Kyllä se silti sattuu vaikka sitä osasi odottaa

10.3. olin varannut Lunalle ajan viralliseen polvitutkimukseen, tällä kertaa Järvenpään Evidensiaan. Keravalla ei ajat sopineet ollenkaan omiin aikatauluihini. Halusin samalla kuvauttaa neidin lonkat, polvet ja ranteet. Lunalla on melko pienestä pitäen ollut hieman pompottava laukka ja neiti myös nakertelee silloin tällöin varsinkin polviaan ja ranteitaan.

"Mähän en lähde yhtään mihinkään"

Meidän aika oli klo 10.10 ja aamu oli Lunalle aika hankala kun neiti ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi se ei saanut aamuruokaa. Minä ja systeri syötiin ja Luna joutui vain kuolaamaan vieressä. Lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan kohti Järvenpäätä, koska olen tässä muutaman vuoden työmatka-ajolla oppinut että parhaimmillaan matka kulkee nopeasti, mutta jos eteen osuu mopoauto tai traktori niin sitten körötellään pitkä matka hiljakseen. Olimme kumminkin paikalla melkein varttia ennen sovittua aikaa joten kerkesimme hyvin pissattamaan Lunan ja sitten odottelemaan aulassa. Järvenpään Evidensia oli pienempi verrattuna Keravan rakennukseen ja jostain syystä siellä ei mielestäni haissut eläinlääkäriltä. Sen takia Lunakaan ei vielä tässä vaiheessa tuntunut stressaavan (vaikka jotain se varmasti aavisti, kun automatkalla oli tyhjentänyt anaalirauhasensa), neiti ei tainnut tunnistaa paikkaa eläinlääkäriksi.

Meitä ennen kävi vielä yksi pentu rokotuksilla, jonka jälkeen meidän kutsuttiin vaa’an kautta sisään. Lääkärin kanssa siinä alkuun hieman keskusteltiin yleisesti Lunan voinnista ja oireista. Mainitsin Lunan laukkapompotuksen ja lääkäri sanoi että se ei pakosti vielä kerro mistään, jotkut koirat vaan oppivat pompottavan laukan. Siinä sitten otettiin alkuun perusterveystarkastus ja lääkäri katsoi korvat, silmät, suun ja kuunteli sydämen, missä ei ollut mitään vikaa. Kuulemma ihan minimaalisesti oli hammaskiveä kertynyt ienrajaan, mutta ei niin että sille tarvitsee mitään tehdä.

Sitten lääkäri aloitti polvien kopeloinnin. Hän pian totesi vasemmasta polvesta että sen edelleen saa pois paikoiltaan. Ell. jatkoi polven kääntelyä ja vääntelyä eri suuntiin ja aloitti sanomaan ettei se kumminkaan tunnu lähtevän spontaanisti pois vaan se tarvitsee sen väännön, mutta kesken lauseen polvi kuulemma muljahti itse pois paikoiltaan. Polvi meni itse takaisin paikalleen ja lekuri yritti saada sitä menemään pois uudestaan, mutta ei onnistunut. Hän katsoi sitten vuorostaan oikeaa polvea ja totesi että se on huomattavasti tiukempi, mutta senkin hän sai otettua pois paikoiltaan. Lääkäri tutki vasemman vielä uudestaan, mutta ymmärtääkseni polvi ei mennyt enää itsenäisesti sijoiltaan.

2 vuotta sitten Luna sai polvitutkimuksesta puhtaan oikean polven ja vasen oli ykkönen, tällä kertaa molemmat oli huonontuneet. Oikea polvi oli nyt sen 1 ja vasemman tuomioksi tuli 2, koska se oli sen yhden kerran lähtenyt itsenäisesti sijoiltaan.

Eläinlääkäri tutki vielä lonkat venyttäen jalkoja eri suuntiin sekä etujalat, joita Luna on myös nakerrellut, mutta niistä ei löytynyt minkäänlaista aristusta. Alun perin ajattelin kuvauttaa myös neidin ranteet, mutta eläinlääkäri sanoi ettei hän näe tarvetta, koska hän sai taivuttaa niitä oikeasti kunnolla eikä Luna reagoinut yhtään mitään. Eli siellä tuskin on mitään huolestuttavaa ja nakertaminen on todennäköisesti johtunut kyllästymisestä tai ollut muuta sijaistoimintaa. Polvet hän kumminkin suositteli edelleen kuvauttamaan, joten Lunalle laitettiin rauhoitepiikki jalkaan ja me jäimme odottelemaan valojen sammumista. Hetken aikaa tyttö kierteli huonetta tuoleja tutkien, mutta muutaman minuutin päästä alkoi jo humalaisaskellus. Käskin neidin tulemaan lattialle levitetylle viltille maate.

Onko pakko jos ei halua? - Luna hieman huppelissa

No ei tää viltti nyt niin huono juttu ollutkaan...

Lopulta kroppa petti alta

Yllättävän nopeasti Luna rauhoittui tällä kertaa. Edellisillä kerroilla neiti on viidenkintoista minuutin jälkeen ollut valmis lähtemään liikkeelle, nyt vajaassa kymmenessä minuutissa kroppa oli jo menettänyt voimansa. Silmät kyllä liikkuivat edelleen eläinlääkärin tullessa neitiä noutamaan. Me menimme aulaan odottamaan, mikä oli sinällään yllättävää koska Keravalla on kuvauksissa mennyt aina enemmän aikaa ja meidät on käsketty palaamaan aikaisintaan puolentoista tunnin päästä. Nyt join kupin kaakaota siinä odotellessa, aikaa meni arviolta 15 minuuttia, jonka jälkeen lääkäri toi huopaan käärityn edelleen unisen Lunan syliin. Kävimme katsomassa kuvia. Lonkat olivat edelleen samanlaiset kuin aikaisemmin eli löysyyttä näkyi mutta ei muuta. Oikeassa polvessakaan ei näkynyt mitään muutoksia, mutta vasemmassa oli epämääräisyys jota lääkäri epäili irtopalaksi. 

Nivelrikkomuutoksia ymmärtääkseni siinä ei ollut ainakaan mitään isompia. He lähettävät vielä kuvat ortopedin lausuttavaksi ja ilmoittavat sitten kun saavat tulokset, että miten tässä olisi kannattavaa jatkaa. Lunalla kun oireilu pääasiassa jää siihen pieneen pompottamiseen laukassa, niin pohdin kannattako sen takia lähteä leikkauttamaan polvea, mutta jos sieltä se irtopala löytyy niin sitten taitaa pakosti olla leikkaus edessä.

Eläinlääkärille mentäessä olin varautunut siihen että tulokset eivät ehkä ole sitä mitä haluaisin, mutta kyllä sitä silti harmitti kuulla että Luna saattaa joutua leikkauspöydälle.

Jäimme vielä odotusaulaan istumaan ja odottelemaan Lunan heräämistä sekä lääkärin papereiden kirjoittamista ja vakuutusyhtiön vastausta korvauksiin. Neiti siinä hiljalleen alkoi reagoida enemmän ohi kulkeviin ihmisiin ja lattialla seisoi huterasti jaloillaan. Kävin siinä Lunan kanssa pikaisesti ulkona, kun systeri ajatteli sillä olevan kakkahätä, mutta sillä mikään hätä ollut. Pikemminkin sitä kutitti korvasta, mutta jalkojen liikuttaminen ei vielä oikein onnistunut. Neiti kyllä istahti ja nosti takajalkaa päätä samalla kallistaen mutta se itse rapsuttamisliike oli hakusessa. Kun pahimmat kutinat oli saatu ohi, alkoi neiti pyörimään hangessa. Tai ainakin se yritti, ei rauhoitusaineen alainen kroppa meinannut kyetä siihenkään. :D Menimme takaisin sisälle ja hetken jouduimme vielä odottelemaan vakuutusyhtiön vastausta. Lopulta vastaus tuli, virallinen polvitutkimus meni tietysti omaan piikkiin, mutta röntgenkuvat menivät vakuutukseen. Olisin kyllä ihmetellyt jos ne eivät olisi niitä korvanneet. Mutta oli päivän positiivisin asia oli, että maksettavaa minulle jäi noin 130 euroa, kun olin varautunut pahimmassa tapauksessa vajaan 400 euron laskuun.

Nyt sitten vain odotamme ilmoitusta että mitä seuraavaksi. Jos kuvissa näkynyt epäselvyys ei ole irtopala niin jatkamme varmaan ilman leikkausta vielä. Mutta jos se on se, niin sitten taitaa olla parasta vaan leikata. Kauhistuttaa vaan ajatus jos leikkaukseen joudutaan että miten saan pidettyä Lunan rauhassa toipilasajan. Tai mitä jos leikkaus ei onnistukaan?

Vähäinenkin agility saa nyt jäädä Lunalta pois, mutta tokoa jatketaan normaaliin tahtiin. Siihenkin tietysti tulee pakostikin tauko, jos leikkaukseen joudutaan. Mutta sitä kai on vielä turha murehtia. 

Muutaman tunnin unien jälkeen oltiin jo sen verran hereillä että piti aivotonta pehmoa
kannella.

Eikä lelusta irrotettu edes nukkuessa.