Tunnaria ja luoksetuloa

Tokossa meillä oli tällä kertaa aiheena tunnistusnouto sekä luoksetulo (ja pysäytys). 

Menimme ensimmäisenä tekemään tunnaria. Siinä alussa totesinkin kouluttajalle, että jos joutuisin sanomaan yhden liikkeen voittajasta, mikä onnistuu 99% todennäköisyydellä, se olisi tämä. Heti perään kyllä totesin, että edellisessä kokeessa kyllä nollattiin tämä liike jonkun omituisen aivopierun takia, mutta se laskettakoon siihen 1%:iin. 

Luna osaa liikkeen ja tykkää liikkeestä ja tässä tulevat virheet tulevat aivan jostain muusta kuin osaamattomuudesta. Usein jostain voittamattomasta hajusta.

Näytimme liikkeen kouluttajalle ja sehän meni kuten pitikin, hienosti nappiin. Luna nosti oman kapulan nätisti heti sen löytäessään. Kouluttaja totesi, että ei hänen mielestä ollut mitään mihin hän puuttuisi. Hän kysyi että nostaako Luna aina heti vai käykö koskaan tarkastamassa muita kapuloita. Siinä piti hetki miettiä, mutta todettava on, että aika usein Luna nostaa oikean heti. Oikeastaan jos vauhti on liian kova, saattaa neiti vauhdin takia valua seuraavalle kapulalle, mutta tällöinkin usein kääntyy siinä ja ottaa oikean. Aika harvoin se tarkastaa kaikkia jos on oikean löytänyt. 

Teimme liikkeen vielä uudelleen ja jälleen neiti nätisti toi heti oikean kapulan. Kouluttaja vaikeutti tehtävää lisäämällä kapuloita ja laittamalla ne ison ruksin muotoon. Lähetin Lunan noutoon ja puolet ruksista se tarkasti ennen oikean kapulan tuontia. Kouluttaja totesi, että kertaalleen se meni oikean kapulan yli, mutta vauhtia oli sen verran että se tuskin kerkesi sitä haistamaan. 

Kuten todettiin, Luna osaa tunnarin. Kouluttaja kyseli että mitä me halutaan tehdä, kun ei näissä ole ollut mitään moitittavaa. Minäkin siinä hetken mietin, kunnes totesin että jos siihen saisi jotenkin lisättyä häiriötä. Otimme sitten ohjatun noudon kapulat ja tein Lunan kanssa ihan tavallisen noudon väliin. Jätimme sitten kapulat näkyville aidan vierelle ja otimme tunnarin uudelleen niin että neiti joutui juoksemaan ohjatun kapuloiden ohi tunnareille. No, Lunahan totesi että ei hän tällaiseen huijaukseen jää ja teki liikkeen kuin mitään ohjatun kapuloita ei olisi ollut olemassakaan. 

Mulla on ihan hyvä asento - kiitos kysymästä.

// Tähän välikommenttina, ajattelin kotona sitten treenata palkasta luopumista ja työhön keskittymistä, kun siitä minulla mainitaan nyt vähän joka suunnasta. No, taisin sitten heittää meidän riman jonnekin Mount Everestin huipulle, kun ajattelin olevan hyvä idea yrittää tehdä tunnaria niin että ruokakippo on tunnarikapuloiden keskellä. No, aika nopeasti tultiin sieltä huipulta alas, koska Lunahan ei suostunut menemään lähellekään ruokakippoa ja täten tunnarikapuloita. Yritin monen monta kertaa, mutta lähin mitä pääsimme, oli kapuloiden ja ruokakupin kierto. Pääasiassa neiti yritti lähteä peruuttamaan tai tarjosi perusasentoa ja kiljui mieltä osoittavasti. 

Okei, ruokakuppi on kumminkin THE kuppi. Joten otin ruokakipon pois ja laitoin tilalle vain muutaman nappulan. Mutta eipä se tilannetta hirveästi helpottanut. Jouduin taas paljon houkuttelemaan, että sain Lunan menemään kapuloille ja kun se lopulta meni, niin sitten vain nostettiin joku kapula. Haistelusta ei tietoakaan. 

Voin sanoa että varmaan puoli tuntia tapeltiin sen tunnarin kanssa, välillä Luna ei suostunut hakemaan mitään tai sitten nostettiin randomilla vain joku, kertaalleen Luna jopa nappasi häiriöraksut keskeltä. Välillä sitten aivot toimi ja oikeasti Luna etsi sen oikean kapulan ja tästä se sitten sai kunnon palkan. Ainut että tuo onnistuminen ei tullut kertaakaan kahta kertaa peräkkäin, vaikkakin palkkaus saisin nenän toimimaan hiljalleen. Kun Luna näytti tajunneen mitä halusin, yritin vielä kertaalleen laittaa kapulat ympyrän muotoon ja pari raksua keskelle, mutta se ei edelleenkään onnistunut ollenkaan. Joten laitoin kapulat taas riviin ja raksut kapuloiden taakse. Ensimmäiselle yrittämällä nousi taas vain ensimmäinen kohdalle osunut kapula, toisella sitten haisteltiin ja tuotiin oikea. Tästä sai sitten loppuruoan palkaksi. 

Tässä taas näki kuinka pahasti Luna jää siihen ruokaan kiinni, tunnarikin on neidille oikeasti todella helppo ja kiva liike ja nyt oltiin kuin ei tiedettäisi yhtään että mitä pitää tehdä. Hyvä kun niitä kapuloita nähtiin. Kun ruoka oli syöty, otin vielä toiseen suuntaan kaksi tunnaria ilman ruokahäiriötä. Ensimmäisellä yrityksellä nousi oikea kapula, mutta Luna oli selvästi hieman epävarma. Kehuin, palkkasin ja otin vielä uuden, jolloin nousi oikea jälleen ja nyt se tuotiin jo vauhdilla takaisin. //

Ai miten niin mä nukun ihan oudosti tässä mökissä?

Palaten takaisin tokotuntiin, otimme seuraavaksi luoksetuloa toisen kouluttajan kanssa. Hän ensin kyseli meidän tämänhetkistä tilannetta liikkeen kanssa. Totesin, että Luna osaa tämänkin, mutta osaamisessa on enemmän ja vähemmän vaihtelua. Välillä neiti lähtee niin kovaa liikkeelle, että pysähtyminen valuu reilusti. Tai sitten toisessa ääripäässä, Luna ennakoi ja lähtee hitaasti tai hidastaa juuri ennen stoppia. Minulle ideaali suoritus on, kun neiti lähtee rauhallisella laukalla tulemaan, koska silloin myös pysähdys onnistuu hyvin.

Hän kysyi mitä teen näissä ns. ongelmatapauksissa. Totesin, että jos kyse on ennakoinnista eli Luna hidastelee, niin otan pelkkiä suoria luoksetuloja väliin useamman. Saatan myös tehdä karkuun lähtemistä tai palkkaamista kesken luoksetulon kun vauhti on hyvä. 

Jos vauhti on taas liian kova, minkä takia pysähdys valuu, otan käyttöön takapalkan. Tässähän on omat hyvät ja huonot puolensa, alkuun se toimi todella hyvin, kun Lunalla oli aina suunta eteenpäin, koska pysähdyksiä ei oltu harjoiteltu. Nykyään kun neiti tietää että pysähdys tulee tai voi tulla, niin takapalkka sitten aiheuttaa ennakointia. Eli sitä ei oikeastaan voi tehdä kuin ihan pari kertaa, jolla muistutan Lunalle siitä pysähdyksestä ja millaisena sen haluan. 

Tietysti takapalkassa voisin vähentää ennakointia vaihtelemalla pysäytyspaikkaa. Eli välillä pysäyttää heti, välillä vasta ihan parin metrin päässä minusta. Nyt olen pysäyttänyt Lunan aina siinä suunnilleen keskellä, koska olen kokenut sen reilumpana (ja helpompana) koiralle, että se tietää missä kohti noin tehtävä pitää tehdä. Okei, joo, tämä lisännee ennakointia, mutta tietysti on muistettava että treenailen cockerspanielin enkä paimenen kanssa. Vaikka Luna on oikeasti todella taitava ja tätä minulle toitotetaan monesta suunnasta (koska minä pidän sitä liian yksinkertaisena ja en uskalla vaatia siltä tarpeeksi) niin tässä(kin) tapauksessa ajattelen, että neiti menee sekaisin jos lähden hirveästi (mukamas turhaan) vaikeuttamaan tehtävää. 

Jotenkin hirveän vaikeaa tämä treenaaminen välillä. :’D 

Yö ja päivä

Näytin sitten meidän koemaisen suorituksen, joka onnistui oikein hienosti. Luna lähti ehkä hieman reippaampaa laukkaa, mutta ei tullut pikajunana luokse. Pienen pientä ennakointia oli havaittavissa suunnilleen puolessa välissä matkaa, mutta tyylillä jos siinä kohti olisi räpäyttänyt, olisi mitätön hidastus jäänyt näkemättä. Pysähdys oli minusta hyvä, valumista ei pahemmin ollut. Loppu luoksetulo oli myös hyvä.

Kouluttaja totesi, että hänestä oli todella hyvä suoritus. Hänkin oli huomannut sen pienen pienen ennakoinnin, mutta totesi että se oli oikeasti niin pieni, että tuskin olisi moni tuomarikaan rokottanut siitä. Alussa, kun kävelin koirasta poispäin, neiti kuono haisteli ihan sekunnin kaksi maata.

Hän suositteli tekemään pysäytyksiä myös muilla tavoin kuin koemaisena. Esimerkiksi kiertämällä jotain. Kokeilimme sitten kiertää esteen siivekettä. Ensin otin ihan pelkän kierron, koska Lunahan ei ole siivekettä aikaisemmin kiertänyt. Ensimmäisellä kierroksella otettiin seisominen mikä sujui ihan hyvin. Toisella kierroksella otettiin maahanmeno, jossa neiti valuikin sitten mukavasti. 

Kouluttaja suositteli että kannattaa aloittaa uudet pysähtymiset niin, että sanoo käskyn koiran ollessa lähellä ja auttaen kropalla, jotta siihen saadaan vauhtia. 

Loppuun otimme vielä yhden suoran luoksetulon pysäytyksettä. Tai olimme ottamassa, kun kouluttaja sanoi “käsky” niin Luna ennakoi ja pomppasi seisomaan. Neiti tajusi kyllä virheensä itsekin, koska se pysähtyi niille sijoilleen “oho”-ilmeellä. Minä käskin Lunan takaisin maahan, mutta kouluttaja totesi että otetaan koko aloitus uudelleen. Mieluummin kerrotaan koiralle näin että virhettä ei hyväksytä vaan pitää tehdä alusta loppuun kuten tahdotaan. Seuraavalla yrityksellä tuli enää mitätön nytkähdys, mutta muuten pysyttiin maassa. Kutsusta Luna tuli ihan hyvällä vauhdilla luokse, mutta palkkasin sen kumminkin “jes” sanalla ennen kuin se kerkesi hidastamaan yhtään.

Lopuksi otimme paikallaolot. Voin sanoa että ihana oli huomata, että Luna oli oikeasti pitkästä aikaa hiljaa. Palkkasin neitiä hieman tiheämmin kyllä, mutta siitä huolimatta neidin vire oli tasaisen rauhallinen. Olimme aivan oikeassa reunassa, mutta toinen kouluttaja tuli häiriöksi vielä seisomaan meidän toiselle puolelle ja liikkeen alkaessa sanoi haamukoiralleen maahankäskyn. Luna ei tähän lankaan jäänyt, joten siitä tuli palkka. Hetken päästä käskin neidin maahan. Menin vieressä olevan bortsun omistajan kanssa piiloon ja Luna tuntui jäävän rauhallisesti paikoilleen. Koko 2 minuuttinen sujui hyvin ja lopun yksitellen nousussakaan neiti ei ennakoinut. Nämä säännölliset paikkikset ja hieman tiheämmät palkkailut on selvästi rauhoittanut Lunaa taas mukavasti. Toisekseen, ylipäätään treeneissä vinkumista on ulkona tullut paljon vähemmän kuin sisällä.

Summer!

Rallysta minulla ei ole ihan hirveästi sanottavaa. Ratana meillä oli 27.4. Petäjän Kirsin mestarirata, jossa kolmen askeleen peruutus oli ainoa epävarma kyltti. 

Luna oli hyvässä vireessä, eikä ennakoinut oikeastaan ollenkaan tällä radalla. Palkkailin muutamaan otteeseen. Yllättäen jouduimme uusimaan edessä peruutuksen, kun Luna hanakasti stoppaili parin askeleen jälkeen. Toinen uusittava oli istu-askel-seiso-2 askelta-istu-3 askelta-maahan –kyltti, kun Luna istui kun piti seistä. Tässä kouluttaja käski tekemään sen seisomisen onnistuneesti, ennen kuin lähdin uusimaan. Hän huomautti, että meidän kannattaa tätä opetella myös kisoissa tekemään. Olenhan minä tuosta ollut tietoinen ja sitä ajatellut, mutta kisoissa jännittää kumminkin sen verran paljon, ettei aivot aina ajattele kunnolla. Toisella yrittämällä liike sujui ongelmitta. 

Positiivista oli, että peruuttaen kolme askelta sujui nätisti.

Kouluttaja siinä totesi, että ei hänellä kyllä ollut tähän suoritukseen pahemmin mitään kehitysidoita. Ainut mitä hän pohti, oli Lunan edessä istuminen. Neidillä on välillä tapana istua ja sitten työntää itseään vielä hieman taaksepäin (nostamatta takamusta maasta), jos sattuu istumaan liian eteen. Tätä hän pohti että tuleekohan siitä virhepisteitä mestariluokassa. Sanoin että Luna on todella satunnaisesti tehnyt tuon kisoissa ja tähän mennessä siitä ei ole lähtenyt pisteitä. Tietysti pyritään pääsemään siitä pois, eli pitää vahvistaa eteentulopaikkaa.