Koska edelliset kisat menivät hyvin, päätin alkaa katsoa seuraavia kisoja. Tietysti kaikki lähialueiden kisat seuraavan muutaman viikon ajalta olivat jo täynnä, mutta lähetin viestiä useammalle siitä huolimatta. Sen olin todennut oman seuran kisoista, että peruutuksia tulee. Ja näin korona-aikana niitä tulee melkein tuplaten.
Valitettavasti suurimmalla osalla oli varasijatkin jo
täynnä, mutta Mäntsälästä tuli ilmoitus että pääsen varasijalle. Eikä sitten
mennyt edes 12 tuntia kun tuli uusi ilmoitus, että meille on vapautunut paikka.
Seuraavan viikon sitten seurailin säätiedotuksia kieroillen. Lauantaille oli
luvattu vesisadetta ja Lunan tuntien, sehän ei tosissaan suostu istumaan tai
menemään maahan jos maa on märkä. Mutta onni onnettomuudessa, vaikka perjantai-iltana
vielä luvattiin että aamu seitsemän jälkeen sataa reilummin, ei aamulla
herätessä vielä pahemmin satanut. Todella pieniä kevyitä kuuroja tuli
satunnaisesti, mutta ei sen enempää. Pääsimme kisapaikalle asti ilman isompia
sateita. Kehään tutustuessa (menimme kahdessa ryhmässä), tuli hetkellisesti sadetta
enemmän, mutta onneksi kentän hiekkapohja imi suurimman osan vedestä.
Tuomarina Mäntsälässä oli itselle uusi tuttavuus Raili
Sonninen-Korhonen. Katselin hänen ratojaan etukäteen ja totesin, ettei hänellä
yleensä näyttänyt olevan mitään huippuvaikeita ratoja. Tietysti helpollakin
radalla saa virhepisteitä helposti jo tuomari on erittäin tiukka. Joten menimme
sitten katsomaan millainen tämä tuomari oli.
Paikanpäällä totesin että rata on meille todella kiva.
Jälleen, yhtään oikean puolen käännöstä oikealle ei radalla ollut. Isoin haaste
oli oikeastaan peruutus ja sen jälkeisellä kyltillä istuminen, koska Lunalla on
paha tapa yrittää lähteä uudelleen peruuttamaan. Olihan radalla ehkä enemmän
agilitykoiralle tehtyjä haasteita, kuten lähdön jälkeen oli ensimmäisenä suora
putki, kiertotötsän takana oli este ja ennen estettä pyörähdys. Mutta nämä ei
taas neidille olleet haasteita.
Tuomarinpuhuttelussa tuomari vaikutti äärimmäisen tiukalta. Eritoten kun tuli kommenttia että ”mestariluokassa apujen pitäisi olla erittäin vähäisiä”, olin jo varma että minä otan miinusta jokaisesta kyltistä, kun Lunaa ohjaan pääasiassa käsiavuin. Rataantutustumisessa tuomari huomautti että peruutukseen lähdössä ei saa pysähtyä ja sama juttu sen kolmen askeleen jälkeen. Mietin, että mikä siinä lasketaan pysähtymiseksi…
Olimme toiseksi viimeisenä vuorossa, joten kerkesin hyvin
katsoa parin saman seuralaisen suorituksen ennen neidin valmistamista. Tälläkin
radalla meidän alkuvalmisteluissa toi haasteen ensimmäinen putki. Tälläkin
kertaa siis treenasin ensimmäisiä kylttejä samassa järjestyksessä kuin ne oli
radalla, mutta putkea en tietenkään voinut treenata. Toivoin vain että Luna on
sen verran kuulolla ettei tarjoa pysähtymistä kun lähetän sen putkeen.
Lopulta tuli meidän vuoro ja siirryimme lähtöön. Luna, kuten
normaalisti, vinkui hieman siinä lähtökyltillä. En ymmärrä mikä piru siinä on,
neiti odotti siinä kehän laidalla nätisti täysin hiljaa sivulla istuen ja
kontaktia tarjoten. Mutta annas olla kun siirryin kaksi metriä eteenpäin lähtökyltille
niin heti alkoi vinkumista kuulumaan.
Normaalisti vinkuminen loppuu heti liikkeelle lähdettyä,
mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Luna lähti putkeen nätisti ja oli hyvin
kontaktissa, mutta pientä vinkumista kuului vähän koko ajan. Tämä ei kumminkaan
häirinnyt Lunan tekemistä, mutta oma stressitaso nousi. En tiedä mistä minä
otin virheitä, oliko ne sitten ne tuomarin mielestä liialliset käsiavut vai
mikä, mutta -1 ohjaajavirhe tuli kylteiltä liikkeestä seiso kirerä koira,
puolenvaihto takaa ja valkovuokko. Harmi kun ylimääräiset ihmiset on edelleen
pannassa, enkä sitten viitsinyt pyytää ketään kuvaamaan, niin en voi katsoa videolta
mitä olen tehnyt.
Vinkumista lukuunottamatta Luna teki todella hyvin. Peruutus
sujui kukkasen jälkeen (se vähän jännitti itseä) ja peruutuksen jälkeen
seuraavalla kyltillä istuttiin ilman aikomuksia peruuttaa. Merkki löytyi
ongelmitta, eikä edes yritetty mennä takana olevalle esteelle.
Tempon vaihdot meni minusta ihan hyvin, mutta kumminkin tuli
-3 TVÄ kyltiltä jossa vaihdettiin hitaasta vauhdista normaaliin. Kommenttina
oli ”epätarkka tempon vaihto koiralla”. Mietin että mitäköhän pahusta tässä on
tapahtunut, en itse ainakaan huomannut mitään, joten olisiko Luna ottanut pari askelta
vielä hitaasti ennen nopeuden nostamista? Ei se ainakaan mitään pitkää matkaa
kulkenut koska olisin sen huomannut että mulla ei ollut enää koiraa mukana.
Tästä pääsimme radan loppuun muuten hyvin, mutta viimeisenä
ollut peruutus edessä tuotti meille ensimmäistä kertaa -3 Hau. Osasin tätä
hieman odottaakin, kun tuo edessä peruutus on Lunalle muutenkin kiihdyttävä
liike ja siinä useimmin tulee treeneissäkin se haukkuminen (ei kyllä aina). Nyt
vielä kun sitä vinkumista oli vähän koko ajan radalla, niin ei tullut
yllätyksenä, että Luna sitten haukahti useamman kerran peruuttaessaan. Peruutus
itsessään sujui kyllä hyvin. Tämän jälkeen oltiinkin maalissa.
Jos jatkuvaa vinkumista ei mietitä, niin rata muuten meni
minusta hyvin. Tiesin että miinusta tulee haukkumisesta ja pohdin mahdollisia miinuksia
myös peruutukseen ja kieppiin, joista peruutuksessa en tiennyt olinko pysähtynyt
vaiko en ja kiepissä luulin hidastaneeni.
Lopulta tulostauluun kirjattiin meidän kohdalle 91p. Tuloshan
oli todella hyvä, mutta niin lähellä mutta niin kaukana siitä halutusta 95p
tuloksesta. Tietysti lähdin kisaamaan vähän sillä mielellä, että kunhan tulos saadaan, kun oletin että sitä vettä tulee runsaasti. Joten siihen nähden meillä meni todella hyvin.
Pistemenetykset näin tietysti vasta paperista ja nehän oli
tosissaan aivan eri kylteillä kuin olin odottanut pl. haukkuminen.
Sijoille ei näillä pisteillä päästy (taisimme olla kyllä
neljänsiä), joten pitää laittaa uutta matoa koukkuun ja alkaa katsoa seuraavia
kisoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)