Tiistai-vapaapäivän ja hienon sään kunniaksi tuli vihdoin mentyä pellolle kuvailemaan (suurin osa päivästä tosin meni uuden tietokoneen käyttöön otossa). Molemmat tytöt olivat aivan täpinöissään päästyään rallattamaan. Tai Luna rallatti hetken aikaa Laran kanssa, mutta sitten pellon ihanat tuoksut saivat yliotteen ja neiti kulki pitkin peltoa kuono maassa häntä vispaten, mitälie myyriä etsien. Lara sitten rallatteli Lunan perässä tajuamatta miksi toinen ei juokse hänen kanssaan. :D
Otettiin siinä hieman (paljon) juoksutus- ja pönötyskuvia.
Ah, niin ihania hajuja.
Kyllä sitä välillä innostui Lunakin juoksemaan.
Yhteispönötystä
Hieroja kävi myös tsekkaamassa Lunan tilanteen. Isompi jumi löytyi vasemman takajalan sisäreidestä, hieroja pohti että neiti on varmaan liukastunut/revähdättänyt sen jossain. Muuten oli kroppa ihan hyvänä. Laralta jäi hieronta väliin, kun neiti päätti vihdoin ja viimein aloittaa juoksunsa kahta päivää ennen hierontaa.
Simmut meinasi painua monta kertaa kiinni.
Ihan kuin rahaa ei olisi palanut jo tarpeeksi, niin päätin hakea seuran vapaatreenioikeutta hallikaudelle ja tänään tuli ilmoitus että sen sainkin. Halpa se ei ole, 200e joudun pulittamaan joten yritän nyt sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja sitten käydä siellä hallilla treenailemassa.
Pahoittelen, tämä postaus on totaalisen myöhässä kun odottelin kuvia julkaistavaksi.
Perjantaina lähdin töistä etuajassa, jotta kerkesin hakemaan
Lunan ja muut kotoa ja ajaa Hakunilaan, missä meidän toinen voittajaluokan koe
pidettiin. Olimme siis ns. kotikentällä, mikä omalla tavallaan hieman jännitti.
Luna on tottunut että siellä kentällä treenataan ja namia satelee. Plus, kun
koe on heti työpäivän jälkeen, en kerkeä purkamaan neidin energioita mihinkään.
Pelkäsin että minulla on kierrokset täysillä oleva koira, ja korkealla ne
kierrokset sitten olikin.
(c) Merete Pelkonen
Kävin ilmoittautumassa ja puolisen tuntia siinä odoteltiin
ennen kokeen aloitusta. Tuomarina oli minulle uusi tuttavuus Mari Väänänen.
Näin jälkeenpäin sanottuna oli ihan mukava tuomari, ei kyllä lepsuimmasta
päästä, mutta ei nyt ehkä tiukinkaan. Voisin mennä uudestaan.
Paikallaolo
Tässä laitan pistevähennykset osittain systerin syyksi.
Systeri nimittäin käveli edestakaisin kehän reunalla etsien hyvää
kuvauspaikkaa, minkä takia Lunan piti katsoa ja vahtia ettei toinen katoa
yllättäen mihinkään. Tästä syystä ensimmäinen maahan –käsky meni ohi korvien.
Toisella sitten mentiin maate, huvittavaa oli että kaikki koirakot tässä
paikkamakuussa vaati tuplakäskyn. Luna oli laittanut pään alas alkuun, mutta
nosti sen liikkurin lähtiessä kiertämään. Jossain vaiheessa Luna myös valui
lonkalle, mutta muuta sanottavaa ei ollut. Istumaan noustiin ensimmäisestä
käskystä. Tuomari naureskeli että ensimmäisen puolen minuutin ajan häntä vaan
heilui.
Arvosana: 8
Pääsimme hetkeksi odottelemaan, kun olimme toisena suoritusvuorossa.
Seurasin ensimmäisen suoritusta reunalla, ajatellen loppuvaiheessa meneväni
aloituspaikan lähelle ruutua bongaamaan. Onneksi seurasin, koska ensimmäinen
koirakko keskeytti puolessa välissä suoritusta. Systeri lähti viemään Laraa
äkkiä autoon ja minä odottelin Lunan kanssa niin kauan että neiti näki systerin
palaavan. Sitten kiiruhdimme aloituspaikalle.
Ruutu
Tämä oli mukavasti heti ensimmäisenä yksilöliikkeenä ja
kehään tultiin niin että ruutu oli heti edessä. Joten odotellessa kerkesin
kehän reunallakin kysymään pariin otteeseen ”missä ruutu” ja neiti näytti
bongaavan sen hienosti. Luvan saatuamme menimme kehään. Menin lähtöpaikalle ja
kysyin vielä kerran, että missä ruutu. Luvan saatuani lähetin Lunan. Neiti
lähti määrätietoisena matkaan ja kerkesin jo iloita onnistumisesta, mutta
sitten jokin roska tai takku takajalassa häiritsi sen verran että Luna teki
kiepin kesken matkan. Taisi tyttökin tajuta että hups, ja jäi seisomaan
paikalleen hieman ihmettelevänä. Annoin uuden ruutukäskyn ja neiti teki
täyskäännöksen ja juoksi ruutuun. Maahanmeno oli hieman hidas, mutta ei sentään
vaatinut uutta käskyä. Luna odotti nätisti minun kävelyosuuden ja tuli
vauhdilla kutsusta luokse.
Arvosana: 7,5
Luoksetulo ja
pysäytys
Siirryimme seuraavalle lähtöpaikalle. Tässä meille tuli
sellainen pieni moka, kun pääsin kentän toiselle puolelle jätettyäni Lunan,
tajusin että minulle ei kerrottu mihin minä pysäytän koiran. Tai jos se
kerrottiin niin sitten minulta meni kokonaan ohi, mutta kun minä aina
korvatarkkana kuuntelen niin sanoisin että liikkuri unohti sen mainita. Meidän
välissä oli kyllä merkki, mutta se merkki oli todella lähellä minua, kaukana
puolestavälistä. Siinä paniikissa sitten pysäytin Lunan arviolta noin puoleen
väliin ja luvan saatuani kutsuin luokse. Meillä oli kuvaaja suoraa takana joka
sarjakuvaus ääni kuului melko kovaa. En tiedä häiritsikö se ääni vai
ihmettelikö Luna kuvaajaa yleensä (sinällään kamera on neidille tuttu juttu eli
luulen äänen nyt häirinneen), mutta tyttö jäi seisomaan puolentoista metrin
päähän minusta ja tuijotti kuvaajaa. Jouduin siis kutsumaan Lunan vierelle.
Tässä vaiheessa liikkuri meni kiireesti tuomarin luokse juttelemaan ja osoitti
johonkin merkin eteen. En tiedä tajusiko liikkuri itsekin että ei maininnut pysäytyspaikkaa,
vai oliko merkki itsessään väärässä paikassa… En tiedä, mutta
pistevähennyksistä päätellen en voinut kovin pieleen tehdä tai sitten minua ei
siitä rankaistu.
Arvosana 8
Katse kameraan! (c) Merete Pelkonen
Tunnistusnouto
Normaalisti meidän bravuuri ja tällä kertaa eniten pieleen
mennyt liike. Luna oli tässä vaiheessa niin kierroksilla, että ei oikein
tajunnut mitä tehdään. Kun liikkuri toi kapulan minulle ja minä sitä hajustin,
Luna kääntyi katsomaan minua (oli vilkuillut systeriä kehänraunalla) ja hyppäsi
katsomaan että mitä minulla on käsissä. Jouduin siis käskemään neidin takaisin
sivulle. Siitä kaikki meni hyvin lähetykseen asti. Luna meni nätisti kapuloille
ja nosti oman. Sitten jokin maassa oleva haju piti tarkistaa ja kapula tippui.
Kapula nostettiin hieman huolimattomasti, minkä takia se putosi Lunan
palauttaessa sitä sivulle. Taas Luna nosti sen uudelleen ja sain sen otettua
nätisti. Tämän sähläilyn takia ihan ansaittu tulos, mutta harmitti että meidän
paras liike meni näinkin puihin.
Arvosana: 5
(c) Merete Pelkonen
Kauko-ohjaus
Tämä sujui todella hyvin. Lunalla oli tosi vauhdikkaat
vaihdot ja tuplakäskyjä ei tarvittu ollenkaan. Hieman jossain vaihdossa tultiin
eteenpäin (arvatenkin S-I vaihto), mutta liikkumista tuli ehkä yksi Lunan
tassunmitta.
Arvosana 9
(c) Merete Pelkonen
Jäävät (M-S)
Näissä ei pitänyt olla ongelmia, eikä onneksi sitten
ollutkaan. Maahanmeno oli nätti ja seisominen hyvä, pieni miinus saattoi tulla
minun kroppa-avuista.
Arvosana: 9,5
Seuraaminen
Tuntui aivan joltain kamalalta itse tehdessä, mutta videolta
katsottuna ei se sitten niin paha ollutkaan. Ääntelyä tuli varsinkin
peruutuksissa. Pientä haahuilua, mikä teki sen että yhdessä vasemmalle
käännöksessä Luna kolautti päänsä minun polveen, mutta ainakin sen jälkeen
neiti tuntui heräävän. Täyskäännökset oli Lunaksi todella hienoja ja tiiviitä!
Ihan lopussa neiti taas bongasi systerin kehänreunalta ja minun pysähtyessä
Luna jatkoi nätisti matkaa, kunnes kutsuin sen takaisin sivulle.
Arvosana: 7
Ohjattunouto
Arpaonni toi meillä oikeanpuolen kapulan. Luna taas
vaihteeksi äänteli alussa, eikä pahemmin katsonut mihin kapuloita vietiin.
Hieman siinä mietin että mitäköhän tästäkin taas tulee. Lähdin liikkeelle ja
Luna seurasi ihan hyvin, täyskäännös oli vähän väljä. Pysäytyskäsky meni
Lunalta selvästi ohi, olin sanomassa uutta käskyä kun neiti vilkaisi minua ja
taisi itse tajuta mitä piti tehdä ja pysähtyi lopulta. Noutoon lähtö oli hyvä,
mutta kapulan kanssa hieman mietittiin. Se kuitenkin nostettiin ja tuotiin
takaisin.
Arvosana 8
Metallinouto
Tässä ei myöskään ollut mitään isompia ongelmia, pieni
miinus saattoi lähteä hieman vinosta perusasennosta.
Arvosana: 9,5
Kokonaisvaikutus 9
Hieman saatiin noottia ääntelystä. Muuten sanoi olevan tosi
mukavan näköistä menoa, tällä kertaa tosin hölmönoloisia virheitä siellä
täällä. Totesin kanssa sen olevan näin harmikseni.
Täten pisteitä tuli 254p ja VOI2… jäimme 2 pistettä VOI1
tuloksesta. Tiesin jo kehästä lähtiessäni että nyt on hilkulla mikä tulee ja
kun systeri laski pisteet totesimme että se tosissaan jäi hilkulle siitä
ykkösestä. Ai että siinä harmitti. Yritin harmitella itsekseni niin ettei Luna
reagoisi minun tunnetilaan, mutta koiralta piiloittelu taitaa olla mahdotonta.
Joten tyydyin siinä odotellessa treenailemaan, jotta Luna sai onnistumisia ja
minä ajatukseni muualle.
Tällä tuloksella sijoituimme kumminkin kolmanneksi.
(c) Merete Pelkonen
Näin jälkeenpäin ajateltuna, meillä on viime aikoina mennyt
niin hyvin että tekee ihan hyvää välillä pettyä. Koska todennäköisesti meillä
EVL:ssä kumminkin tulee olemaan erilaisia tuloksia, parempi harjoitella tätä
pettymistä tässä vaiheessa. Toiseksi, se että meidän ”huono” suoritus antaa
pisteitä kumminkin niin paljon että melkein se ykkönen tuli silti, niin
normaalissa tapauksessa meillä ei pitäisi olla ongelmia saada se ykkönen.
Videon kun katsoo niin ei se meno nyt niin kamalaa ollut.
Minulla oli hieno suunnitelma että hoidetaan tämä
voittajaluokka pikaisesti alta, joten olin ilmoittanut neidin sunnuntaille Hyvinkäälle
kokeeseen. Olin ihan hyvillä mielin, kun ajatteli että ykkönen oli ollut aivan
ulottuvissa jo perjantaina. No, sain nähdä tämän koiraharrastuksen yhden
ongelmista, kun minulla olikin aivan perjantain vastakohta Luna mukana
sunnuntaina.
Koe oli laitettu alkavaksi aamulla klo 10. Heräsimme kahdeksalta
ja annoin Lunalle puolikkaan aamuruoan. En uskaltanut jättää kokonaan ruoatta,
mikä jälkeenpäin olisi voinut olla parempi ratkaisu, mutta koska perjantain
kiihtyneisyys oli niin korkea, kuvittelin ruoatta jättämisen vain nostattavan
kiihtyneisyyttä.
Kisapaikalla Luna oli kiinnostunut ympäröivistä tapahtumista,
mutta vaikutti paljon rauhallisemmalta kuin perjantaina. Pidin tätä hyvänä
merkkinä, jos neiti olisi paremmin kuulolla tällä kertaa eikä vinkuisi ihan
koko aikaa.
Voittajakoiria ei ollut kuin kolme. Kävin ilmoittautumassa
ja hieman kauhistuin kuin katsoin voittajaluokassa olevan myös mustan käppänän.
Itse käppänässä ei ollut ongelmaa, mutta olen huomannut Lunan alkaneen yhdistää
pieniä mustia koiria meidän naapurin mustaan mitteliin, jota neiti inhoaa yli
kaiken. Eli tyttö saattaa kiihtyä jo nähdessään pienen mustan koiran kauempana,
luullen sitä naapurin koiraksi. Onneksi käppänä on näköjään sen verran
erinäkönen Lunan mielestä, ettei se välittänyt siitä yhtään.
Tuomarina oli Susanna Berghäll ja ensimmäistä kertaa meillä
oli koe kahdessa osassa. En oikein tiennyt mitä siitä ajatella. Itse koin että
olisin halunnut kaikki liikkeet putkeen, jotta tilanne olisi nopeasti ohi.
Mutta kahdessa osassa oleminen voisi taas olla Lunalle parempi, kun pääsen
palkkaamaan sen välillä.
Paikallaolot
Koe alkoi tuttuun tapaan paikkiksilla. Luna tuntui olevan
paremmin kuulolla ja vaikka alkuun kuului pientä vinkunaa, niin se rauhoittui
nopeasi. Vaikka neiti tuntui olevan paremmin kuulolla (eikä vilkuillut systeriä
samalla tavalla kuin perjantaina) niin silti tarvittiin kaksi käskyä maahan.
Loppu meni ok.
Arvosana: 8
Menimme sitten hetkeksi sivummalle ja kertailin Lunalle
jääviä. Huonopuoli kahdessa osassa suorittamisessa oli, että oma vuoro tuli
todella nopeasti.
Luoksetulo
Mielessäni hurrasin että koe alkoi meille helpolla
liikkeellä, saataisiin hyvä alku kokeelle. Mentiin lähtöpaikalle ja taas Luna
tarvitsi tuplakäskyn maahan. Hieman tätä ihmettelin, mutta en sitten
kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Itse liike sujui ihan ok, Luna lähti
hitaassa laukassa, pysähtyminen valui hieman. Siitä tultiin sivulle hieman vinoon.
Kehuin Lunaa normaaliin tapaan
innostaen, mutta neiti vaan istui ja mulkoili minua. Tässä vaiheessa tajusin
että jos perjantaina oli vire korkea, niin nyt se vire oli kadonnut jonnekin
pohjamutiin.
Arvosana:8
Tunnistusnouto
Tämä liike sujui tällä kertaa paljon paremmin. Luna odotti
nätisti kun hipelöin kapulan, käskystä lähti tavallista hitaampaa laukkaa
kapulariville. Kapulat haisteltiin nätisti ja oma nostettiin hyvin.
Palautuksessa laukka tippui raville ja perusasento oli jälleen hieman vino.
Arvosana: 9,5
L-Liike (istu &
seiso)
Tämä meni ihan hyvin, seuruu oli hieman hapuilevaa ja
istumiseen annoin hieman vahvemman kroppa-avun.Seisominen oli hieno, mutta taas perusasento jäi vinoksi.
Arvosana: 9
Ruutu
Viimeisenä ensimmäisessä sarjassa oli ruutu, olin ottanut
kehänreunalla pariin otteeseen missä ruutu-kysymystä. Otin tässäkin hyvin
meille matkaa taaksepäin jotta saimme kunnon suoran kohti ruutua. Luna näytti
bongaavan ruudun hyvin. Luvan saatuani lähetin neidin eteenpäin. No, Luna
kaarsi ensin vasemmalle aivan kuin olisi menossa systerin luokse, sanoin uuden
ruutukäskyn ja nyt neiti sitten lähti oikealle jo hieman ihmeissään. Tässä
vaiheessa tuli ehkä pyöriteltyä silmiä ja sanoin ruudun kolmannen kerran. Nyt
Luna kääntyi oikeaan suuntaan ja juoksi ruutuun. Maahan mentiin ensimmäisestä
käskystä ja loppu sujui ongelmitta.
Arvosana: 6
Siihen loppui meidän ensimmäinen puolisko. Tässä vaiheessa
en vielä ollut heittänyt hanskoja tiskiin, mutta olin jo tullut siihen
tulokseen että Luna ei ole kovin työintoinen tällä kertaa. Mentiin laukulle,
josta Luna sai palkan. hieman siinä pohdiskelin että miten minä nyt neidin
palkkaan, kun minulla oli vain yksi superpalkka. Annoin sitten herkkupussista
useamman namin kerralla ja jätin superpalkan myöhäisemmäksi.
Ei siinä kauaa taas kerinnyt odottelemaan kun piti mennä
uudelleen kehään. Tässä vaiheessa Luna totesi että antaa riittää.
(c) Merete Pelkonen
Ohjattu nouto
Arvoin meille oikean puolen, mistä olin tyytyväinen, koska
vasemman kapulan vieressä oli myös estehyppy. Luna tosin oli jo niin
laiskahkolla päällä, että tuskin se olisi hyppyyn mennyt muutenkaan.Liikkeelle lähtö oli ihan ok, täyskäännös
meni löysäksi. Pysähtymiseen tarvittiin kaksi käskyä. Itse nouto sujui hyvin. Palautus
jälleen hieman vinoon.
Arvosana: 7,5
Kaukokäskyt
Vaikka olin tätä yrittänyt innostaa Lunalle ennen kehään
tuloa, niin ottaen huomioon Lunan mielentilan en yllättynyt yhtään ettei se nyt
sujunut kovinkaan hyvin. Vaihdot oli itse asiassa samat kuin perjantaina, eli
I-S-M-S-I-M. Ensimmäiseen istumiseen tarvittiin tuplakäsky. Kerkesin jo
pelkäämään, että nouseeko neiti ollenkaan, koska ensimmäiseen ei reagoitu
mitenkään. Nousihan se onneksi. Seisominen vaati tuplakäskyn, sekä toinen
seisominen tehtiin istumisen kautta. Vaihdot tosin onnistuivat niin ettei Luna
liikkunut ollenkaan.
Arvosana: 6
Seuraaminen
No, ei ollut ihan parasta seuraamista, mutta se olikin jo
arvattavissa. Heti lähdettiin peruuttamaan, Luna meni vinoon ja peruutus jäi
päälle. Neiti nimittäin tuli sivulle, peruutti, tuli sivulle peruutti uudestaan.
Jonkin verran irtoamista tapahtui muualla seuruuliikkeessä. Toinen peruutus
meni samalla tavalla. En ajatellut liikkeen loppuvan vielä siihen, joten en
kiinnittänyt Lunaan tarpeeksi huomiota. Se ei nimittäin ollut perusasennossa.
Arvosana: 6
Metallinouto
Viimeisenä oli liike, jonka ajattelin sujuvan ongelmitta.
Menimme esteen luokse ja kun tuomari käski korottamaan estettä, katselin sitä
korkeutta hieman kauhuissani. Lunalla on este yleensä ollut 30-35cm korkea, nyt
se oli reilu 40cm varmaan jopa 45cm koska esteen reuna oli samalla korkeudella
kuin Lunan päälaki.
Heitin kapulan ja lähetin Lunan noutoon. Tähänkin tarvittiin
kaksi käskyä, koska neidin huomio oli kentän toisella puolella kävelevissä
koiranulkoiluttajissa (ja siellä oli yksi vaihteeksi Laran näköinen koira). Luna
pääsi esteen yli ihan hyvin, haki kapulan ja kääntyi, mutta sitten esteen
korkeus tulikin ongelmaksi. Neiti oli niin lähellä estettä todetessaan ettei
pääse sen yli, joten minun lisäkäskykään ei olisi enää auttanut, joten Luna ei
voinut muuta kuin kiertää esteen.
Arvosana: 0
Kokonaisvaikutus: 8
Huomautusta tuli seuraamisen väljyydestä sekä vinoista
perusasennoista. Isoin ongelmahan meillä oikeastaan oli se että melkein kaikki
vaati tuplakäskyt tänään.
No tällä kertaa oli tällainen päivä, Luna ei ollut niin
messissä kuin olisi voinut olla. Tälläkään kertaa meillä ei oikeastaan
liikkeissä ollut ongelmaa, kaikki suoritettiin niin kuin piti (paitsi hypyn
kierto, mutta sen pistän kyllä liian korkean esteen piikkiin), vire vaan oli
liian matala mikä sitten vaati ne tuplakäskyt.
Paha tuota virettäkään oli ennakoida, kun ajattelee että
perjantaina oli vain toisenlainen meno. Minulla oli hienot suunnitelmat laskea
hieman palkan tasoa (eli en palkkaisi odottaessa nakeilla) ja kehuisin
rauhallisemmin kehässä. No ne nakit unohtuivat kotiin kun niitä sitten
olisinkin tarvinnut, mutta kehua yritin mahdollisimman innostavasti. Olisi myös
pitänyt tajuta olla antamatta aamuruokaa, jos se työinto oli siitä herännyt. Voihan
myös olla että sekään ei olisi tilannetta pelastanut.
Pisteitä meille siis kertyi tällä kertaa 213,5p ja VOI3 –tulos.
Sijoituimme tällä 2./3. Toivottavasti tästä olisi suunta vaihteeksi ylöspäin, kun
nyt on tullut 1,2 ja 3 tulos.
Jos jotain positiivista voi sanoa, niin Luna ei vinkunut
kokeessa pahemmin ollenkaan. Ja voin huoletta osallistua HSKH:n tokon voittaja-kurssille,
vaikka itsessään liikkeet eivät vaadi sitä treeniä vaan nyt vire ja häiriöt
menee työnalle.
Hiljalleen kesä jää taakse ja syksy lähestyy.
Treenirintamalla tämä ajankohta on meillä hiljaisempi, kun HSKH:n syksyn
kurssit eivät ole vielä alkaneet. Rally-tokon koko kesän mittava kurssi tuli
viime viikolla päätökseen. Viimeisellä tunnilla saimme Lunan kanssa harjoitella
mestariluokan rataa. Luna on nyt viimeisellä parilla kerralla kiihtynyt
odotellessa mitä en ymmärrä. Kahdeksan kuukautta neiti on osannut istua ja
odottaa nätisti, mutta nyt se on innostunut kiljumaan minun rakentaessa rataa.
Vai onko se ollut aikaisemminkin innostunut mutta on ollut liian kuuma että
äänihuulia on viitsinyt avata…
No, moni varmaan osaa kuvitella miten treenit sujuu, kun
koira kiihdyttelee itseään kentänreunalla odottaen ja siitä mennään suoraan
radalle ja ohjaaja on onnistunut ottamaan vielä liian hyvän palkan mukaan. Niin
ja siihen voi varmaan laskea vielä mukaan sen että meidän treenithän on suoraan
töiden jälkeen, eli reilun 8 tunnin odottelun jälkeen tulen kotiin ja nappaan
koiran ja lähdetään treeneihin.
Minullahan oli ylivirittynyt haukkuva adhd-koira siinä
radalla. Luna, joka ei melkein koskaan ole haukkunut rallya tehdessä haukahteli
nyt niin että lopulta jouduin puutumaan siihen. Heti ensimmäinen jalkojen alta
puolen vaihto vaati tuplakäskyn, koska Luna tuijotti palkkakättä liian
tiiviisti. Oikealla puolella liikkuminen kärsii hirveästi Lunan ollessa liian
kiihtynyt ja kaikki oikealla istumiset meni todella vinoon. Edessä
peruuttaminen oli Lunasta todella kiihdyttävä ja siinä haukuttiin koko ajan,
kunnes sitten jouduin siitä kieltämään. Peruutushan ei onnistunut kuin
askeleen-kaksi , joten päätin jättää sen kyltin siihen. Myönnettävä on että
emme ole piiiiiitkään aikaan ottanut edessä peruutusta, kunnolla varmaan
viimeksi alkuvuodesta joten oli ehkä vähän epäreilua vaatia sitä nyt. (Kun sitten treenasin tätä kentän reunalla
vuoron jälkeen, niin Lunahan näytti oikein näyttävän edessä peruuttamisen,
tajusin itse että meidän normaali ”peru” ei toimikaan vaan neiti vaatii tässä kokonaisen
”peruuta” –käskyn. ) Sitten kun perus istu-käännös vasemmalle- istu meni aivan
penkin alle, päätin vaihtaa palkan huonompaan. Tämä hieman paransi neidin
keskittymistä, mutta edelleenkin mentiin vire aika korkealla. Jos jotain
todella positiivista voisin sanoa niin peruutus oli aivan super!
Loppurata menikin sitten siedettävästi. Mestariradaksi se ei
ollut mitenkään hirveän vaativa, oikeastaan ainoat kunnon ongelmat meillä oli
siinä edessä peruutuksessa, muuten muut virheet meni Lunan liian korkean vireen
piikkiin. Pitää taas seuraaviin treeneihin ottaa ihan kuivaraksuja mukaan ja
laskea sitä yleistä virettä ja parantaa keskittymistä.
Rally-tokon syksyn kursseissa oli meidän kannalta ihan hyvä
valikoima, siellä oli jopa kolme mestaritason kurssia. Hieman siinä kirosin
itsekseni vähäistä talkoomäärääni (tuolla hetkellä tunteja oli kertynyt 16 (nyt
21) mikä teoriassa oli ihan ok määrä kun vaatimus on 20h vuodessa), mutta tässä
nyt vuoden jäsenenä ollessani olen todennut että rally/toko –puolella se ei
ylemmissä luokissa riitä.
Hain ensisijaisesti syksyn kestäviin mestariluokan
tekniikkakursseille (2 eri vaihtoehtoa), koska ajattelin meidän eniten vaativan
harjoitusta muutamalla mestarin kyltillä ja näiden kurssien ajat sopivat
minulle paremmin. Kolmantena sitten koko syksyn ja kevään kestävälle mestarin
ratatreenikurssille. No, en hirveästi yllättynyt kun ilmoitus tuli tähän kolmanneksi
laittamaani vaihtoehtoon. Luulisi että ratatreeneissäkin saa treenata itselle
tuntemattomia kylttejä vähän enemmän.
Tokokursseissa olikin sitten hieman huonompi valikoima.
Ylempien luokkien kursseja ei ollut oikeastaan kuin pari, yksi voittajaluokan
kurssi ja yksi yleisesti ”ylempien luokkien” kurssi. Laitoin hakemukset
menemään heti elokuun alussa kun ne tulivat etten vaan unohtaisi. Tällöin hain
ensisijaisesti voittajakurssille ja seuraavaksi tälle toiselle kurssille. No,
sitten käytiin siellä voittajaluokan tokokokeessa saaden sen ykköstuloksen.
Tällöin aloin miettiä, että kannattaako minun sittenkään hakea siihen
voittajaluokan kurssille, kun näköjään meidän taso on nyt jo riittävä
ykköstulokseen. Ja toisekseen, meillä on kumminkin tavoitteena se TK3 tässä
syksyllä, eli jos se saadaan heti alkusyksystä (jos arpaonni suosii ja tähdet
on oikeassa asennossa meille) kuten suunnitelmissa on (koska TK3 on tämän
vuoden tavoite ja Lunalla melko varmasti ajoittuu juoksut loppuvuodelle). Mitä
minä sitten teen enää voittajaluokan kurssilla?
Joten laitoin uuden hakemuksen niin että ensimmäisenä
vaihtoehtona olisikin se perus ylempien luokkien kurssi ja laitoin tämän
voittajan vasta varalle. No, kuten rallyssa muilla ylempien luokkien hakijoilla
oli paremmin tunteja kasassa tai sitten olivat kaikki kouluttajia jotka pääsee
ensisijaisesti kurssille, mutta meillä tuli ilmoitus pääsystä tähän
voittajakurssille.
Meillä on nyt tulevana viikonloppuna seuraavat tokokokeet,
katsotaan miten sujuu oman seuran kentällä. Jos kaikki menee hyvin ja saamme
toisen ykköstuloksen, niin ilmoitan että emme tule sille voittajaluokan
kurssille ja paikan voi antaa seuraavalle (luulisi jonossa olevan joku joka
sitten tarvitsee kurssia enemmän kuin me). Jos taas koe menee aivan penkin
alle, niin ehkä lisäkurssi ei ole pahitteeksi.
Harmittaa kyllä hieman, jos perun kurssin, niin olemme taas
koko syksyn ilman ohjattua treeniä. Hain kyllä myös kerran kuukaudessa
pidettävään Maarit Hellmanin valmennukseen, mutta kun ei siihenkään oteta kuin
muutama koira niin mukaanpääsyprosentti on meillä aika pieni.
Meillä olisi myös ollut mahdollisuus hakea HSKH:n
haastajatehoryhmään, johon haettiin lisää koirakoita, joilla on VOI- tai
EVL-kisaoikeus. Siinä vaan oli sitten oli muutamiakin asioita mitkä jäi
epäilyttämään, niin jätin hakematta. Isoin syy oli se että kyseessä olisi
omatoimiryhmä. Koin että me ehkä tarvitsisimme ohjattua treeniä siirryttäessä
EVL:ään, koska eihän minulla ole aikaisempaa kokemusta kyseisestä luokasta ja
sen tuomista ongelmista.
Toinen oli vaatimus oli
arvokisaedustus. Meillähän Lunan kanssa on tavoitteena nykyään se TVA, mutta
olen ajatellut että emme lähtisi mihinkään SM-kisoihin, kun aika varmasti
cockeri ei kuitenkaan pärjää sillä tasolla sitten paimenia vastaan. Tietysti
mielessä kävi että jos ryhmä on täynnä paimenia, voihan se olla ettei meidän
tarvitsisi edes mennä edustajaan jos joukkue täyttyy paimenista. Ja jos nyt
niin ei olisi käynyt, ei se maata olisi kaatanut jos sitten Lunan kanssa
olisimme sitten SM-joukkueeseen joutuneet.
Kolmas ongelma oli treeniaika. Perjantai-ilta 18-20(/21).
Meilläkin aika usein viikonloppuisin on ohjelmaa, niin lähtö menisi sitten aina
yömyöhäiseksi. Ja treenit olisi joka perjantai ensivuoden elokuulle asti. Ei se
haittaisi jos olisi ollut kerran tai kaksi kuussa, mutta tuossa olisin ollut
oikeasti kiinni koko vuoden.
Olisi siellä ollut tietysti etujakin säännöllisen treenin
lisäksi, mm. vapaatreenikortin saisi edullisempaan hintaan. Tämä oli syy miksi
pohdin aika pitkään että hakisinko kumminkin. Koen että minun melkein täytyy
ostaa ensi talveksi tuo vapaatreenikortti jotta pääsemme Lunan kanssa
treenaamaan sisälle talvella. Voi muuten meidän EVL-depyytti siirtyä jonnekin
kauas tulevaisuuteen. Plus olisimme
olleet etusijalla ulkopuolisten pitämiin koulutuksiin.
Mutta jätin nyt siis hakematta kumminkin, koin että ohjaajan
puuttuminen ja treeniaika nyt painoivat kupissa enemmän. Pidetään peukkuja että
pääsisimme edes siihen Hellmannin valmennukseen vaikka todennäköisyys onkin
pieni.
Meillä on PK-kentällä tällaiset tikkaat, joiden idean Luna hiffasi hyvin parin harjoittelun jälkeen.
Elokuun kisojen jälkeen emme ole ihan hirveästi tehneet
mitään. Hieman omia treenejä (piti käydä Ojangossa treenaamassa tokoa
viikoloppua varten, jotta Luna muistaa että siellä tehdään muutakin kuin
rallya) ja kävimme me mätsärissäkin kääntymässä (molemmille tytöille punainen
nauha, mutta siitä pidemmälle ei sijoituttu). Hieman kyllä mätsärissä ihmetytti kuinka kaikille lapsille ei selvästikään ole opetettu että pitää kysyä jos haluaa silittää vierasta koiraa. Järjestäjänä oli Koirakoulu Visio sekä joku ala-asteluokka, minkä takia siellä sitten lapsia riitti. Ensimmäiset kolme tyttöä kysyi nätisti Lunan kohdalla että saako sitä silittää. No, neitihän ei hirveästi välitä, mutta namien avulla tytöt saivat pikkuisen rapsutella. Mutta kentän laidalla odotellessa minulla oli Lara kopassa ja Luna hihnassa ja yllättäen pari tyttöä juoksi suoraan Laran luokse (pikkuneidillä oli siis kattoikkuna auki ja se kurssi sieltä) silittämään. Minä olin niin pöllästynyt että en osannut kuin tuijottaa suu auki, siitä ne sitten juoksivat Lunan luokse. Onni onnettomuudessa että edelliset lapset oli antanut Lunalle nameja, koska neiti selvästi luuli että myös nämä oli tulossa hälle herkkuja syöttämään eikä sen takia pörissyt (Lunahan ei myöskään pidä kun lapset juoksevat suoraan iholle). Siitä tytöt sitten taas jatkoivat juoksua seuraavan koiran luokse. Mielessäni ajattelin että onneksi Lara oli kopassa eikä Luna, koska sitten olisi voinut käydä huonosti.
Lara odotteli vuoroaan mätsäriin
Sain Lunalle vihdoin ja viimein hankittua jo kauan haluamani
Kana Collectionin tartten tilaa – talutinputken. Tosin jouduin sitä hieman
tuunaamaan, koska putki on suunniteltu isommalle hihnalle kuin tuolle Lunan 1cm
levyiselle nahkaremmille. Lunahan ei tykkää vieraista koirista ihollaan ja
meidän alueella on muutamakin ulkoiluttaja jotka ei tätä ymmärrä ja joudun
vetämään Lunan seläntaakse. Tähän mennessä siitä nyt ei ihan hirveetä apua ole
ollut, mätsärissä ostos pääsi kokeiluun ja silti muutamakin koira oli tulossa
haistelemaan. Yhdelle samojedille Luna ärähtikin kun koira pongahti siihen
parin kymmenen sentin päähän, mutta omistaja tajusi vetäistä koiransa pois ja
pahoitella. Mielessä kävi että ainakin tuo keltainenputki tekee sen, että
vieraan koiran omistaja tajuaa että vika on nyt siellä puolella hihnaa, kun
meillä on varoitus näkyvillä.
Laitoin liimattavaa tarranauhaa erittäin ohuen siivun reunoille, nyt pysyy putki suorassa kapeassakin hihnassa.
Seuraava päivitys tulee todennäköisesti olemaan meidän
seuraavasta tokokokeesta, pitäkää peukkuja että uutiset on hyviä. :’D