Olen sanonut tämän aikaisemminkin, mutta voihan ruutu!

Olipahan taas tokotreenit, joissa en tiennyt pitääkö itkeä vai nauraa. Sisäkausi siis loppui viimeviikolla ja siirryimme HSKH:n ulkokentille. Pääsimme jälleen Jennin oppiin Omat ongelmat vol3. kurssille. Olimme Lunan kanssa ensimmäistä kertaa näillä kentillä. Ulkokentät ovat seuran jäsenten vapaassa käytössä ilman lisämaksua kun kentillä ei ole tapahtumaa. Mutta viimesyksynä koin että turha ajaa Hakunilaan asti kun Lunan kanssa pystyy treenaamaan millä tahansa aidattomallakin kentällä. Talvella taas kentillä oli lunta kuten muuallakin eikä pienen koiran kanssa treenaaminen onnistunut.

Hallin sisäkenttiin verrattuna tilaa oli varmaan yli tuplasti. Aidat olivat matalat ja niistä näkyi läpi, eli ei ehkä häiriöherkälle koiralle paras asia.

Myöskin ”odotusalue” oli ihanan iso, vaikka siinä odotteli molemmille tokokentille menevät koirakot.

Ilma oli melko lämmin auringon paistaessa siniseltä taivaalta, mutta onneksi tuuli toi hieman viilennystä. Kentällähän ei tietenkään ollut oikeastaan varjoa, odotusalueella sitten pääsi hieman auringolta piiloon.

Luna oli ihan täpinöissään päästessään treenaamaan ja tuntui keskittyvän todella hyvin kun siinä odotellessa hieman treenailin. Kun pääsimme vuorollamme kentälle, totesin meidän isoimman ongelman olevan tällä hetkellä palkattomuus koemaisessa suorituksessa. Eli vire laskee kuin lehmänhäntä. Jenni tähän totesi että se voi tosissaan olla hieman hankala Lunalla, joka ei oikeastaan palkkaudu sosiaalisella palkalla. Hän kumminkin sanoi, että ei kokisi neidin kanssa turvalliseksi että palkka odottaa kentän reunalla, vaan se tulisi aina mieluiten minulta. Ajattelin mielessäni että dääm, olin suunnitellut harjoittelevani kentänreunapalkkaa koska se nostaa Lunan kierroksia ylöspäin ja vire ei laske yhtä helposti. Syy tähän on, ettei Luna lähtisi kehästä itse palkalle. Pääasiassahan neiti ei tätä tee, mutta myönnettävä on että jos esimerkiksi ruutu olisi sijoitettukin niin että palkka on samassa suunnassa, niin Luna todennäköisesti lähtisi palkalle päästyään tarpeeksi kauas. Tietysti tämä(kin) on treenattavissa, mutta en tiedä pystyisinkö koskaan aivan 100% luottamaan ettei Luna lähtisi omatoimisesti palkalle.

Jenni totesi että Lunan kanssa pitää vaan taas rakentaa sitä suorituskestoa, ensin tekee pari-kolme liikettä vaan putkeen ja siitä superpalkka. Ja muistaa vaihdella sitä palkan antoa, ettei se aina tule vain liikkeen jälkeen, koska se tekee siirtymiset koiralle tylsäksi. Eli välillä vaikka tekee liikkeen ja menee seuraavan liikkeen aloituspaikalle ja siinä palkkaa. Ja hiljalleen ottaa uuden ja uuden liikkeen mukaan. Mehän ei Lunan kanssa oikeasti olla treenattu palkattomuutta mitenkään hirveästi koskaan. Ollaan vaan menty kylmiltään kokeeseen ja ainakin avo-luokka vedettiin todella hyvällä vireellä alusta loppuun. Ja viime marraskuussa koetreenissä Lunalla oli todella hyvä vire, vasta nyt talven ja kevään aikana se on lähtenyt laskemaan.

Meidän piti treenata myös ruutua, joten Jenni käski ensin ottaa vaikka luoksetulon ja siitä heti perään ruudun. Otettiin ihan helppo avo-luoksari, jossa ei ollut ongelmia. Siitä mentiin sitten tekemään ruutua, josta alamäki alkoi. Siirtyessä kyselin ”missä ruutu?” ja saman kysymyksen toistin vielä lähetyspaikalla. Matkaa ruutuun ei tainnut olla kuin 10 metriä. Luna katseli taas hieman mihin sattui, mutta sivusilmällä minusta näytti että se kyllä katsoi sitä ruutuakin.

Lähetin neidin ruutuun. Tai ainakin yritin, Luna nimittäin pysähtyi parin metrin jälkeen vilkuilemaan ympärilleen kummastuneena. Sanoin ruutu-käskyn uudelleen, mutta ei, tyttö oli edelleen ihan pihalla. Otin liikkeen alusta uudelleen ja pyysin Lunaa katsomaan ruutua taas ennen lähetystä. Eikä se onnistunut vieläkään, nyt Luna lähti kyllä hieman enemmän eteenpäin, mutta kaarsi sitten heti oikealle ja ihmetteli sitten siellä.

Jenni totesi siinä että hän ei oikeasti nyt ymmärrä mitä Lunan päässä liikkuu. Me ollaan ruutua treenattu kumminkin jo kaksi vuotta ja hän tietää sen. Jenni ihmetteli että miksi Luna ei edes lähde suoraan, vaikka ei ruutua näkisi. Mutta neiti ei siis yhdistä ruutu = tässä piti juosta eteenpäin. Lopulta yrityksellä 123 (no ei kumminkaan ihan), Luna vahingossa löysi tiensä sinne ruutuun ja pääsin neidin palkkaamaan. Ihmettelin itsekin kun ei Lunan ruutu ole näin surkea ollut. Viime viikolla se löysi ruudun ihan hyvin sisähallista, että olisiko maiseman vaihdos voinut nyt vaan hämätä. Ruutu oli kumminkin sillä sivulla, jonka aidan toisella puolella oli rally-tokotreenit meneillään, eli ihmisiä ja koiria liikkui koko ajan ruudun takana.

Otimme seuraavaksi pätkän seuruuta ja siirryttiin ruudun toisella sivulle. Käveltiin kohtisuoraa ruutua kohti ja kyselin taas ”missä ruutu”. Nyt Luna bongasi sen jo kesken seuruun ja lähti juoksemaan kohti ruutua. Hetken mietin jo että kutsun sen takaisin koska en antanut itse ruutu-käskyä, mutta totesin että ehkä tässä tapauksessa on parempi, että Luna kokee onnistuneensa ruudun löydössä joten annoin se juosta löydökselleen. Meidän vuoro päättyi tähän ja siirryimme takaisin odotusalueelle.

Otin omat ruututarvikkeet ja menin vapaalle tottiskentälle treenaamaan. Tein ruudusta taas hieman pienemmän, jos se helpottaisi Lunan hahmottamista. Sain useita todella hyviä toistoja jopa pitkältä matkalta, tai näin ainakin luulin. Minua alkoi hieman epäilyttää, joten lähdin siirtämään ruutua. Laitoin sen vain metrin sivummalle ja lähetin uudelleen. Luna juoksi suoraan siihen kohti missä ruutu oli ollut, eikä ruutuun. Ja tätä se teki useamman kerran peräkkäin. Sain taas todeta että ruututötsät ei näköjään merkitse neidille yhtään mitään.

Hiljalleen neiti alkoi hahmottaa että mitä siltä haluttiin, kun vaihtelin tötsien paikkaa joka kerta metrin jompaankumpaan suuntaan. Tosin, Luna jossain vaiheessa alkoi siirtyä sivulta tai takaa ruutuun, eikä etureunasta niin kuin kuului.

Minä olin siinä ihan ymmälläni, kun en tiennyt milloin ja miksi olimme vyöryneet meidän ruututreeni-ylämältä koko matkan takaisin alas.

Päätin että lähdemme jälleen kerran alusta treenaamaan ja jätän Lunalle palkan sinne ruutuun. Teemme todella monta toistoa palkan kanssa, jos se alkaisi taas palautua sieltä jostain muistin syövereistä.

Kerkesimme treeneissä vielä kerran tekemään ruudun kentällä. Otin nyt ruudun kolmannen sivun, josta en ollut vielä Lunaa lähettänyt. Nyt neiti lähti liikkeelle kohti ruutua, tosin vauhti loppui kesken ja laukka muuttui sipsutteluraviksi. Mutta tällä sipsuttelulla neiti meni koko matkan ruutuun asti.

--

Rally-tokossa meillä alkoi tokon tavoin uusi kurssi, eli nyt ollaan Lunan kanssa AVO-VOI tason kurssilla. Kouluttajat pysyivät samoina. Tänään meillä oli helppo voittajaluokan rata.  Olin sen verran ajoissa paikalla, että kerkesin rakentamaan radan kouluttajien kanssa ja tutustumaan siihen hyvissä ajoin ennen kuin muut kurssilaiset saapuivat paikalle. Rata käytiin vielä yhdessä läpi, jonka jälkeen kävin sen itsenäisesti vielä kertaalleen ennen kun palasin Lunan luokse. Siinä kun muut vielä tutustuivat rataan, kerkesin hyvin treenaamaan meille muutamaa ehkä vaikeaa kylttiä.

Menimme ensimmäisenä radalle. Luna oli aivan täpinöissään ja minä siinä alussa jo pohdin että mitäköhän siitäkin tulee. Nyt kun treenattiin ja oli meillekin uudehkoja kylttejä, päätin palkkailla aina muutaman kyltin jälkeen neidin, mutta myönnettävä on että se aina vähän katkaisi meidän liikkeen ja häiritsi ainakin minua.

Ensimmäinen palkka tuli spiraalin jälkeen, ennen kuin siirryttiin oikealle puolelle. Puolenvaihto jalkojen välistä sujui hyvin, mutta seuraavalla kyltillä kun piti oikealla puolella istua ja mennä maahan, oli Lunan paikka vinossa. Kuulemma oli vielä sallituissa rajoissa vaikka kouluttajatkin oli sitä mieltä että sitä kannattaa treenata. Käännös vasempaan oli ihan ok, mutta kyltillä 7. eli puolenvaihto takana Luna ennakoi niin että se vaihtoi puolen hyvissä ajoin ennen kuin tietoisesti annoin mitään merkkiä. Otettiin tämä uudelleen. Kouluttaja jälkeenpäin totesi että se voi olla että minulla tuli siinä pieni nytkähdys, minkä Luna luki sitten puolenvaihtokäskyksi. Itsekin olen tätä ajatellut, koska se on nyt muutamaan otteeseen vaihdellut puolta myös tokoseuruussa missä kädet vielä heiluvat vapaina sivulla. Pitää yrittää kiinnittää tähän huomiota ja kitkeä pois.

Matka jatkui ja seuraava ”virhe” tuli kyltillä 13. eli istu-käännös vasempaan-istu. Luna teki normaalin virheensä ja istui useamman kerran siinä siirtyessä. Tämänhän saan pois vain yksinkertaisesti rauhoittamalla Lunan ennen rataa, mutta nyt mentiin vain tyylillä että pidetään kivaa, joten en lähtenyt korjaamaan.

Lopuissa kylteissä nyt ei ollut isoja ongelmia. Vinoutta taas istumisessa kyltillä 17 jossa oltiin oikealla puolella, mutta ei niin paha kuin 5. kyltillä.

Maaliin päästiin siis ihan siedettävällä suorituksella. Molemmat kouluttajat totesivat että ei meidän tarvitse paljoa treenata, että voitaisiin mennä voittajaan kisaamaan. Toinen kouluttajista vielä kommentoi, että minun kannattaa miettiä kun marraskuussa on seuramestaruuskisat, että aiotaanko olla siellä voittaja- vai mestariluokassa. En kehdannut siinä sanoa, että jos mennään suunnitelmien mukaan, niin loppuvuonna oli tarkoitus olla mestariluokassa. :D Totesin vain että olin suunnitellut että syksyllä voisi katsoa voittajankisoja.

Menimme seuraavaksi käytösruutua harjoittelemaan. Otimme edessä istumisen ja tällä kertaa muistin seurata kellosta aikaa. Luna istuskeli hienosti, ainut haaste oli kun läheltä meni ohi vanhahko bortsu jonka jälkeen neiti jäi haistelemaan. Se kyllä istui koko ajan, mutta toinen tassu ilmassa ja kuono pitkällä. Palkkailin tässäkin näin alkuun ensin 15 sekunnin välein, sitten 30 sekunnin välein.

Molemmat tytöt on nyt myös hierottu. Ajattelin että Lunalle pitää varata hieronta-aikaa, jolloin systeri totesi että Larakin voisi tarvita hieronnan. Pohdin että sitten on vähän huono varata PetBrosilta aikaa, jos molemmat koirat pitää hieroa. Ei innostanut istua kahta tuntia pikkukopperossa, eikä se olisi kovin kiva koirillekaan. Joten otin Googlen avuksi ja aloin etsimään hierojaa joka tulisi kotona käymään. Pari vaihtoehtoa löytyi, joista heti ensimmäiselle sopi sama viikko. Ajattelin että olisi hyvä saada hieronta mahdollisimman piakkoin kun Luna noita juoksujaan selvästi aloittelee.

Tmi Kirsi Sinda tuli sitten meille helatorstaiaamupäivästä hoitelemaan koiria. Hieman jännitti että miten tytöt reagoi, Lunallehan hieronta on tuttua, mutta ensimmäistä kertaa hieroja tuli kotiin. Laralla taas oli ensimmäinen hieronta kyseessä.

Yllättävän hyvin kyllä kaikki lopulta meni, hieman Luna osoitti epävarmuuttaan vieraalle ihmiselle, mutta kun neiti kipattiin kyljelleen se jäi siihen nätisti. Hieman jumia oli siellä täällä, takajaloissa, yläselässä sekä lapaluiden kohdalla. Lara yritti pariin otteeseen tulla kesken Lunan hieronnan pusuttelemaan hierojaa, mutta siirtyi käskystä takaisin takan alle nukkumaan.

Sitten tuli Laran vuoro. Hieman pikkuneiti jännitti tilannetta, mutta yllättävän hyvin sekin rauhoittui kyljelleen hierottavaksi. Laralla oli myös jumeja ja erityisesti vasenpuoli oli pahemmin jumissa. Hieroja myös totesi että Lara on varmaan loukannut jossain vasemman takajalkansa, koska sen käsittelyä pikkuneiti arasti kunnolla.

Mutta nyt on taas hierottu ja seuraava kerta taitaa olla siellä heinäkuussa.

Hieronnan jälkeinen rentoutus