Pitkästä aikaa kisakentillä

Koronarajoitusten hieman höllentyessä, meidän seura sai järjestettyä pitkästä aikaa rally-tokokilpailut. Meillä piti olla ensimmäiset kilpailut jo 15.5. mutta rajoitukset eivät vielä tällöin höllentyneen tarpeeksi, joten ne kilpailut peruttiin. Nämä sitten järjestettiin niin että voittajaluokka oli lauantaina ja mestariluokka sunnuntaina, molemmissa oli 15 koirakkoa. Ja nämä 15 kisaajaakin oli vielä ajoitettu niin että 5 meni paikalle klo 17, seuraavat viisi kello 18 ja loput viisi kello 19. Edellisistä ryhmistä paikalle jäi vain ne koirat, jotka sillä hetkellä olivat sijoittumassa 3 parhaan joukkoon tai oli tuomarinpalkintoehdokkaana.

Mehän olimme Lunan kanssa kisanneet viimeksi marraskuussa, joten tässä oli kerennyt olla taas mukava puolen vuoden tauko. Jännitystä lisäsi tietysti myös se, että meiltähän puuttuu vain yksi 95+p tulos valionarvoon. Kisojen ollessa sunnuntaina, niin minä aloitin jännittämisen jo keskiviikkona. :’D

Ainakin meidän seuralla on koronan myötä tullut ”tavaksi”, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, kun kahdessa kisassa on nyt näin tehty, mutta kisarata tulee näkyviin Facebookin tapahtumaan tuntia-kahta ennen ensimmäisen ryhmän aloitusta. En tiedä onko tämä sinällään hyvä vai huono juttu, koska jos rata näyttää hirveän vaikealta, kerkeää sitä kiroamaan pidempään. Tai kerkeisihän joku sitä sitten treenaamaankin, mutta en nyt tiedä kuinka moni oikeasti jaksaa lähteä rakentamaan rataa vielä kisapäivänä tai kuinka moni siitä oikeasti enää hyötyisi.

Olimme Lunan kanssa sunnuntain viimeisessä ryhmässä. Ensin ajattelin, että pahus, joudumme odottelemaan (lue: minä jännittämään) pidempään. Mutta sitten mietin, että jos meillä kumminkin menee hyvin, niin viimeisessä ryhmässä ei tarvitse sitten odotella niin pitkään.

Tutkiessani rataa kotona, totesin että se ei ole meille se helpoin. Ensisilmäyksellä se näytti melko sekavalta, mutta kun sitä lähti käymään kyltti kyltiltä läpi, niin kyllä se siitä selkiytyi. Siellä oli aika paljon oikealla puolella pysäyttäviä liikkeitä, mitkä tiesin olevan Lunalle ne hankalimmat, mutta en siltikään pitänyt rataa mitenkään mahdottoman vaikeana. Totesin kyllä itsekseni, että melko varmasti emme hae meidän viimeistä valiotulosta tästä kisasta.

Olimme oman ryhmämme toisena vuorossa, mikä minusta oli ihan hyvä suoritusvuoro. Kerkeää hetken lämmittelemään ja kertaamaan, mutta ei tarvitse pitkään odotella. Odotusalueella Lunaa alkoi hirveästi kutittamaan jokin. Vähän väliä neiti ravisteli korvia tai istahti maahan rapsuttamaan. Yritin siinä vuoroa odotellessa tutkailla mikä kutituksen aiheuttaa mutta en mitään löytänyt. Voin vaan toivoa, että kutitus ei iske radalla.

Siinä mielessä lähdin radalle ihan hyvillä mielin, kun meillä on viimeiset kolme ohjattua treenikertaa mennyt todella hyvin. Luna on keskittynyt ja kuunnellut ja jaksanut pitkiäkin pätkiä palkatta ja ilman ylimääräistä ääntelyä.

Ensimmäiset kyltit olivat helppoja, koiralle ehkä enemmän pientä erottelua. Putken jälkeen lähdettiin spiraaliin, jossa jännitystä toi merkkitötsät, jotka tällä kertaa olivat tasapainotyynyjä. Lunahan rakastaa tasapainoilua, joten pieni pelko oli, että neiti ne nähdessään juokseekin niiden päälle. Vedin varuilta kierrokset hieman tavallista kauempaa, mutta ei Luna onneksi näyttänyt edes vilkaisevan tyynyjä.

Siitä puolenvaihdolla oikealle puolelle ja ensimmäinen hieman epävarmempi kyltti. Tässä ongelmia oli ensimmäisessä istumisessa. Luna ei nimittäin meinannut oikein millään istahtaa. Mutta ei se onneksi tehnyt mitään muutakaan, joten kun lopulta sain neidin takamuksen maahan kolmannen käskyn jälkeen, jatkoimme vaan suoraan matkaa. Seisominen, seuraava istuminen ja maahanmeno olivat ihan ok. Jatkoimme käännöksen kautta peruutukseen oikealla puolella, mikä oli seuraava hieman jännittävä kyltti. Itse peruutus sujui minusta todella hyvin, mutta tästä kyltistä tuli -3 TVÄ (epätarkasti suoritettu tehtävä). En oikein ole varma mistä pistevähennys tuli.

Seuraavan kiepin jälkeen sitten iski kutkutus, mutta Luna onneksi vain päätyi ravistelemaan, joten matka pääsi jatkumaan. Sitten tehtävänä oli istu, käännös oikealle istu. Ensimmäinen istuminen oli hyvä, mutta en tiedä jäikö peruuttaminen jotenkin päälle, koska sitten kääntyessä Luna lähtikin aivan liikaa taaksepäin. Sitä korjatessa sitten neidin rintamasuunta lopulta kääntyi, joten jouduin uusimaan kyltin (-3 uusi). Toisella yrittämällä Luna sitten teki ensimmäisen istumisen aivan liian kauaksi minusta. Mietin sitä siinä sen sekunnin, kunnes totesin että minun on turha yrittää liikettä uudelleen kun neidillä menee vaan hermot. Onneksi, kääntyessä Luna tiivisti todella hyvin ja lopun istuminen oli aivan oikeassa kohdassa. Siitä eteenpäin taas ei ollut ongelmia, oli 350 käännös vasemmalle, oli liikkeestä istuminen mikä sujui nätisti (tässä tosin oli tehty varmaan agikoiria ajatellen kiusaa, kun koira jätettiin istumaan esteiden eteen ja kutsuttiin sitten luokse). Esteiden jälkeen oli taas pientä ravistelua. Sitten oli 270 käännös vasemmalle. Tässä Lunalla huomio herpaantui hetkeksi ja olimme aivan liian lähellä kylttiä kun sain neidin kontaktin takaisin. Onneksi Lunan vasemmat käännökset ovat todella tiukkoja ja sain neidin käännettyä varmaan millien päästä kylttiä. Ajattelin ensin että meillä tuli jotain virhettä kyltillä, kun kuulin tuomarin kommentoivan, mutta tuloslapussa olikin kyltin kohdalla ”Magee!” kommentti.

Loppurata (houkutus ja hitaasti kävely) meni ongelmitta.

Radalta poistuttaessa fiilis oli ihan hyvä, tiesin että siellä oli meillä tullut virheitä joten en uskonut meidän saavan sitä viimeistä valiotulosta, mutta uskoin meillä muuten menneen ihan hyvin. Oma pistearvio olisi ollut siellä 88-92 paikkeilla.

Kävimme systerin kanssa pienen kävelylenkin siinä viimeisten koirakoiden suorittaessa ja tullessamme takaisin oli meidän pisteet ilmestyneet tulospaperiin. 94p! Täytyy sanoa, että vaikka pisteethän on aivan huippuhyvät, niin ensimmäisenä mielessä oli että voi p*rkele. Lunan valioituminen jäi yhdestä pirun pisteestä kiinni.

No, ei siinä mitään voinut. Tulospaperi näytti että meiltä tosissaan lähti 2x-3 pistettä, mikä sinällään oli onni ettei ollut yhtään -1 pisteen virhettä, koska se olisi ärsyttänyt vielä enemmän. Tällä suorituksella sijoituttiin kolmansiksi.

Lunalla piti aloittaa jälleen puolivuosittainen Cartrophen-kuuri, joten seuraavat kisat meillä onkin sitten vasta heinäkuussa, jos vaan päästään mukaan. Toivotaan sieltä sitä viimeistä valiotulosta.