Toko - omat ongelmat vol.2

Meillä alkoi hieman yllättäen nyt perjantaisinkin tokotreenit. Omat ongelmat vol.2. Muistan syksyllä tulleen sähköpostia kurssista joka oli suunnattu koirakoille jotka ei päässeet haluamaansa ylemmän luokan kurssille (meillä siis voi), ja kun ei ollut varmuutta että pääsenkö millekään kurssille niin sanoin olevani kiinnostunut.

Hetkeen ei kuulunut mitään, jona aikana meidän pääsy tuolle kisakurssille varmistui. Sitten tuli viesti että pääsisimme tälle 8 kerran kurssille (tai siis oikeastaan oli 2 kappaletta 4 kerran kurssia eri kouluttajilta.) Vastasin että pääsimme Lunan kanssa jo yhdelle kurssille, että saisimmeko edelleen osallistua myös tähän kurssiin. Ajattelin kun porukkaa oli jäänyt paikatta, niin onko sallittua että minä menisin kahdelle eri kurssille. En myöskään pystynyt osallistumaan ensimmäiseen neljään kertaan kun kurssi olisi alkanut heti. Mitään vastausta tähän ei koskaan tullut.

Alkuviikosta sitten sain sähköpostiin laskun. Ihmettelin sitä hieman ja sitten vielä enemmän kun sain laskun auki. Lasku 80€ ja maksu oli mukamas tästä ensimmäisestä neljän kerran kurssista. Katselin sitä hetken, kunnes laitoin viestiä HSKH:n laskutukseen. Siitä meni pari päivää kunnes vastattiin että laskussa oli käynyt virhe, sen piti olla lasku juuri siitä jälkimmäisestä neljän kerran kurssista ja vain 40€ suuruinen.

Kyselin siinä hieman että voimmeko Lunan kanssa mennä kurssille, johon vastattiin että senkun menette. Maksoin siis laskun ja perjantaina lähdettiin tokoilemaan. Sinällään olin ihan tyytyväinen että päästään toisenkin kouluttajan silmien alle, koska minun on myönnettävä, että koen ettemme pakosti etene kisakurssin kouluttajan kanssa hirveästi.  Jennin piti olla kouluttajana tällä(kin) kurssilla, mutta hän oli flunssassa(?) näin ensimmäisen tunnin kunniaksi. Meillä oli siis minulle vieras sijainen tilalla.

Meitä piti olla 4 koirakkoa kurssilla, mutta yksi ei koskaan ilmestynyt. Lunan lisäksi ryhmässä oli novascotiannoutaja sekä malinois.

Malinois meni ensimmäisenä treenaamaan ja seurasimme tollerin omistajan kanssa kehän reunalla hetken aikaa. Sanotaanko että jokaisella on omat tapansa kouluttaa enkä viitsi muiden treenaamiseen puuttua, mutta taidettiin tollerin omistajan kanssa molemmat mielessämme todeta että ei näin. Malinoisin omistaja nimittäin kirjaimellisesti huusi koiralleen, jos se ei tehnyt niin kuin piti ensimmäisellä kerralla. Koskaan kuullut niin vihaista sivu tai tänne -käskyä. Tollerin omistajakin pyöritti silmiään siirtyessään sivummalle kentän reunalta.

Pohdin mitä lähdettäisiin Lunan kanssa treenaamaan ja päädyin nyt esittelemään tälle(kin) kouluttajalle meidän ruutu-ongelman. Hän kysyi että onko meillä siinä isokin ongelma vai enemminkin toistojen puutetta. Totesin että todennäköisesti sekä että. Ensimmäinen kommentti oli että he on onnistunut monelle pienelle koiralle opettamaan ruudun pienentämällä sen kokoa ensin puoleen, jolloin se on helpommin hahmotettavissa. Kun koira tajuaa sen ruudun, voi sen kokoa kasvattaa melko nopeasti. Pieni koira kumminkin näkee sen ruudun eri tavalla verrattuna isompaan. Joten teimme sitten kaksi pienempää ruutua kentälle ja näytin ensin meidän bongaamisen.

Luna taas näytti melkein parastaan katseen pomppiessa minne sattuu. Jos jotain positiivista voin sanoa, niin oli ne katseet jo hieman pidempiä, ehkä sekunnin-kahden luokkaa mitä neiti katseli mukamas eteenpäin. Kouluttajakin tässä vaiheessa totesi, että ei se oikeastaan edes katso eteenpäin vaan vilkuilee mitä sattuu. Hän suositteli että lopettaisin kädestä palkkaamisen tässä kohti, koska nyt Luna on vähän siinä mielentilassa että hän vilkuilee eteenpäin ja sitten vilkaisee minua että saako nyt palkan, ai ei, no vilkaistaan uudelleen eteepäin, no niin nytkö saa palkan? Kun neiti oppii että palkka ei tule minulta, todennäköisesti vähenee tarve myös pitää kontaktia tässä tapauksessa.  Hän suositteli palkkaamaan vasta ruudussa tai viemään sen palkan ruutuun. Toinen mitä hän suositteli oli että en katsoisi Lunaa. Nyt siis olen katsonut neitiä jotta näen katsooko hän eteenpäin ja kääntänyt katseeni ruutuun ja siitä takaisin Lunaan. Kouluttaja sanoi että kun katson koiraa, annan sen ymmärtää että kontakti on nyt se mitä tässä halutaan. Katsomalla itse koko ajan eteenpäin (niin että näen Lunan kumminkin sivusilmällä) kerron kehollani että siellä edessä on nyt jotain kiinnostavaa.

Tällä tavalla Lunan bongaaminen selvästi parani, neiti ei enää niin hanakasti tarjonnut kontaktia. Tosin ei se meinannut alkuun katsoa sitä ruutuakaan… :’D Vieressä seisovaa kouluttajaa oli helppo katsoa tai sitten ruudun takana liikkuvaa ihmistä. Kentän seinäkin meni paremman puutteessa. Kouluttaja siinä vieressä puheli ”nyt se katsoo minua, nyt se katsoo seinää, no niin nyt se katsoo ruutua.” Vaistomaisesti tuli se ”jes” palkkasana kumminkin sanottua aina kun Luna katsoi ruudun suuntaan.

Otimme siitä sitten ruutuun lähetyksiä niin että vaihdoimme ruutua joka kerta ja kouluttaja kävi vaihtamassa targetin ruudulta toiselle. Emme ottaneet pysähdyksiä kertaakaan koska pääpaino oli nyt siinä bongaamisessa.

Kouluttaja vielä sanoi että hän ehkä vielä lähettäisi Lunan ruutuun heti kun näyttää että se ruutu on bongattu. Se tietysti voisi olla yksi apu ongelmaan, nyt olen siis odottanut että neiti ensin bongaisi ruudun ja sitten odottanut että neiti ottaa kontaktin ennen käskyä. Tämä ihan siis siitä syystä että ainakaan aikaisemmin Lunan silmät ja korvat eivät ole toimineet yhtä aikaa; eli jos neiti katsoo jotain menee käskyt yleensä kuuroille korville. Tämä tosin oli pitkään alussa ongelma, en tiedä onko se enää joten pitänee kokeilla tätäkin. Kouluttaja totesi että tässä tietysti on riski innokkailla koirilla se että ne ottavat varaslähdön ruutuun sen nähdessään. En koe että meillä Lunan kanssa olisi tätä ongelmaa – ainakaan ihan heti. Kouluttaja kyllä myös myönsi että kaikilla koirilla ei tosissaan ne silmät ja korvat toimi samaa aikaa koskaan.

Luna lähti parin epäröivän lähdön jälkeen neiti tuntui tajuavan mitä tehtiin (tai sitten se varmistui että ne ruudut ovat siellä paikallaan) ja meno alkoi näyttää ihan hyvältä.

Otimme loppuun hieman kehääntuloharjoituksia. Tämäkin on asia jota myönnän että ei ole tullut treenattua aikaisemmin, me vaan ollaan menty sinne kehään. :D  Eli ajatuksena, että luodaan koiralle kuva että kannattaa olla ohjaajan kanssa yhteistyössä heti alusta alkaen. Treenissä mentiin kentälle kuten kokeessa mentäisiin, mutta ennen kun ensimmäisen liikkeen suoritus alkaa niin koira palkataan, olettaen että se pysyi jotenkuten mukana. Ensimmäisessä suorituksessa ensimmäinen ”liike” oli luoksetulo ja menimme kentälle kouluttajan perässä. Pääsimme aloitusasentoon, mutta parin sekunnin jälkeen Luna aloitti pienen ääntelyn. Mietin siinä että mitä teen palkkaanko vaiko en, ja lopulta päädyin palkkaamaan koska kouluttaja oli päässyt jo ”liike alkaa” –kohtaan enkä oikein voinut viedä liikettä pidemmälle.

Kouluttaja totesi että nyt palkkasin liian myöhään, Lunan mielentila ei enää ollut optimi. Eli olisi melkein kannattanut palkata juuri ennen perusasentoon menoa. Toisena ”liikkeenä” meillä oli estehyppy. Eli seuruussa mentiin kentän ulkopuolelta esteen eteen. Nyt olin nopeampi ja palkkasin heti kun Lunan takamus osui maahan.

Kolmannella kierroksella oli nouto. Lähdettiin taas kentän ulkopuolelta kouluttajan perässä aloituspaikalle. Tässä Luna kävi pikaisesti haistamassa kouluttajan lahjetta ennen kuin palasi seuraamaan. Otin neidin perusasentoon, koska ääntä ei kuulunut, otin vielä kouluttajan ojentaman kapulan ennen kunnon palkkaamista.

Loppuun otimme vielä paikallaolot. Meitä ei tähän mennyt kuin malinois ja Luna. Menimme suorituspaikalle ja yllättäen malinois kiinnosti neitiä sen verran, että jouduin huomauttamaan pariinkin kertaan, kun tyttö oli yritti haistella kuono niin pitkällä kun pystyi paikaltaan. Kouluttaja käskytti maahan ja tässä ei ollut ongelmaa. Jätimme koirat ja menimme sermin taakse. Matkalla piiloon näin peilin kautta että Luna pisti päänsä maahan.

Odottelimme sermin takana, en tiedä kuinka kauan mutta olisiko se ollut sen parisen minuuttia. Kun palasimme näkyviin, huomasin Lunan siirtyneen lonkalleen ja nostaneen päänsä. Siirryimme koirien taakse ja siitä sivulle. Yllättäen Luna nousi naapurin käskystä ylös, huomautin asiasta ja käskin takaisin maahan. Muuten oli kuulemma mennyt ihan hyvin.

Tunti loppui siihen ja menimme pakkaamaan tavaroita. Olin selkä malia päin ja meinasin saada sydärin kun suoraan selän takana karjaistiin tänne-käsky. Hyppäsin varmaan metrin ilmaan ja otin Lunan lyhyemmälle hihnalle kun ajattelin että se mali olisi tulossa Lunan luokse. (Ja ei, en epäillyt malia mitenkään vaikutti oikein ystävälliseltä tapaukselta, mutta Luna kun ei tykkää.) Tästä ei kumminkaan ollut kyse vaan koira oli siirtynyt omistajan makuun liian kauas (eihän se päässyt kuin parin metrin päähän siinä muutenkaan)...

Muuten täytyy myöntää että tämä kouluttaja oli sellainen mitä toivonkin kouluttajalta, eli oikeasti antaa jotain neuvoja mitä voisi kokeilla treenien eteenpäin viemiseksi. Oli antoisa tunti ja olen tyytyväinen että (itsekkäästi) menin tällekin tokokurssille.

Ai miten niin me häiritään sun vessarauhaa?