Hammaskeijulla kylässä

Kun marraskuisesta korvan hiivatulehduksesta ja korvien raapimisesta päästiin eroon ei mennyt kauaa, kun Luna alkoi raapimaan kuonoaan.

Seurailin sitä jonkun aikaa ja totesin että se oikeasti raapii naamaansa. Alkuun pohdin kun tässä oli jouluvapaat, että olenko vain ollut kotona enemmän minkä takia näen enemmän päivittäisiä rapsutuksia, mutta lopulta totesin että kyllä se vaan rapsuttaa tavallista enemmän.

Tutkin muutamaankin kertaan Lunan naaman ihoa ja huulia, mutta en nähnyt niissä mitään omituista. Sitten pohdin että aiheuttaako kasvavat naamakarvat kutinaa (olin trimmannut ne lyhyeksi jonkin aikaa sitten ja nyt karvat alkoivat taas olla pitkähköjä), joten trimmasin ne jälleen lyhyeksi. Raapiminen ei loppunut siihen.

Olin kurkannut suuhunkin pariin kertaan, enkä mukamas nähnyt siellä mitään. Ja kun Luna söi ruokaa ja luita ihan normaalisti, niin en uskonut suussa olevan vikaa. Kunnes sitten taas yhdellä tarkistuskerralla huomasin ylä-takahampaasta puuttuvat palasen. Vertasin oikean ja vasemmanpuoleisia hampaita toisiinsa ja totesin että siitä kyllä oikeasti puuttuu palanen. Se ei kumminkaan vaikuttanut erityisen kipeältä kun hammasta hiplailin.

Rapsutus kumminkin jatkui ja sitten kiinnitin huomiota Lunan hampaita harjatessani, että neiti vetää päätään pois kun harjaan siltä puolelta missä lohjennut hammas oli. Joten päädyin sitten varaamaan hammaslääkäriajan.

Keravan Evidensiassa on hieman hölmösti usein nämä ”erikoislääkärin” palvelut, ja tälläkin kertaa kaikki hammaslääkäriajat oli kello 14 päivällä. No, minähän olen töissä ja seuraava arkivapaa on vasta loppukuusta, joten systeri piti sitten vapaapäivän ja vei Lunan perjantaina hammashoitoon.

Aikaa varatessani pohdin, että varaanko suoraan hampaiden täysihoidon (eli nukuttamalla tarkastus, hammaskiven poisto, koko suun röntgenkuvaus ja tarvittaessa hampaidenpoisto) vai mennäänkö vain tarkastukseen että tarvitseeko tehdä jotain. Juteltuani hoitajan kanssa, päädyn varaamaan täysihoidon kumminkin, koska hampaasta selvästi puuttuu palanen. Hoitaja totesi, että se pelkkä tarkastus maksaa kumminkin noin 80 euroa eikä lääkäri pysty sanomaan siinä siitä hampaan kunnosta mitään muuta kuin sen minkä minäkin silmin näen. Eli oli erittäin iso todennäköisyys, että joutuisin kumminkin varaamaan ajan täysihoitoon.

Eli systeri vei sitten Lunan kello 14 lääkärille. Voin sanoa että se aamu oli erittäin hankala, kun ruokaa ei saanut antaa 8 tuntiin ennen operaatiota. Systeri antoi Lunalle aamupalan noustessaan ennen viittä, mutta kaikki meidän muut syömisrutiinit jäivät aamulla välistä. Ja neiti ei tietenkään ollut kovin tyytyväinen ettei hän saanut totuttuja syömisiään.

Minä siirryin töissä takatöihin, jotta olisin puhelimen päässä jos lääkäri soittaisi. Toivoin yhteydenottoa jos joutuvat jotain isompaa tekemään, jotta tietäisin hieman millaiseen summaan varautua. Hinta-arviohan oli pelkälle täysihoidolle ilman mitään poistoja noin 400€. Siihen sitten mahdollinen hampaanpoisto päälle, niin summa kipuaisi mukavan korkealle.

Systeri laittoi viestiä jätettyään Lunan hoitoon, jonka jälkeen jäimme odottelemaan. Lunan limakalvot oli ollut lekurin mielestä hirveän vaaleat (tosin oli todennut itsekin että voi johtua pelosta), joten ottivat vielä verikokeet siinä samalla (tulokset oli ok).

Kuljin lähes koko ajan töissä puhelin kädessä, jotta huomaisin kun lääkäri soittaa. Mutta tietenkin se soitto osui juuri siihen kolmeen minuuttiin, kun jouduin laskemaan puhelimen kädestä kaivaakseni jumiin jääneen lääkepaketin. Otettua puhelimen takaisin käsiini, totesin että ei piru, juuri missasin puhelun. He olivat kumminkin laittaneet tekstiviestiä perään, että hampaat on muuten todella hyvässä kunnossa, mutta yksi yläposkihammas (108) on murtunut niin että se on poistettava.

Se oli juuri se hammas, mitä olin katsonutkin, joten tämä ei tullut yllätyksenä. Mielessäni ajattelin, että varmaan oli myös kallein hammas poistaa. Totesinkin töissä että tämä on hieman kaksipiippuinen juttu, tietenkin toivoin ettei siellä hampaissa olisi mitään ongelmaa, mutta jos siellä ei olisi ollut, olisi se tarkoittanut, että jatkuva naaman raapiminen on oire jostain muusta. Eli minun olisi pitänyt viedä Luna sitten uudelleen lääkärille, jotta olisimme alkaneet selvittää miksi se naama kutisee.

Alun perin oli ajatus, että systeri hakee Lunan kun lääkäri ilmoittaa olevansa valmis, mutta operaatio venyi kumminkin niin pitkälle, että minäkin kerkesin pääsemään töistä. Ajoin sitten suoraan klinikalle odottelemaan Lunan valmistumista. Ajoitus oli sen verran hyvä, että he olivat juuri lopettelemassa.

Hoitajalta kysyin hinta-arviota, jotta osaisin nostaa kortin maksurajaa. Arvio oli sillä hetkellä sellainen reilu 800€. Kysyin että olisiko sitä mahdollista kokeilla laittaa vakuutukseen. Pääasiassahan hammasjutut eivät mene vakuutukseen, mutta LähiTapiolan vakuutuksessa on kohta, jossa se korvaa tapaturmasta johtuvat hammasoperaatiot.

Kuten eläinlääkärillekin varmaan systeri sanoi, isoin todennäköisyys minkä takia hammas on saattanut murtua, on se, että Luna on kantanut jotain suussaan ja törmännyt johonkin. Eli jonkun tullessa kotiin, neiti nappaa suuhun jotain (kengät, hanskat, lelut, luut) ja juoksee olkkari-eteinen väliä edes takaisin. Ja siinä välissä on esimerkiksi metallinen koiraportti, johon se on saattanut sen luun kanssa kolahtaa.

Hoitaja lähetti Lunan laskun vakuutusyhtiölle ja minä pääsin hoitohuoneeseen odottelemaan neidin heräämistä.

Yleensä nukutuksesta heräävä koira on hieman säälittävä näky, mutta tällä kertaa meinasin revetä nauramaan. Luna nosti päätään kun kuuli puhetta, ja oli ihan tyylillä mikä maa mikä planeetta. Eli täysin kuutamolla. :’D

Istuin siihen lattialle neidin viereen. Kuten tavallista, Luna yritti olla mahdollisimman hereillä, mutta eihän se kroppa totellut. Eli alkuun neidin pää heilui oikealle nykäyksittäin (luulen että poistettu hammas tuntui oudolta). Sitten lähdettiin mukamas liikkeelle, vaikka oikeasti Luna ryömi kuin mato lattialla eteenpäin.

Meni siinä varmaan vielä vartti, ennen kuin Luna muisti että miten niillä jaloilla kävellään. Siitä pääsimme kassalle, jossa kuulin että vakuutusyhtiö suostui korvaamaan hampaanpoiston. Joten 850€ loppulaskusta minulle jäi maksettavaa noin 270€.

Kotiin lähti tokkuraisen koiran lisäksi Hexarinse -klooriheksidiini suuhuuhde, Metacamin kipulääke sekä purkki märkäruokaa. Lunallahan on nyt sitten 2 viikkoa annettava vain pehmeää ravintoa, ettei tikit vaurioidu. Luna kun on herkkävatsainen, eikä sen maha kestä märkäruokia, on ensisijainen tarkoitus pehmittää neidin omat nappulat. Mutta kokemuksesta tiedän, ettei osa nappuloista vaan pehmenny vaikka niitä kuinka liottaa vedessä, joten otin yhden purkin Royal Caninin Gastrointestinalia varuilta. Ettei minun tarvitsisi enää illalla lähteä kaupoille jos Lunan raksut eivät pehmittyisikään.  Myös tietenkin luut ja leluilla leikkiminen on kahden viikon tauolla.

Kotiin päästyämme neiti jatkoi tapansa mukaan seuraavan muutaman tunnin ajan kauneusuniaan. Ei välittänyt vaikka me siinä söimme samalla. Kahdeksan maissa illalla kävimme lyhyellä herätyskävelyllä ja neiti sipsuttikin suht virkeästi koko lyhyen lenkin. Pari kertaa tuli sellainen stoppi jolloin tuijotettiin tyhjyyteen, mutta kutsumalla saatiin neiti takaisin maanpinnalle ja jatkamaan kävelyä. Mitään tarpeitaanhan Luna ei tehnyt, mutta se oli tuttua. Aikaisemmissa nukutuksissa, jolloin neiti on nukutettu aamusta, on tarpeet tehty vasta illemmalla vaikka koiraa oli käytetty ulkona parin tunnin välein.

Kotona jatkettiin nokosia.

Iltaruoan Luna sai siinä ennen yhdeksää, kun selvästi alkoi jo olla hereillä vaikkakin tietenkin väsyneen oloinen. Neidin omat raksut pehmittyivät, mutta vaativat pari tuntia vedessä seisomista. Eli arkiaamuina pitää ensimmäisen herääjän laittaa raksut lillumaan, jotta voin ne Lunalle antaa ennen töihin lähtöä.

Ruoan jälkeen mentiin suihkuhuoneeseen huuhtelemaan hampaat Hexarinsellä.

Luna oli hieman itkuinen siinä illalla ja nukkumaan mennessä, mutta rauhoittui sitten lopulta kun kaikki valot sammutettiin.

Aamulla oli jo paljon pirteämpi spanieli vastassa. Aamupalaksi jouduin antamaan ensin hieman märkäruokaa, kun vasta silloin laitoin raksut likoomaan. Aamupäivästä huomattiin että neiti kävelee hieman hassusti, seurasin sitä liikettä ja alkuun näytti että se oikoo vasenta etujalkaa omituisesti (siinä tosin oli kanyyli laitettu, joten se voi olla että se edelleen tuntui oudolta), mutta hetken päästä totesin sen ontuvan kumminkin oikeaa etujalkaa. Se käveli kyllä aivan aamusta mielestäni normaalisti, tai sitten sillä oli niin kiire syömään ettei se taas itse noteerannut että jalkaan sattuu.

Meillä on aika paljon mattoja lattialla, koska Lara on liukastelevaa tyyppiä, mutta keittiö-olkkarivälillä on lyhyt väli missä ei mattoa ole. Ollessani keittiössä ja Lunan tullessa perässä huomasin, että se varoi kunnolla juuri tässä matottomalla kohdalla. Joten tuli mieleen että kerkesikö se sitten jo liukastumaan siinä ja venäyttämään jalkansa. Toinen vaihtoehto on eläinlääkärillä yrittäessään nousta jaloilleen, Lunalta tietysti ne jalat liukui pois alta. Ja nyt alkaa varmaan hiljalleen siellä annettujen kipulääkkeiden vaikutus vähentyä.

Mitä tästä opimme? Emme mitään, kenkä lähti mukaan eteisestä.
Laitoin kopan päähän hetkeksi kun näytti alkavan rapsuttaa operoitua puolta. Mietin kyllä kun kyse on takahampaasta, että siinä on kyllä huulet niin edessä että tuskin se saisi kynsillä tikkejä auki, mutta varotaan nyt nämä pari ensimmäistä päivää vähän enemmän.

Luna nyt on muutaman päivän rauhallisella sairaslomalla, mutta pitää näköjään pitää lenkit ihan minimissä jos se tosissaan on jalkansa venäyttänyt.

Harmittavasti Lunalle tuli nyt reilun kuukauden kisakielto, eli emme pääse osallistumaan oman seuran rally-kisoihin helmikuun alussa. Rauhoitteet oli 28 vrk, jos lääkitys olisi jäänyt siihen olisi varoaika loppunut juuri päivää-kahta ennen kisoja, mutta Luna kun sai 3-5 vrk kipulääkekuurin jossa sama 28 vrk, niin menee se juuri parilla päivällä kisojen yli.