Paluu tokokentille

 Kuten suunnittelin kesällä, olemme Lunan kanssa siirtyneet treenaamaan taas tokoa rally-valion saavuttamisen jälkeen. Olimme elo-syyskuun Sanna Tiilikaisen tokokurssilla, josta tosin kaksi kertaa jäi väliin Lunan leukaturman takia.

Olen neidin kanssa päätynyt siihen, että emme tule kisaamaan näillä ”vanhoilla” säännöillä vaan treenaamme jo uusia. Näin ei tule turhan kiire ja saamme rauhassa palautella liikkeitä mieleen (tosin nyt pienillä muutoksilla).

Meiltähän jäi toko hieman sivuun, kun Lunalla alkoi hirveä vinkuminen aina kun joutui odottamaan. Ja tokossa kun jokainen liike alkaa perusasennosta ja vielä on paikkiksetkin missä joutuu odottamaan, niin ei oikein huvittanut treenata tai miettiä kokeita, kun tiedossa oli, että sinne kokeeseen ei kannata EVL:ssä mennä jos koira vinkuu. Saattaa koe loppua lyhyeen. Pientä vinkumista oli myös rallyssa lähtökyltillä, mutta hissukseen se on jäänyt pois. Nyt tokoa treenatessa ei ole vinkumista (ainakaan vielä) tullut. Haukkumista kyllä kiihtyessä, mutta se nyt yleensä on hallittavissa virettä hieman laskiessa. Onhan Luna tietysti myös 2-3 vuotta vanhempi kuin aikaisemmin.

Sannan kurssilla pääsimme pitkästä aikaa tekemään paikallaoloja. Niitä kun on mahdoton oikeastaan treenata yksikseen oikeaoppisesti ja nyt Koronan aikana paikkiksia ei olla tehty vaikka olisi ollut mahdollisuus. Joten meidän edelliset kunnolliset paikkikset on varmaankin 3 vuoden takaa. Mutta tauosta huolimatta, Luna osasi tehdä virheettömästi EVL-paikkikset. Ja mikä tärkeintä, neiti teki ne aivan hiljaa.

Sannan kurssin loputtua meillä alkoikin heti perään omatoimikurssi sekä Maarit Hellmannin valmennus (1-2 kertaa kuukaudessa).

Maaritin kurssilla meillä oli ensimmäinen kerta vielä ulkokentillä, koska joku oli unohtanut varata hallin meille.

Olimme viimeksi Maaritin koulutuksessa toissa kesänä(?) Heurekalla Magical Joy-bortsujen kanssa. Yllättävän hyvin Maarit meidät muisti, kun sanoin että suunnittelin, että voitaisiin tehdä joko kiertohyppyä, ohjattua tai ruutua, hän totesi että kiertohyppyähän me treenailtiin silloin viimeksi. Myönsin kyllä että meidän tokotreenaukset ovat olleet aika minimissä, kun metsästettiin sitä rally-valion tuloksia. Mutta tähän tuli kotiläksyksi muistutella ja vahvistaa merkinkiertoa pitämällä ruokakippoa siellä merkkitötsien takana. Ja minun on tietysti hankittava lisää tötsiä.

Mutta otimme nyt ohjatun noudon. Olin aikaisemmin viikolla tehnyt sitä Sannan kanssa ja minulla oli suunnitelmana, että teen tyhjään lähetyksen kuten ruudussa, pysäytän ja sitten ohjaan kapulalle. Koin, että tässä ei muuten ollut meillä hankaluuksia, kuin sen keskimmäisen kapulan noudon opettaminen.

Maarit oli sitten hieman eri mieltä minun suunnitelmasta. Hän sanoi, että hänestä järkevin olisi opettaa koira juoksemaan kohti keskimmäistä kapulaa ja sitten pysäyttää. Tästä Sannakin puhui aikaisemmin kun ohjattua treenattiin. On kuulemma reilumpaa koiralle, että se tietää heti alusta mitä liikettä tehdään. Jos minulla on sama liikkeen aloitus sekä kapuloissa että ruudussa, joutuu Luna kuuntelemaan tarkemmin ja riskinä on, että neiti ennakoi väärin.

Maarit suositteli aloittamaan tämänkin treenin herkkukipolla. Eli ensin opetetaan Luna juoksemaan suoraan keskimmäisen kapulan edessä olevalle namikipolle. Tähän otetaan oma käsky, otimme nyt sanan ”Go”, mutta minusta se ei ihan sovi omaan suuhun tässä liikkeessä, joten pitää pohtia otanko siihen jonkun toisen käskyn.

Mutta ensin juoksutettiin Lunaa kipolle muutamaan otteeseen suoraan perusasennosta. Sitten seuraavaksi laitettiin neiti selkä menosuuntaan (kuten olisi pysäytyksen jälkeen), ja siitä käskytettiin kipolle. Otimme välissä testinä lähetyksen vasemmalle kapulalle, koska pelkäsin Lunan jäävän liiaksi ruokakippoon kiinni, mutta neiti yllätti ja lähti käskystä hakemaan oikeaa (vasenta) kapulaa.

Otimme sitten kerran ”koemaisena”, eli lähetin Lunan herkkukippo-kapulalle ja pysäytin matkalla. Neidillä oli sen verran kova veto herkkukipolle, että pysähtyminen valui pitkäksi ja lopullinen pysähtyminen oli parin metrin päässä kiposta naama kipolle päin. Kutsuin Lunaa pikkaisen takaisin päin ja stoppasin uudelleen. Tästä sitten luvan saatuani lähetin neidin jälleen kipolle. Huomioitavaa oli, että ensimmäinen lähetys kohti keskikapulaa oli samalla käskysanalla kuin pysäytyksen jälkeen tapahtuva ohjaus keskikapulan noutoon. Eli ei ole erikseen käskyä että ”mene eteenpäin” vaan Luna on koko ajan noutamassa sitä keskimmäistä kapulaa, mutta se vaan pysäytetään välissä ja lähetetään uudelleen noutoon. Näin ei tule turhia ylimääräisiä käskyjä.

Tällä tavalla minun ei myöskään tarvitse erikseen opettaa sitä keskimmäistä kapulaa, kun se tulee tässä ns. eteenmenotreenissä mukana. Maarit suositteli, että nyt tehtäisiin tätä keskikapulaa paljon ja satunnaisesti reunoja, jotta saadaan alku vahvaksi.

Sannan mukaan uusissa säännöissä sanotaan vaan, että koiran on juostava merkityn rajan yli ennen pysähtymistä, mutta sillä ei olisi väliä vaikka koira menisi vinoon. Eli esimerkiksi, Luna lähtisikin suoraan lähetyksessä kohti oikean puolen kapulaa, jos saisin sen pysäytettyä rajan jälkeen ja lähetettyä kumminkin halutulle kapulalle, ei tuosta vinoudesta lähtisi pisteitä. Ongelmahan sitten tosin olisi lähettää neiti oikeasta reunasta hakemaan vasenta kapulaa.

Mutta treenataan ja odotellaan samalla uusien sääntöjen vahvistumista tai tarkempaa suomennosta niistä.