Kallis kevät

Kevät, tuo ihana kevät. Ilmat lämpenevät ja lumi sulaa. Noukkimattomat koiranp*skat tulevat esiin ja lähtevät liikkeelle sulavan lumen mukana joka paikkaan. Ja tämä ”kevät” on nyt maksanut minulle noin 300 euroa Lunan vatsataudin muodossa.

Vatsatautihan on neidille aikalailla joka keväinen ongelma. Cockerspanielin korvat kun laahaavat maassa koiran haistellessa niin ne keräävät kaikki lilluvat bakteerit mukaansa. Sitten koira käy juomassa tai syömässä ne samat korvat lilluvat vuorostaan siinä kipossa. Lopputuloksen voinee arvata.

Okei, olisin voinut itsekin vaikuttaa asiaan ennaltaehkäisevästi kaivamalla Lunan korvahupun esiin ja pitämällä sitä vaikka toinen ei sitä rakastakaan. Mutta jotenkin kun ei tämä kevät ole kunnolla vielä kevät niin eihän sitä tullut vielä kaivattua.

Kaikkihan alkoi oikeastaan Larasta. Pikkuneidillä oli ripulia edellisellä viikolla, mutta ei kovin pahana. Yhtenä yönä sen piti päästä kesken nukkumisen ulos, muutan pidätyskyky oli tallella. Eli silloin kuin ulos mentiin niin vatsa oli löysällä, mutta muuta ongelmaa ei ollut. Ihmeteltiin sitä hieman, kun Lara on tähän mennessä ollut rautavatsa että miten se on saanut vatsansa sekaisin. Lunalla oli sillä hetkellä itse asiassa yllättävän kovalla vatsa.

Tein Laralle riisi-naudanmahasekoitusta ja aterioilla molemmat tytöt saivat Gefilus-kapselit. Hiljalleen lähti pikkuneidin vatsa kovettumaan.

Kun sitä ajatteli tilanteen olevan ohi, niin maanantai-tiistai välisenä yönä aloitti Luna. Neljän jälkeen Luna kävi vinkumassa portilla. Ajattelin neidin ensin reagoivan Laraan joka liikkui eteisessä ja kutsuin Lunan takaisin nukkumaan. Tyttö tuli sänkyyn, seisoi hetken tuijottaen minua ja palasi portille. Siinä vaiheessa totesin että nyt Lunalla on oikeasti hätä ja lähdettiin ulos. No vatsahan oli ihan kuralla.

Aamulenkillä vatsa oli edelleen sekaisin, joten päätin jättää Lunalle yksinolon ajaksi sanomalehden lattialle.  Pyysimme myös iskän käymään ulkoiluttamassa tytöt päivällä. Lunahan on sellainen että se pidättää viimeiseen asti ennen kuin tekee mitään sisälle.

Luna pärjäsi hyvin siihen asti että iskä tuli (n. 4 tuntia), mutta iskän mukaan neiti vinkui ja oli kiireellä menossa ulos. Mutta sitten aikaa iskän käynnistä systerin kotiin tuloon (taas n. 4 tuntia) Luna ei ollut kestänyt vaan oli joutunut käyttämään paperia. Onneksi Luna muisti nuoruusajoistaan sen, että paperille kuuluu tehdä tarpeet jos hätä on. Siinä nimittäin oli vaatekasaa ja mattoa ja sänkyä tarjolla.

Tätä jatkui sitten kolme päivää. Yöllä juostiin pariin otteeseen ulkona, iltalenkin ollessa noin kymmeneltä, Luna halusi ulos kahden ja kolmen välillä ja sitten neljän ja viiden välillä. Sitten taas seitsemän ja kahdeksan välillä. Voin sanoa että minulla on ollut tosi kivat työpäivät monen katkonaisen yön jälkeen.

Siirsin Lunankin melko nopeasti riisiseokselle. Aloitin myös heti ensimmäisenä yönä Inupektin annon tupla-annoksella ja tiistaina vielä ostin Canius-maitohappobakteereja. Tilanne ei kumminkaan tuntunut parantuvan, päinvastoin kakan mukana alkoi tulla verta. Tiesin suolen ärtyneen ja sen takia vuotavan verta, Lunalla on tätä ollut joskus aikaisemminkin. Neiti oli muuten aivan hyvässä kunnossa ja pirteä, ruoka maistui, mutta vettä ehkä meni hieman tavallista vähemmän. Sain Lunan kyllä juomaan lisäämällä nestettä riisiseokseen. En vielä ajatellut viedä neitiä lääkärille, kun muuta ongelmaa ei ollut kuin ripulointi. 3,5 päivän ripuloinnin jälkeen Lunalle ei oikein ruoka enää maittanut aamulla. Laitoin riisiseoksen kippoon ja neiti, joka normaalisti söi hyvällä ruokahalulla jäi vain tuijottamaan kuppiaan. Silloin totesin että pakko Luna on käyttää lääkärillä. Ruokahalun menetys ahneella koiralla kertoo jo että nyt on jotain enemmän vialla. Ja vielä pääsiäinen ja pyhät oli tulossa että kovin helposti ei neitiä saisi lääkärille jos akuutti tarve tulisi.

Ainoat vapaat ajan siinä vaiheessa oli tietysti enää niitä aikoja kun minä olin töissä. Onneksi äiti ja systeri pääsivät minua aikaisemmin ja pääsivät viemään Lunan Keravan Evidensiaan. Aika oli kello 16, mutta siinä noin klo 15 aikoihin alkoi Luna sitten vielä oksentaa. Lyhyen ajan sisään tyttö oksensi monta kertaa ja mukana tuli verta.

Yritä siinä sitten keskittyä töihin, kun kuulet että koiran vointi huononee koko ajan.

Vaivihkaa seurailin puhelinta aina kuin pystyin ja ensimmäinen viesti lääkäriajan alettua oli että Lunan sydämestä kuuluu pieni sivuääni. Tosi kiva, sekin vielä. Lääkäri tosin ajatteli sen johtuvan ihan neidin vatsataudista, mutta suositteli tarkastuttamaan sydämen vielä myöhemmin uudelleen.

Lunalta otettiin verinäytteet, jossa ei ollut isompia ongelmia. Pientä nestehukkaa oli havaittavissa, punasolut olivat hieman koholla ja Xsolut hieman alhaiset, mutta arvot olivat juuri ja juuri rajojen ulkopuolella ja todennäköisesti johtui verenvuodosta. Luna sai pahoinvoinninestopiikin sekä nesteytystä ihon alle paikanpäällä, kotiin saatiin Tylosin-antibioottikuuri. Olin aamulla antanut ohjeistuksen että en näe tarpeelliseksi antibioottia kun ei Luna muuten oireile kuin ripulilla. Olisin halunnut ennemminkin ottaa kokeiluun kaoliini-pektiinin. Mutta tilanne muuttui siinä vaiheessa kun Luna alkoi oksentaa verta, totesin että ehkä se antibiootti on tässä tapauksessa ihan ymmärrettävä.

Pääsin töistä niin että ajoin eläinlääkäriin maksamaan laskun, 266,14 euroa. Tähän mukaan jo ostetut lisäravinteet ja ruoat niin arviolta tähän vatsatautiin on mennyt se 300 euroa. Onneksi saan vakuutuksesta osan takaisin pyhien jälkeen. Kotiin lähti hieman aamuista virkeämpi Luna, jolla oli tosin mukavan kokoinen nestepussi niskassa.

Tässä neste on valunut niskasta jo osittain kaulalle (iso rinkula kaulalla kuvassa, en tiedä kuinka hyvin erottuu) ja illemmalla se oli valunut jo rintaan. Nukkumaanmennessä suurn osa oli jo imeytynyt, jäljellä oli sellainen noin nyrkin kokoinen patti. Aamulla enää puolet siitä.

Kotiin päästyämme yritin tarjota Lunalle hieman syötävää, koska neiti ei ollut syönyt mitään sitten aamun pienen riisiannoksen. Mutta mikään ei maittanut Lunalle. Tarjosin jopa vahvasti tuoksuvaa kanaa kissanruokapurkista, jonka olin ostanut kisojen loppupalkaksi, mutta sekään ei kelvannut. Ajattelin että odotetaan hetki, mutta jos ruokahalu ei palaisi, pitäisi minun lähteä ostamaan Nutri Plussan geeliä, jotta saan jotain energiaa Lunalle annettua.

Hetken päästä kävin tarjoamassa palan juustoa ja se meni ongelmitta. Siitä mentiin taas jonkun aikaa eteenpäin ja alkoi se kanankin lopulta maistua. Eli Lunan olo alkoi parantua eikä minun tarvinnut lähteä ostoksille.

Illalla käytiin vielä lenkillä, jolloin kakka oli melko tummaa ja edelleen ihan löysää. Ajattelin että mitenköhän seuraava yö sujuu, mutta yllättäen meillä nukuttiinkin koko yö todella sikeästi. Joko Lunan suoli tyhjeni kokonaan tai sitten saatu nesteytys, pahoinvointilääke ja antibiootti paransivat tilannetta nopeasti.  Luna ei nimittäin kakannut aamulenkillä sitten ollenkaan.

Ehkä tämä tästä lähtee nyt vihoin helpottaa ja voimme siirtyä pääsiäisen viettoon vaunulle kuten suunnitelma oli.

Lääkäristä tuleena Luna vetäyty hetkeksi omaan mökkiinsä kunnes olo alkoi parantua.