Talvikausi alkoi

 Meillä alkoi treeneissä talvikausi, mikä tarkoitti tietysti siirtymistä halliin. Pääsimme Geishan kanssa Heinin koko kauden kestävälle avo-mes-tason rally-tokokurssille. Meillä on hallissa viisi kenttää, joista yksi on pääasiassa ns. sileiden lajien kenttä. Kyseinen kenttä on vaan nyt sen verran ahkerassa käytössä, että meidän kurssimme on sitten viereisellä agilitykentällä. Jolloin ensimmäisenä tunnin alettua, joudumme tyhjentämään kentän agilityesteistä ja palauttamaan kontaktit tunnin jälkeen. Tämä syö sitten toki meidän treeniaikaa.

Ensimmäisellä treenikerralla Heini oli tehnyt kaksi pientä rataa. Ensimmäisellä radalla oli pääasiassa käännöksiä ja istumisia eri suuntiin. Toisella sitten katsottiin seuraamista hieman eri vauhdeissa.

Jaoimme kentän kahtia putkilla, jolloin yksi koirakko oli toisella puolella Heinin kanssa ja toiset sitten toisella puolella. En nyt muista, kerroinko meidän kesän kurssista, että meillä oli ryhmässä yksi koirakko, joka ei oikein osaa ottaa muita huomioon. Kun ulkona kentät ovat isot, niin kentällä sai treenata samaan aikaan suorittavan koiran kanssa. Niin tämä meidän yksi ryhmäläinen saattoi kulkea keskeltä radan poikki, jota toinen juuri suoritti. Jouduin monesti Geishan kanssa keskeyttämään suorituksen, kun hän käveli aivan sen kyltin takaa, mitä olimme seuraavaksi menossa suorittamaan. Hänen koirat myös epäsäännöllisen säännöllisesti lähtivät rallattamaan vapaana ympäri kenttää. Ja tämä kyseinen henkilö sitten tuli myös tälle kurssille.

Patukat saivat mätsäävät talvitakit, Kivuttomalla oli vielä näistä -45% alennus.

Ja tietysti, kun menin Geishan kanssa tekemään tätä seuraamisrataa (Heini oli silloin toiselle radalla), niin tämäpä treenaa seuraamista ja kävelee meidän ja seuraavan kyltin välistä.

Jos minulla olisi Luna, niin sehän ei konkarina ja vanhana enää välitä oikeastaan mistään häiriöstä kentällä. Mutta kun minulla on junnu-ikäinen bordercollie, jonka keskittymis- ja häiriönsietokyky vasta kehittyvät, niin nyt neiti joutuu tilanteisiin, jotka vaan ovat sille vielä liian vaikeita. Mieluiten aloitettaisiin häiriönsieto siitä, että muut ovat siellä radan ulkopuolella.

Olin laittanut meidän treeniryhmään, että toivon jonkinlaista suoritusrauhaa, jotta voin keskittyä Geishan kanssa tekemiseen, ilman että minun täytyy pelätä että joku yllättäen tuleekin aivan vierestä ohi. Ajattelin, tämän tavoittavan juuri tämän kyseisen henkilön, mutta oli näköjään ihan turhaa. Jotenkin on itselle ollut aina selvää, että muille annetaan suoritusrauha. Eli jos joku tekee rataa, niin sinne radalle ei todellakaan silloin mennä. Jos pitää päästä kentän toiselle puolelle silloin, kun toinen on radalla, niin katsotaan hetki, että koirakko on radan toisella puolella mieluiten selkä meihin päin ja sitten mennään nopeasti kentän toiselta reunalta nopeasti ohi. Mutta pitää nyt katsoa miten seuraavissa treeneissä menee ja sitten jos meno jatkuu samana, niin puhua Heinille, jos hän yleisluontoisesti mainitsisi, että jos toinen suorittaa rataa, niin ei ole kovin muita huomioivaa kulkea sen radan läpi.

Mutta sitten itse niihin ratoihin.

Eli ensin olimme ns. ”tekniikkaradalla”. Geishalla oli ehkä hieman vire korkealla, mikä näkyi siinä, että liikkeet joissa piti odottaa, oli se paikallaan pysyminen vaikeaa. Eli istu – käännös ja askel oikeaan (koira odottaa), kutsu ja istu, kyltillä neiti oli tulossa mukaan ja istu-seiso-kierrä koiranympäri -kyltillä Geisha sitten kääntyi hieman mukana. Täyskäännöksessä meinasi takamus mennä maahan ja istu-askel oikealle kyltille tullessamme, joku käveli juuri aidan toisella puolella ja neiti jäi katsomaan sitä. Toisella yrityksellä sivuaskel onnistui.

Heini käski ottamaan uudelleen kyltit, joissa Geishan piti odottaa ja palkata siitä odottamisesta. Myös pitäisi olla tarkka ettei se neidin takamus iskeydy maahan. Muuten kuulemma meni hyvin. Seuraamisessa oli pientä pomppimista, mutta paikka pysyi, mistä olin tyytyväinen.

Seuraamisradalla meillä olikin sitten aika jo melko vähissä, joten siinä otettiin pujottelu hitaasti ja spiraali juosten, muuten mentiin normaalilla vauhdilla. Hitaassa pujottelussa Geishan takamus meni tai oli menossa maahan, ja juoksu-spiraalissa sitten keulittiin kunnolla. Heini käski miettimään, että ottaisin hitaaseen seuruuseen jonkin muun käskysanan, koska nyt ollaan tehty seuraamista tokotyylillä, jolloin sinällään on oikein, että Geisha vetää persuun maahan, kun se ajattelee minun pysähtyvän. Rally-tokossa olisi tietysti suotavaa, että koira pysyisi seisomassa eikä istuisi oletuksena.

Tunnin loputtua Heini kysyi yleisesti kaikilta, että lisätäänkö jatkossa radalle mestariluokankin kylttejä. Muuthan ovat jo pidemmällä treeneissä (pääasiassa hekin toki vasta avoimessa luokassa), mutta totesin, ettei minullakaan ollut mestariluokan kylttejä vastaan mitään. Siellä toki on joitakin, joita Geisha ei vielä ostaa (esimerkiksi merkille pysähtyminen), mutta sitten treenataan ja opetellaan.

Miksi mamma on hodarina

Paras mennä viereen nukkumaan.