Rallyn mestarimöllit

Koirakeidas järjesti keskiviikkona 6.5. mestariluokan rally-tokon möllikisat, johon olin Lunan ilmoittanut. Neidin kipuilujen jälkeen pohdin että pitäisikö osallistuminen perua, mutta kun ne kipuilut jäi siihen kahteen päivään, päätin pitää osallistumisen voimassa.

Lämmintä kevätvapaapäivää on hyvä nauttia ulkona

Kisat oli järkätty koronarajoittein, eli hallin tokopuolella oli yksi suorittamassa, toinen odotti aulassa ja muut sitten ulkona. Ja odottaa sitten saikin, ensimmäinen koirakko meni sisälle heti siinä klo 19, mutta jouduimme Lunan kanssa odottaa 2 tuntia omaa vuoroa (ja olimme 12. koirakko).

Rata ei ollut vaativa, päinvastoin sanoisin sen olleen melko helpon oloinen. Siellä oli kyllä oikealla puolella istumaan jääminen, minkä onnistusmisprosentti meillä on kisoissa ollut melko alhainen, mutta nyt viime aikoina se on varmentunut huomattavasti.

Hetki ennen omaa vuoroa kertailin liikkeitä hallin ulkopuolella. Lunalla oli kierrokset aivan tapissa ja sen meidän kahden tunnin pääasiassa autossa odottamisen ajan kuuntelin äänekästä vastalausetta takapenkiltä. Ja välillä etupenkiltä kun Luna päätti kaivautua verkon ali ilmoittamaan mielipiteensä hieman lähempää. Koki varmaan etten kuullut tarpeeksi hyvin.

Lopulta pääsimme aulaan odottamaan, jolloin Lunan ääntely vain paheni. Ei voinut neiti ymmärtää, ettei vieläkään päästy tekemään mitään vaikka jo sisälle päästiin.

Lopulta meidän vuoro koitti ja päästiin tokopuolelle. Laitoin Lunan hetkeksi kiinni, kun kävin kävelemässä radan ympäri. Ensin olin ajatellut, että mennään radalla ex tempore, mutta jälkeenpäin totesin että hyvä kun kävelin, koska siellä oli pari kylttiä hieman jännissä paikoissa (mm. edessä peruutus oli laitettu linjasta sen verran sivummalle, että sen ohi olisi saattanut kävellä ja toinen oli liikkeestä istu ja ohjaajan ympäri vastapäivään kyltit, jotka olivat aivan peräkkäin, jolloin piti tietysti tietää kumpi kyltti oli tehtävä ensin). Kylttivälit olivat vähän totuttua lyhyemmät ja pujottelun ”merkkeinä” toimi noutokapulat. Kapuloiden väli oli myös aika pieni ja mietinkin että miten isommat koirat ovat siitä mahtuneet.

Lopulta hain Lunan ja lähdimme lähtöpaikalle. Hieman mystisesti, ulkona neidin mielenkiinto oli 100% minussa vaikka häiriöitä oli enemmän, kun pääsimme halliin oli mielenkiinto kaikkialla muualla paitsi minussa. Näissä mölleissä radalla sai palkata, mutta jos palkkaus johti virheeseen, rokotettiin virheistä normaaliin tapaan. Koska kokonaisen mestariradan tekemisestä on meillä nyt hetki aikaa ja harvemmin tulee eteen kisamaista tilannetta jännityksineen, jossa saa palkata, niin pitihän tämä käyttää hyväksi. Varsinkin kun Luna oli kiinnostuneempi lattiasta kuin minusta.

Heti ensimmäisellä kyltillä otimme -1 TVÄ, jouduin sanomaan takaa-käskyn kolmeen otteeseen ennen kuin Luna suoritti liikkeen. Onni onnettomuudessa, olin aloittanut liikkeen teon sen verran aikaisin, että Luna kerkesi vaihtamaan puolta lopulta juuri ja juuri ennen kylttiä. Siitä päästiin ongelmitta eteenpäin ja neitikin alkoi heräämään ja kuuntelemaan.

Palkkauksen annoin 7 kyltillä, eli istu, askel vasemmalle, istu. Koin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi palkata kun neiti istui sivulla, silloin oli pienin riski että Luna yrittäisi tehdä jotain ylimääräistä. Peruutus sujui hyvin, mutta enemmän tai vähemmän yllättäen istu, käännös ja askel oikealle, istu kyltillä Luna nousi seisomaan minun ottaessa askelta. Tämä on liikkeenä vähän sellainen, jossa Luna on aika helposti lähdössä mukaan odota-käskystä huolimatta. Joten nouseminen ei tullut täytenä yllätyksenä. Pohdin siinä pari sekuntia, lähdenkö uusimaan vaiko en, päädyin sitten että jätetään uusimatta. Tästä tuli -10TVÄ.

Loppurata sujuikin taas hienosti (jäävä istuminen oikealla oli todella hyvä!). Hieman Luna meinasi jäädä oikean puolen käännöksissä joissa piti peruuttaa (270), mutta korjasi ne itse hienosti.

Pisteitä tuli täten 89p. Suorituksella saimme tuomarinpalkinnon (niitä jaettiin useampi). Minusta suoritus meni todella hyvin, jos olisin uusinut onnistuneesti, olisimme olleet 96 pisteessä! Ja jos koko hölmöä virhettä ei olisi tullut niin 99 pisteessä. Tuli taas olo että kyllä me vielä joskus ne valiotulokset saadaan.

Kehuja tuli myös tuomareilta, hieman harmittelivat kympin virhettä, mutta totesin heillekin että ei tullut ihan täytenä yllätyksenä. He myös sanoivat että näillä pisteillä olimme kärkiporukoissa. Olen sata varma, että he sanoivat, että oltaisiin neljäntenä, joten tuli yllätyksenä kun tulokset julkistettiin seuraavana päivänä ja meidän kohdalla oli ykkönen. Tarkistin kaikkien muiden pisteet ja tosissaan, yhdellä oli samat pisteet meidän kanssa ja muilla matalammat. Tiesin, että samoihin pisteisiin päässyt oli vanhempi koira, joten voitimme heidät ajassa.

Joten tuomarinpalkinnon (suklaalevyn, Oscar kalkkunaherkkupussin ja kanapäällysteisen rouheluun, jonka Lara jo söi) lisäksi sähköpostiin tupsahti 50€ lahjakortti Koirakeitaan kursseille.