Olin lähdössä Lunan kanssa vesijuoksutreeneihin, kun tytöillä tuli kränää todennäköisesti minulla olevasta nakkipaketista. Tämä taisi olla nyt kolmas kerta tässä parin kuukauden sisään, kun jouduttiin mennä erottamaan koirat toisistaan. Mikä on yllättävän paljon, kun usein saattaa hyvin olla puolen vuoden tai jopa vuoden tauko kränien välillä. Yleensä tilanteen laukaisee ruoka, kuten näilläkin kerroilla. Kahdella kerralla kolmesta oli ihan ruoka kyseessä ja yhdellä ruoka-aika. Olemme jo ruoka-aikoina opettaneen Lunaa menemään ”omalle paikalle” odottamaan ruoan tarjoilua, koska snaapelineiti kiihtyy ruokailusta ihan hirveästi. Ja jos molemmat tytöt juoksevat keittiössä edestakaisin kierrokset tapissa, napsahtaa Lunalla jossain vaiheessa yli.
Yleensä tilanteet ovat nopeasti ohi, kun koirat ovat saatu
toisistaan erilleen. Eikä kumpikaan jää potemaan tilannetta sen isommin, Lara
saattaa hetken olla hieman varovaisesti, mutta nopeasti taas rentoutuu, kun
toteaa Lunan olevan ”taas normaali”. Ja lähes poikkeuksetta näistä kiistoista
ei jää kumpaakaan koiraan jälkeä. Ne pari yksittäistä kertaa kun jotain on
tullut, on ne tullut Lunalle. Neiti on onnistunut puremaan omaan huuleensa pariin
otteeseen ja kertaalleen oli korvassa pieni haava.
Tällä kertaa sitten kävikin isommin, tosin tälläkään kertaa
vaurio ei ollut suoraan kummankaan koiran aiheuttama. Vaan todennäköisesti
väliin osunut kivitakka.
Erotimme koirat toisistaan ja tarkistettiin, ettei
kummassakaan näkynyt jälkeäkään. Joten pakkasin loput tavarat ja lähdimme Lunan
kanssa sinne vesijuoksuun. Autossa aloin sitten kuunnella kun Luna maiskutteli
tavallista enemmän. Maiskuttelu sinällään nyt ei ole uutta, kun neidillä sitä
närästystäkin satunnaisesti esiintyy, mutta PetBrosin parkkipaikalle päästyäni
aloin uudelleen tarkistamaan, josko Luna olisi sitten kumminkin purrut
huuleensa. Vaikka kuinka tutkin suunpieliä, en nähnyt missään jälkeäkään.
Kunnes nostin huulia ylöspäin.
Kulmahampaiden välissä olevista neljästä etuhampaasta kaksi
oli siirtynyt reilusti eteenpäin. Verta ei pahemmin tullut, vaikka kulmahampaan
vieressä oli kunnon vekki ja näki että koko ien oli siirtynyt eteenpäin.
Hetkeen en voinut ajatella, kuin että voi h*lvetti. Luna ei vaikuttanut kipeältä, se ei vinkunut ja ruoka kelpasi, mutta tiesin, että nyt ei ollut mikään ihan pieni juttu kyseessä. Kävin sanomassa tiskille, että en pääsekään Lunan kanssa tulemaan, kun me joudutaankin lähtemään päivystykseen. Sen verran olin kumminkin shokissa, että unohdin sanoa että tulimme vesijuoksuun. Varsinkin kun tiskillä ollut työntekijä ei äkkiseltään näyttänyt tutulta.
Jätin Evidensiaan soittopyynnön ja lähdin ajamaan kotia
kohti. Kerkesimmekin kotiin asti ja kun takaisinsoittoa ei vieläkään kuulunut,
soitimme uudelleen. Lopulta systeri sai hoitajan kiinni, joka sitten käski
tulemaan paikanpäälle. Hammaslääkäriähän heillä ei illasta tietenkään ollut
paikalla, mutta Luna saisi ensiavun jolla pärjättäisiin eteenpäin.
Joten pakkasin Lunan takaisin autoon ja lähdimme kohti
Tammistoa. Siellä sitten ilmoittautumisen jälkeen meidän ohjattiin suoraan
huoneeseen odottamaan, jonne hetken päästä tuli hoitaja ottamaan tietoja ylös
ja katsomaan tilannetta. Hoitaja sattui olemaan aikaisemmin Anidentissä töissä
(mikä voi olla syy, että hänet laitettiin katsomaan Lunaa), hän kurkkasi neidin
suuhun, kurtsisti kulmiaan ja totesi että hänestä näyttää että yläleukaluu on
murtunut. Lääkäri oli juuri lopettelemassa jotain leikkausta, joten jouduimme
jonkin aikaa odottelemaan. Hoitaja lähti viemään alustavia tietoja lääkärille,
ja selvittelemään samalla oliko heillä seuraavalle päivälle hammaslääkäriin
aikoja.
Siinä sitten meni tunti ja melkein toinen. Tässä vaiheessa
puhelimeni soi ja toinen hoitaja soitti, että olin jättänyt soittopyynnön ja
pahoitteli, että oli mennyt näin kauan takaisin soittoon. En voinut kuin
naureskella, että joo, me ollaan jo koiran kanssa täällä teidän huoneessa. Tässä
vaiheessa alkoi soittajaakin naurattamaan, mutta totesi että okei hyvä että
homma on jo hoidossa. Siitä meni vielä hetki ennen kuin tutkinut hoitaja tuli
uudelleen ja haki Lunan lääkärin tutkittavaksi. Siinä ei sitten mennyt
varttiakaan kun neiti tuotiin jo takaisin. Lääkärinkin tuomio oli, että leuassa
on murtuma. Lunalle oli annettu kipulääkkeet pistoksena ja mukaan saatiin vielä
Metacam ja siihen ohelle happosalpaajakuuri, kun sen pyysin. Lunalla on pari
kertaa aikaisemminkin ollut meloksikaamia ja joka kerta se on aiheuttanut
jäätävän närästyksen.
Heillä ei ollut hammaslääkärille vapaita aikoja ennen kuin
keskiviikkona, joten he laittoivat lähetteen Anidenttiin. Tämä Lunan tutkinut
hoitaja oli ollut jo yhteydessä sinne ja selvittänyt, että heillä pitäisi olla
vapaa aika seuraavalle päivälle ja käskivät minun soittamaan sinne heti aamusta
kun lääkäri vain aukeaa.
Maksun jälkeen ajoimme kotiin. Kotiparkkiksella päästettyäni
Lunan ulos autosta totesin, että neidille on selvästi annettu jotain tujumpaa
kipulääkettä. Luna nimittäin jäi tuijottamaan liikennevaloja erittäin
pöllästyneenä. Ja niitä tuijotettiinkin hetken aikaa ennen kuin sain neidin
liikkumaan eteenpäin.
Minun oli tarkoitus tarjota Lunalle hieman ruokaa ennen
nukkumaanmenoa, mutta eihän tuo ymmärrä syödä ollessaan opioidi- tai
nukutusainehuuruissa. Hieman siinä harmitti, kun Luna oli syönyt aamulla vasta
viimeksi ja neiti kun tuppaa oksentamaan helposti tyhjällä vatsalla. Yritin
vielä lopuksi pissattaa Lunan, mutta eihän siitä tullut mitään. Neiti käveli nimittäin
metrin eteenpäin, sitten takaisin, mentiin toiseen suuntaan metri ja sitten
taas takaisin. Tehtiin pieni ympyrä, pysähdyttiin, jonka jälkeen Luna päätti
että riitti ja palattiin kotiin. Vedin varuilta sängystä patjan lattialle ja
nukuin neidin kanssa matalalla. Viiden maissa aamuyöstä mulla olikin Luna
naamassa kiinni, joten lähdimme käymään ulkona, jolloin neiti vihdoin suostui
pissaamaan. Annoin pienen määrän ruokaa, mutta koska en tiennyt minkä ajan
saisin aamulla Lunalle, en uskaltanut antaa isompaa annosta. Kun syömättä piti
olla se 8 tuntia ja jos saisimme aamuajan.
Kahdeksalta soitin sitten Anidenttiin. Lunan tiedot sieltä jo
löytyivätkin. Hoitaja sanoi että heillä olisi vapaa aika 16.45, mutta hän käy
ensin keskustelemassa lääkärien kanssa ja he katsovat Lunan tiedot. Ajattelin,
että jos hoitaja palaa asiaan nopeasti, niin kerkeän antamaan Lunalle ruokaakin
vielä aamulla. No eihän se sitten tietysti palannut kuin vasta parin tunnin
jälkeen sanoen, että he voivat ottaa Lunan siihen 16.45 ajalle. Hinta-arvio oli
Lunan tietoihin tutustumisen jälkeen 1000-1500e. Sanoi, että leukaoperaatiot
välillä kustantavat jopa lähemmäs 3000 euroa, mutta näillä tiedoilla eivät
uskoneet hinnan nousevan sinne asti.
Eihän siinä, totesin että systeri tuo Lunan, kun itse olin
iltavuorossa töissä. Harmi vain, että Luna joutui sitten olemaan edelleen
syömättä.
Joten systeri sitten kiltisti ajoi Veikkolaan. Minä
vilkuilin töissä asiakkaiden välillä puhelinta ja yritin vastata lääkäriltä
tulleisiin kysymyksiin.
Viiden jälkeen tuli ilmoitus että lääkäri oli sanonut, että
joko leuka korjataan tai murtunut pala poistetaan jos se on todella irrallaan.
Tunnin päästä kyselin tilannetietoja, niin systeri myös edelleen odotti
tietoja. Lääkärit olivat kuvanneet Lunan ja pohtivat miten he leikkauksen
hoitaa.
Hieman ennen seitsemää tuli lopulta ilmoitus, että lääkärit poistavat
palan, koska korjauksen ennuste olisi todella huono. Hinta-arviokin pomppasi
mukavasti siinä samalla 2200 euroon. Ei voinut todeta kuin että auts ja anti
mennä.
Kahdeksan jälkeen tuli sitten lopputietoja, että leikkaus on ohi. Kahden viikon päästä pitäisi mennä kontrolliin, mutta siihen asti treenit olisi tauolla. Ruoka myös pehmennettynä 2 viikkoa eikä tietenkään mitään muutakaan kovaa pureskeltavaa saisi antaa. Mukaan tuli antibiootit ja maitohappobakteerit ja Tammistosta saatu kipulääke ja happosalpaaja jatkuivat.
Luna oli jälleen koko loppuillan tokkurassa eikä se ruoka maittanut edelleenkään. Ennen nukkumaanmenoa sipaisin pikkuisen Isegrimin hepparuokaa huulen alle. Seuraavan yönä herätys oli sitten kolmen maissa, jolloin kävimme taas ulkona pissalla. Annoin myös pienen määrän märkäruokaa ennen kuin jatkettiin nukkumista.
Aamulla totesin Lunan suun vuotaneen verta ihan mukavasti
(lääkäri oli tästä sanonut että saattaa vuotaa), koska sängyn jalkopäässä oli
monta verilaikkua. Niitä laikkuja oli varmaan arvioiden yli kymmenen
kappaletta, isoimmat oli tennispallon kokoisia ja pienimmät golfpallon
kokoisia. Luna oli myös koko seuraavan päivän sitä mieltä, että ei halua lähteä
lenkille. Neiti suostui käymään tarpeillaan tien toisella puolella ja sitten aloitti
vetämisen takaisin kotiin. Mutta oikeastaan muita jälkioireita ei ollut eikä
ole tullut.
Voisin kuvitella, että Lunalla olisi suu kipeä, kun kahden
hampaan lisäksi sieltä poistettiin vielä osa leukaluusta. Neidillä on kyllä
kipulääke, mutta silti. Jonkun pitäisi kertoa Lunalle, että yleensä tällaisten
operaatioiden jälkeen siihen suuhun sattuu jonkun aikaa. Luna nimittäin syö
ihan ongelmitta ja erittäin ahneesti ja kantelee tavaroita vähänkin
kiihtyessään. Eli tässä nyt pitää sitten vahtia ettei neiti onnistu repimään
suussa olevia tikkejä mihinkään.
En sitten tiedä onko kyse siitä, että nyt oli kumminkin
hammashoitoon erikoistuneet lääkärit asialla vai eikö Lunalla vaan ole suussa
tuntoa.
Sain taas kiitellä, että olen kiltisti maksanut Lunan
vakuutusmaksuja. Minulle oli selvää jo neidin ollessa vuoden vanha ja todettua
että ne polvet on löysät, että vakuutus pysyy, koska ne saattaa joutua
operoimaan. No, polvia ei ole vielä operoitu, mutta vakuutusta on jouduttu
muuten käyttämään ahkerasti. Ja ihmiset puhuvat että bordercollie on tapaturma-altisrotu?!
Laitoin tiistai-iltana laskut Lähi-Tapiolalle ja sitten odotin, tuleeko sieltä puoltava
korvauspäätös, kieltäytyminen vai ilmoitus että Lunan vakuutus irtisanotaan.
Mutta puolenpäivän jälkeen keskiviikkona tuli puoltava päätös. Kustannuksethan
tässä vaiheessa oli maanantai-illan 200e ja tiistain loppulasku oli 2155e, eli
yhteensä 2355e. Omavastuu on 60e + 20% loppusummasta ja Lunan vuotuinen
korvauskatto on 1700e, joten nämä löi vakuutuskaton täyteen kerrasta (tai jäi
sinne joku 20e…). Eli minun menetykseksi jäi tällä hetkellä 650e. Tähän sitten vielä
kontrollikäynti, johon varmaan menee se 200 euroa, ja jonka jälkeen toivottavasti
kaikki on kunnossa. Lunan vakuutuskausihan vaihtuu vasta keväällä, olisiko ollut
toukokuussa, joten nyt kaikki peukut on pidettävä pystyssä ettei tässä tule
enää muuta tarvetta eläinlääkärille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)