Kahden tokotunnin tiivistelmä

Kolmannella tokotunnilla otettiin työnalle kierto(hyppynouto) niin että hypyt ja noutokapulat olivat vielä vain häiriönä, joiden ohi piti juosta kierrolle. Ensin otettiin tietysti pelkkä kierto ilman mitään häiriötä ja sitten lisättiin kapulat. Luna vilkaisi kapuloita mutta meni siitä huolimatta suoraan kierrolle. Kun kapulat olivat jo todella lähellä, vajaan parin metrin päässä toisistaan oli houkutus liian suuri ja hampaat tarrasivat kapulaan. Otettiin vielä uusi onnistunut yritys ennen kuin siirrettiin esteet mukaan. Ensimmäisellä kerralla neiti oli hakeutumassa esteelle, kun kutsuin sen takaisin. Otettiin uudestaan niin että kouluttaja kävi taputtamassa tötsää ja lähetin Lunan uudelleen.

Nyt kun on kaksi treenaajaa, niin piti hankkia kunnon kalenteri mihin saadaan omat menot kirjattua.
:D

Tällä kertaa pienen cockerin aivot raksutti oikein kunnolla, koska ensin lähdettiin kohti vasenta hyppyä. Olin jo varautunut kutsumaan Lunan taas takaisin, mutta jotain tapahtui spanielin pääkopassa ja vauhti hidastui ja neiti kääntyi esteestä poispäin – vain nähdäkseen oikeanpuoleisen kapulan. Suunta oli kapulalle, kunnes taas hetki ennen vauhti hidastui ja Luna alkoi selvästi pohtia että ei se tainnut olla tämäkään. Taas käännös ja tadaa! Siellä olikin toinen kapula esillä. Neiti otti pari laukka-askelta tätä kohti ennen kuin alkoi taas pohtia ja käänsi päänsä nähdäkseen tötsän. Sitten lamppu syttyi ja Luna teki kierron.

Selvästi aivot raksuttivat kun Luna juoksi sellaista siksakkia pohtien että mitä siltä oikein haluttiin, mutta kertaakaan minun ei tarvinnut sitä siinä korjata. Se pohti ihan itse. Tietysti joku toinen koira olisi voinut hiffata, että kun teimme kiertoa jo monta kertaa että edelleen oli kyseessä sama liike, mutta no. :D

Menimme tämän ”onnistumisen” jälkeen hetken tauolle.

Toisella kierroksella otettiin sitten kouluttajan pyynnöstä tunnaria. Meidän kapulat oli ollut hajustumassa viikon hänen luonaan, joten niiden piti olla suht hajuvapaita. Ensimmäisellä kerralla kapulat oli nätisti rivissä, ja kun lähetin Lunan hakemaan neiti haisteli nätisti, mutta jostain syystä otti suuhunsa viimeisen ja reunimmaisen kapulan. No, meillä taisi olla kuukauden tauko tunnarista (muistelen että viimeksi teimme tämän koetreenissä) ja yleensä Luna tarvitsee hieman muistutusta mitä tässä nyt haettiinkaan. Otettiin liike uudestaan ja tällä kertaa tuli oikea kapula mukaan, mutta jäi hieman epäselväksi nostiko neiti kerran toisen kapulan vai lensikö se Lunan korvien takia sivummalle.

Kolmannella kerralla kapulat oli laitettu jonoon, jolloin Luna teki todella hienon suorituksen. Kaikki kapulat haisteltiin kertaalleen läpi ja paluumatkalla napattiin oikea suuhun ja laukalla tultiin takaisin. Kouluttajakin kehui kun neiti tuo kapulat hyvällä vauhdilla takaisin, hänellä varmaan on mielessä meidän avo-noudon palautukset joissa olisi voinut olla sitä vauhtia aina enemmän.

Moni on sanonut että tällaisessa tekonurmitreenikentällä tehty tunnari on todella vaikea kun siinä nurmessa on niin paljon hajuhäiriöitä. Muistan pohtineeni että näinköhän Lunan haisteluongelman kanssa tullaan selviämään hallikokeista saati tunnarista. Mutta meidän haisteluongelma on kadonnut kuin tuhka tuuleen (*koputtaa puuta*) eikä neidillä ole mitään ongelmaa keskittyä kapuloidenkaan haisteluun vaikka pohja on vaativa. Kyllä edelleenkin herkut kelpaavat syötäväksi jos ne sattuvat eteen osumaan.

Toisiksi viimeisellä tunnilla otettiin jääviä. Lunahan erottelee eri jäävät käskyt todella hyvin, edelleen istumisessa minulta tulee pieni kroppa-apu vaikka pakosti neiti ei sitä edes tarvitsisi. Kouluttaja sitten osoitti meidän toisen ongelman, eli ennakoimisen. Olen siitä tietoinen että Luna ennakoi, eli neiti nousee heti kun pääsen sivulle ennen kun kerkeän sanomaan seuraa-käskyä. No minähän olen alkanut ennakoimaan tätä ennakointia ja sanon käskyn hieman ennen Lunan kohdalle tuloa (koska minulla oli visio että Lunan ollessa niin pieni, kerkeän hyvin siihen vierelle ennen kun olen saanut käskyn loppuun). Mutta ei se sitten taida toimiakkaan niin, kuulemma Luna kerkeää siinä hetken ”odottelemaan” ennen liikkeelle lähtöä.

No aloimme sitten treenaamaan kuten olen itsekin yrittänyt ennakointiin puuttua, eli kävelen vain Lunan ohi ja neidin pitäisi jäädä paikalleen ellei käskyä kuulu. Jostain kumman syystä Luna ei ymmärtänyt tällä kertaa ollenkaan, miksi hän ei saisi lähteä seuraamaan kuten kuuluu ja teki saman virheen koko ajan. Joudun ihan erikseen sanomaan paikka-käskyn mennessäni ohi, jolloin ei tietysti ongelmaa ollut. Kouluttaja myös käsky tässä tekemään erottelutreeniä siinä mielessä että sanon vääriä sanoja käskyn tilalla, jota Luna muistaisi että pitää oikeasti kuunnella koko ajan. Mutta pitää näköjään ottaa tämä taas tehotreeniin, tyylillä että 10 kerrasta seuraa-käsky tulee vain yhdellä kertaa niin ennakointi ei olekaan niin helppoa.

Lopuksi otettiin vielä häiriötreeniä että menimme kaikki taas kentälle meille osoitettuihin nurkkauksiin. Meillä ensimmäinen osio oli seuraamista, jossa saimme pientä neuvoa peruutukseen. Lunahan peruuttaessa spurttaa ensin metrin päähän taakse, ennen kuin palaa sivulle peruuttelemaan. Tähän kouluttaja käski tekemään niin että annan palkan heti ensimmäisen askeleen jälkeen. Eli alkuun pitäisi ottaa vain sitä yhtä askelta ja palkata, ettei Luna kerkeäisi omatoimisesti peruuttamaan pitkälle.

Seuraavassa pisteessä oli kaukokäskyt. Olen tosissaan saanut Lunan aika hyvin hiffaamaan sen M-S nousun, mutta S-M siirtyminen vaatiikin sitten vielä treeniä, kun siinä meinaa nyt takajalat lähteä liikkeelle. Mutta kouluttajan mukaan ne näyttävät nyt paljon paremmalta kuin pari viikkoa takaperin, eli neidillä on pääasiassa nyt paino takakropalla.

Kolmannessa osiossa meillä oli ruutu ja Lunalla kierrokset ihan melkein tapissa. Alkoi pieni ääntely, eli neiti haukahti aina lähtiessään ruutuun, mutta vauhti oli mahtava. Toinen juoksi täyttä vauhtia joko ruudun yli targetille tai käskystä oikein heittäytyi maahan. Tässä meillä ei jostain syystä ollut ennakointia ollenkaan, pystyin joko palkkaamaan Lunan sinne maahan tai ottamaan Voittajan luoksetulon.

Viimeisessä osiossa oli hyppy, joka sitten nosti kierroksen ehkä hieman yli. Luna oli hyppäämässä esteen yli ihan sama mitä tein tai sanoin. Joten otin sitten hieman kuuntelua, eli jätin neidin esteen toiselle puolelle ja teinkin kaukokäskyjä. Pari kertaa Luna oli jo lähtemässä esteelle, ennen kuin tajusi että hetkonen.

Otin myös hyppynoutoa, missä energia pysyi hieman paremmin kurissa. Yhden ainoan kerran Luna karkasi kapulalle kun sen heitin, muuten odotti nätisti käskyä. Meidän metallikapulan kanssa hyppyongelmakin näyttää olevan menneen talven lumia, kun hyppy sujui oli suussa puuta tai metallia. Kerran heitin kapulan vahingossa aivan vinoon, se oli varmaan kaksi metriä esteen vasemmalla puolella. Mutta Luna tottuneesti hyppäsi ensin esteen yli, takaisin tullessa näytti vähän että este ohitetaan, joten sanoin varuilta hyppy käskyn, jolloin suunta siirtyi selvästi estettä päin ja sen yli. 

Se riitti sille tunnille. On hieman harmi että minulla ei oikein ole laittaa kuvia näihin postauksiin, kun ei ole kukaan enää kuvaamassa kentän laidalla.