Talkootöissä

Täytyy heti ensiksi myöntää että tuli kirottua jo HSKH:ta vaikka jäsenenä olin kerennyt olemaan vasta vähän aikaa. Laitoin jäsenpyynnöt HSKH:n jäsenten fb-ryhmiin, pyynnön päästä postituslistalle ja seurailin tarkkaan heidän nettisivuja odottaen että milloin alkaa tokoryhmiin ilmoittautuminen. Kun ryhmiin hyväksymistä ei tapahtunut eikä sivuja päivitetty niin päätin laittaa asiasta viestiä. Hetki meni ja sain kuulla että tokokurssien haku oli päättynyt samana päivänä kun jäsenyyteni vahvistettiin. Teki mieli lyödä päätä seinään ja kovaa. Laitoinkin hieman noottia asiasta että jos heidän sivuillaan olisi ollut tieto hakuajoista, olisin kerinnyt laittamaan heti liittymispäivänä kurssihaun. Minulle myös selvisi, että minua ei ole jäsenlistoillakaan ennen ensikuun puoltaväliä, tai oikeastaan olen listoilla, mutta kaikilla on vanhempilista käytössä jossa nimeä ei näy. HSKH:n näyttelyjaoksen vetäjä kyseli tietoja kun laitoin heidän ryhmään liittymispyynnön, ja hän kertoi että uusi lista tulee kerran kuussa – juuri samana päivänä kun uusille jäsenille lähetetään laskut ja vasta laskun maksamisen jälkeen pääsee listoille. Eli minä näyn sitten vasta syyskuun puolessa välissä julkaistavassa jäsenlistassa, mikä on sinällään hieman hölmöä kun ei sitä oikein toimintaakaan pääse mukaan kun ei näy millään listoilla.

Pari päivää meni ja pohdin kehtaanko laittaa tokojaoksen vetäjälle viestiä, koska kyseessä oli meidän viime kevään ja syksyn kouluttaja Jenni Koirakeitaalta. Päätin sitten laittaa sähköpostia ajatellen että en siinä mitään menetä jos en voitakaan. Jenni sitten ottikin Facessa yhteyttä ja lupasi laittaa viestiä eteenpäin että minulla olisi kiinnostusta kursseihin. Sanoin että jos ryhmiin ei vaan mahdu, niin jos pääsisin edes jonoon.

Hänellä itsellään oli loppuvuodesta ”omat ongelmat” 5 kerran lyhytkurssi ,  johon lupasi ottaa minut kunhan lupasin talkoilla ahkerasti. HSKH:llahan on 20 tuntia vuodessa vaatimus talkootöihin ja kuulemma kursseillehakijat laitetaan yleensä kylmästi tuntien mukaiseen järjestykseen.  Toisin sanoen minä olen siis listalla viimeisenä, juuri liittyneenä 0-talkootuntisena. Laitoin siis myöhästyneen hakemuksen menemään, johon sainkin jo vahvistuksen. Yhdistyksen hinnat on jotain positiivista, okei jouduin maksamaan 50€ jäsenmaksun ja 50€ liittymismaksun, mutta nämä rahat korvautuvat melko nopeasti kurssien hinnalla. Tämä 5 kerran kurssi kustantaa  45€, eli 8€/tunnilta. Koirakeitaalla ja muualla tunnit ovat normaalisti sen 17-20+e/tunnilta, eli pääsen puolet halvemmalla. :)

 Minulla vaan oli suunnitelmissa että olisin voinut korkata sen voittaja-luokan vielä tämän vuoden puolella, mutta en tiedä uskallanko jos en saa syksylle mistään ohjattua kurssia… Elättelen vielä toiveita että joku peruisikin osallistumisensa ja mystisesti pääsisinkin syksyn kurssille.

Päätin sitten lunastaa lupaukseni ja ilmoitin itseni seuraavalla viikolla pidettäviin agilitykisoihin talkoilemaan. Siellä oli iltavuoromahdollisuus ja Jenniltä sen mahdollista aloitusaikaa kysyessäni J. sanoi sen olevan normaalisti siinä 16-17 paikkeilla. Olin sinä päivänä töissä 15 asti joten ajattelin kerkeäväni ihan hyvin. Sain vielä systerinkin mukaan kerryttämään minulle tunteja. Laitoin molemmille suunnilleen samat työtehtävät, mutta itselleni vielä valokuvauksen siihen päälle. Pienoinen shokki tulikin kun aikataulut julkaistiin ja siellä oli tieto, että iltavuoro alkaisi klo 14. Onneksi minut oli laitettu valokuvaamaan ja edellinen kuvaaja olisi paikalla 15.30 asti.

Ensikertalaiselle annetut ohjeet talkootöistä oli hieman vajavaiset. Ilmottautumispaikka oli ohjeiden mukaan viestissä mainittu paikka/henkilö X, ainut vaan että sitä ei itse paikkaa ei viestissä lukenut. Minulle piti tulla myös kuvausohjeet erikseen (ymmärsin itsekin että sijoittujat halutaan kuvattavan ja ehkä yleisesti kisoja, mutta jos heillä olisi ollut jotain muita eritysvaatimuksia), mutta kun ei niitä keskiviikon jälkeen edelleenkään kuulunut niin laitoin sitten kyselyä eteenpäin. Tähän viestiin ei vaan koskaan vastattu. Tuntui hölmöltä lähettää systeri sinne heti kahdelta kun ainut mitä osasin hänelle ohjeistaa oli se mihin auto jätetään. Myöskin kuvien lisääminen HSKH:n Google+ kansioon ohjeistus oli vanhentunut eikä ohjeita voinut seurata kun ei sellaisia valikkoja enää löytynyt mitä ohjeet väittivät. Google+ on itselle ihan vieras, joten jouduin hieman tekemään töitä jotta löysin kohdan mistä kuvat sai lisättyä

Itse ajaa hurautin sitten sunnuntaina suoraan töistä kisoihin. Systeri oli jo päässyt hyvin lähetin hommiinsa sisälle ja minä sitten vain otin liivit päälle ja aloin kuvaamaan.

Ja ihan tiedoksi, jos minä täällä joskus vielä valitan siitä että tapahtumien kuvat tulevat liian hitaasti (en tiedä olenko sitä ääneen koskaan täällä maininnut, mutta minua on ärsyttänyt kun en saa tapahtumista kuvia blogiin moneen päivään.) Nimittäin siinä neljässä tunnissa kun olin paikalla tuli kuvia otettua 2500. Minulla olikin sitten tavallista isompi jälkityö käydä kaikki kuvat läpi pariinkin kertaan (ensin poistin kaikki tärähtäneet, seuraavalla kierroksella turhan samankaltaiset kuvat). Sain karsittua kuvat alle puoleen, lopulta jäljellä oli ”enää” vajaa 1300 kuvaa. Isoin työ oli Lightroomin kanssa sitten kuvien jälkikäsittely, vaikka myönnän että loppupuolella aloinkin painamaan auto-nappia tiuhempaan ja korjaamaan jos tarjotut asetukset menivät pieleen. Tein kuvien kanssa töitä sunnuntai-illan, lähes koko maanantaipäivän sekä vielä tiistai-iltana sain lopulta kuvat valmiiksi. Viimeisinä päivinä tosin valikoin jokaisesta koirasta pari-kolme onnistunutta kuvaaja siirryin seuraavaan koiraan, toisin kuin alussa käsittelin jokaisen onnistuneen kuvan.

 Lopputuloksena kuvat karsiutuivat vielä alle puoleen, eli valmiita julkaisukelpoisia kuvia oli arviolta 400. Kuvien käsittelystä saa onneksi kaksi tuntia talkootyötä lisää, mutta siihen nähden paljon minulla tuli käytettyä aikaa niihin ei tuo kaksi tuntia ole mitään. Myönnettäköön että työtäni hieman hidasti Lunan ja Laran jatkuva vahtiminen, systeri onnistui maanantaina hevosen selästä pudotessaan murtamaan nilkkansa ja minä olen nyt sitten kotona yksin näiden kahden kanssa. Töissä ollessani mummi käy kertaalleen ulkoiluttamassa koirat ja äitini on tullut omien töidensä jälkeen tänne siksi aikaa että minä tulen kotiin. Mutta loppuajan minä sitten juoksen pennun kanssa ulkona, vahdin ettei tule tilanteista jossa Luna ärähtäisi pennulle, vahdin ettei leikkiessä Lara hyppää sängylle tai tarkemmin sieltä itse alas liukkaalle lattialle, vahdin ettei pentu yritä syödä huonekaluja, mattoja, sähköjohtoja, nimeä itse loput…

Jos jotakuta kiinnostaa niin lisää kuvia kisoista löytyy näistä linkeistä:

MEDIT

MAXIT

MAXIJOUKKUEET

Mutta mitä tästä opin, en kovin helposti suostu enää agilitykisoihin kuvaajaksi, teen mieluummin jotain muuta työtä. Voisin kyllä kuvata jotain tokokoetta paljon mieluummin, kun 4 tunnissa ei kokeessa kerkeä käydä kuin vajaa 20 koiraa. Ei niitä kuviakaan kertyisi ihan samalla tavalla. :D

Eli nyt minulla on tehtynä 4+2 tuntia sekä systeriltäni saamat 5 tuntia eli yhteensä 11 talkootuntia, eikä minua vielä edes näy listoilla. Toivottavasti he kumminkin osaavat lisätä tunnit siihen listaan missä nimeni näkyy.

Ajattelin tässä kokeilla josko minulla olisi mahdollisuus päästä rally-tokoryhmään tälle syksylle, jos tuo toko ei onnistu. Sekä minun että Lunan pää tarvitsee jotain tehtävää, kun koko kesä on tullut enemmän tai vähemmän lomailtua. Voihan se olla etten pääse niihin(kään) ryhmiin, rally kun on kumminkin tällä hetkellä tokoa suositumpi laji ja minulla kun ei ole ne talkootunnit täynnä (tuskin hirveästi katselevat että yli puolet tunneista on kerätty 2 viikon sisään liittymisestä…) , mutta yritetään.

Lunan ja Laran yhteiselosta vielä tähän loppuun. Nämä tässä hiljalleen lähenevät edelleen, tytöt ovat jo hieman avustuksella leikkineen repimisleikkiä samalla lelulla (minä olen toiminut erotuomarina ja pitänyt sormea lelun keskellä ja vahtinut ettei toinen omi lelua) ja pureskelleet jopa samaa luuta samaa aikaa. Tämä tosin meni niin päin että Laralla oli luu ja Luna meni sitten kokeilemaan joskos hän saisi sen otettua. Kun luu ei irronnut (Luna teki pientä nykivää liikettä, eli ei repinyt edes tosissaan), vanhempi neiti tyytyi nakertelemaan sen toista päätä. :D Olisin kyllä puuttunut tilanteeseen jos Luna olisi sen luun pennulta oikeasti vienyt.

Tilanteita että Luna ärähtää liian kovaa pennulle tulee suunnilleen kerta viikkoon ja sekin on enimmäkseen johtunut meidän omasta huolimattomuudesta. En nyt muista olenko täällä jo maininnut, mutta Lunan ongelmahan on ns. vapaata riistaa olevat luut/lelut. Eli siis lattialla lojuvat ei kummallakaan koiralla sillä hetkellä käytössä olevat tavarat. 

Nimimerkillä tänä aamuinen tilanne, annoin Laralle pienen jännepalan syötäväksi, jota se ei sitten kumminkaan syönyt. Luna otti jänteen ja vei sen eteiseen, mutta ei syönyt sitä. Jossain välissä jänne oli kulkeutunut keittiöön ja molemmat tytöt oli keittiön toisessa päässä. He lähtivät kulkemaan kohti jännettä, jolloin Luna luuli Laran yrittävän ottaa jänteen ja aloitti riidan. Jos olisin taas osannut ennakoida ja nostaa sen pahuksen jänteen pois, kun Lara ei sitä syönyt kuten tavallisesti, ei Lunallakaan olisi tullut tarvetta siitä tapella. Eli ihan oma moka. Larankin tosin on alkanut oppimaan että vaikka Lunalla tulee näitä yllättäviä omituisia raivopuuskia, se myös rauhoittuu yhtä nopeasti. Pari minuuttia raivopuuskan jälkeen nuo saattavat taas jo painia keskenään ilman mitään ongelmaa.

Lunan käytös lenkkeillessä on taas ottanut hieman takapakkia. Jos Lara on mukana kävelyllä, Luna on alkanut kunnolla rähjäämään toisille koirille. Yksin kävellessä ongelmaa ei ollut vaan Luna käveli muiden ohi kuin ne olisi ilmaa. Pari kertaa kun tämä remmirähjäys tapahtui ja käskyt eivät menneet perille sitten millään ja hyvä ettei nahkahihna polttanut käteeni palovammoja, lähetin systerin ostamaan suhinapullon eläinliikkeestä kun meidän edellinen oli tyhjentynyt. Suhina ostettiin alun perin siksi kun Luna kävi kunnolla Lolan päälle ja silloin kun Luna aloitti vaunulla rähisemään jokaisella ohittajalle tai grillille tulijalle ja nämä saatiin nätisti kitkettyä pois kun pääsin lopulta palkkaamaan oikeasta toiminnasta.

Pari kertaa kun päästin lenkillä Lunan raivotessa lyhyen suhauksen taskussa, tajusi neitikin ettei se rähjääminen ollut toivottavaa. Nyt taas ohitetaan muut koirat ihan siedettävästi Larankin ollessa mukana.

Luna on jopa kelpuuttanut Laran vierelle nukkumaan, vaikkakin se vaan tuli eikä kysynyt asiaa Lunalta. :D 

 Jostain syystä pentuja on nyt jokapaikassa ja jokaisella, työkaverilla on pari viikkoa Laraa vanhempi cockerspanieliuros (näykäy- aka sekalinjanen), joten mikäs on pennulle parempaa kuin toisen pennun seura. Kävimme siis työkaverin luona kyläilemässä. Lara hieman vierasti iloista päälle hyppivää pentua ja vierasta paikkaa ensimmäisen vartin ja sitten taisi tyttökin hiffata idean ja pennut aloittivat kunnon rallin.

Välillä ei vaan jaksanut enää rallitella ja piti ottaa hetken lepotauko.

Lomailua

Niin sitä aina ajattelee että lomalla tulee tehtyä asioita kun ei muuten meinaa keretä. No, arvatkaa kuinka paljon tässä olen Lunan kanssa kerinnyt treenaamaan tokoa? Perus kotitokon lisäksi ollaan käyty kentällä kahdesti, mikä on reilusti vähemmän kuin mitä suunnittelin. Tämän viikon olen vielä vapaalla ja tarkoitus on kyllä käydä vielä treenaamassa.

Tuossa kuukausi sitten laitoin hakemuksen menemään Hakunilan Seudun koiraharrastajiin ja pari päivää sitten tuli hyväksymisvahvistus. Nyt vaan sitten pidetään kaikki peukut ja miksei varpaatkin pystyssä, että päästään Lunan kanssa heidän ohjattuun Voi-ryhmään, joka muistaakseni alkaisi lokakuussa.

Muuten meidän vapaa onkin mennyt lapsenvahtina. Lara on ollut meillä nyt parisen viikkoa ja mitä voin pennusta sanoa, niin olen aika varma että koiran sijasta sen perimässä on pakko olla krokotiilia ja kengurua. Krokotiiliperimä tulee esiin siinä, kun Lara päättääkin yllättäen napata ihosta kiinni ja heti lähtee kierimään itsensä ympäri kuten krokotiilit. Minulla on ranteissa pari hieman syvempääkin haavaa, kun tuo on liikkeissään niin nopea ettei sitä aina kerkeä kieltämään. Kenguru taas tulee siitä että tuo hyppii todella korkealle kokoonsa nähden. Monet ovat sanoneet että bordercolliet on tapaturma-alttiina ja täytyy sanoa että en yhtään ihmettele kun Laran loikkimista seuraa. Yritys hypätä keittiön pöydälle loppuu yleensä siihen että pentu lentää selälleen lattialle. Nuorempi neiti on vielä niin ahne, että voin jo melkein ennustaa että tuo yrittää jossain vaiheessa kasvaessaan varastaa ruokaa pöydiltä.

Lara on tavannut jo aika monia eri ihmisiä ja nykyään vieraat ovat todella kivoja – ehkä vähän liiankin kivoja kun kaikkia pitää yrittää tervehtiä ulkonakin. Mutta tässä vaiheessa mieluummin näin päin, kuin mitä Luna oli että kaikkia juostiin karkuun. :)

Käytiin viikonloppuna Salossa, kun ajateltiin että Laran olisi hyvä tutustua uusiin varmasti pentuystävällisiin koiriin. Tädin saksanseisoja Topihan on todella kiltti, mutta välillä vähän turhan innokas poika (tai kohta varmaan voidaan puhua vanhasta herrasta, onhan silläkin ikää jo 7 vuotta). Topi leikitti Lunaa tämän pentuaikana todella kiltisti, joten ajateltiin että jos poika suostuisi leikkimään myös Laran kanssa. Emme vaan laskeneet mukaan sitä että Lunan pentuajasta on yli kolme vuotta ja Topikin on vanhentunut. Eihän Topia kiinnostanut pahemmin ollenkaan leikkiä. Lara sai kyllä tutustua rauhassa isoon urokseen, mikä nyt sinällään ei ollut turha kokemus sekään. Pari kertaa sain Topin ja Laran leikkimään takaa-ajoa, kun yllytin Topin juoksemaan lelun kanssa asuntoa ympäri. Lara lähti innoissaan perään, mutta leikki yleensä loppui parin kierroksen jälkeen kun Lara sai upotettua naskalinsa pojan nilkkoihin.

Laran kopasta otettiin jo kansi pois.

Yllättäen kyllä Luna on hiljalleen alkanut leikkimään Laran kanssa. Luna, joka ei oikeastaan oman pentuaikansa jälkeen leikkinut painileikkejä (vaan takaa-ajoleikit on enemmän ollut tuon mieleen) on innostunut nyt painimaan pennun kanssa. Luna, joka yleensä ärähtää kun vieras koira edes hipaisee häntä, antaa pennun repiä korviaan (ja Larahan oikeasti roikkuu tuon korvissa) ja muita karvojaan leikin tiimellyksessä sanomatta yhtään mitään. Leikkihetkiä tulee vielä useamman kerran päivässä. Aika rajuahan noiden painit välillä on, mutta onneksi ne ovat suunnilleen saman kokoisia. Lara nyt tällä hetkellä on vielä useamman kilon kevyempi, mutta korkeus on aika sama kuin Lunalla.

Olen tästä oikeasti yllättynyt, olin varma että meillä menee lähemmäs puolta vuotta ellei enemmänkin, että Luna oppii sietämään Laraa. Kyllä tässä edelleenkin saa olla silmät selässä varsinkin jos on luita tai muita Lunalle arvokkaita tavaroita lähettyvillä, koska vanhempi neiti puolustaa niitä edelleen pennultakin aivan liikaa. Yleensä pyrin nostamaan kaikki tällaiset pois, kun pentu kulkee vapaana.

Me käytiin myös Keravan ratsastustallilla tutustuttamassa Laraa hevosiin. Siellä oli kenttäratsastuskisat ja ihmisiäkin pyöri ympärillä koko ajan. Luna oli tallilla ollut jo useampaan otteeseen eikä vanhempi neiti välittänyt pahemmin ohi laukkaavista hevosista, mutta pentua jännitti alkuun. Mutta aika nopeasti Larakin hiffasi ettei isot otukset tulekaan lähemmäs ja aina kun hevonen ilmestyi lähelle tuli myös herkkuja syötäväksi. 

Luna Dumbona

Ollilanlammessa oli suht puhdasta vettä niin Luna pääsi pitkästä aikaa uimaan.

Takapenkillä on aita välissä ettei Lara mene häiritsemään Lunaa ja vahingossa aloita tappelua.

Tässä vielä lisää kuvia meidän metsälenkiltä.

Kerran Luna käveli lätäkössä niin Laranki piti päästä kävelemään

Jätettiin pentu harjoittelemaan yksinoloa ja lähdettiin Lunan kanssa mustikkametsälle. Sen verran taisi Lunakin olla väsynyt Salon reissusta, että vanhempi neiti tyytyi istuskelemaan mättäillä ja vahti ympäristöä kun keräilin marjoja. Muutaman kerran kadotin ämpärin kannen, jolloin tajusin hyödyntää Lunaa sen etsimisessä. Muutaman harjoituskerran jälkeen neiti ymmärsikin mitä suunnilleen halusin ja haki kannen pariikin otteeseen. Sitten se siirtyi siihen että Luna nouti kannen omatoimisesti kun jouduttiin siitä liian kauaksi ja lopulta neiti ei suostunut enää irrottaa kannesta vaan istuskeli kansi suussa. 

Kotiutumista

Minulla alkoi nyt kahden viikon kesäloma. Alkuun oli ajatus että olisin lähtenyt vaunulla kunnolla lomailemaan, mutta kellään muulla perheestä ei ole tällä hetkellä lomaa niin ei oikein huvittanut sinne yksinkään lähteä. Eli vietetään todennäköisesti suurin osa ajasta Lunan ja pennelin kanssa kotona.

Tänä edellinen viikko on mennyt Laran kotiutuessa ja opetellessa elämään ei-niin-vierasrakkaan Lunan kanssa.  Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, niin pentu puhuu koiraa ja se on ollut todella iso tekijä näiden kahden totuttamisessa toisiinsa.

Laralla on pentuaitaus tehtynä olohuoneeseen. Siinä on Kodin Terrasta ostettu muovimatto pohjalla sekä K-raudasta haetuista puista kokoon naulattu kehikko, mikä pitää pentuaitauksen maton päällä. Ajatus tällä on tietysti, ettei Lara pissatessaan tuhoa asunnon lattiaa. Plus Luna saa tutusta pentuun rauhassa. Pentu viettää aitauksessa yksinolot sekä ajat jolloin kukaan ei kerkeä vahtimaan mitä Lara tekee. Myös yöt menevät aitauksessa, systerin oli ensin tarkoitus ottaa Lara viereensä sänkyyn nukkumaan, mutta totesi heti ensimmäisenä iltana että siitä ei kyllä tule mitään kun pentu kulkee kuin maantienkiitäjä niin halutessaan. Sitten pohdittiin että Lara laitetaan koppaan systerin sängyn viereen, mutta pennusta löytyi myös apinan perimää ja sehän kipusi sieltä pois ja kaivautui sängyn alta vapauteen. Lunan kannalta ei ole kovin hyvä että pentu yllättäen kulkisi asunnossa pimeällä, joten ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin laittaa pentu aitaukseen. Pari yötä siinä meni että Lara ymmärsi idean ja on sen jälkeen nukkunut yöt melko rauhallisesti, kerran on saattanut yöllä kuulua pienen pientä itkua, mutta sekään ei ole kestänyt kuin korkeintaan 15 sekuntia ja sitten Lara on jatkanut nukkumista.

Pehmeää petiä ei tosin enään aitauksessa ole kun se meinasi joutua syödyksi. Nyt siellä on musti muovinen peti sekä kasa luita ja pari lelua.

En tiedä onko nämä yön yksinolot aiheuttanut sen, että Laralla ei ole pahemmin ongelmaa olla päivisinkään yksin. Edellisellä viikolla kun olimme molemmat systerin kanssa töissä (J. tosin otti vapaata maanantain ja tiistain, mutta oli töissä keskiviikon ja torstain) niin Larakin oli todella nätisti aitauksessaan pääasiassa nukkuen.

Hieman harmaita hiuksia tosin aiheutti meidän mummi, joka kävi Lunan lenkittämässä ja Laran pissattamassa päivällä. Johanna sanoi pariinkin otteeseen mummille, ettei päästäisi Laraa vapaaksi aitauksesta, koska Lunaan ei voi vielä luottaa. Luna voi kirjaimellisesti käydä pennun päälle resurssiagressiivisuuksissaan ja varsinkin jos pentu yllättäen päättäisi uhkarohkeasti hypätä vanhemman neidin päälle. Minä jätin vielä välioveen lapun että varoo nyt sitten että ei päästä Lunaa ja Laraa lähekkäin. No, sain melkein sydämenpysähdyksen kun töissä vilkaisin Elisa Vahtia ja mitä näinkään, molemmat koirat vapaana olohuoneessa. Systeri oli huomannut saman ja soitti mummille, joka ei vihjauksesta huolimatta tajunnut erottaa koiria toisistaan. Onneksi mitään ei sattunut (minä jo pohdin että mitä pitää tehdä jos Luna tikkaisikin Laraa, ei mummi saa autotta pentua mihinkään lääkärille vietyä varsinkin kun lekuri on toisella puolella kaupunkia), oliko Luna sitten vain sen verran vieraskorea ettei kehdannut mummin läsnä ollessa pomotella.

Seuraavaksi päiväksi annettiin lisäohjeistus että jos Mummi haluaa ottaa Laran aitauksesta, niin laittaa Lunan eteiseen kompostikehikkoaidan toiselle puolelle. Pentu ei kumminkaan ole kerinnyt olemaan meillä tässä vaiheessa kuin sen pari päivää vasta.

Larasta on kotiutumisen myötä alkanut tulla myös uhkarohkeampi, se komentelee Lunaa (tosin vielä turvallisesti aitauksestaan ja Luna taas on kuin ei näkisi tai kuulisi pentua) ja lenkillä yrittää napata välillä vanhemman neidin korvasta tai kyljestä kiinni. Onneksi Lunan murina menee vielä perille ja pienempi neiti kotonakin vaihtaa äkkiä suuntaa. Ulkoilut menevät koko ajan paremmin ja paremmin ja tarkoitan nyt näiden kahden yhdessä kävelyä, Larahan poukkoilee minne sattuu tai lösähtää kesken kaiken makaamaan. Mutta kävellessä Luna ei pahemmin välitä vaikka Lara kulkisi takiaisena kiinni. Kävimme sunnuntaina metsässäkin tutustumassa, ensin Lara oli pitkässä liinassa mutta liikkuminen meni sen kanssa liian vaikeaksi niin annettiin molempien olla vapaana. Hyvin pennelikin kulki mukana ja siinä samalla saimme hyvin treenattua nimeä ja luoksetuloa. Luna kulki edellä ja Lara yritti pysyä vanhemman neidin perässä. Mitään pitkää matkaa pentu ei kulkenut, kun tuli ensimmäinen väsymyksen merkki niin Lara joutui kannettavaksi loppu lenkin.

Pentu on myös alkanut kokeilemaan meitä ihmisiä enemmän ja enemmän upottamalla naskalinsa kiellettyihin tavaroihin (sähköjohdot, kädet, jalat, vaatteet, minun marjapensaat…) uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Kun asiasta kielletään ja se otetaan pois tai pentua siirretään niin sitten vasta ne naskalit onkin ranteessa kiinni.

Näin viikon jälkeen on Lunakin selvästi alkanut lämmetä pennulle. Lenkeillä vanhempi neiti haistelee pentua ja antaa pennun haistella itseään (tämä on jo aika iso juttu Lunan tuntien, joka ei tykkää yleensä ollenkaan että vieraat haistelee). Luna ei myöskään murise enää niin usein kun pentu vain liikkuu aitauksessaan.  Alkuun tätä murinaa tuli jatkuvasti, mutta nykyään ei pahemmin ollenkaan.

Muutamia leikkiyrityksiäkin on jo ollut, kun Lara on takapihalla yrittänyt saada Lunaa leikkimään. Mutta yritykset on kaatunut siihen kun Luna onkin lähtenyt juoksemaan niin Lara alkaa pelkäämään (Luna myös murisee leikkiessään) ja juoksee piiloon. :D Ihan hyvä sinällään, koska Luna leikkii aika rajusti. Pentu saisi hieman kasvaa kokoa ja massaa ennen kunnon leikkejä. Luna on myös haastanut pentua leikkiin kun Lara on ollut aitauksessa, mutta sekin on pennelistä ollut jotain todella pelottavaa.

Vieraita koiria Lara on päässyt tapaamaan kahta, E. tuli Vanillan kanssa kyläilemään viime viikolla. Lara ensin hieman pelkästi isompaa vierasta bortsua, mutta varovaisesti lähti tutustumaan. Vanilla oli aika väliinpitämätön pentua kohtaan. Toinen joka tuli pentuun tutustumaan oli Lola. Olin varma että siinä on hyvä leikkikaveri pennulle (tosin Lolan saattaisi joutua pelastamaan pennulta), mutta vanhimmalla neidillä olikin juoksut niin ei sitä Lara kiinnostanut ollenkaan. Luna taas oli aivan rakastunut juoksuiseen Lolaan ja monta kertaa päivässä jouduin komentamaan Lunan pois toisen kimpusta.

Viikonlopuksi Lara lähti systerin ja pikkuserkun kanssa mökille ja minä jäin Lunan ja Lolan kanssa kotiin hermolomalle. Se hermoloma vaan loppui lyhyeen kun jo perjantai-iltana tuli systeriltä viestiä että voinko hakea Laran pois kun se imuroi kaiken mökinpihalta löytämänsä suuhunsa. Ei siinä oikein voinut kuin seuraavana aamuna lähteä ajelemaan parin tunnin päässä sijaitsevalle mökille. Sinne päästyämme annoin koirien oikoa koipiaan hetken aikaa. Lolahan parkkeerasi heti terassille missä oli ihmisiä, mutta Luna juoksi mökin pihalla innoissaan sinne tänne. Vartin vapauden jälkeen pakkasin kaikki kolme koiraa autoon (Luna ja Lola turvavöihin ja Lara matkakoppaan) ja lähdettiin ajelemaan takaisin Keravalle. Lara on onneksi hiljalleen oppinut kulkemaan autossa kiljumatta koko matkaa. Paluumatkalla kaikki nukkui, mutta noin tunnin jälkeen Lara koki tarpeelliseksi komentaa Lunaa, joka vaihteeksi oli kuin ei näkisikään pentua.

Vieraita ihmisiä Lara on kerinnyt näkemään myös jonkun verran. Heti maanantaina tuli iskä ja äitipuoli pentua katsomaan, mutta niitä nuorineiti hieman jännitti. Systeri meni sitten seuraavana päivänä iskälle syömään ja pohti että miten Lara reagoisi siskopuolen kolmeen poikaan, mutta yllättäen pentu rakastikin lapsia ja oli aivan haltioissaan. Myös muut kaverit jotka ovat suunnilleen meidän ikäluokkaa ovat olleet ok. Pitää yrittää lähteä tuon pennelin kanssa vaikka keskustaan hieman kävelemään, jotta se näkisi vielä enemmän vieraita.

Ps. ryhmäkuva pennun kanssa on jotain mahdotonta. Varmaan sadan otoksen jälkeen sain pari siedettävää kuvaa.

Nämä kaksi kyllä pysyivät paikallaan.