Laran mätsäridebyytti, Luna BIS1!

Laran rokotusten kolmen viikon varoaika tuli täyteen ja mikäs sen parempi kuin lähteä heti seuraavana viikonloppuna mätsäröimään. Porvoossa oli Borgå Folkakademi koirakonsultti opiskelijoiden järjestämä Match Show. Myönnettävä on että tapahtuman mainostus tuntui jääneen hieman puolitiehen, kun osa tiedoista puuttui (mm. keitä tuomareita, monessa kehässä pyörii), eikä kysymyksiin vastattu Koirat.comin tapahtumasivuilla tai Facebookissa. Todettiin kumminkin että lähdetään nyt katsomaan, kun se tekee Laralle hyvää joutua aivan uudenlaiseen tilanteeseen.

Surkeiden säiden takia olen joutunut pesemään molempia koiria tiuhempaan (mikä on kyllä pääasiassa erittäin kuraisten metsälenkkien syytä), mutta Lunankin turkki oli sen verran hyvässä kuosissa ettei sitä tarvinnut kuin hieman harjata auki. Laran turkkihan ei hirveästi mitään työtä taas tarvitse.

Automatka meni rauhallisesti, kun nuorempi neiti oli riehunut koko aamun ja turvavöihin jouduttuaan simahti heti. Systeri olisi halunnut ottaa Laralle kevythäkin mukaan jotta toinen olisi päässyt harjoittelemaan sinne rauhoittumista, johon totesin että otetaan häkki siinä vaiheessa kun systeri pystyy itse kantamaan jotain. Minulla ei riitä kädet taluttamaan kahta (innostuksesta vetävää) noin 10 kg koiraa sekä kantamaan treenikassia ja isoa kevythäkkiä, kun systeri köpöttelee kainalosauvoillaan perässä.

Minulla oli jo nyt vaikeuksia kun pääsimme ilmoittautumispisteelle, kun Luna veti itään ja Lara länteen, yritin siinä samalla kaivaa lompakkoa ja rokotustodistuksia treenilaukusta. Ilmoittautuminen oli vielä kevyen teltan sisällä ja Lara meinasi kaataa koko teltan kiertäessään sen yhden jalan ja lähtien päättäväisesti vetämään siitä poispäin. Olin siinä ihan tyytyväinen kun saimme ilmot pois alta. Kehät olivatkin sitten hieman hankalasti kun Lunan kehä oli alueella olevan hallin sisällä aivan takareunassa, Laran kehä taas hallin ulkopuolella. Eli molempien kehien seuraaminen oli mahdotonta. Onneksi tyttöjen numerot olivat melko isolla erolla. Luna oli (2)12 ja Lara (4)25. Isojen pentujen kehässä myös oli ensin lapsi&koira –kehä, joten parkkeerasimme ensin Lunan kehän reunalle halliin. Osallistujia ei ollut ihan hirveästi (yhteensä varmaan about 100 koiraa oli ilmoitettu) joten paikka ei ollut aivan tupaten täynnä. Laraa jännitti selvästi ympäröivät koirat ja välillä olikin vaikeuksia kulkea näiden ohi. Pikkuneiti ei onneksi lähtenyt räksytyslinjalle ja yllättäen osasi odotella melko nätisti vuoroaan (…vai oliko se sitten vaan liian väsynyt…) :D

Sisähallissa oli pienenä ongelmana lattialla olevat sahanpurut mikä tarttuivat kummankin turkkiin. Yritin sitten pikaisesti harjalla saada pahimpia pois ennen Lunan kehää. Tuomarina meillä oli bortsukasvattaja, joka oli Laraa silitellyt kun yritin ilmoittautumista hoitaa. Punainen neiti veti jälleen todella hienosti kehässä, paikalla seisottiin häntä heiluen ja liikkeessä kuljettiin hyvää vauhtia hieman minun edellä. Pöydälle yritettiin tapansa mukaan hypätä (Luna nostaa etutassut pöydänreunalle ja jää pomppimaan siihen), jolloin tuomari naureskeli että taitaa agilitykoira olla kyseessä. Piti siihen todeta Lunaa nostaessa että itse asiassa kyllä tokokoira. Tuomari kyseli kisataanko ihan ja pääsinkin ”kehuskelemaan” että siirryttiin voittajaluokkaan keväällä, mikä tuomarista olikin todella hienoa. Näyttelykäynneistäkin kyseli johon totesin että joo ollaan muutaman kerran käyty, mutta siellä Luna ei oikein pärjää. Tuomari siinä vielä ihasteli Lunan lihaskuntoa.

(c) Dagfinn Tjosvoll

Luna sai kehästä punaisen nauhan, jonka jälkeen kävin pikaisesti vilkaisemassa ulkona isojen pentujen tilanteen. Siellä mentiin vasta koirassa 10, joten hyvin kerkesi pienten aikuisten värikehätkin alkaa. Näitä ei ollut kuin 6 koiraa kummassakin värikehässä, joten melko varmasti uskalsin ajatella Lunan sijoittuvan, vaikka kehässä oli myös toinen cockeri. Juoksimme yhdessä ympäri, harmittelin siinä kehän pienuutta kun Luna liikkui niin nätisti, mutta ei päässyt parhaimpaansa esittämään kun tilaa ei ollut. Ja siinä juostessa edellä kulkeva corgi päättikin alkaa ärisemään Lunalle (meille tuli pikainen stoppi kun se corgi yllättäen vetikin täyskäännöksen Lunaa kohti). Neiti ei onneksi ollut siitä moksiskaan, annoin vielä enemmän tilaa heille juosta edellä (mikä tosin ei auttanut kun corgi oli päättänyt vain äristä ja katseli taaksepäin). Loppuseisonnassa tuomari kätteli kaksi koirakkoa pihalle. Täytyy sanoa että vaikka sitä on mielessään sitä mieltä että meillä on mennyt niin hyvin että meidän on pakko sijoittua varsinkin kun kilpailijoita ei ole montaa, niin koskaan tuomareista ei tiedä. Huokaisin helpotuksesta vasta siinä vaiheessa kun nämä kaksi oli kätelty pihalle ja jäljellä oli vain neljä sijoittujaa.

Tuomari aloitti sijoittamisen ja hieman taas hämmästelin kun jäljelle kehään jäi Lunan lisäksi tämä toinen cockeri. Meidät juoksutettiin vielä ympäri jonka jälkeen tuomari osoitti meidän ensimmäiselle palkinnolle. Kättelin tuomarin ja menin palkintopaikalle hakemaan palkintopussin.

Käytin Luna pikaisesti kävelemässä, jonka jälkeen siirryimme siitä sitten ulos Laran kehän luokse. Vettä oli alkanut hiljalleen satamaan jolloin monet vielä paikalla olevat olivat siirtyneet halliin suojaan.  Onneksi Laraa ennen ei ollut siinä vaiheessa enää montaa koiraa, joten meidänkään ei tarvinnut aivan läpimäräksi kastua. Nuorempi neiti oli onnistunut likaamaan turkkinsa vähän enemmän makoillessaan hallissa, se ensinnäkin oli täynnä purua mutta valkoisissa jalkakarvoissa oli myös jotain mustaa mitä en saanut mitenkään pois. Harjasin päällisin puolin mitä pystyin ja vein pennelin sitten kehään. Vastassa meillä oli saksanpaimenkoira joka varmaan lähenteli vuoden ikää. Juoksimme ensin ympäri ja Lara kyllä ravasi melko nätisti, mutta kulki kyllä kuin höyryveturi – eli täysillä eteenpäin. Yritin siinä sitten hieman hidastella vauhtia aika huonolla tuloksella.

Seisominen sujuikin sitten paremmin. Nami nenän edessä Lara seisoi pitkiäkin aikoja todella nätisti paikoillaan, yritin vähän siinä pikkuneidin jalkoja asetella paremmin mutta en nyt lähtenyt pilkkua viilaamaan asennossa. Kävimme tuomarin hiplattavana ja yllättäen neiti seisoi suht nätisti paikoillaan. Olin varma että se heittäytyy selälleen nähdessään vieraan ihmisen tulevan luokse.  Kuljimme vielä kolmion täysillä ravaten.

Lara sai kehästä sinisen nauhan, mitä systerin kanssa kyllä hieman ihmeteltiin. Sakemanni nimittäin ei juossut eikä seisonut oikeastaan itse ollenkaan. Oliko sitten rakenteellisesti kehittyneempi koira tuomarin mieleen enemmän.

Menimme hetkeksi sivuun odottelemaan kunnes kutsuttiin kaikki sinisen saaneet takaisin. Menimme paikoillemme seisottamaan koiria kunnes todettiin että yksi puuttuu. Tuomari totesi että odotetaan. Tästä huolimatta tuomari kumminkin käveli ja katseli koiria arvioiden. Hieman tässä mietin että minusta kun puhutaan odottamisesta niin ei siinä vaiheessa kuuluisi arvostella muita, jouduin siis seisottamaan Laraa vähän liiankin pitkään kun tuomari tarkkaili meidän ”odotellessa”. Tuomari vielä päätti sitten juoksuttaakin ryhmän kahdessa osassa ennen kuin tämä yksi kerkesi kehään. Lopulta tämä puuttuva koirakko pääsi toisesta kehästä ja hänet sitten juoksutettiin yksin.

Lopulta tuomari lähti valitsemaan sijoittujia. Neljänneksi kutsuttiin numero 425. Minä seisoin siinä paikallani kun tuomari ja kehäsihteeri katsoi kohti, vilkaisin numeroani ja tuomaria ja uudestaan numeroa ennen kuin tajusin että pahus sehän oli meidän numero! Jotenkin menin sekaisin kun minulla nyt oli sekä Lunan että Laran numerot. Eikun neljännelle palkintopallille hakemaan pennelin palkintopussia. Luna oli ulissut melkein koko kehän ajan, vanhempi neiti ei voi ymmärtää että miksi olen jonkun toisen kanssa kehässä kun hän haluaisi olla mukana.

Lara meni oikeasti yllättävän hyvin ensikertalaiseksi joka kehien ulkopuolella jännitti muita koiria. Jostain syystä kun kehään päästiin niin pikkuneiti keskittyi tekemiseen niin että kaikki ympäröivä oikeastaan unohtui. Valmistauduttiin siihen että Lara lähtee kehästä vain kokemusta rikkaampana, kun pentukehä on vielä niin epätasainen. On aivan eri asia olla kehässä juuri rokotevaroajan täyttäneen pennun kanssa kun vanhimmat osallistujat ovat hieman vajaa vuoden ikäisiä.

Palasimme sisälle halliin odotelemaan BIS-kehien alkua (odotettiin siis isojen pentujen punaisten kehän loppua).  Kerkesin hieman vielä harjata Lunaa, mutta totesin sen olevan melko turhaa puuhaa. Sade oli kastellut turkin sen verran että se oli lähtenyt laineilemaan enemmän eikä harjaus suoristanut sitä ollenkaan karvan ollessa märkää. Lunan tassutkin oli hallin pohjan takia muuttuneet lähes mustiksi.

Lopulta huudeltiin BIS-osallistujia kehään. Menimme ensin numerojärjestykseen, josta tuomarit sitten kaikkien ollessa paikalla sijoitti isoimmat ja mukamas nopeammin juoksevat edelle ja pienet taakse. Ensin juoksutettiin viisi ensimmäistä ja sitten viisi jälkimmäistä. Vähän siinä pyörittelin kyllä silmiäni kun kaksi selvästi Lunaa hitaampaa koiraa (joista toinen vielä pentu joka ei halunnut juosta) sijoitettiin Lunan edelle. Vaikka jätin kunnon tilan niin ei mennyt kuin hetki kun saimme edellä kulkevat kiinni ja jouduin hidastamaan Lunan hienon liikkeen.

Sitten meitä seisotettiin, seisotettiin ja seisotettiin. Siinä meni varmaan kymmenen minuuttia kunnes tuomarit tulivat luokse ja pyysivät muutamia (meidät mukaan lukien) juoksemaan edestakaisin. Sitten taas seisottiin. Ja seisottiin. Ja seisottiin vielä lisää. En muista milloin olen joutunut seisottamaan Lunaa niin pitkään paikallaan, annoin tihenevin väliajoin nakin palasen neidille, jonka häntä vipatti kyllä koko odotuksen, mutta jalat eivät meinanneet enää pysytellä paikoillaan. Pyörittelin silmiä systerille joka istuskeli kehänreunalla ja selvästi ihmetteli pitkää seisottamista myös.

Muutamankin kerran näin eri tuomareiden (kehässä arvosteli kaikki tuomarit yhdessä) käyvän vilkaimassa meidän numeroa ja kuulin heidän puhuvan cockerista, joten siinä mielessäni lähdin ajattelemaan että me saatettaisiin jopa sijoittua. Jokainen tuomari valitsi neljä mieluisinta ja sitten he yhdessä vielä valitsivat näistä ne lopulliset sijoittujat. En tiedä kuinka kauan aikaa oli kulunut, olin melkein syöttänyt jo kaikki nakit taskustani kun tuomarit lopulta totesivat tuleensa suht yksimieliseen päätökseen. Tuomarit ilmoittivat neljänneksi ja kolmanneksi tulleet, sitten toiseksi tulleen, jolloin oli jo ihmeissäni. Lopulta ykköseksi julistettiin 212! Minä taas katsoin tuomareita, sitten omaa numeroani ja tajusin että pahus se oikeasti oli meidän numero (minä taas jotenkin sekoilin nyt Laran numeroon). Luna oli BIS1!

Kättelin jonkun tuomarin ja menin ykköspaikalle. Siinä sitten tuli käteltyä vuorotellen kaikki tuomarit ja otettua valokuvat. Luna tässä vaiheessa alkoi jo todeta että seisominen riittää ja jouduin sen monta kertaa asettamaan uudelleen. Systeri yritti ottaa paikaltaan kuvaa, mutta aika huonolla menestyksellä. Joko siinä oli koko ajan joku edessä tai sitten kuvat tärähti. Lopulta kuvaajat kaikkosivat, jolloin nappasin Lunan palkintopystin ja ruusukkeen.

Tavaraa olikin sitten kaksinkertainen määrä kotiin vietäväksi, vaikka BIS-kehästä ei muuta saanutkaan kun pokaalin ja ruusukkeen.

Systeri yritti ottaa kehän reunalta kuvaa, mutta tämän parempaa niistä ei tietenkään tullut... yritän saada joltain kuvaajalta paremman otoksen, kun olisihan se hienoa saada kunnon kuva ensimmäisestä BIS1 sijoituksesta.

(c) Dagfinn Tjosvoll

(c) Dagfinn Tjosvoll

(c) Dagfinn Tjosvoll

Automatka kotiin olikin taas hiljainen kun molemmat tytöt nukkuivat rauhassa. Voin melkein sanoa että koko loppuilta oli melko rauhallinen, sen verran väsyttävä tapahtuma oli Laran mielestä ettei pentukaan jaksanut hirveästi riehua.

Mutta sieltä tuli Lunan ensimmäinen (ja toivottavasti ei viimeinen) BIS1 sijoitus! Pari kertaa olimme niin lähellä ja nyt lopulta tärppäsi. Täytyy myöntää että tuli muisteltua kolmen vuoden takaisia mätsäreitä, joissa pohdin että tuleeko Lunasta koskaan koiraa jolla on sijoitusmahdollisuudet kun tuomaria juostiin paniikissa karkuun. Kuinka monta kertaa meidän käteltiin kehästä ensimmäisenä ulos kun neiti osoitti selviä arkuuden merkkejä ja ei antanut tuomarin edes tulla lähelle saati koskea. Muistan kuinka ylpeä olin ihan ensimmäisestä sijoituksesta (Luna hieman reilu vuoden vanhana sinisten 4.), se kertoi että tästä voi jopa tulla vielä jotain. Näin 44. mätsäriä (:’D) myöhemmin tuli lopulta se paras mahdollinen sijoitus.

Sitten pakolliset palkintokuvat:

Väsynyttä porukkaa kotona 

Tokosta olen vähän niin kuin luovuttanut sen suhteen että saan meitä mihinkään kurssille tässä syksyllä. Odotan kiltisti että meidän joulukuinen kurssi alkaisi. Kurssin aiheena on tokon omat ongelmat ja minun on myönnettävä että olen yrittänyt pohtia että mitkä on ne meidän ongelmat. Voittajan liikkeet alkaa olla siinä kuosissa, että omissa treeneissä ne sujuvat 80-90% varmuudella. Tietysti minulla nyt ei ole ollut kouluttajaa seuraamassa joka osoittaisi ne pikkutarkat virheet joita minulla aivan varmasti tulee. 

Fb:n tokoryhmässä huudeltiin osallistujia Lohjalla pidettävään tokokokeeseen lokakuun lopulla, kisaan oli kuulemma tulossa ulkomailta osallistuja ja he haluaisivat sen kokeen pitää. Siinä sitä sitten pohdin että pitäisikö minun ihan huvikseen ilmoittaa Luna kokeeseen. Pohdin sitä sen illan ja lopulta laitoin ilmon menemään. Lähdetään kokeeseen nyt hieman sillä ajatuksella että katsotaan mitä käy ja otetaan enemmän koemaisena treeninä se. Itse koen kyllä että meillä on mahdollisuudet jopa siihen ykköstulokseen, ellei Luna jotenkin reagoi eritavalla koetilanteessa, mitä se ei ainakaan avo-luokan kokeissa tehnyt. Jos nyt käy niin ettei koe mene ihan putkeen, niin ainakin saan aiheita jotka voin sanoa omat ongelmat –kurssilla meillä käsiteltäviksi.