Artjärven Ärinät, rally-tokon voittajaluokan korkkaus

Suunnitelmat muuttuvat näköjään matkalla moneen otteeseen. Alun perin meidän piti hankkia Lunan kanssa vain RTK1 (ja ehkä RTK2) ja keskittyä sitten tokon voittajaluokkaan. No, kun se toko vielä vaati hiomista, niin ajattelin että voisi syksymmällä katsoa rallyn voittajaluokan korkkaamista. Se syksy saapui selvästi liian aikaisin, kun löysin itseni ilmoittavan Lunaa heinäkuun lopun kisoihin.

Tänään sitten tuli se päivä, että pakkasin tavarat ja Lunan autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Orimattilaa. Rally-toko oli yksi osa viikonlopun Artjärven Ärinät –tapahtumaa. Lauantaina oli tokoa ja agilityä. Sunnuntaina rallya ja agilityä. Järjestäjänä oli Villalähteen Agilityurheilijat.

Sää oli hyvä. Alkuviikosta oli luvattu kovaa ukkosta ja rankkasadetta, mutta ne onneksi siirtyivät. Lauantaina oli kuulemma ollut vielä huono sää, mutta sunnuntaina paistoi aurinko. Mutta ei kumminkaan ollut aivan tukalan kuuma.

Lähdin hyvissä ajoin, kun paikalla piti olla 11.45 (kehään tutustumisen arvioitu aloitus oli 12.15) olin suunnilleen 11.20. Siinä kerkesi hyvin ilmoittautua ja tutkimaan ratapiirrosta. Rata näytti mukavan helpolta, yllättäen siellä ei ollut 3 askelta peruuttaen –liikettä, mitä olin ehkä stressannut eniten.

Kävin kävelyttämässä neidin ennen kuin purin leirin kehien lähettyville nurmikolle.

Meidän piti olla neljäntenä suoritusvuorossa, joten kerkeisin katsoa pari rataa ennen meidän vuoroa. Olin myös katsonut hyvän paikan mihin saisin puhelimen laitettua kuvaamaan. Voittajaluokan rataa vasta rakenneltiin, joten kerkesin hyvin katsomaan kun mestariluokassa kisasi 2 cockerspanielia. Kun katsoin ensimmäisen näistä suoritusta, tuli hieman Lola mieleen. Koira oli oikein innoissaan tekemässä, mutta ei oikein tiennyt että mitä pitää tehdä ja täten sitten joutui välillä pysähtelemään iso kysymysmerkki päänsä päällä. Ja välillä vaan mentiin eteenpäin välittämättä mitä ohjaaja siinä yritti käskytellä. Muuta muuten niin spanielimaista menoa, vaikka ei ihan ymmärrys pelannut niin häntä vaan heilui. :D

Otin muutamia liikkeitä meidän radalta ihan kertoakseni Lunalle että mitä nyt tehdään. Neiti tuntui olevan ihan hyvin kuulolla lämmöstä ja ympäröivästä metelistä huolimatta. Laitoin Lunan takaisin häkkiin odottelemaan. Sitten näin tuomarin kävelevän keskelle voittajaluokan kenttää, joten lähdin monen muun kanssa hipumaan kehää kohti. Tuomarina oli Heikkinen Pia ja voin sanoa että oli ehkä nopein rataantutustuminen missä olen ollut. Tuomari lähes juoksi radan läpi, en tiedä johtuiko tämä siitä että oltiin voittajaluokassa, jolloin odotetaan että suurin osa kylteistä on jo tuttuja, vai oliko vaan tämän tuomarin tapa. Mutta kaikissa alo- ja avo-kisoissa tuomari on näyttänyt melkein kädestä pitäen kyltit ja esimerkiksi spiraalissa kävellyt itse sen spiraalin. Tämä tuomari meni kyltille ja totesi että tässä teette spiraalin ja jatkoi suoraan seuraavalle kyltille. No, eihän se sinällään haitannut koska olihan ne kyltit tuttuja.

Kävin radan läpi kolmeen kertaan, jonka jälkeen palasin Lunan luokse. Seurailin mestariluokan etenemistä siinä odotellessa. Kun näin ensimmäisen koiran menevän meidän kehään aloin hiljalleen henkisesti valmistautumaan. Suunnittelin että toisen koiran aloittaessa ottaisin vielä pienet kertaustreenit, kolmannen koiran aloittaessa kävisin viemässä kameran valmiiksi ja menisin radan sivulle odottelemaan.

Ensimmäinen koira pääsi radalta ja ihmettelin kun seuraavaa ei mennytkään. Kehäsihteeri lähti etsimään seuraavaa kilpailijaa (kävi minunkin luona, mutta totesi etsivän nroa 40, kun Lunan kanssa oltiin 42). Kilpailijaa ei löytynyt ja sihteeri meni takaisin tuomarin luokse. Parin minuutin päästä kehäsihteeri tuli taas kohti ja viittoi nyt minua. Olin siinä ymmälläni ja osoitin itseäni varmistaen että sihteeri tosissaan tarkoitti minua (meillä oli muutama kymmenen metriä välimatkaa). Tämä nyökäytti ja otin Lunan häkistä ja menin sihteerin luokse, joka totesi että tästä välistä puuttuikin kaksi kisaajaa (rataantutustumisesta puuttui kanssa porukkaa, mutta kukaan ei tiennyt ketkä puuttuivat). No, minun hienot suunnitelmat kaatuivat siihen, joten jouduimme Lunan kanssa lähes kylmiltään radalle. Eli videota ei valitettavasti ole, kun en tietenkään sitten kerennyt sitä puhelinta laittaa kuvaamaan.

Menin lähtökyltille ja irroitin hihnan. Hieman Luna haisteli siinä, mutta sain onneksi herätettyä neidin mielenkiinnon ja lähdimme liikkeelle. 1,5 metriä pääsimme lähtökyltistä eteenpäin, kun Luna totesi että pahus, hänen housukarvoissaan on risu. No sitä risuahan alettiin irroittaa kesken radan. Tässä vaiheessa minun pakkani sortui ja menin aivan lukkoon. En voinut kuin tuijottaa Lunaa joka repi risua karvoistaan. Kun se irtosi jatkoin rataa eteenpäin tajuamatta uusia lähestymistä. 360 käännös oikeaan sujui sitten ihan mallikkaasti. Tuon alkuongelmien jälkeen minä tosissaan oli aivan paniikissa koko loppuradan, en tainnut pahemmin muistaa edes hengittää.

Seuraavana oli istu-seiso-maahan. Olen tässä juuri vaihtanut seisomisen käsimerkin toiselle kädelle (aikaisemmin tein nostaliikkeen oikealla kädellä, mutta kouluttajan sanoessa minun kääntävän kroppaani siinä, vaihdoin sen vasempaan), mutta Luna oli tämän näköjään jo sisäistänyt eikä liikkeessä ollut ongelmaa.

Sitten oli istu-käännös vasempaan – istu. Tämä sujui hyvin. Neljäntenä oli pyörähdys vasemmalla. Yllättäen Luna ei pyörähtänytkään ensimmäisellä käskyllä (aloitti kyllä, mutta se jäi kesken). Joten annoin uuden pyörähdyskäskyn. Jälkeenpäin ihmettelin että pääsin näin vähällä, koska olen melko varma että pysähdyin ja ajattelin vielä suorituspaikankin kärsineen.

Sitten 360 vasemmalle, missä ei ollut ongelmaa. Kuudentena oli liikkeestä seis – kierrä koira. Tässä stoppasin omasta mielestäni Lunan aivan liian kauas kyltistä (tuli vaistomainen stoppaus kun neiti näytti pysähtyvän itsekseen). Mutta taisin kumminkin olla rajoilla, koska mitään pisteitä ei mennyt. Istu – täyskäännös vasempaan sujui taas ihan hyvin.

Puolenvaihto jalkojen välistä meni oikein nappiin, josta jatkettiin spiraali oikealle koirakin oikealla puolella. Tässä Luna meinasi vaihtaa kesken kaiken puolta, mutta sain sen viimesekunnilla pelastettua heilauttamalla oikeaa kättä. Onni onnettomuudessa että olin tätä kerinnyt ottaa odotellessa, koska siinä jo huomasin että Luna on vaihtamassa puolta tavallista helpommin. Vaikka olin täydessä paniikissa, niin näköjään jotkin aivosolut olivat vielä toiminnassa. Spiraali oli myös täydellinen liike alkaa pohtia omia käsiä. Olin stressannut että saako lanteilla olevaa kättä vaihtaa kesken radan koiran vaihtaessa puolta, kun olin hieman kuullut kahdenlaista juttua. Tässä vaiheessa tajusin etten ollut ajatellut käsiäni ollenkaan, eli ne on voinut huonossa tapauksessa olla jopa aivan nyrkissä.

Spiraalin jälkeen pääsimme tekemään puolenvaihdon takana ja täten seuruu jatkui vasemmalla. Liike 12 istu- täyskäännös oikeaan –istu, ei ongelmia. Siitä 270 käännös vasempaan, mikä sujui myös ihan nätisti.  Liike 14 askel oikeaan. Liike itsessäänhän on todella helppo, minä siinä paniikissa en meinannut vain osata astua oikeaan. Tuli monta sellaista pientä lyhyttä askelta, ennen kuin sain otettua kunnon askeleen oikeaan. Vaikka minusta tuntui ettei liike nyt mennyt niin kuin piti, niin ei siitä virheitä tullut. 14. kyltti molemmat vasen täyskäännös, ei ongelmia. 15. Käännös oikeaan. Tämä olikin sitten hankala, ei jotenkin tullut mieleenkään antaa Lunalle sen tarvitsemaa käsiapua. Eli oikealla seuratessa ja oikealle käännöksissä tuo takapään käyttö ei ole vielä niin hyvää kuin vasemmalla ja joudun käsiavulla muistuttamaan siitä käännöksissä. Minä luulen että minä tein käännöksen ihan oikeassa kohdassa, mutta Luna nyt sitten ei tietenkään päässyt ajatukseen mukaan ilman apua. Eli neidin käännös tuli todella paljon myöhemmin kuin minun.

Viimeinen kyltti ennen maalia oli koira eteen, oikealta oikealle. Luna tuli eteen ihan nätisti ja siitä kun yritin saada sen oikealle sivulle, lähti neiti sittenkin takaa oikealta vasemmalle. Uusin liikkeen. Eteen taas ihan nätisti, siitä oikealle hypäten niin että osui käteen. Mutta nyt pysyi oikealla, joten pääsimme siitä jatkamaan maaliin.

Tässä vaiheessa kirosin mielessäni että oli kyllä surkein suoritus minulta, kun olin niin paniikissa että en voinut paljoa ajatella radalla. Minähän en tiennyt tässä vaiheessa pisteitä, mutta pelkäsin että virheitä tuli niin paljon että näinköhän saimme tulosta ollenkaan.

Jatkoimme siitä käytösruutuun, jossa oli vasemmalla istuminen liikkeenä. Melkein heti alussa Luna bongasi kentänreunalla ulkoilevan bordercollien, joka väritykseltään vastasi Laraa. Joten neitihän leikki siinä sitten kirahvipöllöä kurkottaen kaulaansa yrittäessään seurata tätä tutunnäköistä koiraa paikoiltaan. Minä siinä toivoin mielessäni että Luna pysyisi paikoillaan ja yritin mahdollisimman rauhallisesti kehu. Ppari kertaa jouduin käskemään jätä-käskyllä, kun kaula alkoi kurkottua niin paljon että hyvä ettei toinen noussut varpailleen. Parhaimmillaan pää oli 180 astetta toiseen suuntaan kun bortsu käveli meidän taakse. Onneksi tassut pysyivät kuitenkin paikoillaan.

Lopulta ajanottaja sanoi 2 minuutin tulleen täyteen ja sain vapauttaa neidin. Jouduimme vielä odottelemaan varmaan minuutin että radalla oleva koirakko pääsi maaliin. Siitä sitten juoksimme takaisin leirille ja Luna sai palkkansa. Voittajaluokassa ei onneksi ollut kuin kymmenisen koiraa, joten meidän luokka oli nopeasti ohi. Kävelytin Lunaa taas hieman ennen kuin palattiin kehän reunalle, jossa odotellessa seurasimme viimeisiä mestariluokkalaisia. Tässä vaiheessa luokan toinen cockerspanieli meni radalle, mutta meno näytti samanlaiselta kuin ensimmäiselläkin cockerilla. Eli koira haahuili eikä oikein tuntunut olevan tietoinen että mitä tehdään. Meidän tuomari oli selvästi päättänyt katsoa mestariluokan loppuun, koska se pitkään istuskeli tulospaperit ja kilpailukirjat käsissään teltassa.

Lopulta tuomari lähti tulemaan kohti palkintojenjakopaikkaa. Olin jo varautunut pahimpaan, eli lähtisimme kotiin ilman tulosta. Tuomari sanoi aloittavansa koirista jotka saivat tuloksen, mutta eivät sijoittuneet. Kun pisteet alkoi 77p ja jatkui sinne 80p, totesin että me emme voineet saada parempia pisteitä eli me tosissaan taidamme saada kisakirjamme viimeisenä tuloksettomana.

Sitten tuli tuomarinpalkinnon vuoro. Tuomarin aloitti selityksen että tätä suoritusta oli ilo katsoa, ohjaaja ja koira pelasivat hyvin yhteen ja meno oli hyvin iloista. Koiran häntä heilui koko ajan. (Tässä vaiheessa aloin miettimään että hetkonen, Luna taisi olla ainoa koira jolla häntä oikeasti heilui. ((Tai enhän minä sitä heiluvaa häntää nähnyt, mutta Lunalla nyt heiluu se aina kun jotain tehdään.))) Ohjaaja myös ohjasi kauniisti. Ja toden totta, tuomari sitten kutsui meidän palkintopallille. Mielessäni totesin että voinen olla erimieltä tuosta kauniista ohjauksesta, koska minusta tuntui että olin jäykkä kuin rautakanki johon on liimattu ropellit käsien tilalle.

Samalla sain todeta, että meidän suoritus tuntui paljon pahemmalta kuin mitä se oikeasti oli. Pisteitä tuli nimittäin 81p.

treenitasku ja shortsit = housuton ohjaaja (c) Jaun kuvaaja

Alun istumisesta, kun risua poistettiin TVÄ -10, oikealla pyörähtämisestä -3 ohjaaja virhe, oikealle käännöksessä -1 ohjaaja virhe ja eteen tulemisessa ja siitä oikealle -1 puutteellinen yhteistyö, -1 kontrollin puute ja -3 uusiminen. Eli jos risua ei olisi ollut oltaisiin oltu siellä reilussa 90 pisteessä. Todennäköisesti muutkin virheet olisi vähentynyt, kun olisin itse ollut rauhallisempi, mutta tämä tulos kelpaa hyvin kun ajattelee että pelkäsin jäävämme tuloksetta.

Eli lopputulos VOIHYV 81p + tuomarinpalkinto. Kommentteina ”Hieno takapäänkäyttö ja iloista yhteistyötä =) ”

Hiljalleen kohti rally-tokon voittajaluokkaa

Jos vaihteeksi kertoisin hieman rally-treeneistä.

Teimme viime torstaina voittajaluokan radan, joka oli yhdellä kurssilaisella ollut edellisenä sunnuntaina Hämeenlinnan kisoissa. Olin katsonut jo kotona että rata näytti todella mukavalta ja pikemminkin helpolta kuin vaativalta. Hieman harmittelin etten ilmoittanut Lunaa tuonne kisoihin.

Kun rata oli rakennettu ja käyty läpi, olin menossa hieman kertaamaan Lunan kanssa muutamaa liikettä, mutta jouduimmekin ensin menemään käytösruutuun. Olin ajatellut ottaa täysin kisamaisen suorituksen, mikä sitten kaatui tähän. Kun ei muilla ollut koiria valmiina, niin köpöttelin sitten yli-innokkaan Lunan kanssa kentälle ettei tarvinnut turhaan kuluttaa aikaa.

Neiti oli hieman ihmeissään, kun kentälle mentiin, mutta hän joutuikin sitten paikallaoloon heti. Käytösruudussa oli vasemmalla maaten. Olin ennen tuntia hieman kysellyt käytösruudun pisteytyksestä, kun tajusin että en tiennyt siitä mitään. Kuulemma koiran ei tarvitse olla koko aikaa kontaktissa (mikä on minusta ihan hyvä, koska olen itse rennompi jos Luna katselee radalla menijää, koska silloin neiti ei odota käskyä minulta ja on rennosti paikoillaan). Maatessa koira saa myös olla lonkka-asennossa, mutta ei tietenkään kokonaan kyljellään. Suoritusasennossa pitää myös olla siinä vaiheessa kun toinen koirakko aloittaa radan.

Menimme siis käytösruudun kohdalle ja odottelin hetken aikaa että toinen kurssilainen pääsee lähtöpaikalle. Kun tämä toinen otti koiransa perusasentoon, käskin Lunan maahan. Silti meni melkein 45 sekuntia (katselin kelloa samalla) ennen kuin he aloittivat radan ja meidän 2 minuuttinen alkoi. Ensimmäisen minuutin Luna makasi nätisti paikoillaan, välillä kontaktissa ja välillä katsoen mitä radalla tapahtuu. Minuutin jälkeen neiti valui lonkalle ja jatkoi siinä oleskelua. Hetken päästä häntä alkoi vipattaa, jolloin hieman pelkäsin että kohta se nousee, joten rauhallisesti kehuin tyttö makuuasennosta.

Puolentoista minuutin kohdalla meidän takana olevalla kentällä kuului kunnon kolina, jota Luna vilkaisi (ja samalla siirtyi taas makaamaan kunnolla). Loppuaika meni taas nätisti.

Radalla menevä koirakko suoritti sen verran rauhallisesti kylttejä, että me vielä odottelimme sitten parisen minuuttia siinä käytösruudussa istuskellen.

Käytösruudun jälkeen menimme hetkeksi hieman kertailemaan liikkeitä. Pääasiassa peruutusta, joka silloin tällöin meni neidillä vinoon. Muistutin myös puolenvaihdot ja vasemmalle täyskäännökset.

Ilma oli todella kuuma, joten kauaa en viitsinyt harjoitella, jotta Luna jaksaisi vielä radalla. Odottelimme sitten varjossa omaa vuoroa.

Aika kului ja vilkuilin kellosta että meidän tunti oli jo loppupuolella (en ollut päässyt radalle klo 18.55 kun tunti olisi pitänyt loppua klo 19). Onneksi kentälle ei tullut ketään meidän jälkeen niin ei tarvinnut radalla kiirehtiä.

Lopulta pääsimme Lunan kanssa suorittamaan. Heti ensimmäisellä kyltillä (360 vasempaan) Luna oli tekemässä peruutusta ja tämän takia irtosi hieman tavallista kauemmaksi, mutta korjasi liikkeen kumminkin itse. Ja kun minä huomasin tämän, hidastin itse kääntymistä, jotta rintamasuunta ei ainakaan pahasti eronnut.

2x vasen täyskäännöksessä ei ollut ongelmia. Kolmantena oli peruutus. Tämä oli siinä mielessä hankala, kun yritit kiinnittää moneen asiaan huomiota, ensinnäkin että Luna peruuttaa suoraan, toisena että askelpituus olisi riittävä ja kolmantena askel määrä. Olin kuulemma kumminkin suorittanut tämän ihan kiitettävästi.

Siitä matka jatkui pujottelun kautta puolenvaihtoon jalan ali. Näissä ei ongelmia. Puolenvaihdon jälkeen meille tulikin pieni ällötysongelma, joku oli selvästi aikaisemmin pissanut kentälle. Ei siis kukaan meidän ryhmäläisistä vaan meitä aikaisemmin oleva. Koska Lunan vauhti hidastui ja tyttö hiipiessään haisteli varovaisesti maata. Ihmettelin ensin että mikä nyt tuli, mutta kun pissakohta löytyi ja Luna teki tavanomaisen sivulleväistöhyppynsä, tajusin että mikä oli tilanne. Pissan päältä ei vaan voi kävellä.

Matka jatkui ja liike oikealla istu kierrä koira sujui ihan hyvin. Oikealle käännös oli myös ihan ok. Oikeastaan koko loppurata meni minusta hyvin, ainut missä en itse ollut ihan tyytyväinen li istu, käännös vasemmalle istu, ja tässäkin vain koska Lunan ensimmäisen perusasento oli turhan kaukana. Mutta käännöksessä se korjaantui lähemmäksi.

Maalissa olin tyytyväinen suoritukseen ja kirosin kahta kauheammin etten ollut tajunnut ilmoittaa Lunaa edellisen viikonlopun kokeeseen. Mutta meillä on vasta tässä viimeisenä parina viikkona alkanut sujumaan tuo oikealla puolella istuminen kunnolla.

Kouluttajakin totesi, että oikeastaan ainut mistä hän voisi mainita oli eteen,istu, takaakiertäen oikealle istu –liikkeessä, voisin hieman kauemmin antaa Lunan olla edessä istumassa.

Seuraavalla viikolla kouluttaja lupasi että meillä olisi sen tuomarin rata, jonka kisaan ollaan Lunan kanssa menossa viikon päästä. Katsotaan sitten kuinka jännittyneenä mennään viikon päästä Orimattilaan…

Iltaruokaa odotetaan märkä kylpytakki päällä.

Lomailua sekä Karjaa KR

Blogi vaipui koomaan minun 2 viikon loman ajaksi, kun en pystynyt tai jaksanut silloin kuin pystyin kirjoittamaan mitään. Minähän kirjoitan tietokoneella ja tämä minun jo iäkäs (7vuotta?) Samsung on alkanut tulla tiensä päähän. Kone itsessään toimii todella hyvin ja nopeasti, mutta tästä on näyttö mennyt rikki niin että näyttö on puoliksi irti (eli vain piuhat on kiinni). Ja tämän takia näyttöä ei saa suljettua ja kuljettaminen on melko hankalaa. Myös näytön oikeassa reunassa on tullut useita valkeita pilkkuja (ihan kuin siihen olisi iskeytynyt jotain??) hassusti kyllä ristin muotoon, taitaa konekin jo vihjailla aikansa tulleen. Mutta pääsin nyt säästämään useamman satasen kuussa rahaa uutta konetta varten, mutta luulen saavani syksylle sopivan summan kasaan. Eli toivottavasti tämä vanhus pärjää sinne asti.

Puolet lomasta vietettiin vaunuillen, joten konevanhus joutui odottelemaan kotona. Ja sitten kuin käytiin kotona pyykkiä pesemässä, en vain jaksanut alkaa rustailemaan.  Varsinkaan kun mitään isompaa ei oltu tehty.

Ensimmäisellä lomaviikolla oltiin kotosalla torstaihin asti. Illalla käytiin rally-toko treeneissä ja sieltä lähdettiin suoraan ajelemaan vaunulle.  Rally-treeneistä sen verran, että Lunan sivulla istuminen on alkanut tässä hiljalleen sujumaan. Toinen kouluttajista on yrittänyt jo useamman viikon saada meitä hakemaan HSKH:n SM-joukkueeseen. Muuten minulla ei olisi mitään sitä vastaan, mutta se vaatisi tuloksen voittajaluokasta ja en koe että me ihan vielä ollaan siihen valmiita. SM-kisathan olisi vasta 1.9. joten siihen mennessä luulisin saavan meidän pienet ongelmat kuntoon.  Eli luulen että jätetään kyllä nämä SM:it välistä, tulos pitäisi nimittäin saada tässä kahden viikon sisään. :D

Vaunulla sitten aika kului ensimmäisellä viikolla lenkkeillen ja saaressa oleskellen. Kävimme aamupäivisin koiria juoksuttamassa luontopolulle vievällä tiellä. Seurana oli kulttispoju Bemmi. Lara ja Bemmi juoksentelivat ja temmelsivät minkä kerkesivät energiaa purkaen. Luna puolestaan seurasi tiiviisti jaloissa namien toivossa suurimman osan matkaa. Silloin tällöin nenä vei tarkistamaan jonkin tuoksun, mutta muuten neiti vaan vaihteli minun ja perhetutun taskun välillä.

Joko me saatais sitä makkaraa?

Alkuun Luna hieman murahteli Bemmille pojan juostessa liian läheltä ohi, mutta pian neiti tajusi että toinen tosissaan vaan juoksee ohi eikä kiinnitä häneen mitään huomiota.

Pääasiahan oli väsyttää nuo kaksi nuorimmaista, joten sinällään ei haitannut että Luna ei innostunut rallittelemaan.

Metsälenkin jälkeen koirat oli pestävässä kunnossa (vaikka Bemmi ja Lara kävivät välillä pulahtamassa suoalueen keskellä olevassa lammessa). Onneksi meri oli lähellä ja koirat saivat huuhtoa kurat ja oksat turkistaan pulikoiden. Lunan uiminen on vähentynyt Laran tullessa kuvioihin. Olen tästä varmaan jo maininnutkin, mutta Luna on todella varovainen uimaan menijä. Sitä ei saisi häiritä nykyään ollenkaan, saati olla muita koiria lähettyvillä, kun neiti yrittää mennä veteen. Laran kanssa se on hieman hankalaa, koska se on kuin takiainen jaloissa koko ajan. Vaikka heittäisit sille kepin veteen ja Lara pinkaisee sen perään, pikkuneiti ui niin nopeasti että se kerkeää hakemaan oman keppinsä ja sitten se ui hakemaan vielä Lunalle heitetyn kepin. Luna sitten seisoo siinä rantavedessä silleen että hänellä ei ole mitään noudettavaa.

Juhannus meni melko rauhallisesti, sää tosin olisi voinut olla hieman parempi. Bemmin omistaja jossain vaiheessa totesi että olisi kiva kun saisi alueelle koirapuiston, kun koiriakin alkaa olla aika monta. Siinä sitä sitten pohdittiin ja todettiin että parempi tarttua tuumasta toimeen. Ajatus oli että pienille ja isoille koirille tehtäisiin omat aitaukset. Asiaa kysyttiin vaunuyhdistyksen PJ:ltä, joka totesi että senkun tehdään, mutta yhdistys ei anna siihen rahaa. Eli pitäisi tehdä koko homma talkootyöllä. No seuraavana iltana sitten päätettiin että lähdetään katsomaan mitä meidän tekemisestä tulee. Paikka katsottiin lasten leikkikentän ja saunarakennuksen välillä olevalle pellolle, vasempaan alareunaan, josta on aikanaan mennyt kärrypolku valkoiselle talolle. 

Google ja Paint kavereina. Eli Google mapsistä napattu kuva alueesta ja punaisella taiteilin polun ja puistoalueen. Oranssilla katkoviivoilla vielä ns. matopolku joka menee metikönläpi takaisin alueelle.

Peltohan on saanut rehottaa ties kuinka monta kymmentä vuotta, joten siellä kasvoi heinän lisäksi ties mitä puskia ja puun alkuja. Välineistönä meillä oli aluksi yksi trimmeri ja muutaman sakset. Trimmeri ei ottanut toimiakseen, joten pääasiassa aloitimme saksilla. Jonkun ajan kuluttua porukan ainoa mies (meitä oli siis minä, systeri, Bemmin omistaja ja tämä yksi mies) haki vanhan ruohonleikkurin, jossa terä nostettiin niin ylös kuin saatiin ja sillä lähdettiin runnomaan puskien läpi. Hikihän siinä tuli, mutta reilun parin tunnin uurastuksen jälkeen saimme tehtyä kapean polun pellon läpi.

Tästä lähdettiin

Ensimmäisen päivän uurastus

Sovimme jatkavamme seuraavana aamuna. Kun sitten heräilimme ja käytin Lunan ja Laran aamulenkillä, kuuntelimme vessoilla että ihan kuin joku olisi jo pellolla trimmeriä käyttäen. Kävelimme sen verran pidemmälle että näimme pellon ja siellähän oli eilisen porukan ainut mies, joka oli googletellut ja saanut trimmerin toimimaan. Hän olikin sitten kerinnyt siistimään peltoa sellaisen arviolta 30 neliömetriä ennen kuin pääsimme paikalle. Meitä piti tulla yksi lisää tekemään hommia, mutta häntä sitten ei näkynyt ensimmäiseen tuntiin.

Trimmeri nopeutti työtä huomattavasti, varsinkin kun (loppupuolella tietenkin) tajusimme hieman pidentää niitä nauhoja siitä. Laite tosin oli sen verran iso että minun ja Bemmin omistajan oli hieman hankala sitä käyttää koska pituutemme ei riittänyt (minäkin olen sentään 166cm eli en ole lyhyt, mutta se oli selvästi suunnattu pidemmille). Lopuksi teimmekin niin että trimmerillä vedettiin ensin kaikki niin matalaksi kuin pystyi ja sitten toinen veti ruohonleikkurilla heti perään. Sen päivän homma olikin siinä kun saimme aita-alueen leikattua ja vielä levensimme polkua. Tässä vaiheessa totesimme että aitauksia saa riittää se yksi. Emme jaksaisi ainakaan ihan heti tehdä toista aitausta.

Loppusuoralla.

Tässä vaiheessa alue näytti siistiltä, mutta kun päällä oleva heinä kuivui niin tilanne muuttui.

Tässä vaiheessa alue näytti jo todella siistiltä omaan silmään, kun tiesi mistä olimme aloittaneet. Töitä kumminkin vielä riitti. Alue oli nyt tietenkin täynnä leikattua heinää ja oksia, jotka piti haravoida.

 Tässä välissä palasimme systerin kanssa muutamaksi päiväksi kotiin pesemään pyykkiä. Samalla selvittelin mistä saisimme alueelle tarvittavan aidan. Alue on suunnilleen 15x25m, eli aitaa tarvitsisi noin 80metriä, plus tolpat sekä tietenkin portti. Laitoin paikalliselle roskalavalle kyselyä ja aitaa saatiin pienimäärä Kellokoskelta. Sitten tuli tarjous Porvoosta, että heillä oli 2metristä kunnon kennelissä käytössä ollutta aitaa, mutta se pitäisi itse kaivaa ylös. Päätimme systerin kanssa käydä katsomassa (ja otimme työvälineetkin mukaan), mutta paikanpäällä totesimme että tehtävä oli kahdelle mahdoton. Aita oli kyllä oikeasti todella hyvä ja paksu, mutta niin hankalassa maastossa (mäki alaspäin, edessä irtokivikkoa sekä paljon puskia ja nokkosia) ettemme saisi aidalle tehtyä mitään.

Jouduimme sen aidan jättämään, vaikka sitä vielä vaunulla pohdittiin että jos sitä lähtisi isommalla porukalla hakemaan. Onneksi tilanne päättyi sitten sen verran mukavasti että yhdistys suostuikin maksamaan aidan ja muut tarvikkeet, jos ne halvalla saisi. Yhdistyksen PJ totesi että olimme sen verran ahkerasti tehneet töitä että yhdistys tulee vastaan, plus hän ei kuulemma sitten halunnut kumminkaan että aitaukseen tulee montaa erilaista verkkoa (kun saimme pätkän tiettyä väriä ja seuraava pätkä olisi voinut olla jotain muuta). :D

Systeri jätti jotain syötävää tasolle.

Torstai-iltana Lunan rally-tokotreenien jälkeen ajoimme taas vaunulle. Perjantaiaamuna kävimme siinä hieman jo juoksuttamassa koiria. Minä siinä tartuin haravaan ja aloin keräämään kuivunutta heinää kasoihin.  Bemmi alkoi yllättäen arastamaan toista etutassuaan ja vaikka sitä kuinka tutkin, en siinä nähnyt mitään. Poika ei myöskään välittänyt painelusta, mutta kävellessä tassua selvästi kevennettiin ja Bemmi myös sitä nuoli. Ajattelimme pojun tallanneen johonkin terävään risuun. Menimme takaisin vaunuun, jossa sitten myöhemmin huomasin Laran arastavan puolestaan yhtä tassuaan. Sama juttu, siitäkään ei mitään löytynyt, joten ajateltiin Larankin tallanneen johonkin terävään oksaan. Myöhemmin sitten löysin alueelta kaksi ampiaispesää maasta, joten hyvin todennäköinen syy molempien ontumiselle löytyi.

Näitä heinäkasoja oli varmaan reilu parikymmentä

Systerin kanssa jatkoimme vielä päivemmällä ja minä kävin vielä pari kasaa tekemässä myöhään illalla. Lauantaina homma jatkui, tosin saimme avuksi äidin haravoimaan ja äidin mies ajoi mönkkärillä heinäkasoja sitten pidemmälle peltoon. Kun alue oli saatu kokonaan harvoitua (äiti ja systeri sitten auttoivat keräämään heinäkasoja mönkkärin peräkärryyn), kävin hakemassa ruohonleikkurin jälleen ja pääsimme vetämään alueen jo toiseksi lyhyimmällä teränkorkeudella. Lara ja Luna oleskelivat koko ajan mukana, joko luita syöden tai peltoon piilotettuja herkkuja etsien. Lara myös kävi haukkumassa milloin ruohonleikkuria, milloin mönkkäriä.

Kun pelto saatiin jälleen leikattua, sai homma siltä erää riittää. Luna, Lara ja Bemmi oli ilmoitettu sunnuntaille Karjaalle näyttelyyn, joten tytöt piti pestä. Alueen yleistä suihkua ei tietenkään voinut koirien pesuun käyttää, joten olin hankkinut vauvojen ammeen pesua varten. Kastelukannulla sitten kannettiin vettä vaunun pihalle. Pari kannullista suoraan ammeeseen ja sitten Luna perään. Neiti ei tietenkään ollut kovin innoissaan jouduttuaan kylpyyn, mutta yllättävän hyvin se siinä seisoi. Kastelin turkin kokonaan, hieroin shampoon, huuhtelin sen, hieroin hoitoaineen ja sen jälkeen Luna sai hetken tauon, kun vippasin Laran altaaseen.

Pesun jälkeen neidit saivat kylpytakit päälle ja odottelimme ulkona jonkun aikaa turkkien kuivumista. Lopuksi tietenkin turkin harjaus sekä loppusiistiminen.

Sunnuntaiaamuna sitten lähdettiin kohti Karjaata. Vaunulta ei onneksi ollut kuin vajaa puolisentuntia matkaa, mutta piti hieman katsoa ajoitusta lossin kanssa. Koska siitä kun myöhästyy, niin joutuu odottamaan vähintään 20 minuutta.

Koska kiellettiin menemästä ulos, Luna odottaa kiltisti ruokaa ovensuussa. 

Bemmillä ja Laralla oli arvioitu kehän alku aamupäivästä ja Lunalla vasta iltapäivästä. Bemmin ja Lunan kehät olivat vierekkäin, joten purimme leirimme kultaistennoutajien kehän eteen, josta näki hyvin viereiseen kehän. Noin tunnin jouduimme odottelemaan ennen kulttisten alkamista. Bemmi oli ainut junnu-uros luokassaan. Bemmin omistajan tyttö (jolle Bemmi siis todellisuudessa hankittiin) halusi esittää pojun. Hieman siinä oli Bemmin omistaja manannut kun he olivat olleet rippijuhlissa edellisen päivän ja ajaneet illalla vaunulle, niin Bemmi ei päässyt purkamaan energiaansa. No, sehän näkyi sitten kehässä. Poika päätti pistää liikkeet ranttaliksi ja tyttärellä oli hankaluuksia saada sitä pidettyä. Ei Bemmi karkuun päässyt, mutta liike oli melkoista hyppelyä ja riuhtomista. Myöskin tuomarin tullessa tutkimaan poika aloitti pomppimisen.

Bemmi sai täten EH:n. Arvostelu oli kyllä todella hyvä, joten luulen nyt käytöksen olleen isoin arvon alentaja.  Harmiksi tytär tästä harmistui sen verran, että saa nähdä viekö pojua enää toiste kehään.

Sitten siirryimme Laran kehän luokse, joka oli pienen pujottelun päässä muista kehistä. Laralla oli toinen narttu junnuluokassa. Tämä toinen narttu ei liikkunut kovinkaan hyvin, virtaa näytti olevan liikaa ja erinäistä pomppimista näkyi. Lara puolestaan meni todella nätisti. Tämä toinen narttu sai ERIn, jonka jälkeen systeri menin pikkuneidin kanssa yksilöarvosteluun. Lara liikkui edelleen todella nätisti ja seisoa tapitti paikallaan. Mutta oli selvästi neiti oli liian pieni tämän tuomarin makuun ja Lara sai EH:n.

Laran arvostelu: 

” Yleisvaikutelmaltaan vielä pentumainen kokonaisuus. Hyvät kallo-osa ja korvat, mutta kevyt kuono-osa. Toivoisin hieman enemmän raajaluustoa. Hyvä karvapeite. Tarvitsee aikaa. Miellyttävä käytös. Liikkuu hyvin edestä.”

Palasimme takaisin kulttiskehän luokse ja jäimme odottelemaan Lunan kehää. Lunanhan olin ilmoittanut ihan vain seuraksi, olen jo todennut että siitä ei tule muotovaliota pääasiassa häntänsä takia. Eli en odottanut kovinkaan suurta menestystä, pikemminkin meidän porukan kolmatta EH:ta.

 Cockereita ei ollut montaa (oliko nyt 7 vai 8kpl) ja Lunan luokassa oli kaksi muuta narttua. Tämä oli ensimmäinen virallinen näyttely, jossa esitin Lunan vapaasti. Kaksi ensimmäistä narttua sai ERIn, jonka jälkeen menin Lunan kanssa kehään. Neiti minusta esiintyi ihan hyvin, mitä nyt vauhtia olisi saanut olla hieman enemmän liikkuessa. Yllättäen Lunakin sai ERI:n. Kilpailuluokassa sitten jäimme viimeiseksi (eli kolmanneksi) ilman SA:ta.

Lunan arvostelu:

”Tilava runkoinen narttu. Selvä sukupuolileima. Oikeat mittasuhteet, kaunisilmeinen pää, hyvät päänlinjat. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikealaatuinen karvapeite Niukat kulmauksen edessä ja puutteellinen eturinta. Liikkeessä korkea häntä. Hyvät edestakaisin liikkeet. Sivuliikkeessä etuaskel jää hieman lyhyeksi.”

Pelkkä ERIkin on Lunalle jo hyvä tulos ja olin ihan tyytyväinen. Yllättäen neiti olikin sitten porukasta ainut ERIin yltänyt, vaikka olin ajatellut hieman päinvastaista tulosriviä.

Näyttelypäivä oli minun ensimmäisen lomaosuuden viimeinen päivä, joten kävimme pikaisesti syömässä Karjaan ABC:llä ja siitä lähdimme takaisin vaunulle pakkaamaan ja sitten kotiin.

Pieniä treenejä tuli otettua tämän lomapätkän aikana, eli ihan pelkkää lomailua se ei koirillekaan ollut.

Olimme viikon kotona ja perjantaina ajoimme taas vaunulle. Lauantaiaamupäivällä käytiin vielä siistimässä koira-aitausaluetta, ajettiin kasvanut heinikko taas matalaksi ja samalla ajettiin polku lyhyemmälle heinälle. Polku oli vielä täynnä heinää ja oksia, joten se oli haravoitava. Kerkesimme sitä aloittaa hieman lauantaina, ja jatkoimme loppuun sunnuntaina. Nyt alkaa alue olla siinä kunnossa että se tarvitsee enää ne aidat. Ja ehkä hieman multaa tasoittamaan epätasaisuuksia ja nurmikon siemeniä, mutta ne nyt ei ole akuuttitarve. Yhdistyksen PJ tilasi aidat, tolpat ja portin ja ne pitäisi tulla ensi viikolla. Tietoa ei tosin ole, milloin ne pystytetään. Me pääsemme systerin kanssa vaunulle oikeastaan vasta elokuun puolella, minä olen töissä koko seuraavan viikonlopun, sitä seuraavana vielä lauantaikin menee töissä ja sunnuntaille onnistuin jotenkin ilmoittamaan Lunan rallyn voittajaluokankisaan…  Sitten siitä seuraavana minulla alkaa loma, mutta meillä on viikon Italian matka heti alkuun, jonka jälkeen vasta pääsemme vaunulle. Jos vaunulla ei ole talkoointoista porukkaa, niin voi mennä vasta elokuulle että aita saadaan pystytettyä.

Aitauksen tämänhetkinen tilanne.

Lauantai-iltana otettiin vielä yhteistreeniä, kun yksi vaununaapureista oli menossa nuoren ja innokkaan karkeakarvainen saksanseisoja uroksensa  Tazzin kanssa koiran ensimmäiseen näyttelyyn. Koira kiihtyy niin paljon että vinkuu kuulemma jatkuvasti. Pyysimme myös Bemmin treeniin, koska kuten viikko takaperin totesimme, se ei ole tuollekaan pojalle pahitteeksi. Aloitettiin ensin hieman helpommalla, eli Tazzi ensin liikkui yksin ”tuomarin” ohjeistaessa. Sitten muutama ihminen kävi hieman hipelöimässä ja katsomassa hampaat. Jotenkin olin saanut aluksi kuvan että Tazzilla olisi isompiakin ongelmia, mutta yllättäen meno näytti ihan hyvältä. Poika liikkui nätisti, mitä nyt välillä oli hieman haistelemassa maata tai hyppäämässä, mutta suurimmaksi osaksi liike oli siistiä ravia. Poika myös seisoi hyvin paikoillaan pitämättä. Eikä Tazzi tuntunut vinkuvankaan oikeastaan ollenkaan. Sitten hieman vaikeennettiin tehtävää ottamalla Luna ja Lara mukaan. Kun tytöt juoksivat edellä, lähti Tazzikin selvästi nopeampaa. Poika vielä siirrettiin niin että se juoksi tyttöjen välissä, sekä sitten jonon ensimmäisenä. Lopuksi vedettiin Bemmikin mukaan. Eli kaikki neljä juoksivat ringissä (minä tosin juoksutin molempia tyttöjä, koska systeri otti Bemmin). Bemmi selvästi kiihdytti Tazzia enemmän kuin mitä tytöt tekivät.

Bemmi lähti tässä vaiheessa saunomaan, joten otimme Tazzin ja Lunan kanssa linnunnoutoa. Tazzin omistajalla oli sula Alli mukana, jonka kanssa hän treenasi ensin Tazzin kanssa. Kun he lopettivat pääsin kokeilemaan Lunan kanssa. Lunahan on lintua aikaisemminkin kantanut, mutta edellisestä kerrasta oli reilusti yli vuosi aikaa. Joten minähän jouduin aloittamaan aivan alusta, koska neitihän oli sitä mieltä että tuotan en suuhun ota. Varmaan puoli tuntia erilaista houkuttelua, palkkausta, karkuun lähtemistä ja ties mitä muuta tuli tehtyä kun yritin saada Lunaa ottamaan lötköä lintua suuhunsa. Tazzin omistaja yritti jo muutamaan otteeseen kysyä että pitäisikö mennä kokeilemaan rannalle, jos se olisi helpompi noutaa vedestä (= paino pienempi), mutta minä jatkoin epätoivoista yrittämistä. 

Lopulta edistystä alkoi näkyä, kun Luna suostui jo avaamaan suunsa. Siitä sitten hiljalleen etenimme siihen että linnun kaula oli jo suussa. Tässä vaiheessa tuli oikeastaan linnun paino ongelmaksi (arvioisin sen olleen ehkä hieman vajaa kilon painoltaan), kun koko paino tuli Lunalle, lintu tippui suusta. Jouduin siis ottamaan uudestaan sen suuhun otan, koska Luna yritti koko ajan kantaa lintua kaulasta, jolloin paino oli toisella puolella melkein kokonaan. Lopulta neiti nappasi juostessa (minä siis juoksin takaperin lintua heiluttaen) keskeltä ja kantoi muutaman metrin matkan. Sitten meni taas hetki kun lintu ei meinannut kelvata ollenkaan. Kun hain lopulta ruokakipon palkaksi, niin alkoi kunnolliset noudot onnistua. Edelleenkin neiti teki sitä että se meni linnun luokse katsoi sitä ja vilkuilu ympärilleen että olisiko sittenkin jotain muuta mitä hän voisi tuoda. Tarpeeksi monta kertaa kun toistin että tuo lintu, ota lintu, taisi Lunakin todeta että ei siinä ollut muuta kuin se perkeleen lintu ja toi sen. :D Pitää näköjään hieman useammin näyttä tuota meidän pakkasessa olevaa lintua Lunalle, ettei tämä joka kerta olisi näin vaikeaa. Neitihän on nähnyt ensimmäisen kerran tällaisen linnun reilu pari vuotiaana, eli se voi olla syynä tähän haluttomuuteen. Jos se olisi totutettu pennusta heti lötköihin lintuihin, voisi tilanne olla hieman eri.

Larallekin näytettiin kuollutta lintua, mutta paimen totesi että siitä on parempi pysyä kauempana. Kyllä se pikkuneitiä kiinnosti, mutta sitten kun ojensin lintua sitä kohti, lähti Lara karkuun.

Bemmikin sai vielä kokeilla lintua, tosin sillä oli ennemminkin irrottamisongelma.

Lopuksi yritettiin ottaa vielä yhteiskuva kaikista koirista (mukana oli vielä rescue-Lucky), mikä sitten osoittautuikin melko vaikeaksi. Bemmi oli ensimmäisen reunalla, sitten Luna, Lara, Tazzi ja Lucky. Järjestys tämä ihan siksi että Bemmi kunnioittaa Lunaa, Laran kanssa se olisi voinut aloittaa leikkimisen. Tazzi ja Bemmi taas pidettiin mahdollisimman kaukana toisistaan, koska Tazzi selvästi koki olonsa epävarmaksi Bemmin kanssa. Lucky taas oli Tazzin vieressä koska olivat samaa perhettä.

Ensin ongelmana oli Lucky, jota ei pahemmin ollut koulutettu, joten se ei meinannut pysyä paikallaan sitten millään. Sitten meni Bemmiltä hermot, ja poika lähti rivistä muutamaankin otteeseen. Lopulta tilanne kärjistyi niin että Bemmi oli menossa Tazzin ja Luckyn luokse, joista jälkimmäinen sitten päätti puolustautua. Tazzi sitten reagoi Luckyn reagointiin ja meni ärisemään Bemmille. Kulttispoju vaan kun ei tätä jostain syystä ymmärtänyt ollenkaan vaan oli innoissaan kun joku lähti hänen kanssaan leikkimään. Tazzikaan ei aloittanut tappelua vaan selvästi yritti vain provosoida, ja kun Bemmi ei sitten reagoinutkaan kuten piti niin Tazzikin muuttui hieman epävarmaksi. Mutta kaksi isoa urosta kumminkin juoksi siinä ympyrää kylki kyljessä, ihmiset perässä ja kaikki varmaan pohti että kohta alkaa kunnon verilöyly.

Onneksi näin ei käynyt, koirat saatiin kiinni ennen kuin mitään isompaa kävi. Kun pojat olivat remmissä, pääsin katsomaan miten omat koirat reagoi. Luna edelleen makasi paikoillaan, se ei ollut välittänyt vaikka pojat juoksivat edestä ja takaa rähisten (minun luottamus neitiin kasvoi kyllä roimasti).  Lara oli kyllä noussut ja liikkunut, mutta sekin onneksi oli pysytellyt lähettyvillä.

Saimme lopulta onnistuneen kuvan, kun Bemmi pidettiin hihnassa.

Kotimatkalla heitimme yhden vaununaapurin kotiinsa, joten minä matkustin takapenkillä koirien kanssa. Molemmat olivat tyytyväisiä kun saivat nukkua päät jalkojen päällä.