Nose Work jatkokurssi

Tiistaina meillä alkoi Noseworkin jatkokurssi, missä pääpaino on ilmaisun tehostamisella sekä hajutestiin treenaamisella. Ryhmässä meitä on neljä, Lunan lisäksi erittäin äänekäs cavalieri, sakemanni sekä neljännen rotua en osaa sanoa, mutta iso koira kumminkin. Kouluttajana oli meidän ex-tokokouluttaja Sanna Ylesmäki.

Aloitimme tunnin ensin kertomalla oman koiran tasot, jonka jälkeen otimme tasotestin. Testi oli kuten virallinen hajutesti, eli 12 laatikkoa noin 1,2 metrin päässä toisistaan. Aloitimme Lunan kanssa ensimmäisenä.

Olemme kotona treenanneet paljon huonekaluetsintää (koska kotona ei ole eikä meille mahdu montaakaan pahvilaatikkoa), joten Lunalla oli selvästi hieman epäselvää mitä tehtiin, eikä ymmärtänyt ”Haju” käskyä uudessa tilanteessa. Kuljimme laatikkoriviä monta kertaa edestakaisin eikä neiti näyttänyt minkäänlaista reagointia muuhun kuin lattialta löytyneisiin namipaloihin. Luna kyllä haisteli laatikkoja alkuun oikeaoppisesti, mutta kun se ei reilun minuutinkaan jälkeen tiennyt mitä etsitään, alkoi se vaan tarjoamaan jotakin laatikkoa. Tyttö seisoi reunimmaisen laatikon edessä ja jäi katsomaan minua. Hieman siinä mietin että näinköhän se on oikea laatikko, kun normaalisti neiti menee melko nopeaan maahan, kuten opetettu. Mutta koska se ei ollut reagoinut mihinkään muuhun laatikkoon mitenkään, niin katsoin kouluttajaa kysyvästi. Sanna pudisti päätään, joten jatkettiin etsimistä. Luna meni seuraavan laatikon luokse ja alkoi työntää päätään sen sisälle, jolloin kouluttaja totesi että nyt se kyllä tekee jotain ihan omiaan ja kertoi että oikea laatikko löytyy meistä nähden siitä toisesta rivistä.

Osoitin sitten Lunalle toisen rivin laatikoita, mutta tytön mielenkiinto oli jo alkanut lopahtaa, joten se enimmäkseen käveli niiden ohi. Sattumalta oikeasta laatikosta tuleva haju osui tytön nenään ja tällä kertaa tuli selvä ilmaisu. Annoin palkan ja siirryttiin sivuun katsomaan muiden suoritusta.

Kun kaikki olivat löytäneet oikean laatikon (kaikilla kului useampi minuutti etsiessä) kouluttaja piilotti sisätiloihin hajuja. Kun me aloitimme sisätilaetsinnät, kävi kouluttaja laittamassa meille ulos hajupisteitä. Sisätilaetsintä sujuikin paljon paremmin laatikkoetsintään verrattuna, tosin laatikkoetsinnässä tuo vihdoin hiffasi että mitä me taas etsittiinkään, joten ilmaisut olivat vahvoja heti hajunlähteen löytyessä.

Hetken päästä siirryimme ulos. Ensimmäinen haju oli Koirakeitaan alasmenorampilla. Kouluttaja totesikin että tämä haju on hieman hankalampi, kun tuuli tuli vastaan ja toi hajua paljon kauemmaksi lähteestä. Tosin minusta näytti että ainoa, joka tähän kaukaiseen hajuun reagoi, oli Luna. Neidin nenä lähti käymään jo viittä metriä ennen paikannettavaa kohtaa. Hajunlähde kumminkin löytyi ja ulkonakin ilmaisu sujui ongelmitta.

Toinen haju oli meille hieman hankalampi, se oli metallisessa tienreuna-aidassa (jos joku nyt ymmärtää millaista tässä yritän selittää). Tuuli kuljetti hajua taas pidemmälle, mutta isoimman ongelman meille toi aidassa kiinni oleva puuvartinen kasvi, minkä taakse kouluttaja oli hajulapun laittanut. En tiedä osuiko kasvit osat jotenkin ikävästi neidin naamaan, kun se ei meinannut työntää päätään kasvin ohi, mutta joutui sen lopulta tekemään todettuaan hajun tulevan sieltä.

Kolmas haju oli piilotettu pitkän seinän keskellä olevan tolpan sivuun. Luna haisteli todella nätisti seinää ja kääntyi heti tolpan jälkeen takaisinpäin hajunlähteelle. Viimeinen haju oli liikennemerkin jalassa ja tässäkään Lunalla ei ollut ongelma paikantaa hajunlähdettä.

Pitää nyt alkaa selvästi harjoitella tuota laatikkoetsintää, koska se taitaa olla meillä se hankalin osa-alue (mikä tietenkin on siinä hajutestissä…).