Kisatauko jatkuu

 Tässä on ollut hieman kiireitä, kun töiden lisäksi meillä vihdoin alkoivat myös kisojen järjestäminen HSKH:lla. Ja onnistuneesti meidän buffatoimikunnan vetäjä joutui sairaalaan, joten minä hoidin buffan asioita muutaman viikon. Siihen sitten kuuluikin yhdet viikonlopun agilitykilpailut ja muiden järjestelyjen ja leipojien lisäksi piti tietysti kehitellä ohjeet ja toimintatavat koronan takia. Melkein kaikki vapaa-aika töiden jälkeen meni joko koirien kanssa tai sitten kisojen buffan suunnittelussa ja selvittelemisessä.

Kisat olivat lopulta viime viikonloppuna, eikä siellä onneksi mitään katastrofaalista tapahtunut. Juomien määrän olin arvioinut turhan alakanttiin, minkä takia jouduin sunnuntaina käydä tukussa hakemassa niitä lisää. Mutta muuten oli paljon odotettua hiljaisempaa myyntipuolella.

Kun agikisat oli saatu taputeltua, oli aika siirtyä pohtimaan parin viikon sisään olevia rally- ja tokokokeita. Nyt onneksi on tiimivetäjä jo enemmän mukana, mutta siitä huolimatta töitä riittää.

Laaduntarkastaja

Lunan kisataukokin vielä piteni vaikka koronarajoitukset jo heltyivät, koska neiti sitten päätti aloittaa juoksunsa mukavasti monta viikkoa oletettua aikaisemmin. Odotin juoksujen alkua elokuun loppupuolelle tai syyskuulle. En pitänyt mahdottomana myöskään pihtaamista lokakuun alkuun, mutta ei, ne alkoi sitten elokuun alussa. Jouduin perumaan meidän jo pariin otteeseen siirretyt Salon rally-tokokisat. Onni onnettomuudessa, että ne sitten alkoivat niinkin ajoissa, on että minun ei sentään tarvinnut perua loppukuun oman seuran kisoja.

Juoksut sitten toivat myös närästyksen takaisin. Lunalla oli ollut jo viikkoa aikaisemmin pientä närästysoiretta, mutta se meni ohi ihan lisäämällä piimää ruoan joukkoon. Päivä-kaksi juoksujen jälkeen se sitten iski taas kunnolla päälle. Lunallahan tuo närästys häiritsee eniten öisin (välillä pahenee jo illalla ennen nukkumaanmenoa) ja niin se tälläkin kertaa alkoi. Hetki sänkyyn kaatumisen jälkeen alkoi hirveä huulien lipominen ja nieleskely. Hetken päästä Lunan piti laskeutua sängystä lattialle, jossa se sitten käveli selkä kyyryssä ja pää alhaalla näyttäen siltä että oksentaisi hetkenä minä hyvänsä. Lyhyen kävelyn jälkeen sitten venyteltiin ja pysyttiin ”rukousasennossa” hetken aikaa, jonka jälkeen taas hetki käveltiin pää alhaalla ja taas venyteltiin. Tätä jatkui hetken, kunnes nousin hakemaan jääkaapista piimää. Piimä helpotti noin puoleksi tunniksi, kunnes levottomuus alkoi uudelleen. Joten kaivoin sitten happosalpaajat kaapista. Ne ei taas auta kovin nopeasti, joten lääkkeen annon jälkeen odoteltiin muutamia tunteja ennen kuin Lunan olo helpotti sen verran että pääsimme lopulta nukkumaan (kello oli tässä vaiheessa jo neljä aamuyöllä).

Närästyksen lisäksi Lunalle iski jokin mystinen murkkuikä ja näin 6,5v iässä ensimmäistä kertaa repi juoksuhousunsa. Ja se oli se pieni paha, kun neiti myös söi 2/3 housuissa olleesta pikkuhousunsuojasta. Lunaa ei ole koskaan pöksyt kiinnostaneet, joten olin ihan ymmälläni että mikä niissä tällä kertaa oli. Mielessä kävi, että onkohan se pyörinyt jotenkin sängyllä ja side sitten irronnut ja jäänyt karvoihin/ihoon kiinni? Mutta miksi se on silti syönyt sitä eikä tyytynyt irroittamiseen?

Housuissa oli uusi tuuletusaukko.

Sen jälkeen sitten muutama päivä seurailtiin että tuleeko syöty tavara myös ulos, mutta tähän päivään mennessä en ainakaan itse ole huomannut mitään ylimääräistä pökäleiden joukossa. Voihan se olla se on ollut niin silppua että on ollut jotenkin pökäleiden sisällä, ota ja tiedä. Mitään tukosmerkkejä ei ainakaan ole ollut, joten tämä ohitettu säikähdyksellä. Mitä nyt jouduin käydä ostamassa uudet juoksuhousut, kun olimme treeneihin lähdössä jossa on housupakko, eikä meillä ollut kotona housuja jotka pysyivät Lunan päällä. Petellä oli hieman huonohko housuvalikoima, netistä katsomani oli kaikki loppu ja muuten vaihtoehdot olivat joko pinkkiä tai yksisarvisia, joten neiti sai päällensä sitten ainoat siniset kukkakuosiset housut.

Meidän kesän viimeinen kurssikin alkoi, nimittäin rallyn tekniikkatreenit. Kurssikertoja on kaksi takana. Ensimmäisellä tunnilla meillä oli kuntopiiri tyylinen harjoitus. Jokainen sai siis valita itselleen treenattavan aiheen, joka sitten oli treenin yksi pisteistä. Lunalle valitsin käännökset oikealla. Muita pisteitä oli peruutukset, kukkaset, houkutus ja eteentulot+erottelut.

Houkutuksesta Luna ei välittänyt tuon taivaallista, ihan sama suoritinko sen neiti oikealla, vasemmalla, juosten, madellen, omat kädet taivaissa tai selän takana.

Kukkasissa ei ollut ongelmaa, jos tehtiin niitä ns. koemaisena. Tehtävässä oli myös lisätreeni, jossa käännökset piti tehdä paikoillaan ja pysähtyen perusasentoon käännöksen jälkeen. Lunalle, joka on kukkaset tehnyt aikalailla aina koemaisena, eli käännöksen jälkeen matka jatkuu, oli tuo pysähtyminen alkuun hieman hankala. Kun koira hakeutuu käännöksen jälkeen vierelle perusasentoon, tekee se käännökset todennäköisesti tiukemmin. Kukkasia/käännöksiä suositeltiin myös tehtävän targetin päällä, jotta niistä tulisi tiukempia.

Peruutuksissa huomasin, että pitänee muistutella Lunalle hieman edessäperuutusta. Tai tarkemmin, sitä peruutettavaa matkaa siinä, kun neiti tuppasi pysähtymään turhan lyhyen matkan jälkeen. Myös oikealla puolella peruutus on Lunalle edelleen haastava. Kyllä se sen osaa, mutta todella helposti lähtee erkaantumaan (kiitos jonkun joka on tallannut muutamaan otteeseen pienen snaapelin tassuille).

Eteentulot on Lunalle helpponakki, mitä sen nyt välillä saattaa jäädä vähän turhan kauas istumaan, mutta on aina ollut kumminkin rajojen sisällä. Tehtäväpisteellä oli myös erottelua ja välillä eteentulon sijasta olikin 2x täyskäännökset tai ohjaajan ympärimenemiset, koska näissä usein monella on kuulemma todella samankaltaiset käsimerkit. Lunahan tekee rallya todella paljon käsimerkkeihin pohjautuen, jos sanon käsimerkin ja siitä poikkeavan käskyn, tekee neiti käsimerkin mukaan. Ei Lunalla kumminkaan ollut erotteluissa vaikeuksia, vaikka itsekin siinä tehdessä totesin että on ne omatkin käsimerkit aika samanlaisia.

Käännöksissä ei ollut ongelmaa, kun niitä tehtiin yksittäisinä kyltteinä. Ongelmahan oikeastaan tulee niissä oikean puolen oikealle käännöksissä kun ne on radan osana. En vain ole saanut niitä vahvaksi. Pitäisi varmaan alkaa ottaa oikeasti päivittäin joku 5-10 toistoa niin eiköhän ne saisi vahvemmiksi, on vaan ollut ohjaaja laiskalla päällä.

Toisella treenikerralla meillä oli jo pieniä ratapätkiä eri teemoilla, mutta yhteisellä aiheella: kyseenalaiset kylttivälit.

Alkuun oli tosin lähtötreeniä, eli miten tullaan koekentälle. Siinä tietysti on jokaisella omat variaatiot, eli osalla koira on käskynalla kentälle menosta sieltä poistumiseen asti tai sitten koira menee ns. vapaana lähtökyltille asti. Minulla on ollut tämä jälkimmäinen tapa käytössä alusta asti, eli neiti usein menee kuono maassa kentälle ja oikeastaan vasta siinä lähtökyltin perusasennossa tulee se työmoodi. Olen pohtinut, että olisiko helpompi, että vaatisin alusta loppuun kunnon kontaktin, mutta enpä ole sille nyt ainakaan vielä tehnyt mitään.

Lähtökyltillähän meillä on kisoissa ongelmana vinkuminen. Se nyt onneksi jää siihen lähtökyltille eikä ole mitään isoa vinkumista, mutta minua itseäni se alkaa ahdistamaan. Näin treeneissä sitä ei ole ollut.

Ensimmäisellä kierroksella Lunalla sitten oli niinkin herkeämätön kontakti, että ensimmäinen käsky jalkojen ali pujahtamiselle meni kokonaan ohi. Teimme siis kaksi tehtävää, jonka jälkeen tuli palkka. Toisella lähtökierroksella sitten oltiin mukana jo paremmin.

Tämän jälkeen aloitimme kiertävillä tehtävillä. Olimme ensimmäisenä käännöstreenissä, johon oli tehty tehtäväjatkumo, jolloin kylttirataa pystyi vetämään ympyrää keskeytyksettä. Tässä oli paljon käännöksiä joka suuntaan ja ensimmäisen kierroksen jälkeen koira vaihtoi viimeisellä kyltillä toiselle puolelle ja kierroksen pystyi tekemään uudelleen koira nyt toisella puolella. Kylttien välit olivat todella tiukat, melkein 2-3 metrin väleillä.

Toisessa tehtävässä oli laitettu ensinnäkin kiertotötsä aivan houkutukseen kiinni. Kouluttaja kysyi, että siirtääkö hän tötsää ensin lähemmäs, johon totesin että tuskin tarvitsee. Nimittäin lähin ”houkutus” oli lelu, joten tiesin ettei se kiinnostanut Lunaa ollenkaan. Joten lähetin Lunan kiertoon. Neiti löysi tötsän hienosti, hieman kyllä taisi ihmetellä muuta lähellä olevaa rojua, mutta kuten osasin arvata, ei ne sen enempää sitä kiinnostanut. Seuraavaksi tuli tietysti luoksetulo kutsu ja sen jälkeen oli erittäin lyhyellä (parin metrin) kylttivälillä puolenvaihto takaa. Vaikka kuinka hidastin ennen kylttiä ei Luna kunnolla kerennyt sivulle seuraamaan joten puolenvaihto oli vähän semmoinen suoraan liikkeestä vaihdettu oikealle puolelle.

Nyt on myönnettävä että kolmatta tehtäväsarjaa en oikeastaan pahemmin enää edes muista. Mitään sellaista hankalaa siinä ei ollut tai kuvittelisin sen jääneen mieleen. :'D