Tuplatunti = agilityn alkeet + toko

Viime sunnuntaina meillä alkoi agilityn alkeet –kurssi Koirakeitaalla. Haimme Lolan tädin luota ja ajoimme jo tutuksi tulleelle koirahallille Vantaalle.  Luna oli tietenkin ihan jee-fiiliksissä kun se tiesi missä ollaan, mutta Lola yllättäen oli hieman kauhuissaan häntä alhaalla ja pyöri levottomasti ympäriinsä. Sama meno jatkui kun mentiin sisälle, Luna tapansa mukaan alkoi etsiä lattialta edelliseltä tunnilta tippuneita nameja, kun Lola taas pysyi jaloissa ja sohvalla meni heti systerin selän taakse piiloon.

Kouluttaja ensin esitteli itsensä (kouluttaja oli meille tuttu Saa katsoa ja koskea kurssilta) ja kurssin lyhyesti. Eli ideana on käydä kaikki agilityn esteet ja niiden oikea ylittämistapa läpi. Suurin osa esteistä on meille tuttuja, kun molempien koirien kanssa on tullut käytyä agilityhallilla ihan itse treenaamassa, mutta monessa paikassa on pakko käydä ensin alkeiskurssi, jotta pääsisi ylemmille kursseille.

Aloitimme ihan perinteisestä avoesteestä, jossa ei kummallakaan koiralla ollut mitään ongelmaa ylittää. Lola oli edelleen hieman kauhuissaan ja pihalla mitä se siellä teki, mutta heti kun kyse oli esteen ylityksestä, kiihtyi toinen nollasta kymppiin. Sama jatkui muillakin esteillä.  Siitä jatkoimme putkeen. Aloitimme vajaan metrin putkella ja siitä sitä pidennettiin ja sitten lisättiin mutkaa. Lolalla ei taaskaan ollut mitään ongelmaa, mutta Luna yllättäen jäi pidemmässä putkessa ja mutkaputkessa aina putken keskelle. En tiedä oliko siellä sitten joku haju mitä tuo jäi haistelemaan, mutta vaikka muutaman kerran putki mentiin niin joka kerta se sinne sisälle jäi.

Viimeisenä esteenä tällä tunnilla käytiin mini-A. Ja kirjaimellisesti se oli mini, esteen korkein kohta oli varmaan max 60cm korkeudella. Tässäkään ei kummallakaan tytöllä ollut mitään ongelmaa. Tai oli osittain. Normaali A-este oli tuttu molemmille, joten tytöt menivät mini-esteelle hirveällä vauhdilla ja hyvä etteivät hypänneet koko esteen yli (käviköhän tassut esteessä pari-kolme kertaa). Kouluttaja siis neuvoi että koira kannattaa opettaa ihan pysähtymään esteen loppuun että tassut varmasti osuvat vaadittavalle alueelle. Yritä siinä sitten pysäyttää koiraa jolla on täysi vauhti päällä.

Lola makasi nätisti sohvalla omaa vuoroa odottaen koko tunnin, kun Luna oli taas menossa joka kerta mukaan kun joku toinen ylitti estettä.

Tunnin loputtua käytettiin koirat metsässä kävelyllä ja sitten jatkoimme Lunan toko-tunnilla. Aiheena meillä oli peräpään käyttö.  Hieman siinä ihmettelin kun kyseessä oli kumminkin ns. alkeiskurssi (tai meitä ja toista koirakkoa lukuun ottamatta monet oli aloittelijoita) ja kouluttaja rakensi meille kunnon peräpään käyttörataa, mikä sisälsi mutkittelevaa peruutusta, vadin/renkaan päällä pyörimistä, puoliksi laudalla kävelyä ym. Suurinta osaa en ollut harjoitellut Lunan kanssa kertaakaan ja me nyt ollaan treenattu kumminkin se vuosi jo.

Näin kauniisti Luna odotti tokotunnin alkua, itse jo mietin väsyikö tuo
agilitystä niin paljon ettei enää jaksaisi toista tuntia perään.

Me aloitimme tötsien pujottelusta, jossa tarkoituksena oli että koira oppisi tekemään hieman tiukemman mutkan (hyvä kun me mahduimme kävelemään Lunan kanssa tötsien välistä niin mietin että miten käy isompien koirien).  Siitä jatkoimme mutkaperuutusalueelle. Tämä oli meille melko haastava, idea oli siis ensin peruuttaa puolimetriä suoraan taakse, sitten rata teki semmoisen 45 asteen kulman vasemmalle ja sitten takaisin 45 asteen käännös takaisin suoraan. Olemme Lunan kanssa harjoitelleet peruuttamista ja tyttö peruuttaakin suht hyvin taaksepäin. Vauhtia on tosin niin paljon että kääntyminen ei meiltä meinannut onnistu mitenkään. Monen toiston jälkeen onnistuimmekohan kerran kääntymään peruuttaessa. Kouluttaja totesinkin että olemme tainneet harjoitella perusperuutusta kun se onnistuu, mutta käännökset ei.

Tästä jatkoimme vadille (tämä oli siis semmoinen perinteinen pesuvati). Idea oli tässä taas se että koiran etutassut on vadilla ja takatassuja liikuttaen pyöritään vadin ympäri. Tätä olemme jonkun verran harjoitelleet, ensimmäisen kerran saa katsoa ja koskea kurssin lopussa ja sitten myöhemmin kun näimme toisen koirakon harjoittelevan kyseistä liikettä Virikkeen toko-tunnilla. Pienen muistuttelun jälkeen Lunakin muisti miten liike tehtiin ja lopuksi oli häntä heiluen koko ajan kiipeemässä uudelleen ja uudelleen vadin päälle.  Pieni säikähdys tosin kävi ennen vadille pääsyä kun vieressä treenaava bordercollie uros ärähti ja nykäisi  remminsä meitä kohti. Uroksen omistaja kyllä karjaisi omalle koiralleen, mutta Luna kun reagoi enemmän siihen vihaiseen ihmiseen kuin vihaiseen koiraan. Meni siis muutama minuuttia että sain tytön unohtamaan tilanteen ja innostumaan tekemisestä. Myönnettävä on että muutaman sekunnin kävi mielessä että mitä jos Luna päättääkin jättää treenit siihen.

Kolmantena menimme sitten jollekin ihme tasapainotyynylle, minkä piti treenata koiran syviä lihaksia. Kouluttaja siitä totesi, että jos koira hirveästi tärisee tyynyllä se tarkoittaa, että syvät lihakset ovat hieman huonommassa kunnossa. No, Lunalla ei pahemmin ollut ongelmaa, hetki meni että tuo löysi kunnon tasapainon, mutta sitten se siinä vaan seisoi ja ihmetteli.

Viimeisenä tässä esteradassa meillä oli semmoinen 2,5 metrin mittainen lauta, missä ideana oli saada koira liikkeenne niin että etutassut oli laudalla ja takatassut lattialla. Liikkeen suunta oli niin että koira periaatteessa piti edetä kylki edellä.  Tätä emme kerenneet kokeilemaan kuin hetken, eikä se meiltä oikein luonnistunut. Pari askelta sain Lunan ottamaan takajaloissa sivuille, enemmän meni väärinpäin eli tytön etutassut liikkui sivulle kun takatassut pysyivät paikallaan.

Tässä siis hieno paint-kuva joka yrittää esittää meidän lautaestettä. Musta möhkäle on siis koira, ruskea on lauta ja nuoli osoittaa mihin suuntaan oli tarkoitus edetä.

Lopuksi treenasimme hieman täyskäännöksiä, missä Lunalla ei oikein tuntunut olevat vauhtia. Ekassa yrityksessä tyttö vaan jättäytyi taakse seisomaan ja tuijotti minua kummissaan.  Muutaman yrityksen jälkeen nekin lähtivät sujumaan, tosin täydessä vireessä ne ei olleet. Kouluttajakin kyllä totesi että jos minulla ei ollut lelua tai herkkua kädessä niin minun oma vireeni tippui, mikä taas tietysti vaikutti koiraan. Pitää siis treenata oman vireen ylläpitoa seuruussa.

Kun kävimme viimeviikon keskiviikkona Porvoon mätsärissä, tuli samalla käytyä Peten koiratarvikkeessa. Sieltä oli tarkoitus ostaa meille jäljestykseen tarvikkeita ja mukaan lähtikin kaninkarvadummy ja fasaanintuoksuinen koulutushajuste. Ne nyt tuli kokeiltua ja hyvin toimivat. Hajusta en nyt osaa sanoa seuraako Luna oikeasti sitä fasaaninhajua vaiko sitten jäljentekijän (pikkusiskon) hajua. Pitää pyytää jotakuta vieraamaampaa ihmistä tekemään meille jälkeä niin tämäkin asia varmistuisi. Teimme kaksi jälkeä, ensimmäisen tyttö veti täydellisesti, mutta toisessa Luna ohitti puuhun sidotun dummyn ja jatkoi matkaa siskon jäljen perässä. Takaisin ohjattuna dummykin lopulta löytyi.

Tällä viikolla tuli myös metsätettyä uutta näyttelyhihnaa Lunalle viikonlopun Hyvinkään ryhmänäyttelyitä varten. Suositushan on että hihna olisi suunnilleen samanvärinen kuin koirakin, mutta mistään emme löytäneet oikeaa sävyä olevaa remmiä. Ja kävimme kaksi mustia ja mirriä sekä kaksi muuta eläinkauppaa (Jata-Petin sekä uuden liikkeen jonka nimeä en nyt muista) läpi. 

Meidän edellinen remmi on siis tummanruskea (koska se miellytti omaa silmää) enkä nyt voi sanoa että se olisi edes lähellä Lunan sävyä. Ostin sitten lopulta samanlaisen hihnan mutta sävynä on enemmän punaruskea. Ei sekään nyt ole oikeastaan kovinkaan lähellä Lunan väriä, mutta ehkä se olisi jo tarpeeksi lähellä. 

Ruskea on siis vanha remmi, punaruskea uusi ja Luna on silleen lopeta jo ilmeellä. :D 

Hieman harjoiteltiin vapaata seisomista kotitreenien ohella. Aika olemattomat on nuo tytön vatsakarvat kuten näkyy.