Hoopers

Pääsimme Lunan kanssa kokeilemaan Hooperssia, kun pari meidän seuran jäsentä päättivät järjestää treenipäivän. Kouluttajana oli Nora Renell ja treenata sai 2x15minuutin pätkän. Systerikin olisi päässyt Laran kanssa peruutuspaikalle, mutta bc-neidin ollessa mammalomalla, jäi heiltä tämä tilaisuus nyt käyttämättä.

(c) Nenonen Niina

Koska emme Lunan kanssa olleet Hoopersia ollenkaan tehneet, aloitettiin ihan alkeista. Eli meille laitettiin pari Hoopers-vannetta ja neitiä palkattiin, kun se meni niiden läpi ja itsenäisesti kääntyi takaisin vanteita kohti. Kun idea alkoi olla selvä, tehtävää vaikeutettiin ensin lisäämällä vanteita ja sitten laittamalla ne kaareen. Luna hiffasi ajatuksen todella nopeasti ja oli sen verran kierroksilla että yritti monta kertaa treenien aikana lähteä itsenäisesti tekemään vanteita palkan toivossa. Pariin otteeseen kyllä ohitettiin joku vanne ja kertaalleen neiti yllättäen tarjoisikin vanteilla agilityn keppien pujottelua. :’D Seuraavat kolme videota kuvannut Nenonen Niina.

Hooperssissa kuulemma ei saa jäädä korjaamaan, eli jos koira menee yhden esteen ohi, pitää vain jatkaa matkaa. Lajin on tarkoitus olla koiralle suht suoraviivaista ilman tiukkoja käännöksiä, niin korjaamalla tämä suoraviivaisuus katoaa. Korjaamattomuus oli itselle ehkä hieman hankalaa, kun on tottunut korjailemaan asioita jos ne tehdään pieleen.

Luna myös treenin alussa tarjosi vahvasti kontaktia vanteita mennessään, jolloin kouluttaja totesi että minun on alkuun jätettävä käsiapu pois, koska neiti katsoo minua ja sitä kättä. Voin ohjata kyllä, mutta se pitäisi enemmän tehdä kroppa-avulla ja parhaiten tämä sujui pitämällä katseen noin metrin koiraa edellä ja kääntymällä sen mukaan. Käsiapukin sai toki olla, mutta alkuun jouduin pitämään kättä alhaalla, jotta neidin huomio ei kiinnittyisi siihen. Parin yrityksen jälkeen Luna lopettikin minun tuijottamisen ja alkoi katsomaan menosuuntaansa.

Treenien jatkuessa lisäsimme yhden ”tynnyrin”. Ensin otimme pelkästään tämän tynnyrin kiertoa ja sitten lisäsimme sen vanteiden eteen. Eli Luna joutui ensin kiertämään tynnyrin ja siitä matka jatkui vanteille. Lopputreenit sitten olikin pääasiassa tätä hieman eri muodostelmissa ja tynnyri eri etäisyyksillä ja eri suunnissa.

Varsinkin toisella treenipuoliskolla näki, että Lunalla oli jo selvästi hyvä idea mitä piti tehdä ja edelleen neiti tarjosi esteiden suorittamista omatoimisesti jos vaan kerkesi.

Hooperssihan vasta hakee paikkaansa Suomessa uutena lajina, joten hieman epäilen että Lunan elinaikana se ei kerkeä virallistumaan niin että kisoja alettaisiin järjestämään. Tietysti jotkin epäviralliset nyt on mahdollisia aikaisemmin. Ja neidin lonkkien nivelrikko ja polvien löysyys huomioon ottaen, en tiedä onko Hoopers myöskään kovin kevyt neidille vaikkakin se on varmasti paljon parempi kuin agility. Mutta Luna siitä tykkäsi hirveästi, joten voihan sitä hieman treenata neidin kropan ehdoilla, jos näyttää että treenien jälkeen alkaa yhtään kipuilemaan niin jättää sitten vähemmälle tai kokonaan pois. Näiden treenien jälkeen ei tosin epämukavuudestaa ollut merkkiäkään, vaikka Luna vielä hyppi ja pomppi siinä treenatessa enemmän kuin oli tassut maassa.

We are expecting

 Lara on astutettu, tai tarkalleen ottaen siemennetty, heinäkuun loppupuolella tanskalaisella uroksella. Neiti on viikko sitten ultrattu kantavaksi.

Astutus on ollut tähtäimessä jo pidemmän aikaa ja vuosi sitten vahvistui, että astutus tapahtuisi tämän kevään-kesän juoksuista.

Alkuperäinen suunnitelma oli, että systeri lähtisi Magical Joy -kasvattajan kanssa autolla Tanskaan astutusreissulle, mutta rajojen ollessa milloin auki ja milloin kiinni, kaatui tämä suunnitelma koronaan. Sitä kyllä vielä pohdittiin viikkoa-kahta ennen juoksujen alkuakin, kun selvisi, että jotkut olivat jo menneet Tanskaan koiranäyttelyynkin.

Toisena vaihtoehtona olikin sitten pakastesperman lähetys. Pakasteen etu verrattuna tuoreeseen oli sen säilyvyys. Sen pystyi tilaamaan reilusti etukäteen ja jos oikeat päivät osuisivat viikonlopulle, olisi sperma jo täällä. Koska viikonloppuna ei taas rahti kulkenut. Siemennys itsessään tosin maksoi enemmän viikonloppuna, mutta ei ainakaan kaatuisi siihen ettei tavaraa ole.

Uroksen omistajan ja tanskalaisen eläinlääkäriaseman suosituksesta, sitä päädyttiin kumminkin jäähdytettyyn spermaan. Tämä oli huomattavasti edullisempi vaihtoehto, mutta isompi riski tuli ajankohdan kanssa. Uroksen omistajalle piti saada tieto hyvissä ajoin, jotta hän kerkesi varaamaan eläinlääkäriajan seuraavalle aamulle. Lähetys piti saada matkaan Tanskasta aamu yhdeksään mennessä, jotta se oli seuraavana päivänä Suomessa. Joten tiedon tullessa sen verran myöhään, että eläinlääkäri olisi kmennyt jo kiinni, olisi lähetys pakosti siirtynyt päivällä eteenpäin. Ja perjantai-sunnuntai aikavälillä ei tietystikään liikkunut mikään.

Jotta koko siemennysprosessi ei olisi ollut ilman jännitystä ja stressiä, oli heti alkuun ongelmia. Kun juoksut alkoivat, siitä hetken päästä alkoi progesteronin mittaaminen. Ensimmäinen mittaus oli sovittu perjantaille Reprovettiin. Olimme silloin kesälomalla vaunulla ja systeri lähti aamusta Laran kanssa matkaan, mikä sitten tyssäsikin parin kilometrin päähän lossirantaan. Lossi nimittäin meni rikki juuri tullessaan mantereelta saaren puolelle. Systeri sitten hieman ärsyyntyneenä odotteli rannassa jonkin aikaa, kunnes varmistui että lossi tosissaan oli rikki. Joten hän joutui soittamaan lääkäriin, että nyt he eivät vaan konkreettisesti pääse tulemaan. Vaikka joku olisi heittänyt systerin ja Laran veneellä väylän yli, niin ilman autoa olisi ollut hankala jatkaa matkaa.

Seuraavan ajan he sai maanantaille. Hieman siinä joutui jännittämään, missä vaiheessa silloin mentiin, koska Larahan ei ole tähän mennessä oikeastaan koskaan selvästi näyttänyt juoksujen vaiheita. Toisin kuin Luna joka ensinnäkin tyrkyttää itseään Laralle aina kun silmä välttää (ja Lunahan tyrkyttää itseään vaikka Laralla olisi ne juoksut…), ja punaisella neidillä lähtee selvästi häntä sivulle. Joten meillä ei ollut Laran juoksujen tilanteesta mitään tietoa. 

Maanantaina systeri ja Lara pääsi sitten lääkärille asti. Laralle tehtiin progen lisäksi papakoe ja emätintutkimus, jossa katsottiin että kaikki on ok, mikään ei estäisi luonnollista astumista tai synnytystä. Papakoe näytti kuulemma todella hyvältä, ”valmiilta” niin sanotusti. Mutta proge näyttikin sitten vain 0,3mg/ml:a. Tässä vaiheessa elettiin siis päivää 9. juoksujen alusta.

Progesteroni on ovulaation aikaan 5-10ng/ml välillä. Nousu on yleensä hidasta n. 2ng/ml asti ja siitä sitten nousee nopeasti. Jäähdytetyllä spermalla tehtävä siemennys tehdään pari päivää ovulaation jälkeen.

Koska papakoe näytti ns. valmiilta, suositteli lääkäri seuraavaa mittausta keskiviikolle (päivä 11), mutta heidän ollessa kiinni käskivät käymään Mevetissä. Systeri siis varasi sinne ajan keskiviikolle. Varauksesta meni varmaan pari tuntia eteenpäin, kun Mevetistä soitettiin takaisinpäin että heidän progelaite on rikki. Joten ei voinut muuta, kuin varata torstaille aika Reprovettiin ja toivoa, että vaikka papa näytti valmista, niin proge ei kumminkaan olisi noussut.

Torstain lääkärikäynnillä sitten todettiin, ettei se tosissaan ollut noussut. Arvo oli silloin 0.8ng/ml.

Kolmas mittaus meni sitten sunnuntaille (päivä 15). Reprovet oli jälleen kiinni, joten toiveet laitettiin Mevettiin ja siihen että laite olisi korjattu. Yhteydenotto sinne paljasti, että korjaaja oli tulossa, mutta asia piti varmistaa vielä seuraavana päivänä. Seuraavan päivän soitolla sitten selvisi, että laite oli korjattu ja systeri lähti sunnuntaina päivystykseen jonottamaan testiin pääsyä. Uroksen omistaja oli sopinut sikäläisen lääkäriaseman eläinlääkärin kanssa, että voi ilmoittaa sunnuntaina että pitääkö heidän tulla maanantaiaamusta paikalle vaiko ei. Sunnuntaina arvo olikin sitten 6,04ng/ml.

Päiviä 30, ei vielä mitään isoa pömppistä.

Joten uros kävi maanantaina eläinlääkärillä tyhjentämässä lastin, joka sitten tuli tiistaina puolilta päivin DHL:n mukana Suomeen. Uroksen omistaja otti heti maanantaina yhteyttä sanoen että sperman laatu ei tällä hetkellä ollut huippuhyvää. Ei se huonoakaan ollut, oliko liikkuvuus 70%, mutta selvästi huonompaa kuin viimeksi kun lasti lähetettiin. Sitä kumminkin päädyttiin käyttämään.

Systeri soitti DHL:lle Reprovetin suosituksesta, että paketti piti pysäyttää heidän terminaaliin, mistä systeri kävi sen sitten noutamassa. Paketti oli meillä jääkaapissa hetken aikaa ennen lähtöä Reprovettin.

Lääkärillä kuluikin sitten aikaa. Kuulemma ensin oli kasa papereita täytettäväksi. Sitten spermaa lämmiteltiin ja tutkittiin ja jaettiin kahteen osaan. Kunnes todettiin, että sen laatu ei olekaan niin hyvä, että siemennystä kannattaa tehdä kahtena päivänä. Oli kuulemma riski, että seuraavana päivänä ei olisikaan yhtään siittiötä elossa. Joten se sperma sitten taas yhdistettiin yhdeksi annokseksi.

Itse siemennys oli ollut helppo Laran seisoessa paikoillaan kuin tatti.

Sitten odotettiin 4 viikkoa, jotta päästiin ultraan, joka paljasti neidin olevan paksuna. Ainakin 5 pentua löytyi, mutta siinähän on mahdollisuus että joku pentu on jäänyt piiloon. Ja onhan tässä mahdollista että osa vielä menetetään. Mutta Lara jäi ultran jälkeen virallisesti mammalomalle.

Pentukyselyitä on jo tarpeeksi, joten uusia kyselyitä ei enää oteta. Pennut syntyvät Magical Joy -nimen alle, mutta systeri päätyi kasvattajan kanssa siihen että Lara synnyttää ja hoitaa pennut täällä kotona.

Miten voi olla yhden pentuemainoksen tekeminen hankalaa. Ajattelin että voisin harjoitella mainoksen tekemistä, ja siihen lopulta menikin sittenvarmaan yli 10 tuntia, kun suomikasvattaja halusi sitä tätä ja tota ja sitten peruutettiinkin ja tehtiin kolmatta asiaa, mikä ei sittenkään ollut hyvä ja yritettiin neljättä ja niin pois päin. Mutta yllä näette lopputuloksen, jonka lopullinen versionumero on nro15. :'D