sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Rally-tokokisa 25.7.2019

Kun oma seura järjestää kisat, niin pitäähän sitä mukaan päästä kun ilmomaksutkin on hieman halvemmat. Kävi vielä niin hyvin, että kisassa järjestettiin vain alokas- ja mestariluokka (kumpaankin otettiin 10 kilpailijaa), joten pystyimme molemmat systerin kanssa ilmoittautumaan. Ainut, että ilmoittautumisen alkaessa ensin ei toiminut Virkkuun laitettu mestariluokan ilmoittautumislinkki ja kun lopulta saatiin oikea, ei toiminut itse lomakkeet. Systeri ei saanut alokkaan lomaketta lähetettyä ollenkaan, vaan se ilmoitti heti kisan olevan varasijoja myöten täynnä. Mestariluokan lomake puolestaan antoi ilmoittautua vain varasijalle.  Myös muilla oli samoja ongelmia, joten jäimme sitten odottelemaan vastaavankoetoimitsijan heräämistä (ilmo alkoi aamulla), jotta selviäisi missä oli ongelma.

Puolen päivän paikkeilla sitten tuli viestiä, että mahduttiin kisaan mukaan vaikka ongelmia siinä ilmossa olikin. Hieman myöhemmin VKT vielä kyseli, että oliko mun systeri laittanut mitään viestiä missään kun ei ollut onnistunut ilmoittautumaan (olin siis fb-ryhmässä sanonut ettei hänkään ollut saanut lomaketta läpi). Alokkaassa oli vielä siinä vaiheessa tilaa, joten systerikin pääsi mukaan.

Arki-iltakisan ollessa kyseessä, piti hieman sumplia järjestelyjä. Eli systeri meni koirien kanssa ensin paikan päälle ja minä ajoin töistä suoraan hieman myöhemmin.

Tuomarina oli Riikka Timonen. Ensin ajattelin että ihan vieras tuomari kyseessä, mutta Lunan tuloksia katsoessani totesin että ei pahus, ollaanhan me oltu hänen tuomaroitavana meidän ensimmäisissä MES-kisoissa. Silloin se rata oli jotain aivan kaameeta. Eikä tälläkään kertaa rata näyttänyt ihan yksinkertaisemmasta päästä olevalta.


Ensimmäisenä huomio kiinnittyi useampaan esteeseen. En muista koskaan nähneeni radalla neljää hyppyä. Toinen pieni kauhistus oli liikkeestä istuminen, mikä kyllä viime aikoina on sujunut ihan hyvin treeneissä. Sitten oli käännöksiä ja istumisia sinne tänne. Kolmas kauhistus tuli hitaassa kävelyssä. Minä olen treeneissä hidastanut niin reilusti, että Luna on kuvitellut meidän pysähtyvän ja vetänyt takamuksen maahan. Ja tätä samaa neiti tarjosi, kun kokeilin hidastusta muutamaan otteeseen tyhjällä kentällä.

Meillä meni hetki odotellessa, kun alokasluokka oli ensin. Systeri siis korkkasi rally-uransa Laran kanssa. Siinä hieman kerrattiin miten uusinnat tehdään jos tehdään ja muuta pientä. Hehän ovat jonkun kurssin käyneet jossain vaiheessa ja hieman treenanneet minun ja Lunan kanssa (ja minä treenannut jonkun verran Laran kanssa) ja systeri seurannut suurimman osan Lunan kisoista eri jonkinlainen ajatus oli itse siitä kisasuorituksesta.


Alokasluokan rata ei näyttänyt mitenkään hirveän vaativalta, tietysti siellä oli ensikertalaisille ja hirveästi jännittäville tehty pieneksi kompastuskiveksi spiraali ja pujottelu samoihin tötsiin, joita sitten oli 5 kappaletta peräkkäin. Eli jos jännityksessä ei osaisi laskea, saisi siitä mukavasti miinuspisteitä. Mutta oikeastaan muita isompia kompia en huomannut.

Minä odottelin koirien kanssa, kun systeri kävi rataantutustumisessa. Hieman siinä tuli pohdittua, että miten Luna jaksaa monen tunnin odottelun jälkeen oman suorituksensa kun sääkin oli kuuma. Molemmilla tytöillä oli kyllä päällä kylmällä vedellä kastellut kylpytakit, mitkä pitivät koirat viileinä.

Sitten lopulta kisa lähti käyntiin ja systerikin pääsi radalle.


Alku siinä lähtikin oikein sujuvasti, oikeastaan todella hyvin. Ensimmäiset ongelmat tulikin sitten eteen istumisissa. Ensimmäinen vielä sujui, mitä nyt Laralla oli itse eteentulo hieman hakusessa. Seuraavalle kyltille mennessä oli pientä keulimista ja se eteentulo oli edelleen hakusessa. Lara myös ennakoi ja kuvitteli selvästi että taas tehdään samaa kylttiä kuin äsken ja lähti edessä istumatta kiertämään systerin takaa sivulle. Eli se uusittiin. -3 UUSI Toisella yrittämällä se eteentulo oli edelleen hankala, mutta tällä kertaa takamus löysi maan. Ainut että siitä eteenpäin ei taas kuunneltu ja Lara kiersi nätisti takaa. Nyt sitten systeri ei enää uusinutkaan joten –10 TVÄ. Kyltiltä tuli myös -3 OV, mistä en ole ihan varma. Systeri näyttää videolla nyppäävän hihnasta kun Lara kiertää väärältä puolelta, mutta luulisi siitä tulleen TAL-virhe.

Mutta täten siis pisteitä jäi 84p ja ensimmäinen hyväksytty tulos.

Myöhemmin palkintojen jaossa sitten tuli vielä tuomarin palkinto.

(c) Satu Turunen
Siinä sitten odoteltiin, että rata muutettiin mestariluokaksi. Rataantutustumisessa ei tullut esille mitään uusia ongelmia meille, mutta useampaa näytti huolestuttavan useampi hyppy ja siitä selviäminen. Heidän onnekseen voinee todeta, että onneksi tuomari ei laittanut esteiden perään vielä putkea :’D. Siinä olisi ollut kiva kinkkinen rata aksakoirille.

Me olimme viimeisinä vuorossa, joten hyvin kerkesin seuraamaan ensimmäiset viisi suoritusta ennen kuin menin Lunaa hieman herättelemään.

Jos rata itsessään ei tuonut tarpeeksi jännitystä, niin neiti lisäsi sitä itse mukavasti kun riisuin kylpytakin päältä. Märkä takki oli varmaan saanut karvat jotenkin huonoon asentoon ja Luna rapsutti kaulaansa vähän väliä. Ja ihan oikeasti, niillä rapsutuksilla ei varmaan ollut kuin 1-2 sekunttia väliä, ensin oikealta, sitten vasemmalta, sitten taas oikealta... Minä siinä kauhuissani yritin rapsutella ja suoristella karvoja ajatellen että jos sitä kutkuttaa radalla, niin neitihän laittaa persuun maahan ja rapsuttaa. Ja niitä miinuspisteitä ei juuri nyt kaivattaisi.

Luna jatkoi rapsuttelua koko odotusajan. Viimeisen koiran ollessa radalla ennen meitä siirryin kutkuttavan neidin kanssa kentän reunalle. Ajattelin kotikenttäkisojen olevan meille siinä mielessä hyvät, että Luna melkein voi arvata mitä ollaan tultu tekemään. Pientä vinkumista tuli kun systeri siirtyi kauemmas kuvaamaan, mutta en tiedä johtuiko se nyt siitä siirtymisestä vai luuliko Luna että taas systeri ja Lara menivät tekemään jotain eikä hän päässyt. Muutaman pienen liikkeen tein vielä siinä saadakseni neidin huomion takaisin itseeni ja vinkuminen loppui.

Sitten radalle.


Alku kiertely meni hienosti, mutta siitä siirtymisessä liikkeestä istumiseen itse sekoilin askeleissa ja unohdin käsimerkin tyystin. Joten tietysti siihen tuli myös pieni hidastus joten –3 OV.  Siitä eteenpäin jatkui hienosti, kunnes  6. kyltti oli istu - käännös oikeaan – istu koira oikealla, tästä tuli –1 OV, mutta en ole ihan varma että mistä syystä.

Siitä jatkui taas hienosti esteille asti, kunnes sarjahypyssä tuli jälleen -1 OV. Eikä edelleenkään tietoa että miksi... Pitäisi varmaan joskus käydä oikeasti kyselemässä mistä nämä tulevat.

Sitten mysteeri, kyltti 15 eli puolenvaihto edessä. Tästä saatiin jälleen -3 OV, kuten edellisessä kisassa. Kouluttajan kanssa tästä puhuin ja hän ensin sanoi, että olin liian lähellä kylttiä. Mutta mielestäni minä en ollut ja katsottiin se jälkeen päin videolta, jolloin hänkin totesi että ei kyllä videon mukaan oltu liian lähellä. Itse mietin että olinko sitten liian kaukana kyltistä. Jos seuraavassa kisassa otan tästä taas virheen niin käyn kyllä kysymässä tuomarilta että mitä minä teen väärin. Olisin käynyt nytkin, mutta tajusin vasta kotona että tämä -3 tuli tältä kyltiltä eikä kyltiltä 19 mistä oletin sen tulleen. EDIT: kysyin tätä rally-tokoryhmässä että osaisiko joku sanoa mistä virhe tuli, ja moni vastasi että otan askeleen sivuun. Eli Lunan vaihtaessa puolta, kiepautan jalkaa niin etten potkaise koiraa lähtiessäni liikkeelle. En nyt sanoisi hirveästi muuttavani liikerataani (eli sivulle), mutta tietysti tuo jalankiepautus voi tuomarista näyttää siltä.

Mutta siitä jatkettiin matkaa tyytyväisenä, kunnes tultiin hidastuskyltille. Yritin tehdä hidastuksen enemmän asteittain, jotta Luna ei istuisi ja se taisi jotenkuten onnistua. Onnekseni, minun normaalivauhti on melko luja, joten minun hidas vauhti ei tarvitse olla oikeasti ihan hirveän hidas. Viimeisellä tötsällä Luna pysähtyi ja oli liikkeelle lähtiessään siirtymässä minun taakse. Sain sen onneksi korjattua takaisin oikealle, mutta pisteitähän siitä lähti. Oletin –3 tulleen, mutta yllättäen paperissa lukikin –1 OV.

Mutta ai että olin tyytyväinen kun päästiin maaliin. Tiesin itse, että meillä oli ainakin se kaksi –3 pisteen virhettä siellä (vaikka toinen nyt tulikin eri kyltiltä kuin luulin), mutta suoritus oli muuten sellainen kuin sen piti olla. Koska Luna osaa, mutta se ei ole minusta niin näkynyt meidän aikaisemmissa mestariluokan kisoissa. Nyt vire oli lähes täydellinen, pientä kiirehtimistä näkyi parilla kyltillä, mutta sain neidin takaisin oikealle seuruupaikalle hyvin.

Päästyäni radalta pois, kouluttaja oli odottamassa ja hehkutti että ei piru nyt meni hyvin, mutta hieman harmitteli Lunan viimeistä itsenäistä (melkein) puolenvaihtoa (oletti myös sen olevan –3).

Palkkasin Lunan siinä kentän ulkopuolella kourallisella nameja taskusta ja mikä minusta oli positiivista, niin neidillä ei ollut enää hinku takaisin treenikassille, mistä on tottunut sen palkan saamaan. Eli meidän irtoaminen laukkupalkasta on lähtenyt toimimaan, ainakin rallyn osalta.

Hetkinen siinä odoteltiin, kunnes totesin että katson mitä ne muutamat minua ennen olivat saaneet. Kun lueskelin listaa väärinpäin, totesin vain, että siellä oli pari nollatulosta, sitten melkein sama määrä 70-79p ja 80-80p tuloksia. Yksi 90p tulos minun toissatalven tokokouluttajalla ja hänen vanhemmalla kulttiksella ja yksi 91p tulos. Minä olin siinä silleen okei, mitäköhän me saadaan, kun minun rally-kouluttaja tajusi että hei se 91p on meidän tulos. En tiedä oliko meillä molemmilla kierrokset niin korkealla meidän radan jälkeen, ettei tajuttu että joku kävi kirjaamassa tuloksia jo paperille.

Mutta tämä tarkoitti meidän voittaneen luokan! Vaikka kaikissa “alemmissa” luokissa Luna sijoittui hienosti melkein joka kisassa, niin en tietenkään enää mestariluokassa olettanut sijoituksia pahemmin tulevan. Jotenkin ajattelin että mestari kisaa kaikki valiot (tai niinhän ne kisaa), mutta että aina olisi niitä koirakoita jotka vetää sen lähes satapistettä kuten muissakin luokissa.

(c) Satu Turunen
Kouluttaja hieman harmitteli, että jäimme niin lähelle siitä meidän ensimmäisestä 95p tuloksesta. Olisihan se ollut aivan mahtavaa saada ensimmäinen valiotulos, mutta ei minua haitannut kun suoritus oli muuten oikeasti hyvä. Plus, jos pisteet olisi jääneet 94p niin sitten minua olisi varmaan aika paljon ärsyttänyt. :’D Teoriassa tällä hetkellä kun koulari on jo, niin ei ole väliä mitkä ne pisteet on 70-94 välillä, kun ei niillä tuloksilla “tee mitään”. Mutta kyllä tämä yli 90p tulos kertoo sen että meillä oikeasti on mahdollisuus niihin valiotuloksiin. Varsinkin kun sain tulospaperin käsiini ja totesin 6:sta pisteenmenetyksestä 5 olevan ohjaajavirheitä...

Systeri lähti kotiin Laran kanssa tässä vaiheessa, kun me jäimme Lunan kanssa odottelemaan palkintojen jakoa. Lopulta pääsimme palkintokassien luokse, otettiin kuvat ja päästiin lähtemään kotia kohti.

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Petotesti – Ilves

Meidän maaliskuinen petotesti kun peruuntui, niin aika pitkään saatiin odotella seuraavaa, mikä osui sopivalle etäisyydelle ja sopivaan aikaan. Tänään sitten kävimme Kellokoskella tutustumassa ilvekseen. Bemmi jäi pois porukasta, koska poju on tässä todettu hermorakenteeltaan melko säikyksi. S. oli nimittäin tässä jonkun aikaa sitten käynyt Bemmin kanssa MH-kuvauksessa, mikä sitten piti keskeyttää kun poika säikähti liiaksi. Joten S. koki ettei hänen kannata tuoda Bemmiä, koska se todennäköisesti loppuisi taas lyhyeen.  

Mutta me menimme sitten systerin kanssa. Päivä oli kuuma, mutta onneksi meille osui aamun ensimmäiset ajat.  


Paikanpäällä saimme tietää, että meidän eteen oli siirretty kaksi koiraa, joten hetken aikaa siinä odottelimme. Meitä ennen oli kaksi molossia sutta katsomassa, Cane Corso ja mastiffi. Ensimmäinen koira haukkui heti, mutta piti turvallisen etäisyyden edessä kulkevaan petoon. Jälkimmäinen mastiffi, vaikka omistaja arveli toisen haukkuvan ja puolustavan, taas päätti ottaa ritolat 

Sitten tuli meidän vuoro. Luna päätti näyttää rohkeutensa heti ilmoittautumisteltalla, haukkuen siinä olevat ihmiset häntä koipien välissä. Alkuhaastattelun jälkeen testaaja katosi verhon taakse ja odotimme hetken lupaa siirtyä aloituspaikalle.  

Lähtöön oli laitettu ilveksen kakkaa, jota Luna haisteli tarkasti. Neiti lähti kumminkin minun perässä liikkeelle. Muutaman metrin kävelyn jälkeen ilves ilmestyi verhon takaa. Luna tuijotti petoa pää pystyssä ja aloitti haukkumisen. Verrattuna kolmen vuoden takaiseen karhuun, neiti pysytteli edempänä ja kauempana minusta. Karhussahan Luna oikeastaan haukkui koko ajan minun selän takaa ja vaikka tälläkään kertaa ei neiti ollut kunnolla minun ja pedon välissä, niin se kumminkin oli minusta vajaan liinan mitan sivulla samassa tasossa.  


Luna ei myöskään kääntänyt selkää ilvekselle oikeastaan kertaakaan. Neiti liikkui joko sivusuunnassa tai sitten se oikeasti pakitti taakse päin. Pari kertaa Luna kävi minun selän takana, ennen kuin siirtyi kauemmaksi.  
Mielessä kävi kun liikuimme kohti kentänreunaa, missä systeri kuvasi, että näinköhän Luna päättää lähteä sinne turvaan, mutta ei. Vaikka neiti selvästi bongaa systerin, jää se silti haukkumaan ilvestä.  
Lopulta ilves karkoitetaan takaisin verhon taakse, mutta Luna senkun jatkaa haukkumista. Jommallekummalle edellisistä molosseista kuulin testaajan sanovan, kun koiran palautumisesta suorituksen jälkeen puhuivat, että koiralle siinä vaiheessa kun petoa ei enää näe, sitä ei enää ole. Tiedä sitten onko Luna sen verran viisaampi, että se tajuaa, että peto on siellä edelleen vaikka se silmistä katosikin. :’D Koska jos luonnossa ilves katoaa puskan taakse, ei se lakkaa olemasta. Neiti kyllä myös haukkui testaajan, joka tuli verhon takaa esille.  
En tiedä oliko testaaja odottanut totaalista karkaamista Lunan alkuihmispelon jälkeen, koska hän siinä teltalle kävellessämme totesi pariinkin otteeseen, että Luna oli kyllä oikeasti tosi rohkea.  


Kommentteina siinä tuli, että hyvin työskenteli myös itsenäisesti (eli kauempana minusta). Piti koko ajan sopivan turvavälin ilvekseen. Pelkoa ei näkynyt, päinvastoin häntä oli pystyssä koko ajan. Tyhmänrohkeakaan ei ollut, koska hyökätä ei edes yrittänyt, tiesi ettei pärjää tuon kokoiselle eläimelle.  




Teimme sitten vaihdon, eli kävin heittämässä Lunan autoon, kun systeri meni Laran kanssa alkukeskusteluihin. 

Olin menossa kentän sivulle samaan paikkaan missä systeri kuvasi Lunan suorituksen, kun katsoin että Lara oli tulossa perään. Käännyin siis takaisin ja menin teltalle. Testaaja totesi että voisi olla parempi, että minä kuljen mukana ja kuvaan, mieluummin kuin menen kentänreunalle. Ettei käy niin että Lara päättää haluta mieluummin minun luokse kuin ilveksen syötäväksi. Joten minä sitten kävelin mukana ja yritin kuvata. 

Lara ei oikein ensin tajunnut ilveksen kakkaa, vaan systeri joutui sen sille näyttämään - jolloin neiti päätti sitten syödä sitä. :’D Systeri vetäisi Laran siitä liikkeelle. Hetken päästä ilves ilmestyi verhon takaa, mutta neiti ei alkuun oikein reagoinut siihen mitenkään vaan käveli tyynesti eteenpäin. Eikö sille sitten pedon haju sanonut yhtään mitään ja kuvitteli vastaan tulevan vaan oudonnäköisen koiran? Koska oikeastaan vasta kun ilves tuli lähelle ja Lara katsoi sitä tarkemmin, tulikin kiire kauemmas ja haukkuminen alkoi. Lara käyttäytyi osittain samalla tavalla kuin Luna, eli piti turvallisen etäisyyden pedosta (tosin lähti karkuun kääntäen selän pedolle), mutta tuli vähän useammin meidän jalkoihin haukkumaan.  Kun ilves kääntyi, Lara lähti hieman voimakkaammin perään, mutta pedon kääntyessä lähdettiin taas äkkiä karkuun. Kun ilves siirtyi kauemmaksi, totesi Lara että “okei se lähti pois” ja päätti itsekin, että nyt riittää ja siirtyi kauemmaksi lähteäkseen. Kun hihna ei päästänyt ja ilves vaan palasi, kävi neiti sen vielä kertaalleen haukkumassa, mutta sen jälkeen häntä laskeutui alas ja Lara selvästi halusi jo pois. Testaaja lopetti testin tähän. 





Palasimme teltalle, missä oli lapsia katsomassa testejä, niin Larahan juoksi suoraan lapsien rapsuteltavaksi. Pikkuneiti on siis selvästi tyyliä poissa silmistä poissa mielestä.  
Arvostelulomakkeet olivat tytöillä siis lähes identtiset, ainoat erot oikeastaan että Luna reagoi hajuun vahvemmin, mutta Lara puolestaan palautui nopeammin.  




Edellisenä päivänä kävimme uimassa Bemmin kanssa, melko lähellä S. ja Bemmin kotia olevalla järvellä (eli meiltä oli kyllä matkaa reilu puolituntia). Meillä olikin melkein private beach, muutama uimari oli samaa aikaa ensimmäisen puolisen tuntia, mutta sen jälkeen ei ketään. Pidin Lunalla varuilta liinaa pannassa kiinni, koska jos joku vieras koira ilmestyisikin yhtäkkiä jostain, saisi neidin nopeasti kiinni.  

Tilaa oli juosta ja rallattaa, Lunakin sai ihan rauhassa mennä veteen ilman että kukaan oli tulossa päälle samaa aikaa. Yllättäen Luna oli vaihteeksi oikein innostunut pulikoimisesta, toisekseen, rannalla oli matalaa varmaan parikytä metriä ennen kuin järvi syveni, joten neiti sai kahlata sydämensä kyllyydestä. Tietysti lämmin keli ja lämmin vesi edestauttoi uimista, koska Luna joka ei rasvakerrosta pahemmin omaa, kylmenee yleensä nopeasti ja uiminen loppuu usein siihen.  




Mutta nyt neiti jaksoi uida useaan otteeseen koko kahden tunnin aikana mitä rannalla oltiin. 
Harjoiteltiin myös hieman VePeä. Pääsiassa piti treenata Laran kanssa, mutta pääsi Bemmi ja Lunakin kokeilemaan. En tiedä onko kyseessä rotuominaisuus (vaikka Luna ja Bemmi eivät samaa rotua olekaan, mutta lintukoiria kumminkin) vai sattuma, mutta Lara on aina ollut huono palauttamaan asioita. Eli kun heität sille lelun, neiti harvoin tuo lelua takaisin. Eikä kyse ole siitä että se lähtisi rallattamaan lelun kanssa, vaan siinä vaiheessa kun pikkuneidin tassut ylttävät pohjaan, tippuu lelu suusta. Vaikka ranta ei olisi lähelläkään. Tätä samaa Lara harrasti nyt vepeillessä, eli kun tassut osuivat pohjaan, jäi pelastaminen siihen. Lunalla ja Bemmille puolestaan oli kohde päästä rantaan asti. Eli meillä oli lelu sidottuna hyppynaruun, mistä koirat vetivät uimarengasta rantaan. Luna ja Bemmi eivät päästäneet lelusta irti rannassakaan, kun rengas osui pohjaan. Tässä vaiheessa minä päästin narun toisesta päästä irti, jotta koirat saivat viedä lelun ylpeinä kuivalle maalle.  







Jälleen taas nähtiin tyttöjen vaikutusvalta Bemmiin. Poika nimittäin yritti leikkiä Laran kanssa, mutta tämän leikit on jo pitkään ollut nuoresta neidistä turhan rajuja. Joten Lara sitten irvistää ja ajaa Bemmin pois, mutta poika palaa uudelleen ja uudelleen takaisin. Hyvä ettei Laralla ole vaaleita karvatuppoja suussa, kun se yrittää häätää toisen koko ajan rajummin ja rajummin. Sitten kun Bemmi vahingossa erehtyy Lunan luokse, vanhempi neiti murahtaa kertaalleen niin Bemmi tekee täyskäännökset ja häipyy mahdollisimman kauas.  

Mutta täytyy sanoa että parin tunnin pulikoinnin jälkeen, oli kotona erittäin dööd koiria.