Kotiutumista

Minulla alkoi nyt kahden viikon kesäloma. Alkuun oli ajatus että olisin lähtenyt vaunulla kunnolla lomailemaan, mutta kellään muulla perheestä ei ole tällä hetkellä lomaa niin ei oikein huvittanut sinne yksinkään lähteä. Eli vietetään todennäköisesti suurin osa ajasta Lunan ja pennelin kanssa kotona.

Tänä edellinen viikko on mennyt Laran kotiutuessa ja opetellessa elämään ei-niin-vierasrakkaan Lunan kanssa.  Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, niin pentu puhuu koiraa ja se on ollut todella iso tekijä näiden kahden totuttamisessa toisiinsa.

Laralla on pentuaitaus tehtynä olohuoneeseen. Siinä on Kodin Terrasta ostettu muovimatto pohjalla sekä K-raudasta haetuista puista kokoon naulattu kehikko, mikä pitää pentuaitauksen maton päällä. Ajatus tällä on tietysti, ettei Lara pissatessaan tuhoa asunnon lattiaa. Plus Luna saa tutusta pentuun rauhassa. Pentu viettää aitauksessa yksinolot sekä ajat jolloin kukaan ei kerkeä vahtimaan mitä Lara tekee. Myös yöt menevät aitauksessa, systerin oli ensin tarkoitus ottaa Lara viereensä sänkyyn nukkumaan, mutta totesi heti ensimmäisenä iltana että siitä ei kyllä tule mitään kun pentu kulkee kuin maantienkiitäjä niin halutessaan. Sitten pohdittiin että Lara laitetaan koppaan systerin sängyn viereen, mutta pennusta löytyi myös apinan perimää ja sehän kipusi sieltä pois ja kaivautui sängyn alta vapauteen. Lunan kannalta ei ole kovin hyvä että pentu yllättäen kulkisi asunnossa pimeällä, joten ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin laittaa pentu aitaukseen. Pari yötä siinä meni että Lara ymmärsi idean ja on sen jälkeen nukkunut yöt melko rauhallisesti, kerran on saattanut yöllä kuulua pienen pientä itkua, mutta sekään ei ole kestänyt kuin korkeintaan 15 sekuntia ja sitten Lara on jatkanut nukkumista.

Pehmeää petiä ei tosin enään aitauksessa ole kun se meinasi joutua syödyksi. Nyt siellä on musti muovinen peti sekä kasa luita ja pari lelua.

En tiedä onko nämä yön yksinolot aiheuttanut sen, että Laralla ei ole pahemmin ongelmaa olla päivisinkään yksin. Edellisellä viikolla kun olimme molemmat systerin kanssa töissä (J. tosin otti vapaata maanantain ja tiistain, mutta oli töissä keskiviikon ja torstain) niin Larakin oli todella nätisti aitauksessaan pääasiassa nukkuen.

Hieman harmaita hiuksia tosin aiheutti meidän mummi, joka kävi Lunan lenkittämässä ja Laran pissattamassa päivällä. Johanna sanoi pariinkin otteeseen mummille, ettei päästäisi Laraa vapaaksi aitauksesta, koska Lunaan ei voi vielä luottaa. Luna voi kirjaimellisesti käydä pennun päälle resurssiagressiivisuuksissaan ja varsinkin jos pentu yllättäen päättäisi uhkarohkeasti hypätä vanhemman neidin päälle. Minä jätin vielä välioveen lapun että varoo nyt sitten että ei päästä Lunaa ja Laraa lähekkäin. No, sain melkein sydämenpysähdyksen kun töissä vilkaisin Elisa Vahtia ja mitä näinkään, molemmat koirat vapaana olohuoneessa. Systeri oli huomannut saman ja soitti mummille, joka ei vihjauksesta huolimatta tajunnut erottaa koiria toisistaan. Onneksi mitään ei sattunut (minä jo pohdin että mitä pitää tehdä jos Luna tikkaisikin Laraa, ei mummi saa autotta pentua mihinkään lääkärille vietyä varsinkin kun lekuri on toisella puolella kaupunkia), oliko Luna sitten vain sen verran vieraskorea ettei kehdannut mummin läsnä ollessa pomotella.

Seuraavaksi päiväksi annettiin lisäohjeistus että jos Mummi haluaa ottaa Laran aitauksesta, niin laittaa Lunan eteiseen kompostikehikkoaidan toiselle puolelle. Pentu ei kumminkaan ole kerinnyt olemaan meillä tässä vaiheessa kuin sen pari päivää vasta.

Larasta on kotiutumisen myötä alkanut tulla myös uhkarohkeampi, se komentelee Lunaa (tosin vielä turvallisesti aitauksestaan ja Luna taas on kuin ei näkisi tai kuulisi pentua) ja lenkillä yrittää napata välillä vanhemman neidin korvasta tai kyljestä kiinni. Onneksi Lunan murina menee vielä perille ja pienempi neiti kotonakin vaihtaa äkkiä suuntaa. Ulkoilut menevät koko ajan paremmin ja paremmin ja tarkoitan nyt näiden kahden yhdessä kävelyä, Larahan poukkoilee minne sattuu tai lösähtää kesken kaiken makaamaan. Mutta kävellessä Luna ei pahemmin välitä vaikka Lara kulkisi takiaisena kiinni. Kävimme sunnuntaina metsässäkin tutustumassa, ensin Lara oli pitkässä liinassa mutta liikkuminen meni sen kanssa liian vaikeaksi niin annettiin molempien olla vapaana. Hyvin pennelikin kulki mukana ja siinä samalla saimme hyvin treenattua nimeä ja luoksetuloa. Luna kulki edellä ja Lara yritti pysyä vanhemman neidin perässä. Mitään pitkää matkaa pentu ei kulkenut, kun tuli ensimmäinen väsymyksen merkki niin Lara joutui kannettavaksi loppu lenkin.

Pentu on myös alkanut kokeilemaan meitä ihmisiä enemmän ja enemmän upottamalla naskalinsa kiellettyihin tavaroihin (sähköjohdot, kädet, jalat, vaatteet, minun marjapensaat…) uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Kun asiasta kielletään ja se otetaan pois tai pentua siirretään niin sitten vasta ne naskalit onkin ranteessa kiinni.

Näin viikon jälkeen on Lunakin selvästi alkanut lämmetä pennulle. Lenkeillä vanhempi neiti haistelee pentua ja antaa pennun haistella itseään (tämä on jo aika iso juttu Lunan tuntien, joka ei tykkää yleensä ollenkaan että vieraat haistelee). Luna ei myöskään murise enää niin usein kun pentu vain liikkuu aitauksessaan.  Alkuun tätä murinaa tuli jatkuvasti, mutta nykyään ei pahemmin ollenkaan.

Muutamia leikkiyrityksiäkin on jo ollut, kun Lara on takapihalla yrittänyt saada Lunaa leikkimään. Mutta yritykset on kaatunut siihen kun Luna onkin lähtenyt juoksemaan niin Lara alkaa pelkäämään (Luna myös murisee leikkiessään) ja juoksee piiloon. :D Ihan hyvä sinällään, koska Luna leikkii aika rajusti. Pentu saisi hieman kasvaa kokoa ja massaa ennen kunnon leikkejä. Luna on myös haastanut pentua leikkiin kun Lara on ollut aitauksessa, mutta sekin on pennelistä ollut jotain todella pelottavaa.

Vieraita koiria Lara on päässyt tapaamaan kahta, E. tuli Vanillan kanssa kyläilemään viime viikolla. Lara ensin hieman pelkästi isompaa vierasta bortsua, mutta varovaisesti lähti tutustumaan. Vanilla oli aika väliinpitämätön pentua kohtaan. Toinen joka tuli pentuun tutustumaan oli Lola. Olin varma että siinä on hyvä leikkikaveri pennulle (tosin Lolan saattaisi joutua pelastamaan pennulta), mutta vanhimmalla neidillä olikin juoksut niin ei sitä Lara kiinnostanut ollenkaan. Luna taas oli aivan rakastunut juoksuiseen Lolaan ja monta kertaa päivässä jouduin komentamaan Lunan pois toisen kimpusta.

Viikonlopuksi Lara lähti systerin ja pikkuserkun kanssa mökille ja minä jäin Lunan ja Lolan kanssa kotiin hermolomalle. Se hermoloma vaan loppui lyhyeen kun jo perjantai-iltana tuli systeriltä viestiä että voinko hakea Laran pois kun se imuroi kaiken mökinpihalta löytämänsä suuhunsa. Ei siinä oikein voinut kuin seuraavana aamuna lähteä ajelemaan parin tunnin päässä sijaitsevalle mökille. Sinne päästyämme annoin koirien oikoa koipiaan hetken aikaa. Lolahan parkkeerasi heti terassille missä oli ihmisiä, mutta Luna juoksi mökin pihalla innoissaan sinne tänne. Vartin vapauden jälkeen pakkasin kaikki kolme koiraa autoon (Luna ja Lola turvavöihin ja Lara matkakoppaan) ja lähdettiin ajelemaan takaisin Keravalle. Lara on onneksi hiljalleen oppinut kulkemaan autossa kiljumatta koko matkaa. Paluumatkalla kaikki nukkui, mutta noin tunnin jälkeen Lara koki tarpeelliseksi komentaa Lunaa, joka vaihteeksi oli kuin ei näkisikään pentua.

Vieraita ihmisiä Lara on kerinnyt näkemään myös jonkun verran. Heti maanantaina tuli iskä ja äitipuoli pentua katsomaan, mutta niitä nuorineiti hieman jännitti. Systeri meni sitten seuraavana päivänä iskälle syömään ja pohti että miten Lara reagoisi siskopuolen kolmeen poikaan, mutta yllättäen pentu rakastikin lapsia ja oli aivan haltioissaan. Myös muut kaverit jotka ovat suunnilleen meidän ikäluokkaa ovat olleet ok. Pitää yrittää lähteä tuon pennelin kanssa vaikka keskustaan hieman kävelemään, jotta se näkisi vielä enemmän vieraita.

Ps. ryhmäkuva pennun kanssa on jotain mahdotonta. Varmaan sadan otoksen jälkeen sain pari siedettävää kuvaa.

Nämä kaksi kyllä pysyivät paikallaan.