Kurssipohdintaa

Hiljalleen kesä jää taakse ja syksy lähestyy. Treenirintamalla tämä ajankohta on meillä hiljaisempi, kun HSKH:n syksyn kurssit eivät ole vielä alkaneet. Rally-tokon koko kesän mittava kurssi tuli viime viikolla päätökseen. Viimeisellä tunnilla saimme Lunan kanssa harjoitella mestariluokan rataa. Luna on nyt viimeisellä parilla kerralla kiihtynyt odotellessa mitä en ymmärrä. Kahdeksan kuukautta neiti on osannut istua ja odottaa nätisti, mutta nyt se on innostunut kiljumaan minun rakentaessa rataa. Vai onko se ollut aikaisemminkin innostunut mutta on ollut liian kuuma että äänihuulia on viitsinyt avata…

No, moni varmaan osaa kuvitella miten treenit sujuu, kun koira kiihdyttelee itseään kentänreunalla odottaen ja siitä mennään suoraan radalle ja ohjaaja on onnistunut ottamaan vielä liian hyvän palkan mukaan. Niin ja siihen voi varmaan laskea vielä mukaan sen että meidän treenithän on suoraan töiden jälkeen, eli reilun 8 tunnin odottelun jälkeen tulen kotiin ja nappaan koiran ja lähdetään treeneihin.

Minullahan oli ylivirittynyt haukkuva adhd-koira siinä radalla. Luna, joka ei melkein koskaan ole haukkunut rallya tehdessä haukahteli nyt niin että lopulta jouduin puutumaan siihen. Heti ensimmäinen jalkojen alta puolen vaihto vaati tuplakäskyn, koska Luna tuijotti palkkakättä liian tiiviisti. Oikealla puolella liikkuminen kärsii hirveästi Lunan ollessa liian kiihtynyt ja kaikki oikealla istumiset meni todella vinoon. Edessä peruuttaminen oli Lunasta todella kiihdyttävä ja siinä haukuttiin koko ajan, kunnes sitten jouduin siitä kieltämään. Peruutushan ei onnistunut kuin askeleen-kaksi , joten päätin jättää sen kyltin siihen. Myönnettävä on että emme ole piiiiiitkään aikaan ottanut edessä peruutusta, kunnolla varmaan viimeksi alkuvuodesta joten oli ehkä vähän epäreilua vaatia sitä nyt.  (Kun sitten treenasin tätä kentän reunalla vuoron jälkeen, niin Lunahan näytti oikein näyttävän edessä peruuttamisen, tajusin itse että meidän normaali ”peru” ei toimikaan vaan neiti vaatii tässä kokonaisen ”peruuta” –käskyn. ) Sitten kun perus istu-käännös vasemmalle- istu meni aivan penkin alle, päätin vaihtaa palkan huonompaan. Tämä hieman paransi neidin keskittymistä, mutta edelleenkin mentiin vire aika korkealla. Jos jotain todella positiivista voisin sanoa niin peruutus oli aivan super!

Loppurata menikin sitten siedettävästi. Mestariradaksi se ei ollut mitenkään hirveän vaativa, oikeastaan ainoat kunnon ongelmat meillä oli siinä edessä peruutuksessa, muuten muut virheet meni Lunan liian korkean vireen piikkiin. Pitää taas seuraaviin treeneihin ottaa ihan kuivaraksuja mukaan ja laskea sitä yleistä virettä ja parantaa keskittymistä.

Rally-tokon syksyn kursseissa oli meidän kannalta ihan hyvä valikoima, siellä oli jopa kolme mestaritason kurssia. Hieman siinä kirosin itsekseni vähäistä talkoomäärääni (tuolla hetkellä tunteja oli kertynyt 16 (nyt 21) mikä teoriassa oli ihan ok määrä kun vaatimus on 20h vuodessa), mutta tässä nyt vuoden jäsenenä ollessani olen todennut että rally/toko –puolella se ei ylemmissä luokissa riitä.

Hain ensisijaisesti syksyn kestäviin mestariluokan tekniikkakursseille (2 eri vaihtoehtoa), koska ajattelin meidän eniten vaativan harjoitusta muutamalla mestarin kyltillä ja näiden kurssien ajat sopivat minulle paremmin. Kolmantena sitten koko syksyn ja kevään kestävälle mestarin ratatreenikurssille. No, en hirveästi yllättynyt kun ilmoitus tuli tähän kolmanneksi laittamaani vaihtoehtoon. Luulisi että ratatreeneissäkin saa treenata itselle tuntemattomia kylttejä vähän enemmän.

Tokokursseissa olikin sitten hieman huonompi valikoima. Ylempien luokkien kursseja ei ollut oikeastaan kuin pari, yksi voittajaluokan kurssi ja yksi yleisesti ”ylempien luokkien” kurssi. Laitoin hakemukset menemään heti elokuun alussa kun ne tulivat etten vaan unohtaisi. Tällöin hain ensisijaisesti voittajakurssille ja seuraavaksi tälle toiselle kurssille. No, sitten käytiin siellä voittajaluokan tokokokeessa saaden sen ykköstuloksen. Tällöin aloin miettiä, että kannattaako minun sittenkään hakea siihen voittajaluokan kurssille, kun näköjään meidän taso on nyt jo riittävä ykköstulokseen. Ja toisekseen, meillä on kumminkin tavoitteena se TK3 tässä syksyllä, eli jos se saadaan heti alkusyksystä (jos arpaonni suosii ja tähdet on oikeassa asennossa meille) kuten suunnitelmissa on (koska TK3 on tämän vuoden tavoite ja Lunalla melko varmasti ajoittuu juoksut loppuvuodelle). Mitä minä sitten teen enää voittajaluokan kurssilla?

Joten laitoin uuden hakemuksen niin että ensimmäisenä vaihtoehtona olisikin se perus ylempien luokkien kurssi ja laitoin tämän voittajan vasta varalle. No, kuten rallyssa muilla ylempien luokkien hakijoilla oli paremmin tunteja kasassa tai sitten olivat kaikki kouluttajia jotka pääsee ensisijaisesti kurssille, mutta meillä tuli ilmoitus pääsystä tähän voittajakurssille.

Meillä on nyt tulevana viikonloppuna seuraavat tokokokeet, katsotaan miten sujuu oman seuran kentällä. Jos kaikki menee hyvin ja saamme toisen ykköstuloksen, niin ilmoitan että emme tule sille voittajaluokan kurssille ja paikan voi antaa seuraavalle (luulisi jonossa olevan joku joka sitten tarvitsee kurssia enemmän kuin me). Jos taas koe menee aivan penkin alle, niin ehkä lisäkurssi ei ole pahitteeksi.

Harmittaa kyllä hieman, jos perun kurssin, niin olemme taas koko syksyn ilman ohjattua treeniä. Hain kyllä myös kerran kuukaudessa pidettävään Maarit Hellmanin valmennukseen, mutta kun ei siihenkään oteta kuin muutama koira niin mukaanpääsyprosentti on meillä aika pieni.

Meillä olisi myös ollut mahdollisuus hakea HSKH:n haastajatehoryhmään, johon haettiin lisää koirakoita, joilla on VOI- tai EVL-kisaoikeus. Siinä vaan oli sitten oli muutamiakin asioita mitkä jäi epäilyttämään, niin jätin hakematta. Isoin syy oli se että kyseessä olisi omatoimiryhmä. Koin että me ehkä tarvitsisimme ohjattua treeniä siirryttäessä EVL:ään, koska eihän minulla ole aikaisempaa kokemusta kyseisestä luokasta ja sen tuomista ongelmista.

 Toinen oli vaatimus oli arvokisaedustus. Meillähän Lunan kanssa on tavoitteena nykyään se TVA, mutta olen ajatellut että emme lähtisi mihinkään SM-kisoihin, kun aika varmasti cockeri ei kuitenkaan pärjää sillä tasolla sitten paimenia vastaan. Tietysti mielessä kävi että jos ryhmä on täynnä paimenia, voihan se olla ettei meidän tarvitsisi edes mennä edustajaan jos joukkue täyttyy paimenista. Ja jos nyt niin ei olisi käynyt, ei se maata olisi kaatanut jos sitten Lunan kanssa olisimme sitten SM-joukkueeseen joutuneet.

Kolmas ongelma oli treeniaika. Perjantai-ilta 18-20(/21). Meilläkin aika usein viikonloppuisin on ohjelmaa, niin lähtö menisi sitten aina yömyöhäiseksi. Ja treenit olisi joka perjantai ensivuoden elokuulle asti. Ei se haittaisi jos olisi ollut kerran tai kaksi kuussa, mutta tuossa olisin ollut oikeasti kiinni koko vuoden.

Olisi siellä ollut tietysti etujakin säännöllisen treenin lisäksi, mm. vapaatreenikortin saisi edullisempaan hintaan. Tämä oli syy miksi pohdin aika pitkään että hakisinko kumminkin. Koen että minun melkein täytyy ostaa ensi talveksi tuo vapaatreenikortti jotta pääsemme Lunan kanssa treenaamaan sisälle talvella. Voi muuten meidän EVL-depyytti siirtyä jonnekin kauas tulevaisuuteen.  Plus olisimme olleet etusijalla ulkopuolisten pitämiin koulutuksiin.

Mutta jätin nyt siis hakematta kumminkin, koin että ohjaajan puuttuminen ja treeniaika nyt painoivat kupissa enemmän. Pidetään peukkuja että pääsisimme edes siihen Hellmannin valmennukseen vaikka todennäköisyys onkin pieni.

Meillä on PK-kentällä tällaiset tikkaat, joiden idean Luna hiffasi hyvin parin harjoittelun jälkeen.

Elokuun kisojen jälkeen emme ole ihan hirveästi tehneet mitään. Hieman omia treenejä (piti käydä Ojangossa treenaamassa tokoa viikoloppua varten, jotta Luna muistaa että siellä tehdään muutakin kuin rallya) ja kävimme me mätsärissäkin kääntymässä (molemmille tytöille punainen nauha, mutta siitä pidemmälle ei sijoituttu). Hieman kyllä mätsärissä ihmetytti kuinka kaikille lapsille ei selvästikään ole opetettu että pitää kysyä jos haluaa silittää vierasta koiraa. Järjestäjänä oli Koirakoulu Visio sekä joku ala-asteluokka, minkä takia siellä sitten lapsia riitti. Ensimmäiset kolme tyttöä kysyi nätisti Lunan kohdalla että saako sitä silittää. No, neitihän ei hirveästi välitä, mutta namien avulla tytöt saivat pikkuisen rapsutella. Mutta kentän laidalla odotellessa minulla oli Lara kopassa ja Luna hihnassa ja yllättäen pari tyttöä juoksi suoraan Laran luokse (pikkuneidillä oli siis kattoikkuna auki ja se kurssi sieltä) silittämään. Minä olin niin pöllästynyt että en osannut kuin tuijottaa suu auki, siitä ne sitten juoksivat Lunan luokse. Onni onnettomuudessa että edelliset lapset oli antanut Lunalle nameja, koska neiti selvästi luuli että myös nämä oli tulossa hälle herkkuja syöttämään eikä sen takia pörissyt (Lunahan ei myöskään pidä kun lapset juoksevat suoraan iholle). Siitä tytöt sitten taas jatkoivat juoksua seuraavan koiran luokse. Mielessäni ajattelin että onneksi Lara oli kopassa eikä Luna, koska sitten olisi voinut käydä huonosti.

Lara odotteli vuoroaan mätsäriin

Sain Lunalle vihdoin ja viimein hankittua jo kauan haluamani Kana Collectionin tartten tilaa – talutinputken. Tosin jouduin sitä hieman tuunaamaan, koska putki on suunniteltu isommalle hihnalle kuin tuolle Lunan 1cm levyiselle nahkaremmille. Lunahan ei tykkää vieraista koirista ihollaan ja meidän alueella on muutamakin ulkoiluttaja jotka ei tätä ymmärrä ja joudun vetämään Lunan seläntaakse. Tähän mennessä siitä nyt ei ihan hirveetä apua ole ollut, mätsärissä ostos pääsi kokeiluun ja silti muutamakin koira oli tulossa haistelemaan. Yhdelle samojedille Luna ärähtikin kun koira pongahti siihen parin kymmenen sentin päähän, mutta omistaja tajusi vetäistä koiransa pois ja pahoitella. Mielessä kävi että ainakin tuo keltainenputki tekee sen, että vieraan koiran omistaja tajuaa että vika on nyt siellä puolella hihnaa, kun meillä on varoitus näkyvillä.

Laitoin liimattavaa tarranauhaa erittäin ohuen siivun reunoille, nyt pysyy putki suorassa kapeassakin hihnassa. 

Seuraava päivitys tulee todennäköisesti olemaan meidän seuraavasta tokokokeesta, pitäkää peukkuja että uutiset on hyviä. :’D