Spanieleiden taipumuskoe

Nyt on takana meidän ensimmäiset taipparit ja valitettavasti eivät jääneet Lunan osalta viimeiseksi. 12 tuntia Lopen metsissä tuotti tällä kertaa hylätyn tuloksen. Yllätyksenä hylkäys tulikin jäljestysosiosta eikä hausta, minkä olisin voinut vannoa menevän pieleen. Kokeessa suurin osa oli walesinspringerspanieleita, yksi englanninspringeri sekä 7 (muistaakseni) cockeria. 24 koiraa oli kokonaisuudessaan eli näillä lukemilla walesseja olisi ollut 16. Meidän ryhmästä vain 3/8 läpäisi kokeen. Meillä koe mentiin järjestyksessä: sosiaalinen käyttäytyminen, jäljestys, haku ja vesityö, mutta kirjoitan tulokset tähän niin kuin ne on tuossa paperilla.

Sosiaalinen käyttäytyminen – hyväksytty

Luna on rauhallinen, ystävällinen, iloinen veijari. Tutustuu mielellään koiriin ja ihmisiin.

Tätä naurettiin siskon kanssa tulosten julkistamisen jälkeen. Mitäköhän koiraa tuomari oli oikein katsonut, kun omasta mielestäni Luna kävi juuri ja juuri tuomarin kosketusetäisyydellä nuuhkaisemassa ja antoi kaulan alta juuri ja juuri rapsuttaa semmoisen 15 sekuntia ja sitten tyttö totesi että okei tämä riitti ja palasi systerin luokse. Muitten koirien kanssa ei ollut isompia ongelmia, mitä Luna nyt ärähteli uroksille jotka olivat koko ajan persuuta haistelemassa.

Haku ja laukaus – hyväksytty

Luna tutkii pääasiassa maavainulla metsän hajuja ja koloja. Haku on riittävää. Laukausta hieman säpsähtää ja jatkaa taas samalla tavoin. Hyvä luoksetulo.

Lunalla oli ihan hyvä lähtö, vaikkakaan tyttö ei tapansa mukaan eronnut kovinkaan pitkälle. Luna myös jäi useampaan kertaan tuijottamaan perässä tulevaa tuomaria ja metsästäjää. Yllättäen kyllä Luna haki koko ajan, ei tainnut jäädä kuin kerran kaksi mussuttamaan löytämäänsä heinää. Laukausta se tosissaan hieman säpsähti, mutta sen enempää ei kiinnittänyt siihen huomiota vaan juoksi minun perään ja siitä vielä ohi eteen. Lunalla oli myös ihme tapa tutkia jokainen kolo mitä maastosta löytyi. Ja niitähän oli varmaan se parikymmentä ja tyttö kävi työntämänsä päänsä jokaiseen. Tuomaria nauratti että yrittiköhän se etsiä myyriä ja metsästäjä mietti että onkohan nyt koiralle hieman huono maasto. Mutta kaikesta huolimatta tulos oli hyväksytty vaikka hieman mietin että yhtälailla se voi hylättykin olla kun etäisyyttä ei tosissaan omasta mielestä ollut sitä 10 metriä.

Jäljestys – hylätty

Luna etenee jälkeä maavainulla tehden paljon muutakin jäljen päällä; syö heinää, kaivaa maata, seisoo ja ihmettelee. Valitettavasti aika ei riitä tänään. Harjoitellaan loppuun. Kaatona oleva fasaani vähän pelotti Lunaa.

Tämä yllätti meidät, kun olin varma että tuo jäljestäjä vain innostuu tästä tehtävästä. Tämä oli siis meillä ensimmäinen koitos ja jo ennen jäljen alkua Lunan piti haukkua sekä tuomari että metsästäjä. Sitten päästiin jäljen alkuun, ensimmäisen 10 metriä koiraa olisi saanut ohjata, mutta Luna näytti tietävän mitä tehdä joten annoin sen mennä. No, ongelma tulikin sitten siinä 10 metrin jälkeen, kun ohjattava alue loppui. Jälki jatkui puunrungon yli ja rungon vieressä kasvoi maittavaa heinää jota Luna jäi mussuttamaan. Idea oli että koira jäljestäisi itsenäisesti sen 6 metrin liinan etäisyydellä, mutta tyttö totesi ettei hänen tarvitse liikkua kauemmaksi kun ei muutkaan liiku. (Eli en saanut mennä edelle). Siinä sitten yritin tyttöä houkutella jatkamaan minkä pystyin, mutta Luna vaan vilkaisi minua ja jatkoi mussutamista, tai sitten kävi vetämässä jonkun ihme kierroksen ihan väärään suuntaan ja palasi heinän luokse. Kun aikaa oli kulunut melko paljon, kysyin että saanko ottaa yhden askeleen eteenpäin ja tuomarin luovalla niin tein ja lopulta matkamme jatkui. Pääsimme seuraavan 10-20 metriä jälkeä eteenpäin ja sitten sama toistui että Luna löysi matkalta herkullista ruohoa. Tätä toistui sitten muutaman kerran ja kerran tosissaan tyttö innostui myös kaivamaan kaatuneen puun alta.

Tuomari siinä harmitteli kun koira on koko ajan jäljellä että sitä voi hukkanakaan pitää (eli koira olisi eksynyt jäljeltä jolloin sen olisi saanut palauttaa ja hetken aikaa taas ohjata oikeaan suuntaan).  Selvästi Luna tiesi mitä tehdä, mutta nyt jostain syystä jälki ei vain kiinnostanut. Haju (fasaani) saattoi olla sille hieman vieras ja perässä tulevat tuomari ja metsästäjä ihmetyttivät myös. Maasto oli myös melko hankalaa kun kaatuneita puita oli paljon ja Lunakin joutui välillä oikein kunnolla hyppäämään/kiipeämään että pääsi jatkamaan matkaa.

No aikahan meillä loppui kesken vaikka tuomari antoi muutaman minuutin armonaikaa maaston takia. Olimme enää vain 7 metrin päässä kaadosta eli melko lähelle päästiin. (Koko jälki on siis reilu 100m). Fasaani tosissaan pelotti Lunaa ja annoinkin sen tutustua siihen paremmin, kun päästiin metsästä pois. Hetken jälkeen alkoi tytön mielenkiinto lintua kohtaan herätä ja tyttö lähtikin innoissaan metsästäjän perään kun se lähti kantamaan kaatoa pois.

Puhuimme systerin kanssa autossa että jos Luna olisi saanut nähdä ja tutustua kaatoon ennen jälkeä, olisi se voinut olla paljon innostuneempi jäljestämään.

Vesityö – hyväksytty

Luna on taitava uimari.

Tässä ei ollut meillä mitään ongelmaa. Kysyin tuomarilta haittaako jos koira on vedessä jo ennen kuin heitän riistapukin ja kun se ei haitannut, niin Luna tapansa mukaan ryntäsi lampeen ja hetken kahluun jälkeen jäi odottamaan noutoesinettä. Ihan viiteen metriin en mielestäni kapulaa heittänyt, mutta tuomari kumminkin hyväksyi heiton ja kun olin saanut Lunan kiinni ja pukin palautettua se oli sillä läpi. Hieman tyttö yritti huijata ja ui rantaan muutaman metrin sivummalta kuin piti, mutta minä sitä osasin jo odottaa ja kävelin tyynesti koiran eteen.

Tottelevaisuus – hyväksytty

Luna on hyvin tottelevainen

Yhteistyö ja yleisvaikutelma

Mukavaa työskentelyä. Ohjaaja kannustaa Lunaa hienosti.

Taipparit itsessään oli suurimmaksi osaksi pelkkää oman vuoron odottelua ja me olimme ryhmämme viimeinen joten me se vasta odotettiin ja jouduttiin koko ajan seuraamaan missä mentiin. Odottaminen ei ehkä olisi ollut niin tylsää jos ilma olisi ollut parempi. Varsinkin ensimmäisen puolitoista-pari tuntia vettä tuli kaatamalla joten istuimme vain autossa yrittäen nähdä höyrystyvien ikkunoiden läpi milloin oma vuoro on. Onneksi sade sitten lähti helpottamaan hetki ennen meidän jälkivuoroa jolloin porukat alkoivat kömpiä ulos autoistaan ja aika kului jutellen nopeammin.

Seuraavat taipparit meillä varmaan on keväällä, jos niitä osuu tähän lähistölle ja ensimmäisestä kerrasta viisastuneena otamme omat eväät mukaan. Siellä oli kyllä ruokatarjoilu, mutta kun olimme kotona syöneet 6 maissa ja ruokailmaan pääsimme vasta neljältä, niin siinä kerkesi vatsa kurnimaan jonkin aikaa. Onneksi olin ottanut hieman karkkia mukaan mitä sitten tuli metsässä naposteltua.

Takasintulomatka menikin sitten unessa

Tuli ostettua Lunalle häkki kun käytiin katsomassa Vantaan näyttelyitä, ideana nyt on siis vain että sen voi tarvittaessa
laittaa häkkiin näyttelyalueella tai vaikka autossa ollessa.