Lunan veli

Lunan veljen perhe oli siis seuraillut blogia ja ottivatkin yhteyttä.  Sovimme tapaamisen tähän meidän lähellä olevaan koirapuistoon, jonne tiistaina suuntasimme työpäivän jälkeen. Hetken päästä saapui veli perheineen.

Ulkomuodoltaan sisarukset olivat melko samannäköisiä, kummatkin olivat rakenteeltaan ja naamastaan siroja. Toisin kuin Lunalla, jolta suurin osa koristekarvoista irtosi ensimmäisten juoksujen jälkeen, veljellä oli koristekarvoja paljon enemmän.  Lunalla puolestaan oli taas punainen pigmentti veljeen nähden hieman tummempi.

Ainut onnistunut sivuprofiilikuva molemmista

Nopeasti tuli todettua, että Lunassa ja neidin veljessä Fransussa (Isbahan’s Antique) on todella paljon samaa ulkomuodon lisäksi. Molemmat ovat esimerkiksi epäluuloisia vieraita kohtaan. Fransu oli kaksikosta se arempi, poika söi kyllä herkut mitä hänelle tarjottiin, mutta teki sen niin pitkältä kuin vain yritti. Ja jos erehdyit katsomaan sitä siinä, niin vastaukseksi Fransu peruutti ja aloitti ulvontahaukun. Luna teki aikanaan ihan samaa (siitä ei varmaan ole vielä puolta vuottakaan), mutta koiran kanssa joka paikkaan juokseminen on saanut tyttöä hieman tottumaan vieraisiin. Meidän neiti siis istuutui Fransun perheen eteen tajutessaan heillä olevan herkkuja ja antoi hyvin silittääkin, jos se siitä niitä herkkuja sai.

Varovaista tutustumista

Fransun ulvontahaukku on ihan samanlainen kuin Lunan, mutta sen volyymi on paljon pienempi.  Siinä missä meidän tyttö ilmoittaa kaikille muutaman kymmenen metrin sisällä oleville jos häntä jokin (ihminen/asia) epäilyttää, veljen ääni oli paljon hiljaisempi ja enempi osoitettu sille epäilyksen kohteelle.

Fransu myös hieman arasti Lunaa, joka tietenkin teki aika nopeasti selväksi että häntä ei haistella kuin ihan nopeasti. Myöskään Fransu ei saanut hakea meidän perheenjäseniltä herkkuja jos neiti oli niitä jo kerjäämässä. Kunnon mustis pomottelija siis.

 Puistoon tuli myös walesinspringerspanielinarttu, jonka kanssa Luna sitten juoksi enemmänkin ja joka sai Fransunkin leikkimään. Kerran jouduin menemään narttujen väliin, kun springeri ärähti Lunalle että nyt riittää ja Luna otti siitä nokkiinsa, että mitä toinen hänelle ärähtelee (ihan kuin olisi paraskin siitä sanomaan, kun itse ärisee leikkiessään melkein koko ajan) ja meinasi tappelu tulla näiden kahden välille. Onneksi se ei päässyt yltymään ihan siihen asti. Kun olin menossa nappaamaan meidän neitiä pannasta, kun se ei kieltoa kuunnellut, lopettivat tytöt keskinäisen kärhämänsä ja Lunakin jäi katsomaan minua silleen että ”mitä asiaa oikein oli?” Istu-maahan käskyn alta vapautin tytön takaisin leikkimään, jonka jälkeen ei ongelmaa enää ollut.

Fransun perheen kanssa tuli pääasiassa keskusteltua koirien yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista sekä meidän harrastamisesta, trimmaamisesta ynnä muusta mikä nyt cockerin elämään liittyy. 

Ilma oli sen verran kylmä, että ulkona puistossa tarkeni vajaan tunnin. Lähtiessämme puhuttiin että nähdään joskus uudestaan, kerran näin lähekkäin asutaan.

Kuvia sain huonosti vaikka niiden takia otin kamerankin varta vasten mukaan. Ei siinä keskustelun ohessa kuvia räpsiessä tullut sitten mieleen, että ulkona oli jo sen verran hämärää että olisi pitänyt salamaa käyttää. Suurin osa kuvista oli liian vähäisen valaistuksen takia sitten aivan tärähtäneitä. Onneksi edes pari kuvaa onnistui.

 

Luna kiittää Fransun perheeltä saamastaan lelusta! Toivottavasti se
pysyy ehjänä ensi kesän uimareissuja varten (pitänee siis varmaan piilottaa se hyllyyn).