Luna konkarina ja Bemmin mätsäridebyytti

Lupauduttiin lähtemään Bemmin perheen kanssa mätsäriin kun pojulla tulee rokotusten varoaika täyteen ja mätsäri sattuisi sopivalle etäisyydelle. Tämmöinen sitten löytyi Karkkilasta 10.7. jossa tapahtuman tuotot menivät Saara Auvisen avustajakoiraoppilas Uunon tukemiseen. 

Hieman meille tuli kiire lähtö, kun olin aamun töissä. Klo 16.30  lähdin töistä, 16.50 kotona, 17.00 pakattiin laukut ja lähdettiin ajelemaan kohti Karkkilaa. Paikalla oltiin suunnilleen 18.10 kun kehät alkoivat klo 18.30. En tiedä oliko mätsäriä mainostettu jotenkin tavallista enemmän tai tekikö hyväntekeväisyys kohde sen että ihmisiä riitti. Meillä on sentään reilu 40 mätsäriä takana, enkä muista missään muualla ilmottautumisjonon olleen useita kymmeniä metrejä pitkä. Ja olimme sentään Karkkilassa eikä missään Helsingissä missä osallistujia voisi olettaa olevankin enemmän. Eli jouduttiin jonottaa tovi ja siinä mietin että näinköhän me näillä osallistujamäärillä ollaan paikalla vielä puolilta öin. 

Yllätys olikin melkoinen kun ilmoittautuessa sekä Bemmi että Luna saivat numeron 27, toinen tietysti pennuissa ja toinen pienissä aikuisissa. Olin odottanut kummallekin pikemminkin numeroa 50+. 

Pennut olivat kaikki samassa kehässä ja ne aloitettiin hyvin ajallaan, leiriydyttiin ensin tämän kehän viereen kun Lunan kehässä aloitti veteraanit ensimmäisenä. Tuomarina pennuilla oli Susanna Gustaffson Lohjan Koirakeskukselta. Onneksi tuomarointi tapahtui melko sutjakkaasti koska koiria riitti.

Systeri esitti Bemmin, koska pojun omistajilla ei ollut mitään tietämystä mitä pitää tehdä. Ajatus oli että näytetään miten suunnilleen pitäisi mennä ja seuraavalla kerralla Bemmin perheen tyttö voisi mennä kehään jos vaan haluaisi. Bemmillähän ei ole ikää kuin vasta 5 kuukautta, joten mitään huippusuoritusta ei odotettukaan vaan pikemmin alkuhan menee koko tilanteeseen totuttautumisella. Yllättävän rauhallisesti poika siinä alussa olikin, ei yrittänyt vetää jokaisen koiran luokse ja välillä suostui jopa makaamaan paikallaan. Tosin sitten kun Bemmi päätti lähteäkin toisen luokse niin systeri kirosi sen voimia. 

Lopulta systeri pääsi Bemmin kanssa kehään. Sanotaanko näin että meni Bemmillä paljon paremmin kuin mitä Lunalla meni tuon ikäisenä, neitihän juoksuosuudet veti kahdella jalalla loikkien ja pöydältä pyrittiin pois kaikin mahdolisin keinoin. Bemmi seisoi yllättävän hyvin paikallaan (mitä nyt ei aina ihan siinä asennossa missä olisi toivonut) ja liike oli hyvää siltä osin kun poju suostui liikkumaan. Ensimmäisessä kehässä Bemmi sai jonkun hajun kehänlaidalta ja olisi halunnut sinne, kun systeri ei päästänyt päätti poju istahtaa paikoilleen eikä suostunut liikkumaan. Siinä sitten meni hetki että Bemmi suostui nostamaan takalistonsa ylös. Kehässä myös toinen koira kiinnosti enemmän ja tämän tullessa näköpiiriin veti nuori herra tätä toista koiraa kohti. 

Ei siis ollut sinällään ihme että Bemmi sai ensimmäisestä kehästään sinisen nauhan. Pennut saatiin loppuun ja värikehät alkamaan. Iso kasa pentuja änkesi pienehköön kehään ja koiria liikutettiin yhdessä. Olin tässä vaiheessa seuraamassa missä mentiin pienten aikuisten kehässä joten en itse kehää nähnyt, mutta systeri valitti kehän jälkeen että heidän takanaan juossut koira oli koko ajan Bemmin ihossa kiinni ja oli takiaisena jatkanut vaikka tuomari oli yleisesti maininnut että muille on annettava tilaa juosta. Eikä poika sitten tietysti voinut keskittyä kun takana oli mahdollinen leikkikaveri. Tuomari oli lopulta sanonut systerille että juoksuttaa Bemmia vielä pätkän jotta saa hyvän suorituksen ja sitten siirtyvät pois kehästä. Eli ei sijoitusta pojulle näin ensimmäisellä kerralla.

 Siirryttiin Lunan kehän luokse, jossa oli vielä muutama pari ennen meitä. Ei siis tarvinnut odotella kauaa. Tuomarina tässä kehässä oli Mai Puttonen. Olen yrittänyt saada Lunaa ravaamaan vauhdikkaammin ja tämä sujuu jo hyvin kehän ulkopuolella, mutta kun ollaan kehässä niin jotenkin vain kummankin keskittyminen herpaantuu ja jos yritän neitiä hoputella niin hän päättää nostaa laukan Menimme siis tavallista tahtia. Luna alkaa hiljalleen jäämään jo itsenäisesti hyvään seisoma-asentoon pysähtyessä, edelleenkin joudun sitä hieman korjaamaan, mutta jos sanotaan että alkuaikoina korjasin molempia takatassuja reilun kymmenen senttiä niin nyt siirrän sentin tai kaksi. Ja yleensä riittää toisen tassun siirto. Luna sai ensimmäisestä kehästä punaisen nauhan ja se mukana siirryimme sivuun. Meidän jälkeen ei ollutkaan enää kuin yksi pari joten aika piakkoin palasimme värikehiin.

Katsokaa Lunalla on häntä ylhäällä vaikka tuomari on katsomassa! En noteerannut tätä itse kehässä ollessa, mutta tästä näkee kuinka ollaan edetty, ensin Luna rimpuili aina pöydältä pois tuomarin lähestyessä, siitä sitten seuraavana suostuttiin pysymään paikallaan mutta häntä oli koipien välissä ja nyt ollaan tässä. <3

Punaisissa oli myös toinen cockeri. Juoksuosuuden jälkeen tuomari valikoi jatkoon menijät ja kun tämä toinen cockeri valittiin kerkesin jo ajatella että se oli siinä. Jälleen sain todeta että yhden cockerin sijoittuminen ei aina estä toisen sijoittumista ja näin ollen myös Luna valittiin jatkoon. Me neljä siinä ensin taas seisotettiin, sitten juostiin ja seisotettiin vielä hieman lisää. Lopulta tuomari teki päätöksen ja sijoitti Lunan neljänneksi (toinen cockeri oli 2.)

Ei siis turhaan ajeltu tuntia (tai kahta jos paluumatka lasketaan) pitkän työpäivän jälkeen. Luna sai ruusukkeen sekä kolme pussia herkkuja (2pss Oscarin kuivaherkkuja 1pss Hauhau täyslihaherkkuja). Tämän postaukset kuvat ovat Bemmin omistajan käsialaa.

-

Kun lisäisin tulosta tuonne mätsäri-tuloksiin naureskelin kun tämän vuoden kisoissa Luna on joka kerta saanut punaisen nauhan (*koputtaa puuta* ensi kerralla saadaan kumminkin sininen). Sijoituttu nyt ei olla joka kerta, mutta lähes aina ollaan pudottu melkein viimeisenä tai toiseksi viimeisenä ennen sijoittujia. Alkaa tää kisoissa juokseminen tuottaa tulosta näköjään muutenkin. :)

-

Tokosta sen verran että tässä edelleen hiljalleen treenataan voittajan liikkeitä. Luoksetulon stoppi alkaa hiljalleen hahmottumaan (kun aloitettiin harjoittelu Luna juoksi sen 5 metriä eteenpäin ennen pysähdystä, jos edes pysähty kovasta vauhdista, nyt pysähdys tulee 0,5-1,5 Lunan mitan jälkeen.)

Myös metallikapulan nouto on isomman treenin alla, Lunan mielestä sen kanssa on vaan niin inhottava hypätä. Pitää varmaan vaan saada rutiinia tähän että neiti oppisi ottamaan kapulan tukevasti suuhunsa, nyt se jää hieman niin ja näin niin sehän sitten kolisee hampaissa.

Uutta treenipaikkaa en ole meille edelleenkään löytänyt vaikka olen käynyt läpi aikalailla kaikkien lähikuntien yhdistykset ja koirakoulut. Tuusulassa ja Järvenpäässä löytyy kyllä yhdistyksiä joissa on VOI/EVL luokan ryhmät, mutta ne ei ole ohjattuja. Minä haluaisin ohjattuun ryhmään jo ihan sen takia että saan edes jonkin verran yksilöllistä neuvontaa meidän ongelmakohtiin. Omatoimitreeneissä kukin yleensä keskittyy tietysti siihen omaan treenaamiseen. Plus näissä ei ole mitään hallia eli treenit on ulkona oli sää kuinka märkä/kylmä tahansa.

Keravallahan on oma yhdistys "Keravan koiraharrastajat" mutta mitä tässä olen viimeiset kolme vuotta heitä seurannut niin koulutustoiminta on aika mitätöntä. Koko tänä keväänä ollut 3 kokonaista kurssia, yksi BH-kurssi, yksi hakukurssi ja yksi tokokurssi jos se koskaan toteutui kun siitä ei ole sivulla mainintaa.

Ei tässä taida olla kohta paljoa vaihtoehtoja kuin liittyä Hakunilan seudun koiraharrastajiin (HSKH) ja toivoa että mahdumme seuraavaan alkavaan Voi-ryhmään mukaan.