Ikinä ei pidä sanoa että ei ikinä

Lumi oli lumi meni.

Tiedättekö sen tilanteen kun muistat sanoneesi ettei meille ikinä tule sitä tai me ei ikinä tehdä noin? Minulla yksi tämmöinen tilanne on ollut flexit. Olen aina todennut että meille ei ikinä tule flexiä, näin kolme ja puoli vuotta myöhemmin meillä roikkuu flexi naulakossa ja olen päässyt toteamaan että sehän on oikein käytettynä oikein hyvä kapistus.

Olen tainnut vain tottua ulkoiluttajiin joiden koirat kulkevat pitkässä flexissä joko tervehtien tai räksyttäen kaikille tahtoi sitä toinen osapuoli tai ei. Tai sitten ne ovat yllättäen juoksemassa autotielle tai pyörän eteen.

Nämä kuvat ovat metsälenkiltä jo hetki sitten.

Kaikki lähti siis siitä kun olemme käyneet tallilla, systeri jäänyt katsomaan tuntiaan keppiensä kanssa ja minä olen mennyt koirien kanssa lenkille. Luna on tottunut kulkemaan nätisti vierellä vapaana aina kun lenkkeillään talliympäristössä, mutta nyt kun minulla on mukana tuo yksi adhd-duracell joka vie 3/4 keskittymisestä, en ole viitsinyt Lunaa hirveästi vapaana pitää. Muista ihmisulkoilijoista Luna ei välitä tippaakaan, mutta aivan sata varma en ole miten se reagoi muita koiria kohtaan. Aikaisemmin otin neidin käskyn alle sivulle ja ohitettiin muut koira helposti. Lara taas tekee tästäkin vaikeampaa yrittäessään joko vetää muita koiria tai ihmisiä kohti tai sitten se hyppii sivulla tai pysähtelee suoraan jalkojen eteen. Olen molemmilla pitänyt pitkää liinaa, jotta ne pääsevät kulkemaan vapaammin. Nämä liinathan sitten ovatkin ongelma, Luna kävelee pääasiassa vieressä edelleen välillä käyden hieman nuuhkimassa sivummalla, joten suurin osa liinasta on kerätty käsiin. Lara taas juoksee edessä ja takana ja sivulla ja pyörii ympäri, joten sen liina onkin sitten solmussa Lunan ja Lunan liinan kanssa tai sitten minun jaloissa. Varsinkin kun tuli koiria vastaan ja jouduin keräämään kahta liinaa lyhyemmälle. Kun reilun tunnin lenkillä joutui monta kymmentä kertaa selvittämään solmuja loppui minun hermot.

Olkoon flexi kuinka tuhoon tuomittu väline, mutta päätin kokeilla tulisiko tallilenkeistä yhtään mukavampia sellaisella härpäkkeellä.  Kävin siis ostamassa Lunalle Flexi Neonin nauhalla. Kerran flexi ostetaan niin ostetaan sitten kerralla kunnollinen ja näkyvä. Ainut miinus oli että olisin halunnut pitkällä nauhalla olevan (7m+) mutta tätä ei ollut saatavilla kuin 5 metrisenä, mutta parempi tämäkin kuin 180cm hihna.

Täytyy myöntää nyt kun pääsimme tekemään uuden tallilenkin Luna flexissä että se on oikeasti aika mukava väline. Ensinnäkään minun ei tarvinnut kerätä Lunan liinaa koko aikaa maasta ja kun neiti halusi mennä kauemmas pusikkoon tarpeilleen ei minun tarvinnut mennä perässä. Jonkun tullessa vastaan Luna myös tulee nätisti ensimmäisestä käskystä takaisin jolloin nauha rullaantui nätisti flexin sisälle.  Systeri saa hankkia flexin myös Laralle tallialenkkejä varten, koska nuoremman neidin liina oli edelleenkin solmussa joko Lunassa tai minussa. Lopputuloksena on jossain vaiheessa joko Lunan jalat poikki kun Lara vetäisee hihnan joka on kiinni Lunan jaloissa tai sitten Laralla on niska poikki kun se vetäisee hihnan ollessa minun jaloissa kiinni. Lara tulee myös nätisti ensimmäisestä käskystä luokse, mutta on hankalaa pimeällä yrittää löytää sitä mustaa liinaa maasta. Yleensä vastaantulija kerkesi melkein kohdalle kun olin saanut Laran hihnan lyhyemmäksi.

Tee se itse -versio, mutta ainakin haihdutin
on pystyasennossa!

Muuten Lunan ja Laran yhteiselo on sujunut aika jouhevasti. Leikkimistä ei enää sisällä tapahdu, johon syitä voi olla useita: 1. Lunan juoksut ettei neitiä vain huvita 2. Laran koko, pentu on jo saavuttanut Lunan painossakin eli Luna ei enää koe mukavaksi painia kun toinen isompi 3. feromonipantaa ei ole, tämä on vähän mystinen juttu, mutta olen noteerannut että Lunan leikit on osunut aina ajankohtiin kun neidillä on Adaptilin feromonipanta kaulassa. Leikkimiset alkoivat muutaman päivän päästä pannan laitosta ja loppuivat muutaman päivän jälkeen pannan poisottamisesta (panta on siis kaulassa n. 4 viikkoa). Olen vähän ollut epäileväinen näiden feromonituotteiden toimivuudesta, mutta Lunalla ne on oikeasti auttaneet. Otinkin nyt kokeiluun Adaptilin pistorasiaan laitettavan feromonihaihduttimen, koska pannalla on omat hankaluutensa ja ongelma-alue meillä on vain kotona. Offtopickina tosi kiva kun asunnossa on vain ns. vinossa olevia pistorasioita ja haihdutin piti saada pystyasentoon, jouduin sitten hieman improvisoida saatavilla olevista tarvikkeista. Tätä kirjoittaessani se on ollut seinässä vasta vajaa pari päivää eli vielä ei ole näkyvissä tehoja, mutta odotellaan.

Luut ja lelut ovat saaneet olla rauhassa lattialla, mutta ehkä pari kertaa päivässä joutuu jompaakumpaa tytöistä huomauttamaan kun meinaavat mennä luvatta toisen luulle. Tai Luna menee luun luokse omien sen, mutta odottaa lupaa meiltä saako sen ottaa. Lara vain menee ja ottaa.

Lara kävi 11.11 messukeskuksessa pentunäyttelyssä ollen näyttelyn ainut bordercollie.  Aamulla oli kunnon härdelli kun systeri viimeisellä puolella tunnilla alkoi vasta pakkaamaan tavaroita. Käytiin heittämässä systeri ja Lara juna-asemalle, missä sitten olikin seuraava härdelli kun yritettiin saada kepeillä kulkevaa systeriä ja Laraa täyteen junaan. E. oli vastassa Pasilassa, koska systeri oli sitä mieltä että hän pärjää sinne asti kyllä yksinkin.

Jäimme Lunan kanssa kotiin siivoamaan. Täytyy sanoa että ihanan helppoa oli siivota kun ei ollut pentua jaloissa pyörimässä koko aikaa.  Luna tyytyi syömään luuta lähes koko siivouksen ajan, ainut että sitä luuta piti syödä juuri siinä missä minä yritin siivota. Puolilta päivin tulikin sitten viestiä että Lara oli saanut KP:n ja täten ollut ROP-pentu.

Arvostelu:
"5,5kk. Pienikokoinen, sievä. Hyvät mittasuhteet. Kaunis ilme. Purenta ok. Hyvin asettunut lapa, mutta hieman pysty olkavarsi. Rintakehä saa vielä täyttyä. Hyvä selkä, mutta hieman jyrkkä lantio, tästä johtuen häntä nousee selän päälle liikkeessä. Kokoon sopiva luusto. Oikeanmalliset käpälät. Liikkuu riittävällä askelpituudella ja hakee oikeaa, matalaa paimenaskelta. Hurmaava luonne.”

Arvostelu on hyvä, ainut mistä ollaan erimieltä on tuo häntä. Larahan kantaa häntää korkealla kuten Luna tekee, mutta kuten vanhemmalla neidillä sanoisimme sen enemmän olevan luonnekysymys. Kumpikin neideistä osaa ravata nätisti häntä alhaalla, mutta vähänkään innostuessa se nousee ylös. Laran kanssa tätä ollaan treenattu ja olen kiertänyt kehää niin kotona kuin ulkona yrittäen pitää pennun mielentilan sellaisena että häntä pysyy alhaalla. Ja kyllä siinä on onnistuttukin, mutta heti kun kierrokset nousevat, nousee häntäkin. 

Pääsimme vihdoin myös eroon keskellä olkkaria olleesta pentuaitauksesta hankkimalla toisen koiraportin. Tämä on nyt sijoitettu eteisen ja olkkarin väliin ja Lara viettää yksinolot ja yöt  eteisessä (yöllä myös pääsy systerin sänkyyn). Luna puolestaan on aidattu yöksi ja yksinoloissa minun makkariin. Järjestely on hieman rauhoittanut öitä, kun Lara ei enää pääse romahtamaan rämisevään kompostikehikosta rakennettuun aitaan. Alkuun pohdin että saa nähdä monta yötä menee siihen että Luna oppii että Lara saattaa käydä meidän portin takana yöllä ilman että sille tarvitsee murista siitä. Yllättäen tätä murinaa ei ole koskaan tullut. Joko Luna nukkuu niin sikeästi yöt ettei tajua että Lara käy siinä välillä katsomassa olisiko portti auki tai sitten se ei yksinkertaisesti välitä siitä. 

Älkää välittäkö roskista tai yleisestä sekasorrosta, en jaksanut siirtää niitä kuvan takia. :D Portti jäi hieman korkealle listojen takia, mutta tästä olikin yllättäen se etu että meidän kilpikonna pystyy kulkemaan portin ali lenkkeillessään.

Loppuun vielä Luna joka vaihteeksi valtasi sohvan kaikki tyynyt.