Porvoo KR

Jälleen kerran pestiin koirat edellisenä iltaja, pakattiin tavarat ja lähdettiin aamulla näyttelyhommiin. Tällä kertaa matkassa olivat vain molemmat Patukat. Jälleen kerran näyttelyn tuomari oli vaihtunut, meillä piti olla Harri Lehkonen, mutta tilalle oli tullut Harry Tast. Systeri oli aikaisemmin todennut, että Tast on ollut tuomari, jolle hän ei ole halunnut Laraa koskaan viedä, mutta nyt kun nämä näyttelyt alkavat olla jo vähissä, niin pakko sitä on käydä kokeilemassa.

Junnunarttuja ei ollut kuin viisi, joista yksi oli jo junnuvalio. Eli mahdollisuudet olivat ihan kohtalaiset, jos tuomari sattuisi tykkäämään jommastakummasta.

Bordercollieita ennen oli joitakin yksittäisiä rotuja. Joten siinä kerkesi hieman katsomaan arvostelutapaa, toki kun ei seurannut kirjallisia arvosteluja, niin aivan tarkkaa tietoa ei toki saanut. Ennakkotietona oli, että tuomari on tarkka liikkeistä sekä hampaista.

Ensin ajattelin, että tuomari antaa omalla tavallaan aika paljon anteeksi, kun kehässä oli junnunarttu-maremmo, joka oli pelkkää luuta ja nahkaa, pelkäsi tuomaria eikä oikeastaan liikkunutkaan, koska se pelkäsi niin paljon ja tuomari antoi tälle H:n.

Sitten lopulta alkoi bordercolliet. Uroksia seuratessa tuli heti muutama huomio ilmi. Tuomari tykkää selvästi raskasrakenteisemmista koirista, kaikki koirat, jotka saivat kommentin kevyestä rakenteesta/luustosta saivat arvosanan T-H. Tässä vaiheessa jo ajattelin, että ei me kovin hyvillä tuloksilla täältä lähdetä. Liike oli toinen tärkeä ja häntä ei saanut nousta. Häntähän ei ole ongelma oikeastaan kummallekaan pennuista, mutta liike toki voi olla, jos G lähtee rynnimään.

Lopulta urokset olivat ohi ja nartut alkoivat. Naureskeltiin siinä rivissä ollessa, että ensimmäinen junnunarttu oli kunnon tukkajumala ja kaikki muut sitten ei-niin-turkikkaita. Kyllä Geishalla ja Kismetillä on pitkä pääliturkki, mutta pohjavillat puuttuvat. Kahdella muulla sitten oli pääliturkissakin hieman sanomista. Liikkeet meni minusta ihan hyvin, Geishalla oli toki vauhtia, mutta rynnimään se ei lähtenyt.

Ensimmäinen junnu otti tietysti ERIn, ja sen jälkeen sitten tulokset tippuivatkin. Toisena ollut otti T:n ja tämä esittäjä oli siitä ihan äimänkäkenä, kun koira on normaalisti saanut enemmän ERIä kuin EH:ta. Mutta tässä vaiheessa varmistui, että nyt ei kyllä kisata mistään tuloksista. Kismet meni kehään kolmantena.

” 11 kk. Rungossa oikeat mittasuhteet, mutta rintakehä vielä keskeneräinen ja kokonaisuus ilmava ja kauttaaltaan kapea. Kaunisilmeinen narttumainen pää. 1 P2 puuttuu. Avoimet kulmat. Hyvä laatuinen turkki. Löytää kehässä oikean paimenkoiran liikemallin.”

JUN-H

Sitten menin Geishan kanssa. Neiti pysyi ihan hyvin paikoillaan ja liike minusta sujui hyvin.

” 11 kk. Keskikokoa pienempi, kevytrakenteinen juniori. Runko vielä kauttaaltaan kapea. Kuonon tyvi kevyt. 1 P2 puuttuu. Edessä avoimet takana hyvät kulmat. Hyvälaatuinen yksinkertainen turkki. Juoksee kiireisesti, mutta askel kuitenkin ehtii venyä.”

JUN-H

Ja kaikki loput junnu- sekä nuoret nartut jatkoivat tätä tasaista H linjaa. :’D  

Mutta oli ensimmäinen tuomari, joka huomasi hammaspuutoksen/set. Tai no Geishalla huomasi puuttuvista vain tuon yhden. Kun katseli tuomarin aikaisempia arvosteluja, ei hän kyllä hammaspuutoksista ole pahemmin rokottanut, eli eiköhän tämä H mennyt nyt pääasiassa keveyden piikkiin kuten monella muullakin.

Mutta tätä tämä näyttelymaailma on, ellet satu omistamaan aivan huippuyksilöä. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas molemmista ja neljäs ei kummastakaan.

 Tällä tuomarilla tuntui olevan myös tapa, että jos jokin oli ok, niin siitä ei yleensä ollut mainintaa. Ja naureskeltiin (hammaspuutosten lisäksi) sitä, että Geisha sai kommentin pohjavillan puuttumisesta, mutta Kismetin karvattomuutta ei sitten ”huomattu”.  Huomasin myös, että tuomari totesi heti G:n nähtyään että ”kevytrakenteinen ja runko kapea”, eikä siis koskemalla tutkinut. Mietin, että kuinka paljon pohjavillan olemassaolo olisi tähän vaikuttanut, koska ulospäin se rakennehan vahvistuu, kun turkki on paljon paksumpi. Toki, olisi ne kommentit tulleet siinä vaiheessa, kun hiplailu alkoi, mutta näin pohdintana.

Seuraava yritys on Kismetillä Hyvinkäällä ja Geishalla Riihimäellä. Sen jälkeen melkein mennääkin vasta joulukuussa messariin. Toivottavasti pennut olisivat kasvattaneet pohjavillansa takaisin siihen mennessä (eivätkä varsinkaan pudottaneet pääliturkkiaan).