Maaritin toko

Kuukausi taas on vierähtänyt ja oli aika Geishan kanssa suunnata kohti hallia ja Maarit Hellmanin valmennusta.

Ollaan Geishan kanssa ahkerasti treenattu seuraamista (tai pikemminkin minä sitä oikean paikan palkkaamista). Kuvittelin meidän osaavan jo paremmin, mutta näyttäessäni seuruuta Maaritille, edisti Geisha taas jonkin verran. Ei toki niin pahasti, kun edellisellä kerralla, mutta edisti kumminkin. Olen jokaisella lenkillä ottanut seuruuta lyhyen pätkän ja palkannut muutenkin kun Geisha omatoimisesti tulee seuraamaan oikeaan paikkaan. Mutta ei se näköjään ole vieläkään iskostunut tai sitten minä olen palkannut kumminkin pieleen.

Maarit myös totesi, että pikkuG:n perusasento on myös aika edessä ja välillä neiti jää vähän lonkalleen istumaan. Olen korjannut Geishan perusasentoa laittamalla sen tekemään kiepin siinä minun vieressä. Maarit sanoi, että vaikka Geisha siinä korjaa paikan paremmaksi, jää se useammin lonkalleen. Hän suositteli ottamaan Geishan aina edestä perusasentoon. Kokeilin sitten niin, eli ohjasin ensin neidin eteen ja siitä takaisin sivulle. Maaritin mukaan Geisha jäi heti paljon parempaan asentoon.

Lopuksi katsoimme kapulaa. Siinä Geishalla on mielestäni tullut selkeää edistystä, mutta edelleen se on kaukana täydellisestä. Edistystä on tapahtunut siinä, että neiti tuo kapulan jo kaksi kertaa kolmesta käteen asti. Toki, samalla todennäköisyydellä se kapula myös tippuu matkan aikana ainakin kerran. Voin myös antaa kapulan Geishalle ja se pitelee sitä vaihdellen muutamasta sekunnista melkein 10 sekuntiin. Toki se kapula pyörii suussa minkä kerkeää, mutta ei sitä enää ainakaan pudota heti. Välillä saan Geishan perusasentoonkin kapulan kanssa.

Maarit ohjeisti jatkamaan pitkänmatkan noutoja, mutta niin että Geisha kunnolla juoksisi kapulan kanssa takaisin. Joten teimme niin, että pidin Geishaa pannasta ja heitin kapulan. Ensin Maarit ohjeisti päästämään neidistä irti kun kapula osuu ensimmäisen kerran maahan ja näin tein. No, pikkuG:hän lähti kuin ohjus ja hyppäsi vauhdissa kohti kapulaa etu tassut edellä. No kapulahan sitten sinkoili vähän joka suuntaan  ennen kuin Geisha sai siitä kiinni. Kun pikkuneiti kääntyi minua kohti aloin kehumaan ja kutsumaan Geishaa. Kuten Maarit oli ajatellut, otti neiti kapulasta paremman otteen ja lähti juoksemaan luokse. Ote oli hyvä, eikä kapula pyörinyt suussa. Ainut vika, että kapula tippui parin metrin päässä minusta. Mutta tehtävänä oli saada ote kunnolliseksi, niin siinä onnistuttiin. Otimme vielä heiton uudelleen, mutta nyt Maarit käski odottamaan, että kapula pysähtyy. Koska liikkuva kapula kiihdytti neitiä selvästi liikaa. Hän myös suositteli, että kapulan taakse laittaisi jotain ns. estettä, jolloin G todennäköisesti hidastaisi vauhtia eikä rynnisi kapulalle tassut edellä. Heitin kapulan pitäen edelleen Geishan pannasta kiinni ja Maarit meni tässä treenissä esteeksi kapulan taakse. Lähetin neidin noutoon, näin vain että se juoksi kapulalle ja kapula ei ainakaan hirveästi lennellyt mihinkään. Sitten Geisha tuli tuhatta ja sataa takaisin, kun sitä hihkuen kutsuen kyykistyin. Ja lopputuloksena sain kapulan lentäen syliini. Maarit totesi, että Geisha nosti nyt kapulan aivan täydellisesti. Hän myös sanoi että pientä kapulahulluutta on havaittavissa siitä millaisella vauhdilla pikkuG ryntää kapulalle. Tietenkään ylimenevä hulluus ei ole hyvästä, mutta kun lähtökohta oli se, ettei neiti tykännyt tai kiinnostunut kapulasta ollenkaan, niin ehkä pieni hulluus sallitaan.

Samalla tässä totesin, kuten jo pari kertaa aikaisemminkin, että pienen bordercollien vauhti on aivan toista maata verrattuna totuttuun snaapelivauhtiin. Meillä saattaa tulla ongelmia myöhemmin, kun mukaan tulee luoksetulon pysäytykset.

Pitää vain hankkia Geishalle pantaan sellainen käsilenkki, koska neiti ei tykännyt yhtään kun yritin kaivaa sen runsaasta turkista pantaa esille ja siitä pannasta sitten vielä sitä metallirinkulaa. Ja Geishan panta on kumminkin leveä ja siinä on iso metallirengas. Sillä vaan on tuota karvaa reilusti.

Loppuun otimme sitten vielä luopumisharjoitusta. Tarkoitus oli odottaa, että Geisha luopuisi kädessä olevasta herkusta/lelusta niin, että se pitäisi kontaktia minuun ja pitäisi suunsa kiinni. Ajatus tässä oli, että Geisha saataisiin rauhoittumaan ja jäämään sellaiseen ”luopumistranssiin”, jonka aikana sille annettaisi kapula pidettäväksi. Tarkoitus olisi että neiti jäisi tähän transsitilaan, eikä pureskelisi sitä kapulaa. No, kokeilimme tätä vielä lopuksi, mutta kiihdyttävien kapulannoutojen jälkeen Geishalla oli hieman hankaluuksia rauhoittua niin paljoa, että tehtävä olisi onnistunut. Kyllä neiti ne namit jätti rauhaan, mutta ei sillä ollut pienintäkään hajua, että sen pitäisi kontaktiakin tarjota.

Mutta tätä pitää nyt treenata vaikka kotona, hieman helpommassa ympäristössä ja ilman kiihdyttävää alkutreeniä.