Viimeinen agilitytunti ennen joululomaa

Meillä oli vuoden viimeinen agilitytunti perjantaina. Nyt alkoi kahden viikon tauko.

Sain vihdoin ja viimein hankittua kamerajalan järjestelmäkameralleni, joten radan kuvaaminen sujui paljon paremmin kun ei tarvinnut toisella kädellä yrittää pitää puhelinta tasapainossa ja toisella kentälle vetävää koiraa. Saan nyt myös omia tokotreenejä kuvattua! Kunhan ilmat hieman paranisivat kun en viitsi kameraa ottaa märällä ilmalla ulos. Kamerajalka maksoi HongKongissa hieman yli 25€.

Hyvin ylttää kamera aitojen yli kuvaamaan.

Joulun kunniaksi meillä oli melkein tähden muotoinen rata, mitä ei kyllä siinä radalla pystynyt kovin hyvin hahmottamaan, mutta kun tein radan kartalle, näkee siinä jonkunlaisen tähden.

Jouluinen tähtirata

Mitään isoja ongelmakohtia radalla ei oikeastaan ollut, kun esteinä oli vain putkia ja perus hyppyesteitä ja lopussa yksi rengas.  Meille ehkä haasteellisin kohta oli 10 putki, kun ohjatessa olin kuvasta katsottuna esteiden oikealla puolella, eli minun piti saada koira putkeen ja itse juosta putken edestä esteen 11. luokse. Mutta koska Luna seuraa minua todella tarkasti ja pysähtyy jos minä juoksusta pysähdyn, oli meillä ongelmana se että neiti tyssäsi heti siihen putken suulle. Minä kun en voinut jatkaa juoksemista putken taakse oli vauhtia pakko hidastaa, mihin tuo sitten reagoi. Tunnilla mietin, olisiko minun parempi sijoittaa itseni 10 putken (kuvasta katsottuna) vasemmalle puolelle, jolloin voisin vauhdissa ohjata neidin putkeen ja pystynyt pysähtymättä jatkaa omaa matkaani. Tätä kokeilinkin viimeisellä vuorolla, kun en meinannut saada Lunaa muuten juoksemaan putkeen ja mielestäni sujui paljon paremmin.  Jälkeenpäin mietittynä sekin olisi voinut onnistua että olisin pysähtynyt heti 9. esteen jälkeen ja kun Luna tuli 8. putkesta, ohjannut hyppäämään 9. ja siitä kädellä ohjannut suoraan 10. putkeen. Näin tehtiin melkein jokaisen muut putken kohdalla, eli olin paikallani kun ohjasin neidin putkiin. Tällöin neiti ei taida reagoida siihen minun vauhdin muuttumiseen, kun mitään vauhtia ei ole.

Yhden kerran onnistuimme Lunan kanssa vetämään puhtaan radan, mikä minusta oli todella hieno saavutus. Olimme myös ainoa kurssilaisista joka tähän kykeni.  Radasta video tässä alla.

Systerillä ja Lolalla olikin sitten hieman ongelmia jälleen. Lolalla oli korvat aikalailla koristeena ja vanhempi neiti veti minne itse halusi. Hypytkään eivät oikein aina onnistuneet, kun Lolalla on hyppytekniikka hieman pielessä, eli se ei nosta takajalkoja kunnolla, mitkä sitten tietenkin kolahtavat puomiin ja pudottavat sen. Tunnin jälkeisenä aamuna systeri totesi että pitää varmaan Lolallakin ottaa tokoa, jotta se oppisi seuraamaan ja pitämään häneen kontaktia. Paha sitä on kyllä ohjata koiraa, joka ei kuuntele eikä katso mihin päin pitäisi seuraavaksi mennä.

Laitan tässä vielä videon systerin ja Lolan vuorosta, mutta en jaksanut alkaa leikkaamaan sitä, joten siinä saattaa näkyä kohtia missä ei oikeastaan tapahdu mitään.