Agility- ja tokotunnit sekä Salossa käynti

Yritin kuvata hienoa punaista taivasta, niin joku muukin halusi kuvaan.

(Jos jollakulla on idea kuinka otsikoida tekstit niin voi antaa vinkkejä, oma mielikuvistus on aika loppu ._.)

AGILITY

Tämän kertaisella agilitytunnilla oli siis vain Luna, Lolan ollessa sairaslomalla. Joku vain unohti kertoa sen sairasloman Lolalle itselleen, kun äiti toi sen agilityhalliin puolessa välissä tuntia odottamaan, oli neiti koko ajan yrittämässä kentälle. Lähdimme suoraan tunnilta kohti Saloa.

Tunnin aiheena oli valssi(askel). Liike ei näyttänyt nyt niin hankalalta, kun kouluttaja sen näytti ja kun sitä siinä kokeiltiin. Mietin kyllä että tilanne on täysin eri, kun yrität juosten ohjata koiraa ja sitten tehdä valssin.

Tämänkertaisen tunnin rata, lähtö ja lopetus siis samalle esteelle.

Lunan kanssa mentiin radalle ensimmäisenä, kun muut eivät olleet vielä valmiita. Rata oli pidempi (11 estettä) kuin mitä muistaakseni olen Lunan kanssa koskaan tehnyt, joten ensimmäisellä kerralla jaoin sen kahtia. Eli ensin mentiin helppo osuus (esteet 1-4) ja palkkasin putken jälkeen. Sen jälkeen tulikin valssiosuus esteiden 6-7 välissä. Kuten olin ajatellut, nopeassa vauhdissa et hirveästi kerkeä ajatella miten ne valssiaskeleet oikein meneekään. Vaistomaisesti siinä kyllä sai jonkinlaisen kierroksen tehtyä ja kouluttaja radan jälkeen kyllä kehui että ensikertalaiseksi valssi oli todella hyvä.

Seuraavaksi kokeilimme koko rataa. Niin kauan kun ohjasin tarpeeksi lähelle esteitä, ei meillä ollut isompia ongelmia. Hankalin osuus oli esteet 4:sta 5:een. Minä jotenkin muutin rintamasuuntani esteen 4 jälkeen jo kohti valssia, jolloin Luna ei mennyt estettä 5, vaan juoksi sen edestä minun perääni. Tämä oli ongelma jokaisella kerralla. Keskityin niin siihen valssikohtaan että en vain osannut juosta tarpeeksi pitkälle koiran kanssa. Videossa on nyt meidän paras rata, missä virhe tuli tuossa 4-5 esteillä.

Hieman oli radan alussa muutenkin sählimistä, kun systeri kuvasi radan reunalla ja Luna kun sen näki, meni tuo ihmettelemään kentän reunalle, ja olisi tietenkin halunnut mennä systerin luokse. Jouduin ratojen välissä aina useamman kerran kutsumaan neitiä ennen kuin se suostui tulemaan luokse.

Agilitytunnin jälkeen lähdimme sitten Saloa kohti. Perillä olimme vasta puoli yhdentoista jälkeen illalla, jolloin siinä hetken aikaa istuimme tädin kanssa ja annoimme Topin ja Lolan ja Lunan taas ihmetellä toisiaan, etteivät ne aloita sitä ihmettelemistä keskellä yötä. Pientä ärinää oli Lunan puolesta kun Topi meni haistelemaan liian innokkaasti, mutta se oli kyllä todella pientä verrattuna siihen mitä se välillä oli. Lola katosi siinä istuessamme yläkertaan tädin miehen viereen nukkumaan, missä se sitten pysyikin koko yön. Kuulemma oli Topi siinä ihmetellyt että uskaltaako hän mennä sänkyyn nukkumaan, kun vanhempi neiti siellä jo oli.

Agilitytunnin jälkeen piti ängetä kilpikonnan matkustukoppaan nukkumaan.

Seuraavat päivät menivät koirilla jo ihan hyvin. Luna ei pahemmin ärissyt Topillekaan vaikka tämä koko ajan oli meidän neitiä haistelemassa. Lolakin oli rento oma itsensä, kun se tiesi että Luna ei pahemmin kiinnitä häneen huomiota. Luna kyllä edelleen vahti Lolan menemisiä niin, että jos vanhempi neiti juoksi keittiöön herkkujen toivossa, oli nuorempi heti kannoilla.

Sunnuntaina sitten käytiin serkun luona kahvilla vielä ennen kotiinlähtöä. Hänellä on kaksi erittäin vilkasta poikaa (oliko toinen 5 luokalla toinen 3.). Lolahan ei niistä välittänyt, vanhemmalla neidillä oli isompi tehtävä yrittää kahvipöytään. Aina kun serkku nousi komentamaan poikia, oli Lola hypännyt tämän paikalle. Lunakaan ei minun yllätykseksi välittänyt huutavista/tappelevista/juoksevista pojista. Meidän neiti kyllä siis väisti ja siirtyi johonkin pöydän alle, mutta se oli ihan hyvä. Mietin että se olisi saattanut alkaa peloissaan haukkumaan, kun ne pojat oli oikeasti aika kamalia. Toinen serkuista ei viittinyt tulla edes mukaan juurikin poikien takia, kun hän ei niitä kestä.

Kotimatkalla heitimme Lolan kotiinsa, jonka jälkeen käytiin heittämässä tavarat meidän kotiin ja siitä tokotavarat mukaan ja iskälle isänpäivää viettämään.

Lola on aina pöytäseurana

Meidän neiti pesi Topin tyhjän ruokakipon.

Lola ja Lunakin oli taas vierekkäin, vaikka Lola oli asiasta eri mieltä.

Lola siis änkesi myös serkun paikalle tädin miehen viereen jolta se yleensä saa herkkuja.

TOKO

Iskältä lähtiessä heitimme systerin kotiin ennen kuin suuntasimme tunnille.  Tokossa aiheena oli tällä kertaa pääasiassa ohjattunouto ja AVO-luokan hyppy, mutta harjoiteltiin myös paikkamakuuta häiriössä sekä ryhmäseuruuta.

Olen huvikseen yrittänyt opettaa Lunalle oikea/vasen käskyä koirapuistossa keppien avulla, mutta ei neiti minun opetuksesta ole mitään tuntunut sisäistävän. Voi myös olla että oma tapani oli tytölle huono, tuo kun on niin keppien perään, sen rusina-aivot on varmaan vaan hokenut ”keppikeppikeppikeppi” välittämättä huudanko minä oikeaa vai vasempaa.

Tunnilla avuksi otettiin herkkulautaset. Eli lyhyenmatkan päähän laitettiin kaksi lautasta ja vain toiselle herkku. Sitten koira pyydettiin sivuun niin että olimme selkä lautasia päin. Ohjaaja siirtyi eteen ja siitä sitten käsiavulla lähetettiin koira vasemmalle tai oikealle. Hetken aikaa meni, että meidän neiti tämän idean tajusi. Ensimmäisillä kerroilla tyttö juoksi suoraa sille lautaselle, missä se herkku edellisellä kerralla oli. Hiljalleen Luna alkoi kumminkin kuunnella (tai ainakin seurata) mihin päin minä sitä ohjasin. Herkuissa tietysti oli se ongelma, että aika usein neiti meni kyllä oikealle lautaselle, mutta siitä sitten kävi tarkastamassa oliko myös sillä toisella lautasella jotain. Eikä tullut heti takaisin kuten tarkoitus oli. Meinasin kouluttajalta pyytääkin että saisinko lainaksi pari ohjatunnoudonkapulaa, koska liike onnistuisi meillä todennäköisesti paljon paremmin kapulan kuin herkun kanssa. Tyydyin sitten tunnilla harjoittelemaan pelkillä herkuilla, kotona sitten kokeilin samaa kapuloiden kanssa ja se onnistui hyvin.

Tästä oli lähetys joko oikealle lautaselle tai vasemmalle lautaselle.

Ohjastusta noudosta siirryttiin AVO-luokan hyppyyn. Se nyt ei eroa ALO-luokan hypystä kuin muuten kuin este on erilainen. Eli esteenä oli tämä kiinteä puinen este, mikä oli jo ALO-luokan hypyssä vanhoilla säännöillä. Meillä ei siis ollut siinä oikeastaan mitään ongelmaa, kun este itsessään on ihan tuttu. Luna innostui esteestä taas enemmän ja hyppi sitä itsekseenkin silloin kun kouluttaja ohjeisti minua, mikä sitten nauratti muita ryhmäläisiä.

Seuraavaksi otettiin paikkamakuuta häiriössä, eli yksi-kaksi koiraa meni paikkamakuuseen nurkkaan ja muut seuruuttivat ringissä koirissa. En tiedä onko edellisellä tunnilla viljelty nameja maahan vai mitä, kun koko tunnilla meillä oli hieman ongelmana Lunan lattian nuuskuttaminen. Seuruussa se häiritsi eniten, kun koira jäi vähän väliä (ja itse asiassa melkein aina samoissa kohti) haistelemaan maata (ja huomasin että aika usein se myös löysi jotain syötävää). Kun tyttö seurasi, se seurasi hyvin, mutta muuten sitä sai olla koko ajan kutsumassa luokse.

Paikkamakuuseen menimme toisen pienemmän koiran kanssa yhtä aikaa. Koirilla ei väliä ollut varmaan kuin metri, korkeintaan puolitoista, mutta molemmat tytöt makasivat nätisti ohi menevistä koirakoista huolimatta.

Seuraavalla tunnilla tehdään hieman kokeenomainen tunti, jolloin ketjutetaan useampia liikkeitä peräkkäin. Kuulemma silti saa palkita ihan omaan tahtiin eikä ihan kaikkia alokasluokan liikkeitä kumminkaan ketjuteta. Viimeisellä (tai toiseksi viimeisellä) tunnilla on sitten enemmän koemaisempi tunti.