lunan käpy

Miten te ootte sillä puolella aitaa? - Lara

Loppuun vielä pari seisotuskuvaa.