Match Show 5.3.2017

Pitkästä aikaa päästiin mätsäröimään. Näin talvella kun näitä kisoja ei ole kovinkaan usein, tai jos on, niin sitten olen töissä eikä sen takia päästä. Systeri haki Lolan tädin luota torstaina, jotta kerkeäisimme siistimään vanhemman neidin ennen mätsäripäivää. Hieman tosin tuli yllätyksenä, että täti oli vaihteeksi päättänyt itse trimmata Lolaa, mutta onneksi tädin siistimistyö rajoittui vain tassuihin. Hän oli vetänyt tassukarvat päältä aivan lyhyeksi, mutta melkein jokaisesta varvasvälistä tuli parisenttiä pitkiä hapsuja eikä anturoita nähnyt tassupohjien pitkiltä karvoilta. Lauantaina nostaessani Lolan trimmauspöydälle kiireisen työpäivän jälkeen totesin itsekseni että niitä tassuja ei kyllä enää kukaan pelasta. Tyydyin sitten vain poistamaan kaikki irtohapsut sekä siistimään jo ennestään todella lyhyitä karvoja. Jouduin myös lyhentämään karvoja pidemmältä etujaloista, koska se oli jopa hieman koomisen näköinen että tassut ovat erittäin lyhyttä karvaa, mutta heti ranteesta ylöspäin turkki olikin 5cm mittaista.

Ajattelin trimmauksen sujuvan melko nopeaan, koska yleensä näprään Lunalla tassujen kanssa pisimmän ajan, mutta kyllä tuohon vanhempaan neitiin sain silti kulutettua sen kaksi tuntia. Systeri oli vielä aikaisemmin siistinyt selkää coat kingillä, mikä vähensi minun työmäärää. Lähti Lolasta karvaa loppupeleissä kyllä sellainen iso leipäpussillinen. Minä olin muuten kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen (ja koska olen niin hyvä bloggaaja, en tietenkään tajunnut ottaa mitään ennen-jälkeen kuvia) ja systerikin totesi myöhemmin, että Lola oli muuten todella hyvän näköinen.

Lunan olin trimmannut edellisellä viikolla, joten neiti ei tarvinnut kuin pikaisen harjauksen. Säätkin ovat olleet sen verran hyviä, että tuo ei ole edes kurannut turkkiaan. Vettä ja märkää on ollut, mutta ei kurasta.

Lähdimme hieman viimetingassa ajelemaan kohti ShowHau Centeriä, missä sitten olikin ongelma löytää parkkipaikkaa. Hyvin näki että ei niitä mätsäreitä ole ollut tarjolla, kun osallistuja oli talon täydeltä. Kävimme ilmoittautumassa, jonka jälkeen systeri kävi auttamassa E:tä, joka tuli myös kokeilemaan onneaan Vanillan kanssa. Purimme leirimme isojen koirien kehän kulmaan, josta oli hyvä näköyhteys pienten koirien kehään.

Sitten alkoi se homman tutuin osio, eli odottelu. Pennut onneksi olivat aika loppusuoralla aloitettuaan tuntia ennen meidän saapumista, joten aika piakkoin saimme alkaa seurata aikuisia koiria. Positiivista oli, että sekä isojen että pienien koirien tuomarit olivat melko nopeita. Koiria nimittäin riitti, pieniä aikuisia oli 52 ja isoja muutama vähemmän. Me kun saavuimme ilmoittautumisen viimeisillä minuuteilla, niin olimme tietenkin aivan viimeisiä. Odottelu meni muuten nätisti, mutta yksi sydämenpysähdys tuli kun isojen koirien kehässä juossut tanskandoggi päättikin meidän kohdalla tulla tekemään tuttavuutta Lunan kanssa. Siinä ei oikein kukaan tajunnut pariin sekuntiin mitään, kun Luna katseli muualle ja minä tai doggin omistaja ei olettanut että uros yllättäen vaihtaakin suunnan kesken juoksun. Yllättäen se doggi vaan olikin siinä Lunan iholla ja minä säikähdin että kohta uroksella on reiät huulessa. Luna oli siis lyhyessä hihnassa ja istuskeli penkkien edessä, isojen kehään oli varmaan puolitoista metriä. En tiedä reagoiko Luna minun hätkähdykseen, mutta neiti kääntyi katsomaan ja säikähti kunnolla iholla ollutta vierasta jättisuurta koiraa. Neiti hyppäsi taaksepäin ja jos laukku ei olisi ollut heti selän takana, olisi Luna kaatunut selälleen lattialle. Nyt se rysähti laukun päälle. Doggin omistaja oli tietysti vetänyt koiransa jo pois, eikä koko tilanne tainnut kestää kuin muutaman sekunnin, mutta se siinä tuntui paljon pidemmältä ajalta. Lunahan ei muutenkaan ole ollut kovin innoissaan jättiroduista, joten saa nähdä miten se reagoi niihin tästä eteenpäin. Neiti halusi tapahtuman jälkeen tuolin alle piiloon eli ihan pienestä pelästymisestä ei ollut kyse. Luna nyt onneksi on aika hetkessä eläjä, kun systeri lähti hetkenpäästä E:n ja Vanillan ja Lunan kanssa ulos, ei tyttö enää tuntunut muistavan koko juttua.

Vanilla pääsi kehään ennen meitä ja bortsuneiti näytti vetävän tavalliseen tapaansa hienosti. Vastassa oli molossi, jonka tarkkaa rotua en nyt vaan saa enää mieleeni. Valitettavasti molossi oli enemmän tuomarin mieleen vaikka minusta Vanillan suoritus oli parempi, joten neiti sai sinisen nauhan. Positiivisesti ajateltuna, sinisten kehässä on hyvän koiran helpompi sijoittua, jos tuomari arvostaa yhtään hienoa esiintymistä.

Vanillan ryhmäkehätkin kerkesi alkaa ennen meidän suoritusta. Bc-neiti pärjäsi todella hyvin ja oli vielä mukana kun kehässä oli enää 6 koiraa, mutta sitten tuomari pudotti heidät. Isojen koirien kehässä alkoi punaisten värikehät, kun vihdoin oli minun ja Lunan vuoro. Tuomarina pienillä aikuisilla oli Kennel Finnskyn kasvattaja Carina Kitti, joka on meillä on varmasti ollut jossain muuallakin tuomaroimassa. En saanut mieleeni vain että missä ja mitä mieltä hän oli edellisellä kerralla Lunasta tai Lolasta ollut.

Kehässä vastassa meillä oli nuorempi tyttö maltankoiran kanssa. Alkuseisonnan jälkeen mentiin ensin kierros ympäri, sitten nostin Luna pöydälle. Seisotin tyttöä siinä hetken ja kun tuomari tuli lähelle laitoin ajatuksissani herkkukäden selän taakse, kuten vapaassa esityksessä. Tuomari heti kehui että ai kun ihanaa kun laitat herkun muualle, häntä niin ärsyttää kun kaikki pitää sitä namia koiran nenänedessä. Minä siinä en tajunnut kuin hymyillä ja nyökätä ja päätin pitää sen käteni siellä selän takana. :D

Neiti antoi katsoa hampaat ja pään todella nätisti, mutta tuomarin siirtyessä sivulle Luna painui hieman kyyryyn. Tuomari vaan siinä jutteli että vähän tämä taitaa jännittää, mutta on hyvää harjoittelua. Sitten sain luvan laskea tytön alas ja liikuttiin vielä edes takaisin kehässä. Seisotin Lunaa paikallaan ja sivusilmässä katselin maltankoiran menoa. Pöydällä heillä näytti sujuvan todella hyvin, joten mielessäni ja ajattelin että taidetaan se sininen nauha saada. Maltankoira palasi riviin ja otimme loppuseisonnan. Yllätyin kun tuomari ojensi meille kumminkin sen punaisen nauhan.

Systeri ja Lola menivät heti perään kehään ja palasivat sieltä myös punaisen nauhan kanssa. Odottelimme sitten vielä sinisten värikehän ennen meidän vuoroa. Täytyy myöntää että 26 koiraa pienessä kehässä sai aikaan aika tukalat olot eikä esittäminen onnistunut ihan niin kuin normaalisti. Yhteisjuoksutusta varten meidät jaettiin onneksi kolmeen ryhmään, mutta vaikka meitä ei ollut viimeisessä ryhmässä kuin 7 juoksemassa, niin tilaa kunnon liikkumiselle ei ollut. Tuomari valitsi siitä suoraan jatkoon pääsijät ja meidät osoitettiin Lunan kansa kehän keskelle. Systeri ja Lola putosivat tässä vaiheessa.

Juoksimme vielä jatkoon päässeiden kanssa kehää ympäri. Seisottaessa tuomari taas pudotti osan pois ja huomasin olevani vielä neljän viimeisen joukossa. Meidät siirrettiin seisomaan vielä kehän ”pitkälle” sivulle, josta tuomari lähti sitten sijoittamaan meitä. Lopputuloksena oltiin punaisten 3.

Palkinnoksi saatiin ruusuke, herkkupussi, Evidensian kansio sekä säkki RC:n penturuokaa, joka kyllä annettiin Vanillalle treeninameiksi.

ps. Lola on aina ollut todella huono syömään luita, mistä johtuen vanhemman tytön hampaat on aina todella kamalassa kunnossa. Ollaan saatu se opetettua hiljalleen syömään ohuita luita missä on kanafilettä kierrettynä päälle ja ne on kelvannut. Siitä sitten siirrytty hieman paksumpiin kierreluihin ja siitä sitten ihan ohkaisiin tavallisiin nahkaluihin ilman mitään herkkuja. Nyt viikonloppuna Lola sitten yllätti ja söi Lunan ihan normaaleja ”isoja” luita aivan itse. Jospa se nyt vihdoin olisi oppinut käyttämään hampaitaan. Eikä tähän mennyt kuin 7 vuotta.

Systerin ottama ei niin edustava kuvatodiste Lolan luunsyönnistä