Kotka KV 10.8.2019

Tämä vuosi onkin ollut oikein näyttelyvuosi, kun Lunankin  kanssa ollaan käyty jo kolmessa näyttelyssä. Tämä Kotka oli kyllä sellainen, että pohdin että kannattako neitiä ilmoittaa, kun katselin kyseisen tuomarin aikaisempia cockeri-arvosteluja, huomasin saman yhtäläisyyden kaikkien tykättyjen koirien arvostelussa; tuomari selvästi tykkäsi vahvarakenteisista yksilöistä. Eli Lunan vastakohdista, mutta tuli se sitten kumminkin ilmoitettua mukaan.

Eli lähdimme samalla kokoonpanolla kuin aikaisemmin: Luna, Lara ja Bemmi. 

S. ja Bemmi tulivat Nurmijärveltä ja tapasimme Porvoon kohdilla aamukahdeksalta. Siitä ajoimme yhdessä Kotkaan. 

Laran ja Lunan kehät olivat laitettu alkamaan samaan aikaan (klo 10) ja Bemmi oli vasta iltapäivällä. 

Systeri jäi Laran kanssa oman kehänsä viereen, kun me veimme muut tavarat Lunan ja Bemmin kehien luokse (olivat vierekkäin). Minä jäin seuraamaan cockerikehiä kun S. kävi katsomassa ja kuvaamassa systerin ja Laran kehän. 

Merelle nousi yllättäen kunnon sumu ja taustalla näkyvä saari katosi näkyvistä muutamaan otteeseen.

Laralla oli edellisellä viikolla alkanut karvanlähtö ja minua oikein syyhytti päästä harjaamaan pikkuneidin turkkia pois. Mutta kaikki kiva aina kielletään ja jouduin pitämään näppini erossa näyttelyihin asti. Joten Laralta on tässä viime päivien aikana vain napattu pois harmaan roikkuvat karvatupsut, joita tosin tuli vähän väliä lisää. Myös ylimääräistä rapsuttamista on vältetty, ettei se karva irtoaisi kokonaan. Systeri vielä ennen kehää veti viimeiset irtotupsut irti. Kyseinen tuomari kun ei aikaisempien tulosten perusteella välittänyt liian “kapeista” bortsuista, joten turkki tuo Laralle kaivattua massaa ulkonäköön. Varsinkin pienen koonsa takia karvanlähtö saa sen näyttämään vieläkin pienemmältä. 

Vaikka karvanlähtö ei jäänyt tuomariltakaan huomaamatta (oli kuulemma irrotellut karvoja käsistään yksilöarvostelun jälkeen), oli Lara esiintynyt hyvin ja karvaa oli tarpeeksi jäljellä hyvään tulokseen. Lara sai siis ERI SA ja ollen lopulta PN2 ja saaden vara-cacibin. 

Tuomarina oli siis Harri Lehkonen.

Laran arvostelu:
 
"Hyvän kokoinen jäntevä narttu. Oikeanmuotoinen feminiininen pää. Hyvät mittasuhteet. Tasapainoiset kulmaukset. Oikeanlaatuinen turkki. Erinomaiset rodunomaiset liikkeet. Esiintyy reippaasti.”

Toisena oli Lunan vuoro. Neiti esiintyi tapansa mukaan nätisti, mitä nyt oli ehkä tavallista enemmän namien perään siinä vuoroa odotellessa. Ensin ajattelin joutuvani esittämään Lunan “perinteisellä cockerityylillä” eli kiinni pitäen, koska tuomari näytti olevan tyyppiä joka kävi yhdessä seisottaessakin useasti hiplaamassa koiria. Neiti sietää pöydällä hiplailun, mutta ei oikein sitä että maassa seistessä vieras ihminen kumartuu päälle koskemaan. Aloitin kumminkin vapaalla tyylillä ja seurasin tuomaria, jos näyttäisi siltä että se olisi tulossa hiplailemaan “meille väärässä kohdassa” vaihtaisin esitystapaa. Mutta onni onnettomuudessa, ensimmäinen koira hieman säikähti luoksetullutta tuomaria, joten tuomari ei sitten tullut meidän loppujen luokse enää kuin katsomaan. 

Lunan liike oli muuten ihan ok, mutta nenä meinasi tippua maahan muutamia kertoja. Olihan nurmikko täynnä linnunkakkaa ja minä kun esitän löysällä hihnalla, niin pää pääsee vapaasti laskeutumaan. 

Mutta siinä loppuseisonnassa kuulin osan arvostelusta ja totesin, että kuten oletin, ei se ERI sieltä tullut. 

Tuomarina Rudy Feyaerts (Belgia)

"Feminine head & expression. Over all rather narrow standing & moving. Upright in shoulder. Good depth of brisket. Well angulated behind. Good coat quality. Very happy on the move but carries tail too high” 

AVO-EH, AVK3 

Kuten osasin odottaa, Luna on liian kuikelo tälle tuomarille, mutta yllättäen taitaa olla ensimmäisiä tuomareita, jonka mielestä eturinta oli hyvä. Yleensä sitä kaivataan lisää. Häntä sai taas kommenttia, mutta ihan ansaitusti. Kun katsoin kuvia jälkeenpäin näytti että häntä oli vielä tavallista korkeammalla tällä kertaa. 

Sitten piti vielä odotella Bemmin kehää. Kävimme ensin kiertelemässä myyntikojut, josta mukaan tarttui uusi oranssi(!) kevythäkki sekä 2mx2m auringonsuojapeitto. Samperi kun se oranssi häkki oli laitettu oikein näkyvästi esille ja jäin sitä siinä ihastelemaan. Hintakaan ei ollut paha, 39€ (norm. 69€) mutta koko vähän väärä Lunalle (XL). Meillähän on tällä hetkellä pääsääntöisesti käytössä L-kevythäkki, autotallissa myös yksi XL (vai XXL?  en muista) jonka systeri yleensä ottaa mukaan kun hän lähtee E:n ja Vanillan kanssa näyttelyihin kun molemmat bortsut mahtuvan siihen hyvin samaan aikaan. Mutta Lunan kanssa ei häkkiin voi oikein ketään muuta änkeä, kun neiti omii koko tilan itselleen. 

Aurinkosuojapeitekin oli pienessä alessa 25€ (norm. 30€). Minä siinä pohdin ja pohdin ja myyjäkin jo totesi seläntakana, että saan molemmat 60 eurolla jos ostan. Lopulta luovutin ja kaivoin pankkikortin taskusta. S. vähän tuntui pyörittelevän silmiään, kun palasimme koirien luo uuden häkin kanssa. 

Avasin häkin ja laitoin suojapeiton molempien häkkien päälle. Laitoin Laran uuteen häkkiin, kun Luna makoili vanhassa, mutta lopulta piti vaihtaa koirat päittäin, kun Lara ei arvostanut uutta mökkiä. Kun pikkuneiti pääsi tuttuun vanhaan pienempään häkkiin, se örähti tyytyväisenä ja kävi torkkumaan. Minä sitten vuorostani pyörittelin silmiäni, Luna ei välitä millaisessa mökissä oleskelee ja kävikin maate uuteen häkkiinkin ihan ongelmitta. Lara taas on tarkka, että pitää olla se “oma” mökki. Ehkä kun Luna on esikäyttänyt tuota häkkiä tarpeeksi (siihen jää tuttu haju) niin pikkuneitikin hyväksyy uuden mökin makuupaikaksi.

Lunasta uudessa mökissä ei ollut ongelmaa. 

Harjoittelin hieman siinä odotellessa Bemmin kanssa. Poju muuten kulki ihan hyvin kuulolla, mitä nyt maassa olevan linnunkakat kiinnosti selvästi sitäkin ja jouduin kalastella päätä takaisin ylös muutamaankin otteeseen. Sitten sain myös selville että minulla oli aivan väärät kengät kyseiselle nurmikentälle. Nimittäin aivan yllättäen kesken käännöksen Bemmi noteerasikin lähellä olevan kulttisnartun ja nykäisi sen luokse. Minä joka olin juuri itse kääntymässä, en tietenkään olettanut nykäisyä ja vaikka kroppa vaistomaisesti otti nykäsyn vastaan, niin kengät olivat nurmikentällä kuin luistimet, minkä takia lensin sitten siihen nurmelle perseelleen.  

Bemmihän on hömelö kuten Lola eikä ymmärrä ettei joku koira voi pitää hänestä (paitsi Lunan se on jo oppinut). Onneksi tämä narttu vain väisti ja sen omistajakin pääsi siihen väliin (minullahan oli Bemmin hihna koko ajan käsissä, mutta kesti hetken että sain itseni ylös ja jalat sen verran tukevasti että sain pojan takaisin hallintaan), joten mitään omia hiertymiä pahempaa ei tapahtunut vaikka siinä itse kerkesin jo säikähtää.

Sen jälkeen poika ei enää yrittänyt mennä muiden luokse minun kanssani, mutta varuilta vaihdoin systerin kanssa kenkiä ennen kehään menoa. Tennarit hänelläkin oli, mutta pohja aivan erilainen joten pito oli paljon parempi.

Kehässä sitten ei ollut isompia ongelmia onneksi. Bemmi oli ehkä vähän liian innostunut tervehtimään tuomaria, mutta sain sen kumminkin pidettyä jotenkuten aisoissa (pientä etutassuhyppelyä oli välillä havaittavissa). Yritin liikkeessä saada pojua liikkumaan hieman rivakammin, mutta B. siirtyi laukkaamaan turhan helposti joten jouduin sitten pitämään nopeuden sellaisena että pysyttiin ravissa.

Yksilöarvostelu sujui myös ihan hyvin, tosin alkuun jouduin hieman pyöräyttämään Bemmiä jotta sain sen pysymään paikoillaan. Ja hieman jännitystä toi seuraavaksi yksilöarvosteluun tuleva uros, jonka esittäjä sitten alkuun seisotti koiraansa suoraan pojan edessä. Mielessä kävi että näinköhän B. päättää lähteä tuota tervehtimään, mutta onneksi taisi esittäjä myös tajuta olevansa hieman huonossa paikassa ja siirtyi siitä kauemmaksi. 

Tuomarina Satu Ylä-Mononen

“Hyvä koko ja mittasuhteet. Vahva pää. Kaunis ilme, hieman löysät huulet. Luusto saisi olla voimakkaampi. Riittävä eturinta, hyvä rungon vahvuus. Hyvä häntä. Saisi liikkua pidemmällä askeleella. Hyvä turkin laatu ja esitetään kauniissa näyttelykunnossa.” 

Vaikka arvostelu oli minusta todella hyvä, sai poju kumminkin EH:n. Ja koska ERIn saaneita tuli lopuksi useita, ei tarvinnut osallistua kilpailuluokkaan.

Siitä sitten pakkasimme tavarat, kävimme ottamassa vielä pari yhteiskuvaa rannalla ennen lähtöä. Kävimme jälleen ABC:llä syömässä, Lara ja Bemmi saivat omat hampparit, Lunalle annettiin vain pieni maistiainen, kun sen vatsa ei vaan kestä paljoa mitään ylimääräistä. Ruokailun jälkeen ajoimme yhtä matkaa Porvooseen asti, josta S. ja Bemmi sitten kääntyivät kohti Nurmijärveä.

 Kotona Lara sitten pääsi karvoistaan.