Uudessa kodissa

Nyt alkaa olla muutto suunnilleen hoidettu alta ja elossa ollaan! Voin sanoa että se on aika väsyttävää puuhaa, varsinkin kun ohella käydään töissä ja Lunan treeneissä. Viime keskiviikkona jäätiin ensimmäisen kerran uudelle asunnolle yöksi. Neiti oli kulkenut asunnolla joka kerta kun mekin olimme siellä, joten talo oli tullut jotenkuten tutuksi. Ensimmäisenä yönä Luna ei liikkunut sängystä mihinkään, seuraavana yönä kävi hieman tutkimassa paikkoja (ja tässä vaiheessa totesin että meidän pitää saada matot lattialle mahdollisimman nopeasti. Kynnet pitivät oikein kivaa ääntä laminaattilattialla.) Seuraavat yöt nukuttiin taas ihan rauhassa.

Olin pudottanut naapureiden postilaatikkoihin ilmoituksen muutosta ja pahoittelin jo etukäteen että Luna saattaa yksinollessaan pitää enemmän tai vähemmän meteliä. Emme kumminkaan jättäneet neitiä heti yksin vaan keskiviikkona olimme systerin kanssa molemmat kotona, torstaina Lunalle tuli 20 minuutin yksinolo (jossa oli ulvonut ehkä pariin otteeseen semmoisia 15 sekunnin pätkiä), perjantai-lauantai systeri oli kotona. Sunnuntaina kävimme kummipojan synttäreillä, minkä takia Luna oli sitten pari tuntia yksin. Olin saanut Elisa Vahdin asennettua seinälle ja kameralla seurattiin että siellä se neiti ulvoi. Se ei ollut mitään paniikinomaista ulvomista vaan Luna kävi välillä ovella ja ulvoi hetken, sitten katosi jonnekin joksikin aikaa ja saattoi kymmenen minuutin päästä käydä uudestaan osoittamassa mieltään ulvomalla ulko-ovella. Kun haimme neidin synttärien jälkeen treeneihin niin näimme seinänaapurin joka sanoi ettei hän ole kuullut mitään. Siinä myöhemmin pohdimme että onkohan vanhempi herra hieman kuuro vaiko onko asunnossa oikeasti paksummat seinät, koska kamerasta se ulvonta kuului todella hyvin vaikka Luna olisi asunnon toisessa päässä.

Maanantai olikin sitten pohjanoteeraus yksinoloissa. Työt alkoivat klo 10 ja systerillä alkoi työharjoittelu Helsingissä yhdeksältä. Tein kaikki lähtötoimet heräämisestä ja aamupalasta lähtien samalla rutiinilla kun aikaisemmin ja Luna jäikin asuntoon tyynesti tyhjentämään täytettyjä aktiviteettileluja. Laitoin kameran päälle ajomatkan ajaksi ja kuuntelin että ensimmäinen puolituntia meni ihan ok, kerran taisi neiti käydä ovella huutamassa. Mutta tunnin jälkeen Lunan hermot eivät enää pitäneet vaan neiti alkoi kirjaimellisesti kiljua. Se oli pääasiassa ovella huutamassa ja yritti pitkään raapia tietään eteisen oven ali (äiti pohti että missä kunnossa meidän lattia on tämän jälkeen, mutta minä olin enemmän huolissani Lunan kynsistä). Hieman siinä pohdin myös naapureita, vaikka kumpikaan seinänaapuri ei tuntunut olevan moksiskaan vaikka ihan kasvokkain mainitsin että Luna voi ulvoa niin en tiedä osasivatko he odottaa ihan tällaista (tai kuinka hyvin tuo nyt oikeasti kuuluu naapuriin). Mummi käytti neidin ulkona yhden maissa, jonka jälkeen tilanne rauhottui hieman, edelleen Luna kävi tiheään ulvomassa ovella, mutta nyt alkoi olla jo pidempiä pätkiä hiljaa. Äiti oli sitten hakenut Lunan päästyään töistä.

Päätin sitten ostaa Lunalle töistä Adaptilin feromonipannan. Se toi jonkinlaista apua neidin pentuaikana, joten kokeillaan sitä nyt uudestaan. Minulla oli iltavuoro seuraavaksi, niin käytin Lunan tunnin lenkillä, josta puolet se sai kulkea metsässä ja otettiin vielä hieman noseworkia lenkin jälkeen. Jätin vielä neljä aktiviteettilelua seuraksi, mutta kun lelut oli tyhjennetty niin ulvonta alkoi. Jos voi jotain positiivista sanoa, niin oli tämä toinen päivä hieman rauhallisempi kuin ensimmäinen. Ulvontaa kuului kamerasta pitkin päivää, mutta oli siellä myös melko pitkiä pätkiä pelkkää hiljaisuuttakin. Ehkä se Luna tästä hiljalleen tottuu uuteen asuntoon.

Mutta asunto itsessäänhän on isohko 67 neliön kaksio mukavan kokoisella pihalla. Tämä täytti melko hyvin kaikki vaatimukset mitä minulla tulevalle asunnolle oli. Jo ensimmäisellä käynnillä totesin että piha tarvitsee työtä, koska sitä on jostain syystä myllätty ihan mukavasti. Tässä lumien sulaessa olen saanut todeta että sitä työtä tulee olemaan hieman oletettua enemmän, koska piha on aikalailla kuollut nurmikkoa myöten. Pari kuollutta puskan oksaa näkyi yhdessä nurkassa ja toiseen nurkkaan oli kaadettu varmaan se puska ”maatumaan.” Sitten asia mitä minä en siedä ollenkaan, edelliset omistajat ovat antaneet koiriensa paskoa pihan täyteen. Siivosin varmaan 15 läjää jo pois ja saa nähdä monta sieltä vielä löytyy kun loput jäät ja lumet sulavat. Luna on jotenkin oppinut että tarpeet tehdään yleensä vain hihnassa, eikä täten itse tee kovin helposti mitään pihoille. Eikä myöskään koirapuistoon eikä metsään, vaan heti kun tullaan näistä pois ja laitan hihnan kiinni niin neidillä on kova kiire pissata. :D 

Tässä vielä hieman kuvia pääasiassa kohdista mistä löytää Lunan omaisuutta. Älkää välittäkö vallitsevasta sekasorrosta, tavarat vielä etsivät omia paikkojaan...

Tämä kuva on parin viikon takaa, lunta ei ole enää kuin kolmasosa tuosta.

Mutta pitää nyt alkuun istuttaa uusi nurmikko pihalle kun vaan säät sen sallii. Haluan pihasta mukavan oleskelupaikan niin ihmisille, koirille kuin kilppari Metellekin, mutta tällä hetkellä kun puolet pihasta on märkää mutaa ja toinen puoli kuollutta heinikkoa niin se ei oikein ole sitä.

Ps. Pienen viivästyksen (ell. lähetti kuvat ensin sairaslomalla olleelle lekurille) jälkeen Lunan kuvat tuli ortopediltä. Polvet oli hänestä siistit eikä irtopalaa ollut, lonkat edelleen löysät ja niissä näkyi pieniä nivelrikkomuutoksia.

Nivelrikko 3-vuotiaalla koiralla ei ole tietenkään mikään hyvä juttu, mutta rikon kehittyminen oli aikalailla ajan kysymys C-lonkkaisella harrastuskoiralla. Mutta se ettei kuvissa ortopedin mukaan näkynyt irtopalaa helpottaa asiaa siinä mielessä että Lunaa ei tarvitse viedä leikkauspöydälle nyt heti. Seurataan tilannetta nyt eteenpäin ja jos Luna alkaa oireilemaan 2-polveaan yhtään enempää niin sitten aletaan katsoa sitä leikkausta. Se kumminkin on jossain vaiheessa melkein pakosti edessä.

Uusilla metsäpoluilla