Koiramessut 2017

Joulukuussa Helsingin Messukeskuksessa järjestettävät Koiramessut on Suomen suurin koiratapahtuma. Eniten väkeä tuo koiranäyttelyt, joita tänä vuonna järjestettiin kolme kappaletta; perjantaina Helsinki Winner, lauantaina Pohjoismaiden voittaja ja sunnuntaina Voittaja. Lauantaina oli myös epävirallinen pentunäyttely, joka keräsi ennätysmäärän osallistujia.

Tänä vuonna Koiramessut tarjosi bloggaajille mahdollisuuden päästä ilmaiseksi sisälle bloggaaja -passilla, vaatimuksena tietysti sisällöntuotto. Ilmoittauduin mukaan kun minun nyt muutenkin oli tarkoitus tehdä postaus aiheesta, nyt vaan käyn tietysti hieman monipuolisemmin asian läpi.

Olin paikalla vain lauantaina, kun systeri oli ilmoittanut Laran pentunäyttelyyn. Lunaa en viitsinyt messarin hinnoilla edes ilmoittaa, kun neidillä ei kumminkaan ole voittomahdollisuuksia. Varsinkin kun tiesin joutuvani kulkemaan Laran kanssa, en halunnut toista vetokoiraa ottaa muutenkin ahtaisiin tiloihin. Luna jäi siis kotiin jauhelihalla täytetyn luun houkuttelemana.

Lähdimme hyvissä ajoin, suunnitelma oli olla Messukeskuksessa yhdeksän jälkeen, kun Laran kehä oli arvioitu alkavaksi yhdenmaissa. Ajoimme autolla Keravan asemalle ja siitä hyppäsimme hieman kiireellä junaan. Matkahan ei sujunut siinä mielessä kovin hyvin, kun matkakorttia lyödessäni sain huomata että kortilla ei ollutkaan arvoa riittävästi että olisin saanut lipun ostettua. Junan ovet olivat menneet kiinni ja seuraava pysähdys oli vasta Tikkurilassa, kirosin siinä mielessäni että nyt jos lipuntarkastaja tulee, olen pulassa. Yritin nopeasti selvitellä tekstiviestilippua (mistä ei löytynyt enää tietoja mistään että onkohan se poistunut), latasin VR:n mobiilisovelluksen ja sieltä ostaa lippua mutta sekään ei onnistunut. Olimme saapumassa Tikkurilaan, ja pohdimme jo junasta poistumista. Lopulta HSL:n mobiililippu ratkaisi ongelman, kun Tikkurilan kohdalla sain lipun ostettua.

Messukeskukselle kun päästiin, oli sisäänpääsyn kanssa hieman hankaluuksia. Koiran kanssa piti kävellä melkein toiselle puolelle isoa hallia, mutta minä taas tarvitsin bloggaajapassin pääaulan suunnalta. Systeri joutui siis odottelemaan Laran kanssa ulkona kun minä menin sisälle selvittelemään mistä saan kulkulupani. Vaikka olin sähköpostilla saanut ohjeistuksen, oli paikalla olevat talkootyöntekijät hieman pihalla koko jutusta. Pääsin kumminkin läpi ja ohjeistuksen Lehdistökeskukseen.

Passin saatuani lähdettiin kiertämään systerin ja Laran kanssa hallia koirien sisäänkäynnille. Ihan kuin meillä ei olisi ollut jo tarpeeksi hankalaa, tuli sisääntulotarkastuksessa ongelmia vielä lisää. Systeri antoi Laran numeron ja rokotustodistuksen niiden tarkastajalle. Sitten kun tarkastaja vielä halusi tarkastaa sirun, niin sitä sirua ei löytynytkään millään. Varmaan pari minuuttia tarkastaja yritti sitä metsästää Laran niskasta (muisteltiin että siitä keskeltä niskaa se aikaisemmin on löytynyt) ja kävi vielä kaulan ja lavatkin läpi jos se olisi valunut alemmas. Tässä vaiheessa tarkastaja totesi että jos sirua ei löydy ei meillä ole asiaa sisälle. Systerin kanssa todettiin että kyllä se siru on aikaisemmin aina löytynyt, johon tarkastaja totesi että hänen laitteeseenkin on juuri vaihdettu paristot ja tähän mennessä kaikki sirut on löytynyt ongelmitta. Hän kumminkin soitti ja pyysi toista sirunlukijaa tuotavaksi ja käski meidät sivummalle odottelemaan. Siinä hänen soittaessaan kuulin kun hän sanoi sanan ”suomalainen” jolloin systerille kommentoin että voiko se vaikuttaa että siruhan on puolalainen. Tarkastaja lopetti puhelun, jolloin systeri sanoi että Laran siru ei ole kyllä suomalainen, jolloin tarkastaja itsekin katsoi papereista että siellä lukikin Puola. Hän alkoi siis soittaa uudestaan ja siinä odotellessa tuli kumminkin vielä etsimään sirua – joka nyt löytyikin heti siitä keskeltä niskaa.

 Varmaan sekä minä että systeri huokaistiin helpotuksesta ja tarkastajakin oli silleen että ”jaaha” tyylillä. Hän totesi puhelimeen että ei sitä sirulukijaa tarvittukaan. Sirunumero vielä tarkastettiin papereista, jonka jälkeen tarkastaja totesi että ulkomaalaisten sirujen kanssa tätä ongelmaa voi olla. Voisi kuulemma olla turvallisempaa että meillä olisi mukana sirulukija joka lukee varmasti ulkomaalaisia siruja, ettei joku kerta käy niin ettei järjestäjän lukija sitä oikeasti ollenkaan löydä. Hänkin kumminkin yritti kunnolla etsiä sitä sirua. Pitää varmaan pohtia sitä oman sirulukijan hankkimista, kustannuksenahan se ei ole mikään halpa, mutta säästäisi siltä mielipahalta ettei kilpailuun pääsisikään.

Väkeä oli ihan riittävästi.

Pääsimme siis sisälle ja kävimme ensimmäisenä käymään ulkoilualueella Laraa pissattamassa. Ulkoilualueelle oli levitelty pariin paikkaan puuhaketta ja heinää, johon koirat saivat tehdä tarpeensa. Ideana ihan kiva ja alue olisi ollut mukavampi jos koirien ulkoiluttajat olisi keränneet koiriensa jätökset pois. Suurin osa varmasti näin tekikin, koska tilanne olisi voinut olla paljon pahempi, mutta moni jätti läjät hakkeen joukkoon mistä niitä ei hirveän hyvin edes nähnyt. Koirankakkapusseja oli tarjolla paljon, mutta ne oli hieman hölmösti hallin sisällä. Jos niitä olisi ollut myös siinä ulkona, olisi saattanut useampi kerätä koiriensa läjät. Larahan ei suostunut tekemään mitään, kun se ei suostunut edes kävelemään hakkeen päällä. En tiedä tekikö outo pohja sen, vai onko pikkuneiti ottanut Lunasta mallia ettei muiden jätösten päällä voi kävellä. 

Ulkoilutusalue 

Jatkoimme matkaa ja lähdimme kiertelemään kojuja.

Koiramessuilla oli paikalla yli 100 myyjää ja esittelijää, osalla paremmat tuotetarjoukset kuin toisilla. Koirille oli tarjolla niin herkkuja, treenitavaroita, häkkejä, petejä, luita, leluja, vaatteita, ulkoilutusvälineitä, trimmivälineitä, lisäravinteita, oikeastaan lähes kaikkea. Omistajille sitten lahjatavaroita, vaatteita, näyttelyasusteita. Jos olisimme olleet järkeviä, olisimme tässä vaiheessa tehneet isoimmat ostokset, koska väkeä ei vielä ollut paljoa. Mutta ajattelimme ettemme jaksa sitten raahata niitä edestakaisin. Kiertelimme kojuja ja Lara pääsi käymään HauHaun ständillä pallomeressä. Isoon altaaseen oli kuulemma piilotettu erikoispalloja, jollaisen löytämällä sai palkinnon. Minä siinä ajattelin että Lara ei varmaan tajua edes etsiä sieltä mitään, mutta kuinkas ollakaan kuminen pallo sieltä löytyikin. Palkintona oli pussi HauHaun viljattomia purutankoja. Koska siinä ei ollut hirveää ruuhkaa, pikkuneiti sai peuhata pallomeressä vielä hetken aikaa ennen kuin jatkettiin matkaa.

Täällä on jotain! 

Löysinpäs!

Onnellinen bortsupentu.

Seuraava stoppi tuli Oscarin ständillä, jossa oli tarjolla maistiaisia kuivatuista herkuista. Lara oli tässä vaiheessa ihan täpinöissään, että tämähän on todella kiva paikka kun saa leikkiä ja nameja. Monella muullakin esittelijällä oli erinäisiä nameja ja ruokia maisteltavana, mutta hirveästi ei pennulle viitsinyt syöttää tai sitten oli juominen ja ulkona käynti ongelmana.

Kaksi käytävää oli täynnä rotutoreja, jossa oli 40 eri rotuyhdistyksen jäsenet valmiina kertomaan omasta rodustaan ja yhdistyksen toiminnasta, monella oli myös tarjottavana rotuyhdistyksen lehtiä kiinnostuneille mukaan. Tietysti paikalla oli myös paijattavia rotunsa edustajia. Suomi 100 – juhlavuoden takia kotimaiset rodut oli siirretty omalle osastolleen eri halliin.

Kennelliitolla oli Hau Life! ständi, missä sai mennä kyselemään koirista. Jos esimerkiksi koira oli suunnitteilla, mutta ei ollut varmuutta rotuvalinnasta antoi ständin henkilöt neuvoja ja suosituksia eri roduista. Hau Life! osastolla oli myös lava missä järjestettiin koira-aiheisia tietoiskuja sekä rotuesittelyjä.

Ständejä oli myös vakuutusyhtiöillä, jotka kertoivat omista koiravakuutuksistaan, Kennelliiton Nuorilla oli paja missä sai mm. tehdä koirille naruleluja, Kennelliiton Kaverikoirilla, eri maiden kennelliitoilla (siellä oli Puolakin mitä hieman ihmeteltiin!), Evidensialla ynnä muilla.

HauLife! Esittelyssä Cairnterrieri

Kennelliiton Nuoret ja lelutyöpaja

Messuilla myös esiteltiin erilaisia lajeja, kuten Nose Workia, Rally-tokoa, agilitya, paimennusta, Kaverikoiratoimintaa, Tukikoirien toimintaa ja tällaista isommalla lavalla. Luentotilassa oli luentoja mm. positiivisista koulutusmetodeista, kuntoutuksesta, koirien allergioista ja atopiasta, koirien tunteista. Näihin en päässyt itse tutustumaan kun muuta tehtävää oli sen verran, pitäisi melkein olla varattu koko päivä kiertelylle ilman koiria ja suunnitella menot aamusta iltaan. Nyt kun piti seurata yhden koiran kanssa näyttelykehiä ja toinen odotti kotona yksinään niin ei voinut hirveästi pitkittää messarissa olemista. Varsinkin osa luennoista oli sellaisia että olisin halunnut mennä kuuntelemaan.

Tällä pikaisella kierroksella mukaan tarttui Lunalle nivelravinteet, b-vitamiini sekä hammastahna Biofarmin ständiltä. Siitä suuntasimme kohti näyttelykehiä, kun E. oli Vanillan kanssa osallistumassa. Jäimme tosin vielä kiinni tasapainotyynyjen kohdalle ja Lara pääsi hieman treenailemaan. Olin noita luun muotoisia tasapainotyynyjä katsellut jo jonkin aikaa Lunalle takapäätreeniä ajatellen. En kumminkaan viitsinyt siinä heti sellaista ostaa kun ei innostanut ison tyynyn raahaaminen pitkin messukeskusta. Kävin kyllä sitten myöhemmin niitä uudelleen katsomassa, mutta kaikki oli jo menneet. Myyjät kumminkin tarjosivat samaan tarjoushintaan tyynyä postitettuna kotiin, joten nyt odottelemme sitten pakettia. Totesinkin että ehkä parempi niin, en tarvitse tyynyä heti näinä päivinä, eikä minun tarvinnut nyt sitä sitten yrittää kannella mukana.

Nähtiin me Cooperkin matkalla ja piti ottaa pienet painit

Lopulta pääsimme bordercolliekehien luokse, joka oli kolmesta kehästä keskimmäisenä ja täten reunat aivan täpöten täynnä. Pääsimme lopulta E:n ja Vanillan luokse ja Lara oli ihan fiiliksissä kun ympärillä oli paljon ihmisiä jotka halusi rapsuttaa. Vanillaakin pentu yritti mennä tervehtimään raapimalla kevythäkin ovea. Siinä Vanillan kasvattaja totesi että Lara taitaa jäädä pieneksi kooltaan, jos agilitykisoja ajattelisi niin Lara saattaa jäädä medeihin (kun suurin osahan on maxeja). Ollaan me sitä tässä hieman katsottu että Laran kasvu on ollut alusta asti hieman hitaampaa ja nyt viime aikoina ei enää kunnollista kasvua ole näkynyt. Joten epäilys on ollut että Lara saattaa jäädä mini-bortsuksi. Toinen kasvattaja, eli tämä jolta systeri oli alun perin ottamassa pentua, taas sanoi että Lara kyllä vielä kasvaa (etujalat oli kuulemma sen näköiset että kasvu ei ole vielä loppunut?) Saa nyt nähdä.

Vanilla puolestaan oli pudottanut lähes koko turkkinsa ja näytti omaankin silmään melko kaljulta. Vanillan kasvattajakin vaan naureskeli että neiti tuskin pärjää tuolla ulkonäöllä. E. kyllä yritti parhaansa mukaan pöyhentää turkkia jotta sitä edes näyttäisi olevan vähän enemmän.

Kehässä meni vasta urokset, joten Vanillan kehää joutui odottelemaan jonkin aikaa. Lara makoili keskellä lattiaa, jolloin totesin että lähden käymään kevythäkki ostoksilla. Minulla oli alunperinkin suunnitelmissa ostaa Lunalle uusit kankainen kevythäkki, kun neidin pentuhäkki meni silloin heti alussa rikki (Luna siis söi vetoketjun). Tähän mennessä käytössä on ollut metallihäkki, mutta sen raahaaminen on työläämpää. Jätin siis Laran systerille ja kävin uudelleen kiertämässä ständit ja hieman vertailemassa hintoja.

Lopulta päädyin ulkolaisen myyjän häkkeihin, mutta pitkään pohdin minkä kokoinen sen pitäisi olla. Muistelin että kotona oleva rikkinäinen oli M-kokoa, mutta tätä kokoa ei löytynyt kuin harmaana ja siinä ei ollut ”ikkunoiden” edessä verhoa. Lopulta tuli sitten ostettua punainen L-koon kevythäkki, hintaeroa kun ei ollut kuin vitosen verran. Onpahan Lunalla sitten tilaa kunnolla ja käy Larallekin tarvittaessa. Ja Larallehan se heti menikin kun pääsin takaisin kehänreunalle, laitoin häkin pystyyn ja laitettiin pentu sinne rauhoittumaan.

Nartut alkoivat, mutta samalla lähestyi Laran kehän alku. Puoli yhdeltä todettiin että meidän pitää alkaa siirtymään pentukehien luokse, jotka olivat aivan toisella puolella ja toisessa kerroksessa. Systeri kun ei keppinsä kanssa vielä kulje normaalia vauhtia. Kipitimme tavaroiden kanssa yläkertaan, jossa todettiin että kehät ovat myöhässä.

Siiri oli tolleri Coopperin kanssa melkein viereisessä kehässä ja olin lupautunut ottamaan kuvia jos vaan aikataulu niin sallisi. Joten parkkeerasimme siihen hetkeksi ja kerkesin kuvaamaan pojun ensimmäisen kierroksen kehässä. En voinut jäädä pidemmäksi aikaa kun Laran kehä lähestyi ja siirryimme käytävän toiseen reunaan. Meiltä oli unohtunut namit kotiin eikä keritty siinä siirtyessä käydä ostamassakaan mitään lisää (tajusin tämän vasta kehän reunalla), joten jouduin ottamaan Trixien makuroll-onin kehään.

Olimme tulleet ajoissa Messariin, jotta Lara kerkeäisi väsymään eikä pelleilisi niin paljoa kehässä. No, en tiedä olimmeko tulleet liian aikaisin jolloin pikkuneiti oli kerinnyt jo väsymisen jälkeen keräämään kierroksia kun mitään ei tehty. Voin sanoa että minulla oli kengurupiraija hihnan päässä. Seisominen sujui hyvin, mutta liike... Tuomari pyysi ensimmäisenä kiertämään ympyrän. Yritin siinä kieltää ja rauhoittaa neitiä joka hyppi ja repi hihnaa tai roikkui lahkeessa, mutta se tuntui aika mahdottomalta. Kierroksen jälkeen oli seisotus. Tuomari hieman ihmetteli Trixien dödöä (näytin että herkusta oli kyse) ja tunnusteli neidin. Lara seisoi pääasiassa hyvin, kertaalleen jouduin kiepauttamaan sen ympäri kun liikuttiin liikaa eteenpäin.

kuvan ottanut systeri, vahingossa meni muokatessa mun vesileima.

"Liikkuu rodunomaisesti" ... hmm... :D 

Huokaisin helpotuksesta kun kehäsihteeri sanoi Laran saavan KP:n, ei meidän suoritus sitten ihan pieleen voinut mennä. Lara oli ainoa pieni pentu, joten menimme kehän reunalle kun isommat pennut menivät kehään. Siinä oli neljä narttua ja näistä vain yksi sai KP:n. Eli menimme sitten uudestaan kehään tämän vanhemman pennun kanssa. Meidän liikkuminen ei sujunut edelleenkään, ensimmäinen kierros oli jotain kamalaa, toisella kierroksella alkoi jo neidin jalat pysyä maassa. Ei siis tullut yllätyksenä että vanhempi pentu voitti nartut. Lara oli siis toinen.

Mutta Lara sai todella hyvän arvostelun:

”Hyvän tyyppinen mittasuhteiltaan. Sopusuhtainen. Hyvä pää. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä rintakehän muoto. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu rodunomaisesti. ”

Tuosta liikkumisesta emme olleet samaa mieltä tai sitten tuomari näki jotain mitä me emme, kun ei se liikkuminen meinannut sujua ollenkaan. :D

Siirryimme takaisin aikuisten bortsujen kehän luo, jossa Vanilla oli yllättäen voittanut Avoimen luokan! Kehässä meni sillä hetkellä veteraanit, joten ei tarvinnut kauaa odotella paras narttu –kehän alkua. Kun Vanilla pääsi häkistään ulos, heitimme Laran sinne hetkeksi jotta pääsin kuvaamaan. Kehässä oli narttuja 11 kappaletta ja parin juoksukierroksen jälkeen tuomari valitsi neljä jatkoon. Kalju Vanilla oli yksi niistä. Nämä neljä vielä juoksivat ympyrää, jonka jälkeen tuomari sijoitti veteraanin ykköseksi, mutta Vanilla tuli toiseksi! Koska ykkönen oli jo MVA, sai Vanilla SERTin sekä CACIBin. SERT oli Vanillan kolmas, eli nyt neidiltä puuttuu vain hyväksytty luonnetesti tai paimennuskoe muotovalion arvoon.

Näyttelythän jatkuivat vielä, eli rotunsa paras jatkoi ryhmäkehiin ja siitä BIS-kehään jotka käytiin isolla lavalla. Nämä kehät jatkuivat melko pitkälle iltaan, mutta onneksi niitä pystyi seuraamaan myös livenä kotoa.

Piti minun antaa Vanillankin maistaa herkkudödöä ja hyvin näytti maistuvan :D 

Voittajille oli kunnon kuvauspaikat ja jonoa niihin oli myös mukavasti.

Lähdimme siitä vielä hetkeksi kiertelemään ja tekemään loppuostoksia, mutta täytyy sanoa että reilu kuusi tuntia seisomista ja kävelyä messarissa oli tehnyt jo tehtävänsä. Plus monet kehät olivat jo loppuneet eli monet olivat siirtyneet ostoksille eli ahdasta oli. Haimme HauHaun osastolta luita ja herkkuja, sekä toisesta ständistä tokoon merkkejä sekä Lunalle lyhyen (1m) grippiliinan rallya ajatellen. Nykyinen hihna on niin pitkä että kerään sitä käsiin ja sitten se kiristyy liikkeessä, joten parikin suositteli hankkimaan hieman lyhyemmän hihan. Ruoat oli myös hyvässä tarjouksessa (esim. Anf 2kg säkki oli 5€, kun normaalisti se on n. 20€!) mutta meillä kun on kotona nyt varmaan se 20kg ruokaa odottamassa, niin en viitsinyt ostaa lisää vaikka halpaa oli. Yksi Dentastix pakettikin lähti mukaan 5 euron hintaan.

Systeri olisi halunnut Laralle vielä fleecehihnan sekä palkkalelun, mutta meillä molemmilla oli paikat jo niin kipeänä, että päätimme lähteä kotiin. Haimme ostamani kevyt häkin kehän reunalta ja lähdimme raahaamaan tavaroita kohti asemaa ja kotia.