Koiratanssin toinen tunti aloitettiin
luopumisharjoituksella. Naureskelin mielessäni, että tämän nyt pitäisi
teoriassa olla Lunalle helppo homma, koska jätä-käsky on tuttu. Olen myös
ottanut härkää sarvista viimeisen vajaan viikon ajan ja ottanut kotona treeniin
(jälleen kerran) iltaruoalla treenaamisen.
Luna oli niin söpössä asennossa että piti ottaa kuva, neiti itse vaan ei niin arvostanut kuvailua.
Iltaruokahan on meillä asia, joka nostattaa kierrokset
todella korkealle ja välillä molemmat tytöt laulavat duettona odottaessaan
ruoan kippoon laittamista. Olen muutamia kertoja yrittänyt ja ajatellut, että
jos saan Lunan tekemään töitä iltaruoan kanssa, saisimme ehkä vinkumista
pienennettyä – koska iltaruoka on se päivän paras palkka. Voisi ainakin
kuvitella, että jos pääsisi siihen vaiheeseen, että iltaruoan eteen pystytään
tekemään töitä hiljaa, ei kokeissa/kisoissa olevan palkan ”jättäminen” olisi
mitään. No, totuushan on, että tähän mennessä kaikki yritykset ovat menneet
puihin todella nopeasti, kun Luna ei pysty edes istumaan hiljaa kun on
iltaruoasta kyse. Plus, kuunteleminen loppuu kokonaan.
Nyt päätin ottaa eri lähestymistavan. Laitan ruoan valmiiksi
ja kipon lattialle ja käsken Lunaa jättämään sen. Syömään pääsee vasta, kun
ruoka on oikeasti ”jätetty”, eli pääasiassa haluan neidin rentoutuvan jonnekin
muualle ja selvästi jättämään ruokakipon. Tämä voisi olla helppo tehtävä ei
niin ahneelle koiralle, mutta Lunalle, jolle ruoka on elämä, on viimeinen
viikko ollut varmaan yhtä helvettiä. Alkuun olemme kuunnelleet yli puolituntia
äänekästä vastalausetta. Lunahan osaa käyttää kyllä ääntään, ollaan kuultu
varmaan kaikki ääniskaalat bassosta sopraanoon. Pitäisi joskus oikein
nauhoittaa tuota ääntelyä, se on sen verran mielenkiintoista kuunneltavaa. :’D
Mutta joo, ensimmäisenä päivänä meni varmaan lähemmäs 45 minuuttia, että neiti
oikeasti rauhottui. Kyllä se hiljeni muutamaan otteeseen, mutta kroppa oli
täysin jännittyneenä valmiina ponkaisemaan kipolle, niin en voinut sanoa sen
jättäneen sitä ruokaa. Lopulta Luna siis hyppäsi sohvalle makaamaan, siinä
vielä vinguttiin jonkun aikaa, mutta lopulta kuului syvä huokaus jonka jälkeen
hiljennyttiin.
Joka päivä tuo valittamisaika on lyhentynyt hieman ja koska
neiti selvästi on alkanut hiffaamaan mitä tässä haetaan, olen myös tuonut lisähaastetta
tehtävään. Eli kun ensin Luna on selvästi rauhoittunut, en enää päästä sitä
suoraan syömään, vaan pyydän sivulle istumaan. Otamme pari askelta lähemmäs
kippoa ja pyydän taas istumaan. Näin lähennymme ruokakippoa hiljalleen, jos
kuuluu ääntäkään, siirrymme kauemmas kiposta ja lähdemme taas hiljalleen
lähestymään.
Vaikka alkuun tämä tuntui lähes toivottamalta, niin toissa
päivänä Luna rauhoittui viidessä minuutissa! Ja eilen, kun ruokailu meni
treenien takia puoli kymmeneen, en viitsinyt naapurien takia ottaa
huutokonserttia, niin otimme pelkästään kippoa kohti kävelemisen, istumisen ja
maahanmenon. Yhden ainoan kerran jouduimme siirtymään kupista poispäin pienen
ääntelyn takia, mutta muuten neiti teki töitä aivan hiljaa. Eli olemme
selkeästi jo edenneet.
Mutta palaten koirantanssitreeneihin, meillä ei tietenkään
ollut mitään näin vaativaa. Lähdettiin niinkin alkeista, että laitettiin nami
käden sisään ja koiran piti jättää se. Minähän alkuun sanoin tässä Jätä-käskyä,
kunnes kouluttaja tuli sanomaan, että koiran pitäisi omaehtoisesti jättää nami,
eli ei mitään käskyjä. No – tämähän ei ollutkaan sitten ihan niin helppohomma.
Varsinkin kun meillä on välillä ollut ihan ajanvietteenä odotellessa tai jos
minun on pitänyt saada Lunan huomio jostain itseeni, tapana antaa hamuilla
herkkua nyrkistä. Eihän neiti siis alkuun meinannut ollenkaan tajuta kyseessä
olevan luopumistehtävän. Ja Lunahan ei hamuile pelkällä suulla vaan tassuilla
välillä raapien, joten voin sanoa, että minulla oli käsi naarmuilla nopeasti.
Oikea-aikaisesti palkkaamalla Luna lopulta alkoi hiffata
tehtävänantoa, tosin niin että hänen on koskettava kättä hetki ja sitten
jätettävä se jotta palkka tulee.
Offtopic // Tämä luopumistreeni meillä tuli myös muutaman päivän päästä Korrin tokotreeneissä (jotka meni ihan persiilleen nätisti sanottuna), kun Luna sitten vinkui minkä kerkesi. Tässä otettiin lisäksi vaatimus, että jättämisen lisäksi on tarjottava kontaktia. Koska neiti jäi treenatessa sellaiseen transsiin odottaessaan palkkaa (tuijotti tyhjään sitä kohtaa missä palkka oli), ettei kyennyt tekemään yhtään mitään.
Joudutte nyt tyytymään kotivideoihin.
Tämän jälkeen siirryimme temppuilemaan. Meitä oli pyydetty
ottavan kepit mukaan apuvälineiksi.
Olin jo kotosalla treenaillut hieman kepin kanssa, yllättyen
että ensimmäinen mitä neiti lähti omatoimisesti tarjoamaan kepillä, oli keppiin
tassulla tarttumista. Muistan, että taidettiin harjoitella tätä hetki silloin
vuoden takaisella yhden päivän tanssikurssilla, joten todella ihmettelin että
tämä oli ensimmäinen asia minkä Luna muisti.
Valitsemani keppi ei tietenkään ollut helpoin tartuttava,
sileää kiiltävää muovia, joten Lunan tassuhan liukui reilusti sen yrittäessä
napata siitä kiinni.
Treenasimme siis kepin pyörimistä, siihen tarttumista ja sen
yli hyppäämistä. Hypyt on neidille ollut aina melko hankalia ja ei ne tälläkään
kertaan mitään loisteliaita olleet.
Otimme myös hieman liikkeitä musiikin tahtiin, mutta täytyy
myöntää että kun oli hieman vieraampi musiikki, oli siihen liikkeiden
keksiminen lennosta yllättävän vaikeaa. Kun siis yritti keskittyä sekä musiikkiin,
Lunaan että omaan liikkumiseen (ja tämän lisäksi tietysti vielä niin, ettei
mennyt liian lähelle muita koirakoita).
Eikä tilanne paljoa helpottanut vaikka kouluttaja laittoi
paljon tutumman musiikin pyörimään. Siihen nyt kerkesi jo hieman miettimään
mitä voisi tehdä tietyssä kohdassa jonka tiesi tulevan.
Kouluttaja sanoi, että miettiessään tekemistä musiikin
tahtiin kannattaa laskea mielessä neljään (tietysti riippuen musiikista), jos
musiikki menee niin, että neljännellä koiran pitäisi olla tekemässä jotain
temppua, pitäisi käskytys antaa jo kolmannella. Joten kouluttaja sitten laski
meille siinä musiikin tahdissa 1-2-käsky-4, kun aikalailla kaikki me oltiin
koko ajan autuaan myöhässä. :D
Siinä saatiin myös ohje, että kun mietitään omaa esitystä, niin ei kannata joka
”neljänrytmillä” vaihtaa tekemistä, koska se saa esityksen näyttämään todella
sekaiselta. Tekee vaikka kaksi neljän pätkää, jotta meno hieman rauhoittuu.
Saimme myös tehtäväksi hieman alkaa miettiä sitä omaa
musiikkia. Totesin, että minulla ei ole vielä mitään hajua minkä musiikin otan.
Pidän itse peli- ja elokuvamusiikeista ja mieluiten valitsisin jonkun sieltä,
jos vain löydän sopivan. Minkään aivan hidastempoinen se ei voi Lunalle olla,
joka kumminkin suorittaa pääasiassa liikkeet aika vauhdilla. Pitää oikeasti
alkaa tätä pohtimaan.
Olin ilmoittanut Lunan seuran järjestämään kisatreeniin,
mutta tällä kertaa ensimmäistä kertaa EVL-luokkaan. Eihän me kisavalmiita olla,
tiedän sen hyvin, mutta ajattelin, että saataisiinpa liikkuroitua treeniä. Se kun
yksin treenattaessa on pienoinen ongelma, itse joudun viemään kapulat, itse
joudun käydä näyttämässä törppöä jos tarvis ja kun sitten kun oikeassa kokeessa
toimittaan eri tavalla (liikkuri vie) niin se on Lunalle on hieman oudohko tilanne.
Yllättäen olimme ainoa koira EVL:ssä. Hieman joutui
selvittelemään paikkamakuuta, olin ilmoittanut että jos näyttää siltä, että
Luna on korkeissa kierroksissa ja saattaisi jäädä huutamaan. Tämä oli siis
ennen kuin tiesin, että olemme yksin koko luokassa. Järjestäjää (HSKH:n pikkutehis)
kyselikin että haluanko tehdä paikkista, he kyllä hankkivat koiria paikkikseen
jos tarve. Saimme sovittua, että systeri tulee Laran kanssa tekemään
jonkinlaisen paikallaolon. Ajattelin, että jos Luna jää vinkumaan, niin Lara ei
siitä välitä.
Menimme siis kahden koiran kanssa paikalle noin kello 15.
Ilmoittautumisessa naureskelivat, että nyt on innokkaan näköistä porukkaa.
Totuushan oli että näytin varmaan pikemminkin valmiilta nukkumaan kuin
kisatreenaamaan. Olin aamupäivällä tehnyt sateessa 4 tuntia pihatöitä talonyhtiön
talkoissa, pääasiassa kyykkien ja leikaten ylikasvaneita puskia matalaksi. Niin
kauan kun pysyin liikkeessä oli ihan lämmin vaikka vaatteet oli märät, mutta
kun pääsin sisälle ja syömään, alkoi kylmyys kalvaa sisusta. Enkä kerennyt
lämmittelemään kuin tunnin, jonka jälkeen piti lähteä hallille.
Joten, joo olin varmaan todella hehkeänä paikalla. :’D
Sanoin siinä liikkurina toimivalle, että teoriassa voisi ajatella, että olemme
vasta aloittaneet EVL:n treenaamisen. Vaikka päätös tuli tehtyä jo kesällä,
niin kunnon treenikerrat voi melkein laskea yhden käden sormin. Joten pyysin
että ”bongausliikkeissä” Lunalle näytettäisiin se bongattava, jotta varmasti
saataisiin onnistuminen. Sanoin myös palkkaavani jos tarve on. Eli otetaan kisatreeni
ennemmin liikkuroituna treeninä kuin oikeasti kisatreeninä.
Liikelistaan paikkikset oli laitettu loppuun, liikkui tosin
oli elänyt ajatuksessa että ne on ensimmäisenä. Sovimme kuitenkin, että otamme
ne loppuun, koska ajattelin Lunan siinä vaiheessa purkaneen pahimmat kierrokset
ja onnistuneen paikkiksen todennäköisyys oli paljon isompi.
Liikkeiden videot on pätkissä ja systeri oikein taitavasti
myöhästyi muutamilla sekunneilla lähes kaikissa niissä, joten ei kannata
ihmetellä, että videot alkaa hieman hassusti kesken liikkeen.
Z -liike
Suoritus alkoi zetalla. En tiedä oliko merkkikyltit sijoiteltu
hieman väärin, kun se tehtäväliikekyltti jäi aina selän taakse, mutta nyt
mentiin tällä. Järjestys oli S-I-M. Seisominen sujui nätisti, mutta seuraavan
kyltin kohdalla alkoi hirveästi kutittamaan, minkä takia sitten Luna istahti
rapsuttamaan. Istuminen oli myös minusta hyvä. Seuraavan kyltin jälkeen nenä
kävi pikaisesti maassa. Yllättäen maahanmeno jäi seisomiseksi. Siinä kävi kyllä
pienen pieni nytkähdys, eli neiti selvästi oli menossa alas, mutta jostain
mystisestä syystä jäi seisomaan kumminkin. Sanoin maa-käskyn uudelleen, jolloin
Luna maatui.
Tunnari
Meillä edelleen treeneissä tämä onnistuu ongelmitta, mutta
jostain syystä ”koetilanteessa” Luna on lähtenyt nostamaan väärää.
Alun odottaminen sujui hienosti ja hiljaa. Kapuloille lähti
ensimmäisestä käskystä ja kävi kaikki kapulat kahteen kertaan läpi. Lopulta
nosti viereisen kapulan. Sitä palauttaessa oli tulossa pieni pysähdys, jolloin
itse tiesin että nyt on kyseessä väärä kapula (koska neiti usein pysähtyy jos
tajuaa nostaneensa väärän). Luna kumminkin päätyi tuomaan tuon takaisin. Otimme
liikkeen sitten uudelleen. Tällä yrityksellä Luna sitten löysi joltain tippuneen
namin sen oikean kapulan vierestä, etsi ja söi sen ja oli tulossa takaisin.
Joten käskytin sen vielä hakemaan sen oman kapulan, jonka se sitten lopulta toikin.
Ohjattu nouto
Tämä oli yksi liike, missä pyysin liikkuria näyttämään
Lunalle merkin paikan. Ihan varmuuden vuoksi, jotta saadaan onnistunut liike.
Vinkumista tuli odotellessa, kun liikkuri vei kapuloita
paikoilleen. Olen edelleen ihan dööd tätä kirjoittaessa näin seuraavana
päivänä, että en muista käytiinkö törppö näyttämässä ennen vai jälkeen
kapuloiden viennin. Kokonainen video olisi tässä helpottanut asiaa. Sen muistan, että kun pyysin
Lunaa bongaamaan näytettävän törpön, oli neiti jo lähdössä matkaan. Eli jouduin
kutsumaan sen takaisin sivulle.
Sitten luvan saatuani lähetin Lunan matkaan. Neiti meni
hienosti törpölle ja pysähtyi jopa melkein oppikirjapaikkaan. Siitä lähetin
noutamaan vasenta kapulaa. Luna kääntyi oikeaan suuntaan, mutta selvästi etsi
kapulaa ensin lähempää. En tiedä vaikuttiko se, että kertasin kehän reunalla
sille suunnat ja tällöin kapulat tietysti oli vain parin metrin päässä.
Onneksi neiti selvästi tiesi mitä etsiä ja katseli
ympärilleen bongaten kapulan kauempaa. Loppu sujuikin taas nätisti.
Ruutu
Tämä meni ehkä pahiten pieleen näistä liikkeistä. Jälleen
Lunalle käytiin näyttämässä tyhjään lähetyksen paikka ja vaikka sanoin että
tässä riittää kun vaan ilmaa taputtaa siinä yläpuolella, liikkuri taputteli ilmaa
melkein maantasolla. Ei siinä muuta, mutta tuolloin Luna kuvittelee, että sinne
jätetään hänelle jotain ja niin taisi osittain käydä tälläkin kertaa.
Lähetin Lunan siis ympyrään ja sinne juostiinkin ihan hyvin,
mitä nyt maassa olevat teipit ihmetytti. Tätä hieman pelkäsin ja osasin
odottaa, kun joskus aikaisemmin avoimen tai voittajan kisatreenissä Luna on
jäänyt samaisiin teippeihin kiinni ruutuun lähtiessään.
Neiti pysähtyi kumminkin käskystä renkaan sisälle. Kun siitä
sitten yritin lähettää ruutuun jäi Luna pikemminkin etsimään jotain. En
lähtenyt sen enempää yrittämään tässä vaiheessa ruutuunlähetystä, kun neiti
selvästi ei tiennyt mitä tehdä. Joten kävelin Lunan luo ja otettiin ns. suora
ruutuun lähetys loppuun. Ainut että neidille ei siinäkään ollut ihan selvää
että mitä piti tehdä ja matkalla ruutuun löytyi jälleen teippi maasta. Lopulta
se ruutu löytyi ja minä palasin lähtöpaikalle.
Ja sanotaanko, että jos minä en ollut vielä ihan selvillä
kaikesta mitä EVL:ssä pitää tehdä (mm. ruudun liikekaavion katsoin ennen kotoa
lähtö), niin ei ollut kyllä liikkurikaan aina ihan perillä. Nimittäin olin itse
katsonut, että ruudun ollessa lähetyspaikasta katsottuna vasemmalla, minä
kääntyisin kävellessäni ruudun edessä vasemmalle. Jos ruutu oli oikealla, niin sitten
ohjaaja kääntyy oikealle. Ja liikkuri käski minua kääntymään oikealle vaikka
ruutu oli vasemmalla.
Minä tässä vaiheessa pysähdyin, että oikeastiko minun oli
käännyttävä oikealle. Mutta saatuani uudelleen oikealle käskyn, tein töitä käskettyä
ja kävelin oikealle. Tämähän menee hölmöksi siinä vaiheessa, kun kutsuin Lunan
luokse ja minä olin oikea kylki koiraa kohti. Neiti onneksi tuli juosten
vasemmalle puolelle (antaessani käskyn jouduin katsomaan oikean olan yli, mutta
Lunan lähestyessä katsoin vasemmalta ajatelleen, että Luna hiffaisi tulla
vasemmalle). Koska neidillehän on myös oikein tulla oikealle puolelle rally-tokon
puolelta.
Luoksetulo
Luoksetulossa oikeastaan ainut petrattava on pysäytysten
vauhti. Liikkeet neiti teki oikein, mutta varsinkin seisomaan pysähtyminen
valui reilusti. Mutta positiivista, Lunalla oli hyvä vauhti noin muuten.
Seuraaminen
Tämä oli taas voinut mennä hieman paremmin. (Tämän kirjoitin
ennen videon katsomista, jossa se nyt ei näyttänytkään ihan niin pahalta kun se
taas tuntui). Vinkumista tuli moneenkin otteeseen, mutta eritoten sivuaskelissa
ja peruutuksessa.
Ensimmäinen istuminen jäi jonnekin. Sivuaskeleet oikealle
sujui hyvin, vasemmalle taas ei ollenkaan. Peruutus oli siedettävä, mitä nyt
Luna hieman irtosi taaksepäin.
Kaukokäskyt
Ajattelin ensin tämän olevan viimeinen liike ja pohdin, että
jätänkö Lunalle takapalkan. Kun liikkuri totesi, ettei ollutkaan vielä viimeinen,
niin päätin jättää laittamatta.
Yllättäen tämä sujuikin todella hyvin! Olin varma, että
tarvitaan tuplakäsky ainakin ensimmäiseen nousemiseen, mutta niinhän se neiti
vaan nousi sieltä. Ainut miinus oikeastaan perus Seiso-istu vaihto, jossa se
takamus taas vedettiin eteenpäin. Myös viimeinen istu-seiso olisi voinut olla
hieman vahvempi, mutta kyllä se takamus oli ilmassa siinä.
Kiertohyppynouto
Tässä jälleen hieman autettiin Lunaa näyttämällä kartion
paikka. Ensin vietiin kapulat, jonka jälkeen käytiin taputtamassa hieman
kartiota. Sain itse valita minkä jäävän Luna tekee kierron jälkeen ja päädyin
maahanmenoon, mikä tällä hetkellä on vahvin. Seisominen onnistuu kyllä kanssa,
mutta kuten luoksetulossa, siinä on isompi valumisriski.
Luna lähti hienosti kiertämään törppöä, mitä nyt hieman
vilkuili kapuloita.
Maahanmeno sujui hienosti ja käskyllä lähti hakemaan vasenta
kapulaa, kuten oli tarkoitus. Sanoin hyppy-käskyn varuilta, mutta Lunalla
selvästi oli kohde muutenkin esteelle. Hyppy lähti todella kaukaa, mutta
onneksi yli päästiin ilman riman putoamista.
Tämä liike sujui minusta todella hyvin!
Kyllä sitä tästä huomasi, että vielä on tekemistä, mutta
moni siinä kommentoi että kyllä se meidän meno näytti oikeasti hyvältä. Tietysti,
palkkaamattomuustreeniä tarvitaan ja jotain mielentilahallintaa, että saadaan
se vinkuminen pois (vaikka tähänkin sanottiin että eihän se edes pahemmin
vinkunut). Tietysti se voi olla että minä siinä vieressä kuulen sen vinkumisen,
mutta sitten ”tuomari” kymmenen metrin päässä ei pakosti erota sitä
taustahälinästä.
Viimeisenä otimme paikallaolot. Tätä ei saatu videolle, kun
systeri tuli tietenkin Laran kanssa mukaan. Luna onneksi oli päästänyt pahimmat
höyryt jo aikaisemmin ja oli aika lailla hiljaa koko ajan. Systeri käski Laran
makaamaan jo heti alkuun, jotta vältyttäisiin turhilta virheiltä. Kun molempien
koirat tottelee molempia, niin olisi se epäreilua käskyttää vuorotellen maahan,
kun on iso riski, että toinen menee ”väärän” käskystä myös.
Eli Luna jäi istumaan ja Lara makaamaan. Systeri päätti tulla
myös piiloon (Laralle tällainen kevyt treeni, kolmen minuutin paikalla
makaaminen ja vielä ohjaaja piilossa kaksi minuuttia). Hän oli päättänyt pitää
Laran makaamassa vaikka alkuun oli pohtinut istumista, ettei liike mennyt
pieleen jos Lara olisi päättänytkin valahtaa alas. Kehälaidalla ollut
kilpailija hieman kommentoi meille mitä koirat tekivät (pääasiassa Lara joka
hieman nuuski maata, laski ja nosti päänsä ylös). Luna kuulemma istui ihan
paikoillaan.
Kahden minuutin jälkeen, siirryttiin näkyville. Liikkuri
käveli koirien takaa, jolloin Luna sitä hieman vilkaisi. Kun liikkuri tuli
takaisin meidän kohdalle ja antoi käskytysluvan, ei neitiä enää kiinnostanut.
Maahan mentiin ensimmäisestä käskystä, tosin lonkalle. Hieman pohdin, että
näinköhän sieltä noustaan ylös.
Minuutti mentiin rauhallisessa mielentilassa ja lopulta aika
loppui ja liikkurin käskystä kutsuin Lunan luokse. Kyllä se neiti sieltä nätisti
nousi ja tuli luokse, vaikka asento oli vähän turhankin rento.
Pyysin saanko ottaa vielä tyhjään lähetyksen uudelleen
nopeasti ja luvan saatuani juoksin Lunan kanssa aloituspaikalle. Tällä kertaa Luna tiesi mitä tehdään. Se lähti vauhdilla eteenpäin ja stoppasi nätisti
käskystä ympyrään. Siitä lähetin ruutuun ja ehkä ensimmäiset kaksi askelta oli
hieman epävarmat, mutta sitten ruutu bongattiin ja sinne mentiinkin oikein
vauhdilla ja käskystä heti maahan. Todella hienosti. Ei enää välittänyt maassa
olevista teipinpalasista.
Kokonaissuoritus oli sellainen kuin osasin odottaakin. En
uskonut taianomaisesti Lunan ääntelyn kadonneen mihinkään (toki, hieman petyin
kuin edelleen vinguttiin :’D ), mutta töitä tehtiin kumminkin ihan hyvin.
Verrattuna edelliseen oikeaan kokeeseen, Luna ei pyrkinyt kentältä pois vaan
teki töitä kumminkin minun kanssa. Palkkaamaan jouduin hieman tiheämmin kuin
olin ajatellut, mutta otin siinä kyllä yleensä pari liikettä peräkkäin ja vasta
sitten palkkasin. Tietysti, EVL taitaa useimmiten olla kahdessa erässä, eli
pitäisi pyrkiä ainakin siihen, että neljä liikettä pystytään tekemään palkatta.
Mieluiten tietysti viisi, jotta Lunalle on kokeessa kiva yllätys että palkka
tuleekin jo lyhyemmästä työstä.
Siitä sitten lähdettiin käymään noin tunnin lenkillä, jonka jälkeen istuskelin hallin lattialla aikalailla seuraavan tunnin, kun jouduimme odottamaan että päästään buffa sulkemaan. Sulun jälkeen kotiin saunaan ja Lunan pesuun. Loppuilta menikin turkkia selvittäessä, josta hyvin näki, että talvitakkikausi on alkanut.
Koko päivä tuli siis tehtyä hommia ja arvatkaa vaan kellä on koko kroppa kipeänä näin päivä tuon jälkeen.