Tilannekatsaus

Luna tuli meille huhtikuun puolessa välissä. Haimme tytön kenneliltä Varkaudesta, pentueeseen kuului Lunan lisäksi yksi sisko ja kaksi veljeä. Automatka sujui rauhassa, Luna pääasiassa nukkui ja vaikka pysähdyimme pissatauoille eihän tyttö taukojen ideaa ymmärtänyt, vaan pidätti sitten koko 3,5 tunnin automatkan takaisin Keravalle.

Luna ei kotiin päästyäänkään kertaakaan ulissut ja yökin meni rauhallisesti. Seuraavana päivänä oli hetken hieman ihmeissään kuin tajuten että hetkonen sisarukset eivät olekkaan täällä.
Melko nopeasti meille tuli vieraita pentua katsomaan ja huomasimme että Luna jotenkin niitä vierasti (ei ollut meitä vierastanut). Edelleenkin näin noin 7 kuukauden ikäisenä Luna ei vieläkään välitä vieraista, mutta sietää niitä jo paljon paremmin kuin nuorempana.

Siinä alkoikin sitten aamuherätykset kun tyttö halusi pihalle aamuisin siinä 4-5 välissä. Tai ei "halunnut pihalle" vaan heräsi jolloin sitä lähdettiin viemään pihalle.
Tutustuimme tädin cockeriin, kävimme tallilla, asuntovaunulla ja keskustassa kävelemässä, totuttelemassa muihin ja uusiin asioihin. Olin ensimmäisen kuukauden-puoltoista Lunan kanssa kotona. Aloitimme treenaamisen; tassun antamisen, istumisen. Odottaminen aloitettiin heti pennun tultua ruokailuilla.

Lunalla oli paha tapa repiä vaatteita, hiuksia, purra, murista mikä teki käsittelystä todella hankalaa. Käsittelyä silti harjoiteltiin vaikka usein lopputuloksena oli kunnon punaiset naarmut vähintään käsissä. Nykyään enää murinaa kuuluu pääasiassa jos Lunaa yrittää nostaa kun se on päättänyt että hän makaa jossain tietyssä paikassa (yleensä ei siis nosteta jos on ihan sallitussa paikassa, mutta jos koira nukkuu mun tyynyillä niin kyllä sen siitä murinoista huolimatta nostan pois). Mutta melkein voi sanoa että käsittely on muuttunut melkein päinvastaiseksi.

Aika kului ja Luna kasvoi, hampaat vaihtui ja joutui opettelemaan yksinoloa. Hankin Elisa Vahti palvelun ja totesimme Lunan ulvovan aika paljonkin yksinollessaan, mutta hiljalleen se siitä rauhoittui ja nykyään saattaa ihan hetkittäin vain tylsyyttään ulvoa.

Luonteeltaan Luna on aika kovapäinen, ja oli erittäin kova puremaan. Nykyään pureminen on onneksi vähentynyt, hampaita käytetään eniten omien lelujen tuhoamiseen, harjan puremiseen ja luiden kaluamiseen. Kynsien leikkuu onnistuu nykyään ongelmitta sekä tassukarvojen leikkaaminen. Aina ei niin ollut vaan itsellä jos toisella oli kädet täynnä naskalien aiheuttamia pieniä naarmuja.

Vierailtakin voi kerjätä.

Ollaan yritetty päivittäin käydä metsälenkki, jotta Lunan lihakset kehittyisivät paremmin, koska tällä hetkellä polvet hieman naksuvat. Tosin naksuminen on vähentynyt huomattavasti verrattuna aikaan pari kuukautta takaperin. Alkukesästä opetin tytön nauttimaan uimisesta, mikä nyt tällein syksyllä vähän aiheuttaa sen että koiraa joutuu pesemään useammin, varsinkin jos se saa mennä vapaana niin Luna on aina lätäköissä ja sen jälkeen kaivamassa jotain kuraa.

Koulutuksesta sen verran että olemme käyneet kaksi pentukoulua, aloitimme ensin Pawtrackin pentukoulun ja jatkoimme samassa koulussa tokon alkeet kurssilla (menossa tällä hetkellä) ja cockerspanieliliitto piti pentukoulun elokuussa jonka myös kävimme. Luna on nopea oppimaan, mutta välillä se keskittyminen on jossain hakosalla. Pyrin harjoittelemaan päivittäin jotakin, niin sisällä kotona kuin ulkona. Sisällä yleensä toimitaan hyvin, mutta ulkona ei jakseta pitkään kun Lunaa kiinnostaa kaikki muu. Tokossa olisi kiinnostusta lähteä ehkä jopa kilpailemaan, riippuen miten tämä tästä edistyy.
Parissa näyttelytreeneissäkin ollaan käyty ja sittemmin käyty kokeilemassa kykyjä mätsäreissä, vielä kumminkaan sijoittumatta.