Agilityn alkeisjatkot starttaa - takaaleikkaus

Eli meillä alkoi Piskitiskin agilityn alkeisjatkokurssi eilen illalla Keravan agilityseuran KAT-tilassa Tuusulassa. Koirat odottivat ensin autossa, kun kouluttaja antoi ohjeistuksen ja rakennettiin meidän pieni rata. Meidän alkeiskurssilla ei käyty kuin yksittäiset esteet läpi, mutta onneksi sekä Lolalla että Lunalla ja meillä on kokemusta ihan radoistakin. Niitä kun on treenattu omatoimisesti silloin, kun Salossa ollaan ja vuokrataan tunnin agilityhallivuoro.

Koirakeitaan ja Piskitiskin alkeiskurssit erosivat myös siinä, että Piskitiskillä ratojen lisäksi käytiin läpi näköjään ohjaustekniikoita. Meidän lisäksi kurssilla oli yksi uusi koirakko (joka minun ymmärtääkseni ei ollut käynyt heillä agilitykurssilla pitkään aikaan), joka sitten oli yhtä pihalla termeistä kun minä ja systeri. Kaksi kurssilasta oli jatkanut suoraan alkeiskurssilta ja sitten on viimeinen ohjaaja sheltin kanssa, joka ei tällä kertaa ollut paikalla.

Hahaa, minäkin sain kokeilla tätä ohjelmaa. :) Kuvassa meidän rata.

Tämän päivän aiheena oli takaaleikkaus. Kouluttaja selitti liikkeen, jonka jälkeen kävimme koko radan läpi. Takaaleikkaus sijoittui meillä siis kuvassa esteiden 2 ja 3 väliin. Eli esteet 1 ja 2 ohjataan koiraa niin että koira on oikealla puolella, esteen 3 kohdalla pysähdytään/hidastetaan ja ohjataan koira hyppäämään edestä esteen 3 yli. Ja kun koira on hyppäämässä, ohjaaja jatkaa matkaa ja koira jatkaa rataa ohjaajan vasemmalla puolella.

Tässä nyt vielä kuva siitä takaaleikkauksesta jos tämä selventää enemmän kuin minun teksti

 Sitten haimme koirat, ja me menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle. Tietysti kun KAT-tila oli meille aivan uusi halli, oli Lunan kiinnostus aivan jossain muualla kuin minussa. Se juoksi hajujen perässä ja meni esteitä siinä omaan tahtiin (hyppäsi pari estettä, juoksi putken läpi, kiipesi A-esteen…). Neiti ei meinannut myöskään ymmärtää miksi Lola oli kiinteän aidan toisella puolella, kun Salossa ollaan harjoiteltu niin että Lola odottaa radan reunassa. Alkusählinkien jälkeen aloitimme takaaleikkauksen harjoittelun. Liike ei nyt itsessään ollut niin vaikea, isoin ongelma oli 3 esteen jälkeen, jos minä en ollut lähtenyt tarpeeksi nopeasti liikkeelle, veti Lunan jonkun ihme pyörähdyksen siinä ennen jatkamista. Kun tämä oli todettu jotenkuten onnistuvan, menimme koko radan (poislukien ensimmäisen esteen). Luna kuuntelee hyvin sitten kun teemme rataa (vaikka ennen sitä juokseekin ympäriinsä) ja saimme koko radan puhtaasti läpi. Ainut mistä kouluttajakin huomautti, oli että neiti ei oikein eroa minusta, jolloin minun tietysti täytyy mennä lähemmäksi estettä jotta Luna sen hyppää. Eli pitää harjoitella neidin itsenäistä työskentelyä.

Tämän jälkeen vuoro vaihtui ja Lola meni radalle. Tästä ensimmäisestä radasta en oikein nähnyt miten se systerillä ja Lolalla meni, kun Luna piti omaa showtaan radan ulkopuolella. Tietysti kun oli vieras paikka, ei Luna osannut rentoutua samalla tavalla kuin esimerkiksi tokotunnilla, sitten neidin viretasot hyppäsi huipulle meidän treenien aikana ja tähän yhdistettynä vielä Lolan radalle meno, lopputuloksena oli vinkuva ja rauhaton cockeri. Yritin pitää neidin hiljaa, jotta muut koirat eivät siitä häiriintyisi, mutta se oli hieman hankalaa, kun edes namit eivät kelvanneet.  Olin siis kyykyssä itse koko ajan yrittäen rauhoittaa Lunaa, joten en nähnyt puolitoistametrisen aidan yli mitä Lola suorittaa, mutta äänistä päätellen vanhempi neiti veti suurimmaksi osaksi jotain omaa rataansa.

 Seuraavaksi meni kolme muuta koirakkoa. Hieman mietin omalla vuorollani että ollaankohan me nyt ihan surkeita, kun Luna veti jotain ihan omaansa ennen radan alkua. Jotenkin oletin että muut varmaan ovat semmoisia supertottelevaisia koiria, jotka vetää radan kuten olen nähnyt agilitykisoissa koirien menevän. No, aika nopeasti tuli todettua että tämä tosissaan on vasta alkeisjatkokurssi. Muidenkin koirat menivät minne sattuivat ja ylittivät esteet vähän miten ylittivät. Itseasiassa jos voin sanoa näin kuulostamatta hirveen itsekehuiselta, Luna oli ainoa koirista, joka veti radan virheittä. Muut joko ohittivat aina jonkin esteen tai hyppäsivät väärään suuntaan. Mutta tämä saattoi johtua ihan siitäkin, että tietoisesti ohjasin koiran lähemmäksi estettä kuin mitä muut pakosti teki, jolloin Lunalla oli aika pieni riski suorittaa estettä väärin.

Sitten lähti toinen kierros samalla radalla. Nyt otin Lunan kanssa radan alusta alkaen, eikä meillä mitään isompaa ongelmaa siinä ollut. Radan jälkeen tein kyllä virheen kun yritin palkata lelulla, kun neidin viretaso oli huipussaan. Tyttö nappasi lelusta kiinni ja vetikin sellaisella voimalla että oma otteeni ei pitänyt ja lopputuloksena Luna juoksi ympäri hallia lelua tappaen eikä tullut käskyllä vahingossakaan niin lähelle että olisin saanut lelusta kiinni. Muutaman minuutin siinä yritin saada Lunaa tottelemaan, kunnes luovutin ja aloin isoilla elkeillä kävelemään kentältä poispäin. Siinä vaiheessa kun oli päässyt portille ja kutsuin Lunaa uudestaan, suostui neiti tulemaan luokse ja antamaan lelun pois. Tämän jälkeen menimme radan vielä kertaalleen ennen vuoronvaihtoa.

Lola meni jälleen meidän jälkeemme radalle, ja tällä kertaa Luna oli jo rauhallisempi. Kyllä se edelleen hieman vinkui ja yritti porttia raapia, mutta suostui lopulta istumaan ja namitin neitiä aina kun se oli hetkenkin ollut hiljaa.

Lolan toisesta radasta näinkin sitten jo enemmän. Vanhempi neiti oli aivan täpinöissään radalle pääsystä, minkä takia se ei sitten oikein kunnolla näyttänyt kuuntelevan. Ensimmäiset kaksi estettä meni ihan hyvin, mutta sitten kolmannella missä piti tämä takaaleikkaus tapahtua, Lola hyppäsi esteen, mutta saman tien hyppäsi sieltä takaisin. (Systeri sanoi että tämä johtui siitä, että edellisellä kerralla siellä oli ohjaaja ollut toisella puolella namin kanssa ja Lola ei sitä ollut ymmärtänyt. Lola siis piti tätä ohjaajaa esteenä ja todennut ettei pysty siitä jatkamaan ja tämän takia hypännyt sitten takaisin. Ja se oli sitten jäänyt muistiin.)

Systeri joutui siis ohjaamaan Lolan uudestaan esteelle. Sitten seuraava ongelma oli muuri, jonka ohi Lola juoksi. Kun systeri sitten yritti ottaa neitiä takaisin mennäkseen esteen uudestaan, hyppäsi tämä muurin väärään suuntaan. Tätä se sitten tarjosi melkein jokaisella yrityksellä. Loppuradassa ei sitten ollut enää ongelmaa.

Meidän jälkeen muut koirat menivät vuorollaan radalle ja tähän mennessä Luna oli jo hiffannut että siinä odottaessa voi jopa rauhoittua välillä. Ei se kunnolla maahan mennyt, mutta istui kumminkin hiljaa kontaktia ottaen ja minä edelleen namitin neitiä silloin tällöin tätä käytöstä vahvistaen. Luulen että tässä menee se pari kolme kertaa ehkä että tyttö tajuaa että siinä välissä joutuu odottamaan.

Tunnista jäi itselle ainakin ihan positiivinen olo, nämä treenit tuntuvat jo enemmän oikeasti agilitytreeniltä verrattuna yksittäisiin esteisiin tutustuttaessa. Ja koiratkin tuntuivat tykkäävään kun molemmilla oli viretasot korkealla ja olivat menossa uudestaan radalle aina kun portti aukesi. 

Tätä sängynvaltaajaa minulla ei nyt hetkeen ole unikaverina ollutkaan.